torstai 27. joulukuuta 2012

Kuulumisia

Kovin kummoisia ei ole puuhailtu. Sandra ja Timi olivat meillä lauantaista keskiviikkoon ja tuli vietettyä enemmän aikaa noiden nuorten kanssa kuin koirien. Normilenkkeilyä ja Oksin kanssa pientä reeniä pihalla ja keittiötottista.

Arco kävi tänään hierojalla. Selkä samasta kohtaa jumissa kuin aiemminkin mutta muuten hyvä. Hieroja-Jonna löysi Arcon toisesta takajalasta patin, jota siellä ei aiemmin ole ollut. Täytynee tutkia sitä vähän tarkemmin paremmalla ajalla. Arco mörmötti ekaa kertaa käsittelyn aikana mutta saattoi johtua noista viime päivien muutoksistakin.  Arco nukkui normaalista poiketen olohuoneessa nuorten vierailun aikana ja koirilta oli myös rajattu pääsy toiseen makkariin. En meinaan usko, että koiriin tottutamaton vävypoika olisi ollut kovin mieleissään saadessaan kolme holskua viereensä nukkumaan :D. Joten säästettiin vävypoikaa moiselta. Seuraava hieronta on kolmen viikon kuluttua. Ja kehoitus käyttää Botin verkkoloimea yöaikaan.

Koirien välit ovat olleet hyvät. Tuleehan noita seurattua vähän tiiviimmin tuon kahakan jälkeen mutta mitään erikoista ei niiden väleissä ole huomattavissa. Eli kaikki hyvin tällä rintamalla.

Noorus ja Zulia saivat nyt lyhyemmät turkit. Toivottavasti pysyvät takutkin paremmin poissa. Kuvia ei valitettavasti tullut otettua vaikka kamerakin kylässä kävi...

maanantai 17. joulukuuta 2012

Kuulumisia

Täällä on tehty lumitöitä oikein urakalla. Lunta on pihassa jo niin paljon, että koirat ovat tehneet omia polkujaan joita myöten kulkevat. Arcoa ja Kepaa ei lumessa pohrustaminen oikein kiinnosta mutta Oksista se on kivaa:). Polut ovat kovassa käytössä ja varsinkin Arco vaikuttaa kiitolliselta kun suuriosa ulkoilualueesta on kolattu.

Oksista on hauska olla lumitöissä mukana - vaikea sanoa mitä sen päässä liikkuu mutta kovin tärkeältä se vaikuttaa :D. Juoksee lumikolan edessä ikään kuin katsomaan, että minne ne lumet kannattaisi laittaa. Oksi kiipeillee myös mielellään lumikasojen päällä yms. lapset ovat lapsia vaikka olisivat sitten karvaisia sellaisia.

Oksin kanssa olen tehnyt kotiaskareiden ohella luopumisharjoituksia. Mukavaa, että tulee useampi vapaapäivä jotta jää aikaa touhuilla noitten eläinten kanssa. Sandra ja Timi tulevat ensi lauantaina ja se tietää Noorukselle ja Zulialle turkkitalkoita. Zulia ei oikein enää jaksa tuosta turkistaan itse huolehtia.

Olen syöttänyt ulkolintuja. Paljon lintulaudalla käy varpusia ja talitiaisia. Mukanan näkyy sinitiasia, hömötiaisia, muutama närhi ja harkkapari sekä yksi mustarastas. Eilen näin ensimmäisen punatulkun. Lintuja on mukava seurata :).

lauantai 15. joulukuuta 2012

Nyt se sitten tapahtu...

Eli meillä koirat kämähtivät yhteen ekan kerran pari päivää sitten. Olin lumitöissä pihalla ja kaikki kolme olivat mukana. Noitten riuhumisleikit tuppaavat menemään niin, että Arco ja Kepa littoutuvat Oksia vastaan. Siinä sitten juostaa peräkanaa ja riehutaan muutenkin aika fyysisesti. Tähän mennessähän on käynyt niin, että Oksi on käyttäytynyt hyvin pentumaisesti mutta nyt sen pinna paloi totaalisesti.

Olin koirista noin  jonkun matkan päässä kun käninä alkoi. Karjaisulla "nyt loppu" sain Kepan poistumaan takavasemmalle. Kävellessäni Arcoa ja Oksia kohti mietin mitä tekisin- heitänkö niitä lumikolalla vai mitä... Tällaisessa tilanteessa mulle tulee sellainen apinaraivo "meillähän ei tapella" (sama tunnetila tulee aina kun irtokoira juoksee jostakin kohti kun olen omieni kanssa lenkillä). Arco oli tilanteessa alakynnessä, Oksi oli painanut sen vasten lumipenkkaa joten ajattelin että Oksi pitää saada tilanteesta ensin pois. Jostain takaraivosta tuli varoitus "älä mene käsinesi tappelevien koirien pääpuolelle". Nappasin Oksia takareisistä kiinni ja sain sen verran vedettyä sitä poispäin, että sain sujauttettua kädet sen rinnan ympärille. Jonkun verran sain tässä töitä tehdä ja päähän pälkähti jo ajatus, että "tää ei toimi" mutta apinanraivo yleensä auttaa asiaa kummasti. Normitilanteessa en Oksia nykyään jaksa juuri nostaa mutta nyt sain heitettyä sen lumipenkkaan ns. niskapersotteella. Samalla koirille karjaisu "häviä" jolloin Arco meni rappusille ja Oksin sain  käskytettyä talon kulman taakse. Jostain tuli ajatus, että koirat pitää saada niin, että ne eivät näe toisiaan.

Arco ja Kepa käskyllä "maahan" ylimmälle rappuselle ja jatkoin lumitöiden tekemistä. Oksi yritti kyllä hiippailla takasin mutta sain sen käskytettyä pysymään poissa muiden luota. Meni varmaan kymmenisen minuuttia kunnes sain lumityöt loppuun ja sitten pyysin Oksin takasin muiden luo. Tilanne oli jo ihan ok, ei mitään kyräilyä tms. Pyörittiin vielä hetki pihalla ja sitten mentiin yhdessä sisälle.

Itseni piti tämän tästä muistuttaa, että yritä nyt käyttäytyä ihan normaalisti, että koirat eivät rupea ihmettelemään. Toki tulihan niitä pidettyä illan mittaan vähän tarkemmin silmällä. Rauhallista porukkaa oli sisällä ja Arco katsastelin, että tuliko hampaanreikiä mutta en löytänyt. Verta ei tullut kummastakaan. Ainut, josta hampaanreikiä löytyi oli, yllätys yllätys, Kepa.( Sen huulessa on reikä, hieroja huomasin sen tänään kun olin episodista hänelle kertonut).

Iltapissillä käytiin niin, että läksin poppoon kanssa pihalle. Tänään koirat ovat jo olleet pihalla keskenään ja kaikki on muutenkin ihan niinkuin ennen tota kämähdystä. Ollaan nyt tarkempia kuitenkin noiden kanssa vastaisuudessa.

Jos tota haluaa jotenkin vielä anlysoida, niin Oksista on kasvamassa aikuinen. Tulisuutta siitä löytyy ihan omiski tarpeiksi eikä se ainakaan ensimmäisenä ole luovuttamassa. Arco puolestaa varoo selkäänsä ja selkeästi tiedostaa, että fyysisti ei pärjää Oksille. Jos en olisi mennyt väliin niin ehkäpä tilanne olisi lauennut itsesään Arcon luovuttaessa mutta meillähän ei siis tapella eikä välejä selvitetä keskenään. Kepa ei suinkaan ole asiaan mitenkään syytön vaan luulen, että tytsy on juurikin kaiken aloittaja. Se leikkiessään kuumenee ja napsii Oksia ja saa selkeästi vääränlaista tukea Arcosta, joka puolestaa on mielestäni edelleen "henkisesti" koirien pomona.

Koko kähinästä ehkäpä ole kärsinyt itse eniten :D, itsetunto sai kolautuksen. Että siis meilläkin voi käydä noin :D. Onneksi sain heti jutun käytyä henkistä tukeä Sannan facebook-ryhmästä ja itseäni lohduttaa kyllä tieto, että muutkin N-pentueen pojat ovat kasvamassa aikuisiksi. Aivan tarkoituksella jätin soittamaatta koirakavereilleni joiden tiesin toteavan, että "noooo niiiiin, olet lellinyt Oksin piloille. Tota sitä nyt saa kun ei ole pitänyt sitä herran kurissa ja nuhteessa" :D.

Psyykkailen täällä itseni ajatuksella, että tämä on vain ohimenävä vaihe ja jos nyt saadaan pidettyä, että kummempia lisäkähinöitä ei synny, niin Oksin aikustuessa asia lutviutuu kyllä. Sanallisia ohjeita koirille sellaisissa tilanteissa jotka ovat ns. räjähdysherkkiä, koska noihin (käyttäymiseen) kyllä pystyy sanallisesti vaikuttamaan paljonkin. Ja rutiineista kiinipitämistä ja selkeiden toimintamallien ylläpitoa, niin eikähön se tästä :).

Kepa tosiaan kävi tänään hieronnassa. Ihan ok, pientä jumia molemmissa lavoissa mutta ei kummempaa, seuraavan kerran tammi-helmikuussa. Arcolla on hieronta 27.12.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Viime päivien touhuja

Oma olo on alkanut helpottaa noiden droppien ansiosta ja nyt on selvää myöskin se, että allekirjoittanut ei pärjää ilman jatkuvaa astmalääkitystä. Pääasia kuitenkin, että oma olo miljoona kertaa parempi kuin vielä pari viikkoa sitten.

Oksi on oppinut antamaan tassua :D. Varsin turha tempu mutta tuli opettettua tuossa eräänä päivänä. Käsky tähän on "läpy". Tassun antaminen on Oksista niin kivaa, että sitä tarjotaan tämän tästä. Hihnaharjoituksia on jatkettu ja autojen läheisyydessä kuulun ymmärtämistä myöskin. Keittiötottista on tehty kaikkien kolmen kanssa, perussettejä lähinnä. Oksin kanssa on leikkitty kovasti ja tänään otettiin pallo touhuihin mukaan. Pallot ovat pojasta kivoja ja niitä kannellaan suussa ihan huvin vuoksikin.

Oksi on ilmeisesti alkanut aikuistumaan. Suurimman osan aikaa se pentumaisesti liehittelee Arcoa mutta on nyt yhden kerran sanonut Arcolle ns. takaisin. Erittäin pitkälti oma syyni. Heittelin Oksille keppiä pihalla ja Arco tuli siihen kesken kaiken mukaan ja meinasi, että "tää keppi on sitten mun". Oksille tämä ei sopinut ja se rähähti varsin vakuuttavasti takisin-Arco poistui paikalta. Varsin turha välikohtaus, jonka olisin voinut estää kun vain olisin kieltänyt Arco sotkeutumasta kepinheittelypuuhiin. Tällaisia episodeja meillä on käynyt erittäin harvoin. Koiria on helppo sanallisesti ohjailla ja tuon kaltaisissa normitilanteissa ne myöskin hyvin uskovat. En usko ajatukseen, että koirien pitäsi selvittää välinsä keskenään vaan puutun hyvinkin nopeasti jos näyttää siltä, että tilanne alkaa kärjistymään. Toivon, että koirien välit säilyisivät hyvinä ja paljonhan tuohon voi itsekin vaikuttaa.

Oksi on myös kerran hermostunut Kepalle. Kepa meinasi mennä sen ruuille josta Oksi sanoi varsin napakasti mielipiteensä. Tilanne tuli todella nopeasti ja  kumpikin koira vaikutti aika tuliselta hermostuessaan. Tilanne raukesi kun laskin aidanosan koirien väliin. Tästä ei jäänyt hampaankoloon mitään kummallekaan ja vieläkin Kepa saattaa viedä Oksin hekkupalan jos poika sen vahingossa lattialle pudottaa. Kyllähän näitä "tilanteita" tulee varmasti esiin huusholleissa joissa on useampia koiria. Pääasia kuitenkin, että tilanteiden jälkeen koirat ovat ok eivätkä jää kyttäilemään toisiaan. Varsinaisia tappeluja meillä ei ole ollut, ja uskon vakaasti , että niitä ei myöskään tule.

Arco kävi hierojalla ja jumitusta oli jonkin verran. Uusi hieronta-aika on muutaman viikon päästä. Kepalla on hieroja tulevana lauantaina.

Tarkoituksena on ostaa kissoille uusi kiipeilypuu. Kävinkin tutkimassa vaihtoehtoja Faunattaressa. Olin aina ajatellut, että nuo jo olemassa olevat puut kestäisivät koko kissojen eliniän mutta väärin olin tuumaillut :).

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Kuulumisia

Oon ollut kipenä, joten touhut ovat jääneet koirien kanssa ihan minimiin. Arco ja Kepa kestävät tällaiset makoilupäivät hyvin mutta Oksilla on sitten ollut vähän vaikeampaa. Se on hiipparoinut kissojen perässä oikein työkseen ja sitä on saanut kieltää ihan urakalla.

Oma pinna on ollut tän sairastamisen takia aika piukoilla, ja Oksia on tullut kiellettyä normaalia tiukemmalla äänensävyllä. Sen verran ohjaajapehmeyttä siinä on, että on sitten vilkuillut meikäiläistä tyyliin "että mikähän totakin riepoo". Vielä lisäksi en antanut sen tulla sänkyyn kun nukuin päikkäreitä, niin oli siinä Oksilla ihmettelemistä.

Koiria kävi sääliksi sen verran, että tehtiin sitten illanvilakalla keittiötottista. Istu-käskyä häiriön alla kaikkille kolmelle. Oksille noutokapulan nostamista. Merkille lähetyksiä, jotka onnistuivat yllättäen Kepan kanssa parhaiten. (aluksi koira käskyllä istumaan ja sitten lähetys merkille käskyllä "merkki"). Oksille vielä seuraamista pikkupätkiä ja noutokapulan nostamista. Jokaista tehtiin 3x5 sarjat ja sitten koiran vaihto.

Sairastaminen on tosi syvältä !

tiistai 27. marraskuuta 2012

Tiistain touhut

Tänään oli vapaapäivä. Huollatin lähinnä itseäni ;), ja kävin vaihtamassa Arcon hieronta ajan ensi viikoksi.

Arcon ja Kepan kanssa lenkit. Jokin erityisen mielenkiintoinen otus on pyörinyt lähimetsässä, Arco oli taas nenänsä vietävissä. Eli jäljellä oltiin. Kepa oli taas sitä mieltä, että voisi ruveta lintukoiraksi. Nähtiin meinaan jokin varista isompi harmaa lintu, luultavasti jonkin sortin haukka, tuolla metsässä. Ja perään olisi pitänyt Kepan päästä. Loppulenkistä vastaan tulivat naapuruston tiibetinspanielit. Kepa meinasi ottaa kierroksia mutta väistettiin tohon pellolle. Uskoi kuitenkin kieltoa ja lähti seuraamaan ja pääsin palkaamaan. Tää oli hyvä juttu koska välillä Kepa menee niin kierroksille, että ei juuri syöminen kiinnosta.

Oksin kanssa jatkettiin hihnaharjoituksia tuossa pellolla. Aika kivasti käveleee remmi löysällä mutta palkata pitää useasti. Autojen perään ei hötkyillyt yhtään mutta olihan tuota etäisyyttäkin tiehen jonkin verran. Naapurin pitit haukkuivat kun käveltiin heidän puollella peltoa, Oksi ei jäänyt kuuntelemaan/tuijottamaan vaan seurasi mukana kivasti. Sisällä tehtiin sivulletuloja ja siitä seuraamaan lähtemisiä. Tähän pitäsi vissiin keksiä jokin käsky (ehkä ylös tms.), että koira nousisi istumisesta seisomaan. "Seuraa" käskyä muutama kerta ja palkka oikeasta seuraamisasennosta. Oksin kanssa leikkimistä narupallon kanssa. Hienosti tuo lelun aina takasin ja välillä jopa pudottaa sen syliini jos satun istumaan.

Katariina kyselikin jo, että milloin haluttaisiin mennä reenailemaan :). Täytyykin ottaa yhteyttä sinne päin.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Vilkas, Jörö ja Rinsessa

Loma loppui ja työt jatkuivat. Vähän on ollut jähmeetä tämä oleminen - pimeys väsyttää. Ollaan tehty koirien kanssa keittiötottista. Lähinnä Oksin kanssa sivulletuloa, seuraamisesta "maahan" ja "istu". Maahan ja istu ollaan otettu kestoa niin, että jätän koiran sivlta maahan/istu ja kävelen pois (etäisyys ehkä n.5-10 metriä) ja kävelen takaisin ja palkaan koiran. Lisäksi ollaan otettu seuraamista. Joka päivä on käyty harjoittelmassa tuota hihankäytöstä eli siinä hihnassa ei juosta vaan kävellään hihna löysällä. Olen palkannut namilla ja välillä palkkana on toiminut jokin haju. Eteenpäin ei pääse jos vetää.

Tänään törmättiin kesken hihnaharjoitusten hevoseen ja ratsastajaan. Onneksi kuulin vähän aikaisemmin kavioiden kopsetta, että ehdin vähän valmistautumaan. Oksille suu täyteen nameja ja se pysyikin ihan hiljaisena poikana ja paikallaan. Vilkas tuo Oksi on ja huomaa kyllä kaiken :). Energiaa riittää touhumaan kaikenmoista. Eilen keksin pitkästä aikaa antaa sille vuotaluun ja sen parissa meninkin jokunen hetki. Kepan olisi kyllä tehnyt mieli mennä hakemaan luu itselleen mutta hyvin uskoi kun totesin, että "se ei ole sinun" ja "annan Oksin olla".

Arcolla on ollut pientä mörmötystä ilmassa. Kipulääkettä se on saanut entiseen tapaansa eikä ole vaikuttanut mitenkään kipeälle. Oksille Arco mörmöttää varsinkin jos haluaisi makailla rauhassa ja toinen tulee viereen istumaan ja tuijottamaan :). Rasittuisihan tuosta itse kukin, luulen. Arco liikkuu lenkilllä mielestäni hyvin, joten todennäköisesti tuo painon pudotus on ollut hyväksi.

Kepa-rinsessan  kanssa ollaan lenkeilty. Samalla ollaan vähän jotain puuhattu lähinnä seuraamista. Samaten ollaan tehty vähän noita samoja juttuja kuin Oksin kanssa.

Sähköpostia olen vaihtanut Zulian kasvattajan kanssa, kertoillut kissan kuulumisia yms. Zulia on suht ok ja muut kissat entisellään. Olga pitää edelleen kuria ja järjestystä koirille ja hengailee välillä Oksin kanssa. Yllätettiin yhtenä iltana Olga nuolemasta Oksin naamaa :).

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kuulumisia

Jonkin sortin väsymys iski ihan kesken loman, nukuttiin toissa yönä 12 tuntia :D. Koirilla on kyllä seurapiirirakko, kun heräsin niin kellään ei ollut mitään tulenpalavaa kiirettä pihalle. Tänään ollaan nukuttu päikkäritkin. Tosin varmaankin ton matalapaineen syy osaksi tuo väsymys.

Tänään tehtiin keittiötottista. Oksille hyviä, onnistuneita sivulletuloja. Olen opetanut sivulletulon niin että koira kiepsahtaa sivulle istumaan ( eli ei kierrä minua). Lisäksi otettiin vierestä istumista ja maahanmenoa. Ja aikaa sekä istumiseen että maassaoloon. Kepan ja Arcon kanssa tehtiin samoja juttuja kuin Oksinkin mutta Arcosta nää on vähän tylsiä :). Kepa ja Oksi taas tekevät mielellään tällaisia tottisjuttuja. Oksinkin tekeminen on ruokapalkalla aika rauhallista mutta lelupalkalla saadaan jo paljon enemmän näyttävyyttä näihin juttuihin. En vaan viitti tota palloa hirveästi täällä sisällä viskoa:). Koirillahan on tuo ns. löysä seuraaminen käskyllä "vierellä". Nyt olen ajatellut opettaa tuolla "seuraa" käskyllä enempi sellaisen toko-seuraamisen.

Huomasi kyllä, että kun ei ollut selvää plääniä tänään niin kriteeri fuskasi. Allekirjoittanut katsokoon peiliin :).

perjantai 16. marraskuuta 2012

Puuhasteluja

Ollaan eilen ja tänään harjoiteltu keittiössä noutokapulan nostoa. Eilen tein oikein lyhytä sarjoja 1x6 ja koiran vaihto. Tein kolme sarjaa per koira. Oksin kanssa ollaan jatkettu pihalla remmissä kävelyä ja hienosti poika pitää remmin löysällä, toivoisin kovin tämän siirtyvän myös muuhun ympäristöön :D.

Tänään jatkettiin kapulan nostolla. Arco ja Kepa eivät mielellään ottais kapulla suuhunsa tai sitten kriteeri fuskaa. Oksillä jo onnistuneita nostoja (nostaa ihan vähän). Tänään jokaiselle koiralle 1x10x4 sarjat. Sitten tehtiin vielä ihan vain kosketuskeppiä, en tiedä miksi-huviksi kait :) kun koirille tuntui intoa piisaavan. Oksin kanssa jatkettiin remmiharjoituksia, edelleen sujuu hyvin omalla pihalla, ei minkään näköistä sinkoilua mihinkään suuntaan ja ohi kulkevat autotkin jättää huomioimatta kunhan käskee "tänne".

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Silmäpeilausta ja hierontaa

Käytiin Arcon kanssa silmäpeilauksessa. Muutokset silmissä eivät ole juurikaan edenneet viimekertaisesta, väliä on ollut 10 kuukautta. Nyt silmälääkäri Jaana Pätilä, laittoi koiran dignoosiksi kaihin. Arco käyttäytyi aika mallikaasti, yksi murahdus tuli ihan loppumetreillä. Uusintapeilaus on noin vuoden päästä ja silloin vien Kepan kanssa. Kepalta on silmät todettu terveiski mutta lääkärin mielestä vanhenevan koiran silmiä olisi hyvä tarkistuttaa. Lääkäri totesikin olevan hieman nurinkurista, että koirien silmät peilataan ennen kahden vuoden ikää ja sitten eletään koiran loppuelämä uskossa, että silmät on ok. Hänen mielestään jo jalostusta varten olisi hyvä kerätä tietoa vanhempien koirien silmistä.

Kepa oli enemmän jumissa kuin aiemmin. Lisäksi se aristi takajalkojaan ja häntäänsä.  Sillähän oli muutama vikko sitten tuo häntäepisodi mutta laitoin sen vesihännän piikkiin ja hännän roikottaminen menikin ohi kipulääkkeellä. Hieroja-Jonna kehoitti antamaan Kepalle särkylääkettä muutamana päivänä ja seurailemaan sen häntää. BOT-loimi kannattaa laittaa nyt Kepalekin yöksi.

Oksi-Poksi se ei malttaisi olla paikoillaan minuuttia kauempaa. Hientä hilselyä oli kun jouduttiin se puoliväkisin lattiassa pitämään. Oksilla oli pientä reagointia sään kohdalla, luulen, että se taloon törmäys on voinut sen aiheuttaa. Muuten Oksi oli ok.

Eläinlääkärireissulla Arcon kanssa tuli jututettua borcollieporukkaa ja siliteltyä kolmea bortsua. Kivoa koiria olivat kaikki kolme :). Arco painoi nyt muuten 29,5 joten on pojasta painoa lähtenyt. Lähes neljä kiloa siitä mitä se painavimmillaan oli. Muutama kilo vielä pois niin hyvä on :).

tiistai 13. marraskuuta 2012

Voiko omistajan läsnäolo väsyttää koiran?

Vastaus kysymykseen, meidän Oksin kohdalla on, kyllä. Valvoin eilen normaalia myöhempään ja oltiinhan noiden koiuruuksien kanssa touhuttukin jotakin mutta Oksi oli ihan sippi. Yritti kyllä kovasti pysytellä hereillä mutta huvittaan näköistä touhua oli :D.

Otettiin pienet sarjat 1x6x2 puutarhaletkun nostoa Arcon ja Kepan kanssa. Oksin kanssa otin samaa juttua 2x6x2 sarjat. Kävin eilen ostamassa noutokapulan joten tähän siirrtyään seuraavaksi. Oksin kanssa harjoiteltiin pihalla taluttimessa kävelyä ja tästä palkkana oli puolet iltaruuasta (nappuloita). Hyvin jaksoi keskittyä pihalla ja kulki remmi löysällä kivasti.

Tänään Arcolla oli hieronta. Vasenpuoli oli jumissa, myös lavan kohdalta. Eli todennäköisesti on saanut Oksin kylkeensä. Olisi hyvä hieroa uudelleen parin viikon päästä mutta täytyy tsekata noi työvuorot.

Kävin tänään moikkaamaassa mancesterinterrieri Justusta. Justus on menestynyt näyttelykoira joten paljon tuli omistajan kanssa rupateltua näyttelyistä ja koirista ylipäätään. Justus oli kyllä hauska tapaus ja syöttämällä sille kuivattua broilerinsydäntä sain siitä niin hyvän kamun, että olis lähtenyt mun mukaan tänne meille.

Illalla Arcon ja Kepan kanssa normilenkit. Ja Oksin kanssa harjoiteltiin tuota remmikäytöstä taas tuolla pihalla, ja puolet iltaruuasta palkkana.

 Kepalla on maha sekaisin, oli muuten viime viikollakin. Joten sillä alkoi tänään Inupekt Forte lisä ruuan joukkoon. Täytyy sanoa että en kestä jos sekin  on nyt sairastunut johonkin normi mahatautia pahempaan juttuun. Nythän sekin alkaa olemaan sen ikäinen, että jotakin sairautta voi alkaa ilmenemään...

Vanhempieni Oko-pentu on saanut oman blogin, www.bordercollieoko.blogspot.com, jossa sen arjesta kerrotaan.

Meikäläisellä on kameran hankinta harkinnassa...

maanantai 12. marraskuuta 2012

Lomaa :)

Mulla on tuleva viikko lomaa :). Tuntuikin, että on sellaista loman tarvetta ilmassa. Viikonlopun olin pääsääntöisesti Varkaudessa, kävin vain yöt kotona eli mulla on kyllä muutakin elämää kuin koirat ;).

Arcolla on hieronta tiistaina ja silmäpeilaus keskiviikkona. Kepa ja Oksi menevät hierontaan keskiviikkona. Muuten olen yrittänyt pitää viikon ohjelmoimattomana koska noi työt ovat aina ns. kellonperässä.

Tuttavani Mariitan lyhytkarvauros Pate tulee kymmenvuotiaaksi. Koira on ollut terve eikä vaivoista ole ainakaan vielä tietoakaan. Patehan on Nambygo kennelin maahantuoma koira, viralliselta nimeltään Waigan. Näyttää olevan virallisissa parereissa väriltään brindle vaikka todellisuudessa koira on ihan vaalea, nyt iän myötä musta maski on vähän harmaantunut mutta kovasti Pate muistuttaa malikkaa. Virtaakin Patessa vielä riittää ja kait se suht tasaisin väliajoin "jonkin jutun" kotona järjestää :D.

Porukoitten bortsupentu sai nimekseen Oko. Sille on tuossa oma blogi, jossa sen elämää pääsee seurailemaan. Porukat olivat myös ostaneet uuden kameran, joten kuviakin penskasta blogiin tulee. Oko-nimi valikoitui kuulemma siksi että on helppo sanoa mutta sillä on myös merkitys, joka paljastui myöhemmin. Meidän vävypojan toinen kotikieli on joruba, ja sitä puhuuu Nigeriassa noin 70 miljoonaa ihmistä :D. Oko tarkoittaa jorubaksi aviomiestä.

Mitäs noista omista sitten...Tarkoitus on jotain järkevää hommailla tällä viikolla, lisää sitten kun ollaan jotain järkevää tehty...

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Lauman vahvistus

Meidän holskulauma on saamassa vahvistusta, ainakin loma-aikoina. Mun vanhemmat ovat varanneet bordercollien pennun. Urospentu on sieltä tulossa ja olenkin sen jo mielessäni nimennyt Enskaksi eli Einoksi. Tokikaan en tiedä mikä sen nimeksi ihan aikuisten oikeesti tulee, mutta silloin kun Oksi oli syntynyt ja sen nimeä mietittiin, niin mun äiti markkinoi kovasti Eino-nimen puolesta. Joten Enska-penska kuulostaa hyvältä :).

Käyvät hakemassa pennun tulevana viikonloppuna Sonkajärveltä ja yritin kovasti houkutella heitä tulemaan tänne meille viikoksi. Koska koiranpennut ovat kivoja :D. Mutta onhan tota matka kovasti ja heillä omat kiireensä, joten voi olla että tavataan Enska-penska sitten myöhemmin.

Tää tapaus vahvistaa sen asian, että meidän seuraava koira on sitten narttu. Mutta niinhän se olisi todennäköisesti ollut muutenkin :). Ja vahvistaa myös sen, että Oksi menee kastraatioon MH-kuvauksen jälkeen. Näillä toimenpiteillä yritetään avittaa sitä, että kokoonpano pysyy sopuisana, koska kuitenkin tullaan aikaa yhdessä viettämään ja jatkossa ehkä vielä nykyistä enemmän.

Mukava tulla seuraamaan tuon rotuista koiraa. Bordercollie ei ole koskaan kuulunut mun ns. suosikkirotuihin mutta kaikki koirathan ovat tunnetusti kivoja :). Mutta ymmärän kyllä että rotu kiinnostaa muita. Ja onhan tuo kompaktin kokoinen koira -tarvittaessa voi kantaa mutta ei jää jalkoihin. Liikunnallinen niin kuin mun vanhemmatkin, ja heillähän on koko päivä aikaa aktivoidan koiraa. Joten hyvä juttu kaikkien kannalta.

Pennun molemmat vanhemmat ovat saman perheen koiria, joten ovat siellä molemmat tavattavissa. Isä on Ruotsin tuonti ja toimii karjatilalla työkoirana. Emä on kuulemma toiminut seurakoirana. Katselin juuri vanhempien kuvia ja minusta näytti siltä, että emä edustaa enemmän ns. näyttelylinjaa. Tämän johtopäätöksen tein ihan turkin pituudestä :D, joten ei ole varmaa faktaa. Isä näytti selkeästi työlinjaiselta ja Enska-penskallakin näyttäisi olevan lyhyempi turkki, jos tollaisesta 7-viikkoisesta voi mitään sanoa.

Jännää....

maanantai 5. marraskuuta 2012

Kuulumisia

Kiirettä on pidellyt lähinnä on tuntunut siltä, että työ vie kaikki mehut ihmisestä, niin hauskaa kuin siellä onkin. Oksin ohjatut treenit ovat olleet tauolla parisen viikkoa juuri omien kiireiden vuoksi. Täytyykin ottaa yhteyttä Valtteriin...

Toissa lauantaina kävin Holsku yhdistyksen syyskokouksessa. Pähkäsin pitkään, että lähdenkö vai en. Läksin sitten :). Elävien eläinten jalostaminen/kasvattaminen/pentujen teettämäminen on kyllä asia joka herätttää mielipiteitä lähes jokaisessa "vähänkään enempi eläinihmisessä".

Menneenä viikonloppuna oltiin Karin ja mun työkavereiden (+heidän miestensä kanssa) Viipurissa.
Sandra ja Timi tulivat koira+kissavahdeiksi, että päästiin Karin kanssa kumpikin reissuun.  Ja koska meillä näitä eläimiä on aikaisen paljon niin usein myös sattuu ja tapahtuu. Oksi ja Kepa olivat riehuneet pihalla lauantaina ja Sandra sanoi, että kuului kova tömähdys kun koirat osuivat talon seinään. Hän oli ottanut sitten koirat sisälle ja huomasi, että Oksilta vuotaa nenästä verta. Veri tuli sieraimen sisältä ja kait sitä sitten oli tullut enemmän kuin muutama tippa koska sitä oli Sandran collegehousuissa ja nojatuolin päällyksessä. Onneksi tyttärellä ei ole taipumusta hysteriaa :).  Oli istuttanut Oksin eteen ja tutkinut koiran kuonon,  ja koska koira ei aristanut kuonon painelua, oli tullut tuloseen, että mitään suurempaa ei ole rikki. Verenvuoto oli sitten pikkuhiljaa loppunut ja koira oli olllut suhtu koht ok. Vähän vaisuksi Sandra sitä kuvaili lauantai-illan osalta, mutta Oksin oli jo ihan oma itsensä kun sunnutaina reissusta kotiuduimme, ehkä kuono oli hieman turvoksissa mutta ei sen kummempaa. Koirat olivat kuulemma käyttäytyneet hyvin poissaollessamme, välillä tarkistaneet, että Sandra ja Timi ovat paikalla mutta eipä muuta. Oksi oli kuulemma valvottanut Sandraa yöllä, käynyt haistelmassa kasvoja jne. mutta olihan tää juniorille ihan ensimmäinen yö erossa minusta, joten menkööt sen piikkiin :). Vävypoikakin totesi koirien käyttäytyneen hyvin ja on kuulemma niihin itsekin jo tottunut :).

Ulkomailla reissatessa tulee katseltua paljon paikallisia koiria ja kissoja. Lähinnä liikutiin vain Viipurin keskustassa mutta routukirjo on Venäjälläkin havaittavissa. Koirat käyttäytyvät hyvin, en ole koskaan Venäjällä liikkuessani törmännyt ns remmirähjiin.

Ensi viikolla alkaa reilun viikon loma, jolloin meinasin suurimmaksi osaksi vain puuhailla koirien kanssa.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Susia liikkeellä

No niin, meillä on lunta, pakkasta ja susia. Paikallinen sanomalehti on informoinut, että kaksi sutta on nähty 2 kilometrin päästä täältä meiltä. Tulee mieleen ne, Oksia ja minua seuranneet, silmät vuoden takaa näihin samoihin aikoihin. Silmät ovat sitten saaneet kaverin.

Kari kysyi tänään, että mitä hän tekee jos sudet tulevat häntä ja Arcoa vastaan lenkillä :). No, ajat ne pois :D. Kari oli miettinyt, että pitäsikö hänen mahdollisesti laskea Arco vapaaksi..että  se pääsisi karkuun. Juupa juu, ei taida holsku sudelle pärjätä jos kilpajuoksuun ryhdytään.

Lunta satoi tänään useamman sentin ja Oksista on tosi kivaa. Syödä lunta siis. Pakkasta oli aamulla kymmenkunta astetta.

Mitään erikoista ei olla tehty kun itsellä on ollut noita työkiireitä. Kymmenen tunnin työpäivä vetää aika kuitisi.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Keittiöreeniä ja rokotuksia

Ollaan tehty taas keittiöreeniä sekä Oksin kanssa käytiin vaihteeksi kokeilemassa navetassa kuinka siellä sujuu odottamiset, maahanmenot yms.

Arco: letkuun tarttumista 3x5 sarjat. Otettiin jogurttipurkin pohjaan koskettamista etäisyydellä 2x5 sarjat. Ja koska oli tosi nihkeää niin lopuksi helppo letku jogurttipurkisa ja koiran piti kirsulla koskea letkuun niin että koko härpäke kaatui 3x5 sarjat.

Kepa; letkun nostamista. Koska käy helposti maahan, hetin letkua kauessa ja koira kävi siellä nostamassa ja palkaa tuli minulta. 2x10 sarjat. Jogurttipurkin kokettamista etäisyydellä 2x10 sarjat. Lopuksi istu-tänne-maahan-tänne istu jne.2x10 sarjat.

Oksi: nostaa jo hyvin paikallaan, 2x10 sarjat. Etäisyydellä; heitin letkun kauemmas ja koira nosti siellä, palkka minulta 2x10 sarjat. Oksi piti jo letkua suuussaan tovin joten olisi pitää nostaa kriteeriä tuohon ja kohta se olisi jo sitä kantanut. Jogurttipurkin pohjan koskettamista etäisyydellä 3x10 sarjat. Lopuksi sivulle-vieressä-istu-vieressä-maahan jne. 2x10 sarjat.

Uudessa ympäristössä eli navetassa käytiin tekemässä maahan-odota-tänne, istu odota tänne-maahanjne. 2x10 sarjat. Lopuksi sanallista kehumista ja koiran hyppyyttämistä itseä vastaan. Oksin mielestä hyppiminen kuuluu samaan topkymppiin mihin kuuluvat auto, juokseminen, Sieni, kissat, pallo yms.

Oksi kävi tänään hakemassa rabiesrokotuksen. Olen tykännyt, että nuo rokotukset annetaan erikseen. Saatiinkin olla ihan kaksistaan odotushuoneessa, lääkärillä oli kiire ja oli myöhässä joten päällisteltiin lähes tunti ennen rokotuksia. Yllättävän hyvin rauhoittui istuskelemaan ja aikamme kuluksi tehtiin vähän istu-maahan juttuja. Namitkin upposivat hyvin joten ei ainkaan jännittänyt poikaa. Antoi tutkia hyvin eikä huomannut niskaan annettua pikkiiä. Paino oli 26,3 kg.

Eläintenhoitaja Kati kävi Oksia ihastelmassa ja silittelmässä. Nyt näkyi hyvin tuo, mikä Laura huomasi meillä käydessään, Oksi tulee kyllä siliteltäväksi mutta vähän se on sellainen "no jos tän kerran". Mikään vieraitten pusukone poika ei kyllä ole mutta tykkää kyllä kun silitellään ja varsinkin höpötellään. Tutuille tulisi kyllä syliinkin jos vain mahtuisi :D.

Ihan mielenkiinnosta mittasin tänään koirien päivittäisen ruoka annoksen. Tuollainen normipäivä: aamuruoka Arco ja Kepa 150g lihaa ja illalla nappulaa 2 dl. Oksi aamulla lihaa 300-500g ja illalla 4 dl nappulaa...ja ihmettelen mihin tuo sapuska pikkupojassa oikein joutuu, kropassa sitä ei näy :).

lauantai 20. lokakuuta 2012

Kuulumisia

Käytiin tänään Oksin kanssa Mylsässä aktivointitreenissä. Valtterilla oli mukana Lupi-pentu, joka olikin oikein hyvä häiriö kevythäkissään :).

Aloitettiin siitä tarttumisesta. Kriteerinä oli, että Oksi tartuu letkuun hampailla. Aluksi tehtiin niin, että vedin vähän vastaan kun koira tarttui letkuun. 3x5 sarjat. Koira häkkiin.
Letku lattialle ja kriteerinä, että koira tarttuu ja nostaa. 3x5 sarjat. Koira häkkiin. Saattiin jonkun verran nostoa. Vahvistetiheys tuppaa laskemaan ja koiraa olisi pitänyt todennäköisesti palkata letkun "päältä". Oksi jaksoi keskittyä aluksi ihan hyvin vaikka Lupi vinkui häkissä. Mutta sitten alkoi huhailu...

Vaihdettiin värierotteluun 2x5 sarjat kahdella värillä. Huuhailua edelleeen...

Tehtiin viisi kohteen kosketusta. Vierellä seuraamista ja siitä istumista. Muutama maahanmeno ja lopuksi värierottelua niin, että Valtteri vaihtoi värejä ja minä palkkasin koiran kädestä. Etäisyyttä oli kolmisen metriä.

Lopuksi vähän leikkimistä. Ei ollut kummoinen reeni mutta alku oli hyvä. Tiedossa onkin tuo, että harjoitukset eivät saa olla pitkiä. Lisäksi Oksi tykkää selkeästi liikkua. Oma keskittyminen olisi pitänyt olla parempaa ja tehtävät mielessä paremin järjestyksesssä.

Valtteri kehoitti kellottamaan aikaa eli koiralla on vain tietty aika saada palkkioita. Oksin ruokahalu on selkeästi parantunut eli tavoittelee ruokaa selkeästi. Oikeastaan tämä on vähän ihmeellistä koska koira syö todella paljon :). Kai siitä ruuasta on tulossa the juttu.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Keittiöreeniä

Tänään reenattiin puutarhaletkun pätkän pitoa tai oikeastaan siihen tarttumista. Tarttumistahan on kyllä tehty ihan normielämäsä mutta tuo oli oikein hyvä harjoitus itselle kriteerin nostosta ja oikea aikaisesta merkkaamisesta (naksusta).

Oksi:
Oksin kanssahan tätä aloitettiin jo maanataina. Joten se tarjosikin heti letkusta tarttumista. Kriteerinä pidin sitä, että tartuu letkua kiinni keskiosasta. Tehtiin 3x10 sarjat tätä. Puolessavälissä sarjaa kriteeriä nostin niin, että kiinnipitoon saatin hieman aikaa. Seuraavaksi laiton letkun lattialle  ja kriteerinä oli, että koira tartuu siihen hampailla. Tämä tuntuikin olevan jotenkin vaikeampaa koiralle kuin se, että letku oli kädessäni. Sarjoja tethiin 3x5 ja kriteeri nousi lähes koko ajan eli saatiin lopuksi pienen pieni letkun nosto. Palkkasin vieressä olevaan kupiin.

Arco:
Aloitettiin naksauttamalla kirsun kosketuksesta letkuun 2x10 ja koska se tarjosi myös tarttumista tehtiin 1x10 sarja jossa kriteerinä letkuun tarttuminen. Arco tarttusi letkuun sen päästä joten seuraavksi täytyy ottaa kriteeriksi oikea tarttumispaikka.Palkkasin vieressä olevaan kuppiin.

Kepa:
Koira aloitti  intopikkana tarjoamalla kaikkea mahdollista istumista, maahanmenoa yms. No, saatiin kuitenkin kirsukosketus letkuun, yritin jossain vaiheessa nostaa kritetiä siihen, että koira aukaisi suunsa koskettaessaan letkua mutta kun naksua ei kosketuksesta tullut, koira "meni sekaisin". Eli silminähtävästi hätääntyy, että "väärin meni", ja sitten alkaa kaikki mahdolliset variaatiot :D. Pelkkää kirsukosketusta tehtiin 3x10 sarjat. Palkkasin Kepaa ensin vieressä olevaan kuppiin mutta se yhdistää kaiken mahdollisen jutun naksun ja palkan väliin, eli siinä välissä koiran tekemät jutu vahvistuvat myös. Rupesin palkaamaan koiraa suoraan kädestä ja puolesta välistä letkua. Ilmeisesti Kepan ajatus pysyi paremmin kassassa ja nopeasti saatiinkin jo tarttuminen letkuun (3x5) sarjat.

Noita koiria on kyllä hauska seurata kuinka erityyppisiä ne ovat noissa tilanteissa. Kepa on niistä selkeästi nopein, ja sietää huonoiten minun töppäilyjäni esim. naksu viivästyy tms.


Sitten vaihdettiin tehtävää koska koirilla näytti intoa piisaavan. Otettiin kartion kiertoa.

Arco:
Alussa pari onnistunutta kiertoa. Ja olisi pitänyt tajuta lopettaa tähän :D. Koska sitten alkaa tarjoamaan kartion kaatoa, sen suuhun ottamista yms. Pitäsi laittaa toiminta käskyn alle tai sitten vahvistetiheys ei ole riittävä, epäilen ensimmäistä :).

Oksi:
Sama juttu paitsi kiertoja tuli enemmän. Hoksasi heti mitä tehdään mutta ei jaksa toistaa pitkään.

Kepa:
Sama juttu kuin Arcolla, tosin intoa on potensiin sata verrattuna Arcoon.

Seuraavaksi seuraamista ja käskyllä siitä istumista. Käskyt "seuraa" ja istu" suht nopessa tahdissa. Myös muutamat maahanmenot. Kaikilla kolmella sama.


Lopuksi pakasterasian kannen koskettamista tassulla.

Arco:
Arcon lempihommaa tämä. Tässä käskynä on "paina" ja nyt otettiin vain etäisyyttä. Lähempänä 1x5  ja kauempana 1x5 (koira joutui hakemaan palkan kädestä).

Kepa:
Koiralla myös käskynalla ("paina".) Muutama lähempänä ja sitten viitisen kertaa niin, että koira joutui kävelmään hakemaan palkan.( Kansi keittiö toissa päässä.)

Oksi:
Alkoi selvästi olemaan sippi. 2x5 sarjat lähellä. Oksilla ei ole vielä tähän käskyä.

Aikaa vierähti näissä hommissa tunnin verran...aika rauhallisen oloista porukkaa täällä meillä :)



maanantai 15. lokakuuta 2012

Sieni kyläilemässä + muuta höpinää

Kävin sunnuntaina katsomassa toko-kisoja, jossa Sienen Laura kisasi Luksi-mudin kanssa. Mielenkiintoista seurata eri rotuisia koiraa tekemässä samaa kisasuoritusta. Laura pärjäsi vallan hienosti, hyvä Laura ja Luksi!

Kisojen pääteeksi siirryttiin tänne meille. Oli tarkoituksena antaa noitten junnujen eli Oksin ja Sienen leikkiä keskenään. Hyvin menivät leikit yksiin, Sienestä  oli kiva olla jahdattavana ja Oksi tykkäsi jahdata :D. Välillä painittiin ja maattiin pitkin pituuttaan maassa ja hammasteltiin. Olin vähän "pelännyt", että Oksia kiinnostaisi vain astua Sientä mutta hyvin Sieni nämä tilanteet hoiti ja Oksikin oli suht korrektisti. Olipa pikkupoika jopa niin korrekti, että istui oikein odottamaan kun Sieni kyykkäsi isomman hädän :D. Herrasmiäs-ainesta selvästikin. Tosi mukava oli koirien touhuja katsella :).

Mukava oli höpötellä Lauran kanssa- koirista tietenkin:). Parisen tuntia siinä vierähti ja kun Laura koirineen lähti kotia kohti niin Oksi oli edelleen sitä mieltä, että Sieni on unohdettu ulos. Sientä etsittiin sekä ulkoa ja tarkistettiin vielä sisältä käsin ikkunan kautta, että ei vaan ole kuitenkaan pihalla. Toivottavasti tavataan uudelleen samoissa merkeissä :).

Olin toivonut, että tuollainen rallattaminen olis jotenkin Oksin väsyttänyt, hetken malttoi omalla pedillään makoilla mutta sitten oli jo sitä mieltä, että jos ei kerta ole Sientä juoksemssa pakoon niin mitäs jos Olga- kissa sitten...

Tänään käytiin Oksin kanssa Valtterin luona reenamassa. Otetiin puutarhaletkun pätkällä  tarttumista ja pitämistä. 6x5 sarjat, kritteeriä nostettiin nopeaan tahtiin ja kolmen sarjan välissä pidempi tauko. Tehtiin myös värierottelua ja saatiin lisättyä kolmas väri joukkoon.  Aluksi kahdella värillä 3x10 sarjat ja välillä koira häkkiin. Kolmannen värin kanssa 2x6 sarja ja koira rupesi selvästi väsymään. Lopetettiin tähän. Lopuksi muutama kohteen kosketus ja pätkä seuraamista. Viimeiseksi leikittiin narulelun kanssa. Seuraava reeni lauantaina ja kotiläksynä tuo letkun pito.

Arco ja Kepa ovat tänään lenkkeileet ja Arco on kunnostautunut pihavahtina. Ostin lauantaina pari lintulautaa ja aloitin lintujen talviruokkimisen. Linnut saavat kyllä kyytiä jos Arco on pihalla, oravia odotellessa....

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kartion kiertoa

Tänään oli ohjelmistossa keittiössä kartion kiertoa. Tavoitteena jatkuva liike eli kartion ympäri käveleminen. Tarkoituksena on lisätä tähän myös toinen kartio ja tavoite on, että koira kiertää molemmat, toisitaan etäällä olevat, kartiot.

Aloitettiin Oksin ja Kepan kanssa. Koirat tekivät vuorotellen. Palkkasin namilla ja naksu oli apuvälineenä. Kartio maahan, ja poimin toiminnan (jalkojen liike) kun koira lähti liikkumaan kohti kartiota. Palkan suunta oli tärkeä eli palkkasin siihen suuntaan mihin halusin koiran liikkuvan.

Oksi jaksaa keskittyä yllättävän hyvin. 3x10x3 sarjat ja samat Kepalle. Kepalla on pientä sähläystä niinkuin yleensäkin, jotenkin vaikuttaa siltä, että se "pelkää" tehdä väärin. Se myös tarjoaa maahanmenoa heti jos fiffaa mitä pitäsi tehdä. No, joka tapauksessa päästiin molempien kanssa noiden sarjojen jälkeen siihen, että koirat kiersivät kartion yhdellä vahvisteella. Eli illan tavoite saavutettiin.

Sitten oli Arcon vuoro. Sille tein homman ilman välitaukoja, tauot olivat vain lyhyitä kartion siirtoja.Tehtiin 3x5x5 sarjat ja päästiin siihen, että koira sai kierrosta kaksi vahvistetta. Arcolla on todella voimakas tassuntarjonta eli yrittää jossain vaiheessa tarjota tassukosketusta kartion.

Keittö ei ole paras mahdollinen harjoitus paikka, pitäsi olla enemmän tilaa ympärillä. Häiriönä toimivat kissat, joista homma selkeästi vaikutti varsin mielenkiintoiselta. Oksilla on selvästi eniten pitkäjännitteisyyttä ko. hommaan.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Kuulumisia

Arco kävi tänään hierojalla. Luultavasti jatkuva kipulääkitys, BOT-loimi ja säännöllinen hieronta ovat pitäneet pojan vetreänä. Hieroja sanoi Arcon olevan huomattavasti joustavampi kuin silloin kun hieronta ylipäätään aloitettiin. Pientä jumia toisen lavan kohdalla mutta muuten ok. Lannerangan aluekin on "pehmennyt". Seuraava hieronta on noin kuukauden kulutua ja sitten hierotaan taas koko poppoo.

Oksi on telonut jossakin, todennäköisesti pihalla, toisen jalkansa anturan. Sen, joka sijaitsee jalassa ylempänä. Huomasin se eilen nuoleskelevan jalkaansa ja kun tänään homma jatkui niin katsastin, että mikä on. Anturassa on jonkin sortin palkeenkieli, hoitona putsaillaan ja laitetaan "joka vaivaan sopivaa" Bacimysin-jauhetta. Paranee erittäin todennäköisesti kotihoidolla eikä näytä koiraa hirveästi häiritsevän.

Mitäs muuta? Pihalla oltaessa olen palkkaillut ruualla koiria kun tulevat luo eli "täällä". Tarkoitus on saada ne aidan vierestä himmaamaasta pois. Olen ostanut kartiot jotta voin opettaa koirille kiertoja. Kunigasideana olisi opettaa noille jonkin sortin eri tempuista koostuva rata.

Muuten on mennyt ihan perusjutuissa ja pihahommissa. Piha on todella märkä ja Oksista on vaan niin ihanaa juosta täysillä vesiojassa ja jarruttaa mudassa- liukuu tosi kivasti. Miten niin meillä haisee sisällä muta? :D

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Aktivointi

Käytiin eilen Oksin kanssa Valtterin luona reenaamassa. Tehtiin lyhyt reeni. Aluksi pelkää käsikosketusta 1x10 ja koira häkkiin. Perään samanlainen sessio ja koira häkkiin. Sitten otettiin kohteen koskettamista 3x5 ja koira häkkiin. Muutama istu-odota ja muutamaa maahan-odota. "Vierellä" käskyllä  löysää seuraamista. Johon totesin, että "onko tää nyt sitä vietitöntä seuraamista?" :D. Johon Valtteri "no jaa, minusta koira seuraa hyvin, paikka on oikea ja se tietää mitä tekee. Näyttää hyvältä. Enkä mä nyt oikein tiedä onko se hirveässä vietissä tehty nyt sen parempaa- koirat näyttää siltä kun sekoisivat ihan just".

Valtterillahan on toi pk.tausta ja taitaa käydä joitain treenejä vetämässä sielläkin puolella. Hänellähän on kisavalmis haku-koira, joka ei pääse kisoihin kilpparin takia ja nyt koulutuksessa uusi koiranpentu hakuun. Kouluttaa kuitenkin operantisti koiriaan ja tää onkin syy miksi tykkään käydä heidän luonaan reenamassa. Lopuksi leikitettiin Oksia lelun kanssa ja lopetettiin sitten siihen. Välillä juteltiin Kanakurssista ja hänellä oli uusi Bob Baileyn viedo, josta nähtiinkin pätkiä viime kanakurssilla. Olisin saanut lainaan mutta unohdin.

Seuraava kerta on parin viikon päästä Valtterin työvuorojen vuoksi.

Oksi oli kuulemma kasvanut ja keskittymiskykyä oli tullut lisää. Valtteri sanoi, että tauko on tehnyt koiralle hyvää.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Puuhastelua ja Oksi rokotuksilla

Oli kolme päivää vapaata ja puuhasteltiin kaikenmoista. Lenkkeilyä ja Oksin kanssa esineen luovuttamista, istu-odota-tänne, maahan-tänne ja sitten otetiin tossa pellolla tien vieressä ihan rauhallista vierellä kävelyä hihnassa. Samoin otettiin sellaisia rauhallisessa mielentilassa lenkillle lähtöjä yms. Oksia on leikittetty joka päivä useampaa otetteeseen.

Tänään käytiin rokotuksilla Oksin kanssa. Kaikki meni hyvin siihen saakka vastaanotolla kunnes toinen koira haukahti :D. En jaksanut itse olla hirveän skarppina ja multa kysyttiinkin, että onko koira vihainen :D. No, juu ei todellakaan vaikka ääni on aikasen vaikuttava. Eläinlääkäri ( se, joka ei suostu Arcoa käsittelmään ilman kuonokoppaa ;)) oli kanssa vähän, että" joo, millanen koira tää oikein on". Johon minä, että "no tosi kiva, vähän jänskättää muita koiria mutta ihmisille tosi kiva". Ja totesihan sitten itsekin kun oli Oksin kopeloinut, että "kiva poikahan se". Oksi seistä pönötti pöydällä kiltisti kun siltä tutkittiin korvat, hampaat ym. vermeet. Oli puhetta tuosta Oksin kuonon kutinasta ja punoituksesta elli oli sitä mieltä, että voisi olla allergista-itse en oikein suorilta käsiltä tähän usko mutta asia on seurannassa. Painoa pojalla oli 26,6 kg ja oli kuulemma erittäin hyvässä kunnossa, kun kyselin, että onko liian laiha. Erään villakoiran omistajalta saatiin kommentti, että "teilläkin taitaa vauhtia riittää" :D.

Ostin Oksin tassuhin ellin suosittelmaa suojavoidetta, tuskin tuosta haittaa on jos ei hyötyääkään :).

Mitäs muuta? Arco jakselee ihan hyvin. Parina viime päivänä on tupannut vahtimaan antamaani ajanvieteluuta. No, on joutunut sitten antamaan luun pois. Kepa on ollut oma itsensä :). Zulia ei ole hirveän innostunut tuosta kipulääkeestä ja välttelee minua. Lääke annetaan nykyisin niin, että kissa on Karin sylissä.

Huomenna olisi tarkoitus aloittaa aktivointitreenit Oksin kanssa.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Haaveita

Meillähän on tätä tonttia yli 1,5 hehtaaria. Osa on aidattuna mutta suurin osa käyttämätöntä heinäpeltoa. Tosin onhan työkaveri saanut siitä parina kesänä hevosilleen heiniä mutta olisihan se kiva ihan omassa käytössä. Mun haaveena olis aidata koko höskä, mikäs siellä olis sitten koiria reenata... vois tehdä agiesteet yms.

No, tänään Kepa kanssa käytiin lenkilllä. Se sai iltasapuskansa kontaktista ja vieressä kulkemisesta. Nähtiin, tosin matkan päästä naapustossa asuvat tiitbetinspanielit - pääsin palkaamaan Kepaa kontaktista (toiset koirat herättävät tytsyssä intohimoja haukkumiseen varsinkin näissä kotiympyröissä).

Oksin kanssa pyörittiin tossa omalla pellolla. Palkkasin vierellä kävelystä, luoksetulosta sekä siitä, että oli rauhallinen auton ohimennessä. Meni oikein kivasti :). Oksi sai iltaruokansa noista jutuista. Nyt pitäsi hommata sellainen tosi pitkä narusydeemi, että voitaisiin hyödyntää tota peltoa paremmin. Jos jollain on ehdotuksia siihen niin ne otetaan kiittollisuudella vastaan. Joku tosi pitkä pyykkinaru tai kolmen jälkiliinan yhdistelmä...?

Arco oli lenkkelyt Karin kanssa ja käynyt naapurin isännän siliteltävänä. Se ei siis ole niin pelottava koira kuin ex-naapuri, siellä jossain, väitti. Täällä sitä on silitellyt useampikin naapuri ja koira on käyttäytynyt ihan ok. Naapuri oli kuulemma suunnitellut kaukaasianpaimenkoiran hankintaa :D, itse toivon että jos tuohon päätyy niin rakantaa sitten sellaiset aidat, että kaukkari ei himmaa tossa meidän pellolla :D. Olishan meitä sitten täällä aikamoinen seurakunta, toisella naapurilla 5 pittbullia ja perhoskoira, meillä 3 holskua, toisen naapurin 2 "jotain mustia suht pieniä" koiria ja se kaukkari. Arcon kanssa tehtiin pihalla istu-odota-tänne juttuja ja iltaruoka niistä palkkana.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Kuulumisia

Zulian kunto entisellään, ei ole oksennellut mutta kipulääke laittaa sen kyllä kuolaamaan. Täytyisi kait saada ruutattua sen suoraan nieluun jotta ei jäisi kielen päälle pyörimään. Huomenna täytyy taas käydä ellin pakeilla hakemassa kissalle lisää lääkettä. Kokeilupullo oli vain 3 ml.

Keli on ollut tänään sateinen, vettä on tullut lähes kaatamalla. Koirien lenkit olen tältä päivältä jättänyt väliin suosiolla. Pihallekin niitä on saanut patistella. Menevät kyllä mutta istuvat portailla rinnakain.

Tehtiin illansuussa keittötottista kaikkien kolmen kanssa. Lähinnä istu-maahan-odota-tänne-vierellä-sivu juttuja. Palkkasin ruualla. Aiemmin päivällä tein Oksin kanssa samoja juttuja, joissa palkkasin taisteluleikillä. Oksin kanssa ollaan harjoiteltu käskyä "kiinni" eli se ottaa hampaillaan kiinni kädessäni olevasta esineestä. Tänään esine oli koirien köysilelu. Palkkana leikkiä ja lelun hakemista.

Saatiin vihdoin viimmein paremmat ulkovalot, joten nyt talven tullen pihallakin on parempi harjoitella koirien kanssa :).

tiistai 18. syyskuuta 2012

Hierojalla ja eläinlääkärillä

Arco kävi tänään hierojalla, se oli paremmassa kunnossa kuin aikoihin hierojan mukaan. Lanneragan kohdilla edelleen jumia mutta lihakset eivät olleet niin kivikovat kuin aiemmin.Antoi myös venytellä takajalkojaan paremmin kuin aikaisemmin. Tiedä sitten onko loman useat päivittäiset lenkitykset tehneet hyvää, jatkuva nukkuminen BOT-loimen kanssa vain särkylääkitys. Todennäköisesti kaikki yhdessä. Ainakin koira on nyt joka aamu venytellyt itseään. Hieronta Arcon osalta uusitaan kolmen viikon päästä ja yritän saada sille sen fysioterapeuttiajan.

Zulia kävi tänään uudelleen eläinkääkärissä. Siltä otettiin laaja verenkuva sekä kipparitestit. Kari on ollut pariin otteeseen yhteydessä Zulian kasvattajaan Väisäsen Ritvaan, jolla on vuosikymmenten kokemus rodusta. Nyt on päädytty siihen, että yritetään saada kissalle särkylääke jota se sietää mutta sen suurempiin tutkimuksiin, kuin tänään tehtiin, ei ryhdytä.

Parin viikon päästä aloitetaan sitten jonkin sortin aktivointitreenit Oksin kanssa Valtterin ja Katariinan luona.

Olipas jotenkin terveyspainotteinen postaus mutta näiden asioiden ympärillä on meidän huushollissa nyt pyöritty.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Suunnitelmia

Rajamäen Jaanalta  tuli eilen aamulla sähköposti Operantin ehdollistamisen Workshopeista eli ns. kanakursseista koskien vuotta 2013. Ilmoittauduin 12-16.6.2013 IV- kurssille.  Nuo kurssithan pitää käydä järjestykseesä ja tämä neloskurssi on viimmeisin. Neloskurssilla kanalle opetetaan kaksitasoinen rata, jossa pitää suorittaa erilaisia (kouluttajan ) valitsemia toimintoja. Eri kana suorittaa yhdellä lähetyksellä eri tehtäviä radalla, kait tätä voisi verrata vaikka koirien agilityrataan...

Sitten olen ollut yhteydessä Katariinaan ja Valtteriin eli syksyn alettua ruvetaan ainakin Oksin kanssa käymään jonkin sortin treeneissä. Kerta viikkoon tuntuu tällä hetkellä itselle sopivalta määrältä mutta katsellaan sitten kun päästään alkuun.

Zulian tilanne on huono edelleen, se syö mutta oksentaa hetken kuluttua sapuskat pihalle. Juo mutta pissaa tulee minimaalisen vähän, isommat asiansa saa tehtyä mutta useinmiten papanat saa korjata lattialta eli kyykkää vessassa riittävää aikaa. Kipulääkettä ei ole annettu sitten perjantain koska ohjeena oli, että jos rupeaa oksentamaan kipulääke on lopetettava. Soitan huomenaamullä ellille. Mulla on epäilys, että sillä on noiden löydettyjen juttujen lisäksi jokin muukin vaiva, joka aiheuttaa oksentelun ja vähäisen pissaamisen.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Pakko hehkuttaa :)

On ihan pakko vähän hehkuttaa...Tänään Oksin kanssa lenkit sujuneet hienosti, yksi autolle haukkuminen mutta muuten hihnakäytös oli yllättävän hyvää. Ilmeisesti kuukauden tehokuuri hihnassaoloa on tehnyt ihmeitä. Kyllähän pojalla kiire on edelleen mutta tänään se jotenkin hoksasi, että lenkillä voi haistella :). Hihnan kiristyessä Oksi kaartaa luokseni, ja pysähdyksiä tarvittiin lähes puolet vähemmän kuin pari päivää sitten Posiolla lenkkeilessä.

Tänään on ollut kyllä kaikenmoista häpeningiä, joten onhan Oksi voinut olla väsyksissäkin. Mutta uskon vakaasti, että sen pääkoppaan mahtuu kaikemoisia oppeja :). Käytin Oksin ja Kepan aamupäivällä hieronnassa, Oksi oli ok, Kepalla pienoista jumitusta lapojen alueella ja toisen puolen lonkan seudulla- sitä se "mummon" perässä vetäminen teettää. Arcolla on hieronta tiistaina ja yritän tilailla sille fysioterapeuttiaikaa tulevalla  viikolla. Käyttämämme eläinsairaalan yhteydessä on fyssari alkanut ottamaan potilaita vastaan. Tämä on todella tervetullut juttu, koska kysyntä on kovaa.

Anu kävi tänään kahvilla ja katsomassa koiria sekä rupattelemassa. Sanoi Oksista, että hoikkainen on mutta iso, väri miellytti Anua kovasti. Oksi käytyi kivasti, toki oli oma itsensä - itsensä liki tekevä pussauksia kaipaava "hyvä poika".

Zuliaan palatakseni, sillä on ollut tänään pahoinvointia. Oksennuksia on tullut lähes joka matolle. Syönyt se on ja juonut ja vessa-asiat ovat sujuneet hyvin. Liikkuminen ei ole ainakaan vielä helpottunut-saa nähdä palautuuko se koskaan ennelleen...

torstai 13. syyskuuta 2012

Voihan Zulia sentään...

Kissoista juttua...

Colorpoin persialaisemme Zulia oli alkanut viime sunnuntaina oireilemaan; liikkuminen huonoa, ontuu välillä toista jalkaansa, välillä toista ja selän aristamista, nivelistä kuuluu naksahduksia ym. epämääräistä. Epäilimme, että kissa olisi voinut pudota esim. keittiön työtasolta ja satuttaa itsensä.

Varasin tänään heti aamusta ajan eläinlääkäriin ja saimmekin sen täksi illaksi. Lähdettiin sitten lääkäriin koko perheen voimin...Zulialla on todettu neljä vuotta sitten sydänmen laukkarytimisyys, joka saattaa haitata kissan rauhoittamista röntgenkuviin eli perinteinen "...tälläisen kissan rauhoittaminen on aina riski ja oletteko valmiit ottamaan riskin jne...". Kissa kuitenkin rauhoitettiin mahdollisimman pienenllä lääkemäärällä.

 Zulialta otettiin verikokeista veren sokeri ja munuaisarvot, molemmat hyvät. Paino oli ok, kissa painoi 3,7 kg. Röntgenkuvia otettiin polvista ja selkärangasta, selkäänsä kissa aristi palponnissa ja polvien nivelet olivat löysän tuntuiset (käsinkopeloituaan elli sanoi, että toivottavasti ei ole mitään mennyt rikki polvissa).  Ja mitä sieltä röngenkuvista sitten paljastuikaan...lannnerangan kohdalta nivelissä paha siloittuminen (spondyloosi) ja molemmissa polvissa nivelrikko.

Kissalle lopunikäinen tulehduskipulääkitys, nivel-lisäravinnettä 1kk kuuri ja nivelvaivoista kärsivän kissanruoka. Ko. sapuskaa saa syödä nyt koko kissaporukka, mistäs sitä tietää vaikka vaivaa olisi myös Nooruksella ja Olgallakin.

Täähän alkaa olemaan jo aika vitsi mutta olisin antanut lopetuttaa kissan, jos päätös olisi ollut pelkästään minun ;).

Opettavaisinta tässä reissussa olis se, että kuinka kipeä kissa voikaan olla ennenkuin se kipunsa näyttää. Sekä se, että kissalla voikin olla tuollaiset pitkällä aikavälillä kehittyvät vaivat, jotka alkavat noin äkillisesti oirehtia. Voihan Zulia sentään...

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

"Varmaan hyvä vahti- tuo tuommoinen" :D

Kirjoitellaanpas tänne kuulumisiakin kuvien lisäksi. Maanantaina ajeltiin takaisin Karigasniemelle, yövyttiin taas Sulaojalla. Telttakin pystytettiin mutta sää näytti niin sateiselle, että yövyttiin koko revohka autossa. Arco pääsi nukkumaan isoon sänkyyn porukoittein väliin ns. herroiksi, Kepa nukkui jalkopäässäni niinkuin yleensäkin ja Oksille opetettiin oma paikka, jonka se suhteellisen hyvin omaksuikin. Välillä pikkupojan piti päästä minun ja Kepan viereen nukkumaan mutta yö meni Oksin osalta kaikesta huolimatta paremmin kuin osasin odottaa.

Aamulla lähdettiin kävelemään Karigasniemen Ailigakselle. Tunturi on noin 620 metriä korkea ja siellä en itse olekaan aikaisemmin käynyt. Rinteet olivat sen verran kivikkoiset ja jyrkät, että taivallettiin mastonhuoltotietä pitkin. Maisemat olivat hienot, Norjan tunturit näkyivät niin Lakselvin tien varresta, että samalta suunnalta kuin Nuvvuksenin tuntureille. Paistuntureiden paliskunnan poroerotuspaikka näkyi sekä Kevon patikkareitin alkupää Ailigaksen päälle.

Matka oli yllättävän rankka vaikka kilometrjä ei kertynyt 13 kilometriä enempää. Autolle tultaessa Oksi sai otsikossa olevan huomautuksen eräältä paiskunnalta, joka oli parkkeeranut autonsa meidän viereen. Sen verran hikinen keikka oli, että piti käydä suihkussa autossa. Yötä myöten ajettiin Tenon tietä lähelle Utsjokea Yläkönkäälle, jossa yövyttiin autossa. Suunnitelmissa oli käydä myös Utsjoen Ailigas-tunturin päällä mutta säät eivät suosineet, koiratkin taisivat olla sitä mieltä, että edellinen reissu oli sen verran rankka, että eiköhän vaan huilita. Ajeltiin Nuorgamissa ja palattiin Utsjoelle yöksi. Torstaiaamuna lähdettiin ajelemaan tänne Saariselälle. Perjantai oli ns. huoltopäivä ja eilen käveltiin sellainen 10 kilsan lenkki ja paistettiin välillä makkaraa Prospektorin kaivoksella.

Arco on jaksellut yllättävän hyvin ja Kepa on ok. Oksia vaivaavat anturoiden ohut iho, joka tuntuu hiertyvän helposti auki, joten tänään on tehty vaan pissatuslenkkejä. Huomenna ajellaan Posiolle ja loma täällä pohjoisissa lähenee loppuaan.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Utsjoella

 Yläkönkäällä
Utsjoella, taustalla Tenon silta Norjaan

 Ryhmä Rämä
 Utsjoki laskee Tenoon
Ryhmä Rämä rähmällään autossa

Ruskaa ihastelemassa Karigasniemen Ailigas -tunturilla

Näkymä Muotkatuntureille
Laajaa Lapin maan ruskaa ihailemassa
Taustalla Norjan tunturit
Arco Lapin ruskan lumoissa
Oohh, mitkä maisemat!
Kepa tähyilee poroja
Lepohetki Ailigakselle mennessä ....
... ja palatessa huipulta

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Nuvvus Ailigaksen reissu

 Nuvvus Ailigakselta avautuu uskomattoman upeat maisemat
 Lepohetki evästelyn jälkeen
 Oksi-poika
 Oksin jalkakarvat ovat kuin kreppiraudalla kiharretut
 Nuvvus Ailigaksen rinteen ruskaa
 Arco
 Kepa
 Oksi
 Hellyyshetki
Ilta saapuu ja teltta kutsuu

Sulaojan maisemissa

 Poron luuranko kiinnosti enemmän meitä kuin koiria
 Taustalla siintävät Muotkatunturit
Taustalla Karigasniemen Ailigas 
 Lepohetki, kohta tulistellaan
 Utsjoella on jo nyt ihana ruska

Pielpajärven reissu

 Puntsijärven rannalla
 Puntsijärven laavulla
 Pielpajärven erämaakirkko
 Kohta tulistellaan
Kohta ollaan autolla

lauantai 1. syyskuuta 2012

Pielpajärvi, Sulaoja ja Nuvus Ailigas

Palailtiin eilen takaisin kämpille kierrokselta. Käveltiin tiistaina Inarissa Piepaljärven erämaakirkolle, jossa jostain syystä ole koskaan käynyt, vaikka aikasen monessa paikassa on tällä tullut käveltyä. No, asia tuli korjattua. Maasto oli mukavan tuntuista, ainoastaan polku oli paljosta kävelystä kulunut eli kivikkoinen ja juurinen. Mukavia maisemia, lähinnä järvisellaisia. Tuntui olevan aika suosittu kohde, joten oli muitakin kävelijöitä paikalla.Koirat meinasivat saada halvauksen joka kerta kun vieraita ihmisiä saapui "meidän" leiripaikkaamme. Tää on joka kerta ihmeellinen juttu vaikkakin ihan ymmärrettävä, jos me ollaan asetuttu johonkin ja siihen tulee vieraita, koirat vetävät herneet nenään. Mutta jos paikalla on jo vieraita ihmisiä kun me siihen tulemme, niin ovat ihan hissun kissun. No, ei kauhen kivaa toppuutella tuota keuhkoamista mutta saadaanpahan olla ihan ominemme tulistelmassa jos sitä halutaan :D.

Paluumatkalla autolle Kepa satutti jalkansa hypättyään puuta vasten. Kynnen viereen tuli nirhauma, josta vuosi vähän verta. Havaittiin asia vasta autolla vaikka katseltiinkin, että jotain taisi tassulle tapahtua. Ajeltiin vielä tiistaina Karigasniemen tien varten parkkiin, lähelle Sulaojaa, josta lähtee Kevon patikkareitti. Arco pääsi nukkumaan porukoitten autoon yöksi ja me Oksin ja Kepan kanssa nukuttiin teltassa. Kepa on tottunut telttailija mutta Oksi oli hämmenyksissään moisesta. Molemmat koirat saivat yöksi päällensä BOT:n vuorillisen loimen. Yö meni joten kuten. Oksi ihmetteli ohi kulkevien autojen ääniä ja taisi kettukin käydä telttaa haistamassa, koska pikkupoika oli sitä mieltä, että jokin pelottava vaanii yhdessä teltan kulmassa ja änkeytyi ihan Kepan viereen nukkumaan.

Aamulla odoteltiin sään selkenemistä ja lähdettiin sitten Sulaojan maastoon kävelemään. Pyörittiin siellä täällä reilu viisi tuntia ja ihailtiin hienoa ruskan alkua ja maisemia. Seuraava yö vietettiin samassa paikassa. Se menikin huomattavasti paremmin kuin ensinmäinen, Oksikin nukkui hyvin.

Torstaina kasattiin leiri ja ajeltiin Tenon tietä Nuvukseen. Jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin kapuamaan Ailigas-tunturille. Sama juttu tehtiin viime kesänäkin, Ailigakselta avautuvat yhdet Suomen hienoimmat maisemat. Ja onhan tämä ympäristö lapsuuden kesämökkimaisemia. Poroja oli liikkeellä tunturissakin paljon, joten saivat
koirat sitten niitä haukkua.

Seuraavaksi yöksi ajettiin Mieraslompoloon Utsjoen ja Kaamasen välille. Utsjoella on tulossa hieno ruska, huomattavasti parempi kuin tänne Saariselälle tulee. Meinattiikin suunnistaa vielä sinnepäin lähipäivinä.

Tänään on satanut vettä koko päivän, joten ollaan vietetty ns. luppopäivä pissalenkityksineen. On muuten eka sadepäivä loman aikana, muuten ilmat ovat suosineet.

Kepan tassua on hoidettu Betadinella ja Bacimysin-jauheella. Ei näytä vaivaavana kävelyä, Oksin anturoita on hoidettu hunaja+aloesuihkeella. Ei näytä Oksiakaan vaivaavan, joten ei huolta.

Mitään tämän kummenpaa ei koirien kanssa olla hommailtu. Oksin kanssa ihan pientä istu-maahan juttuja. Lähinna ollaan kesitytty siihen, että pikkupoijasta kasvaisi reissu-ja patikkakoira. Eli ei ihmisen takaakiertoja vaan ohitus aina vasemmalta, odotus-käsky, teltassa yöpymistä ja asuntoautossa matkustusta ja sinne rauhoittumista yms. mitä reissukoiran tarvitsee osata.
Kuvia reissusta tulee kohta....

maanantai 27. elokuuta 2012

Posiolla

Tuleeko minusta noutaja?


Malttia, kiitos!



Rrräyh, oliko jotain asiaa?

Taas kavereita

Ryhmä Rämä Saariselällä

Ajeltiin tänne Saariselälle Oksin kanssa keskiviikkona. Arco ja Kepa jäivät Posiolle porukoitten kanssa viettämään "oksitonta laatuaikaa". Halusin nähdä kuinka pikkupoika käyttäytyy ilman aikuisia koiria uudessa paikassa, ja aikuiset saivat viettää rauhallisempaa aikaa "mummon ja vaarin" kanssa.

Ajallisesti matka Posiolta ottaa tuollaisen nelisen tuntia. Autoja Oksi haukkui jonkin verran mutta nukkui kyllä lähes puolet matkasta. Hiljeni myös aika hyvin sanallisella käskyllä. Poroja oli tienvierustoissa todella paljon, en muista että olisin niitä koskaan nähnyt liikekannalla näin paljon. Tämän keväiset vasat ovat kyllä tosi söpöjä mutta todella hömelöitä, joten varovasti piti ajella.

Oksihan ei ole tällä Saariselän käpilläkään koskaan käynyt. Viime vuonna samoihin aikoihin täällä seurattiin N-pentueen syntymää ja elämän alkumetrejä. Alussa Oksi oli hieman hämillään, pyöri jaloissa eikä laskenut minua silmistään. Keskiviikkona käveltiin pojan kanssa muutama pienempi lenkki. Torstaina käytiin tossa kyllällä aamutuimaan käppäilemässä ja aamupäivällä lähdettiin lenkille Laanilaan. Aika ripeästi mentiin, Oksilla kun on lähes aina 100 lasissa. Saatiin muutama "onko sulla hihnanpäässä susi?" kommentti ja muutama kävelijä halusi Oksia silitelläkin. Mukavasti Oksi vieraisiin ihmisiin suhtautuu :). Hyskybaaria ohitettaessa ruokaa odottavien vetokoirien mekkala vähän ihmetytti Oksia, mutta hajut olivat ilmeisen hyvät koska sinne olisi pitänyt päästä ihan ehdottomasti.

Täällä huomaa selvästi, että Oksin vahtivietti alkaa nostamaan päätään. Rivarissa kuuluville, muista asunnoista tuleville, äänille pitää välillä haukahtaa jne. Hiljenee kyllä heti käskystä. Samoin hormoonit hyrräävät ihan kiitettävästi, muitten koirien pissejä nuollaan, värisytetään alahuulta ja kalisutellaan hampaita. Kastraatio taitaa odottaa heti kun luottoellimme Lotta palaa töihin lokakuussa.

Torstaina käpöteltiin vielä illalla pari pissatusreissua. Oksi ei ole juurikaan pitkiä matkoja asfaltilla kävellyt, maalaiskoira, joten anturat tulivat kipeiksi torstain lenkityksistä. Oksin anturoiden iho ei ole sellaista parkkiintunutta kuin toisten koirien, joten muutama verestävä jälki anturoista löytyi. Tai sitten muutama terävä kivi on ollut anturan alla Laanilan reissulla.

Perjaintaina aamulla ajeltiin Ivalon lentoasemalle Karia vastaan. Oksi pääsi lentoasemalle sisälle ihmettelemään moista, käyttäytyi kivasti. Viikonlopun aikan huiltailtiin, käveltiin Kaunispään huipulle kahville ja munkeille yms. Sunnuntaina saateltiin Kari takaisin lentua odottelmaan. Oltiin lentoasemalla ajoissa, joten odoteltiin siellä ja Oksi riehaantui leikkimään vetoleikkejä hihnalla kanssani. Hieno poika, ei ollut muista ihmisitä yms. moineskaan.

Sunnuntai-iltana ryhmä rämä täydentyi kahdella vakijäsenellään, Arco ja Kepa liittyivät porukoitten kanssa seuraamme. Pientä alkusähellystä oli, Oksi olisi halunnut astua Kepaa koko ajan, ja joutuikin portin taakse jäähdyttelmään tunteitaan Kepaa kohtaan. Yöllä tuntui olevan pientä säätöä koirien nukkumapaikoista mutta tänään on selkeästi jo asetuttu taloksi. Tänään käveltiin Kaunispään tunturi ympäri.

Oksi oli ihmeen rauhallinen kun oltiin sen kanssa kahden. En ollut koiraa samaksi tuntea, kuinka helppoa onkaan yhden koiran omistajilla :D.

Arcon kunto on entisellään, ruokahalu on vähentynyt- aamulla ruoka ei oikein maistu. No, ylipainoahan tuolla on ollutkin, joten uskotaan että moinen ei ole pahasta. Kipulääkettä se saa edelleen päivittäin. Kepa puolestaan oli järjestänyt porukoille sydämentykytystä sunnutaina Kemijärvellä. Se oli livahtanut auton tankkauksen yhteydessä pihalle, ei ollut antanut kiinni äiskälle eikä vieraalle miehelle joka oli hätiin tullut. Kunniakierroksen tehtyään oli Kepa tullut takaisin autolle josta se saatiin napattua valjaista kiinni, onneksi. Paikkahan oli koiralle ihan tuntematon ja ABC; n vieressä kulkee vilkaasti liikennöity tie.

Huomenna lähdetään auto/vaellusturneelle. Aloitetaan Inarista ja suunnataan sieltä Karigasniemen suuntaan jne. Yritän vielä saada koirista kuvia tänne tänään.

tiistai 21. elokuuta 2012

Ja kuvien lisäksi lomakuulumisia

Lähdettiin koirien kanssa ajelemaan perjaitaina iltapäivällä kohti Posiota. Auto oli täynnä tavaraa ja koiria, Arco sai oman paikan takapenkiltä ja Oksi ja Kepa olivat farkun takapaksissa. Matka otti ajallisesti hieman yli kahdeksan tuntia, joista Oksi jaksoi haukkua vastaantulevia autoja reilu viisi tuntia. Oli Kepalla pikkupojan kaverina oleminen, Kepa ansaitsi 10 pistettä ja papukaijamerkin moisesta hermojen tyyneydestä.

Tuohon autojen haukkumiseen palatakseni... Koirat ovat viimmeiset kolme viikkoa olleet lähinnä pihaulkoillulla, ilman kummempia lenkkejä kun ollaan karin kanssa sairastettu kesäflunssaa. Tällä aikaa Oksi innostus autojen jahtamiseen on lisääntynyt  lähes maaniseksi. Se odottaa auton ajavan pihamme ohi ja lähtee juoksemaan hulluna pitkin aidan vierta. Nopea se on kuin mikä ja hienoltahan tuo juokseminen näyttää mutta muuta hyvää siinä ei sitten olekaan. Koko homman olisi saanut helposti topattua kunhan olisi puuttunut siihen heti kun oireita tuohon suuntaa alkoi olemaan. Koira kiinni remmiin pihalle niin, että jahtaaminen ei olisi mahdollista. No, yritän ajatella positiivisesti, koko loman aikana tälläiseen toimintaan ei tule Oksille mahdollisuuksia. Muutenkin loman aikana tulee ulkoiltua remmissä, joten eiköhän sekin tee Oksille ihan hyvää. Haukkuminen autossa on selkeästi yhteydessä tuohon automaniaan yleisesti...omistaja katsokoon peiliin - ei kovin hyvää arvosanaa tästä osa-alueesta.

Oksihan ei täällä Posiolla ole vielä käynytkään. Pientä pyörimistä aluksi muuta ei kummempaa ihmettelyä. Majapaikkamme on tuo ns. pikkumökki mihin sitten kellahdimme nukkumaan, koirat ja minä. Kepa hyppäsi heti sänkyyn viereeni nukkumaan. Oksi meinasi aluksi, että "makaan ja vahdin tässä varmuuden vuoksi", mutta kun painoin sen kyljelleen niin siitä samasta asennosta se aamulla heräsi. Taisi olla rankka päivä pikkupojalla :D. Arco nukkui omalla patjallaan oven edessä- täytyyhän talossa vahti olla.

Nämä muutamat lomapäivät ovat menneet pienten lenkkien ja yleisen puuhailun merkeissä. Koirat ovat remmeissä ulkona, täällä on paljon poroja liikenteessä ja pyrkivät tähän tontillekin, joten vapaana ulkoilu ei onnistu. Oksista on otettu yksi videoikin missä se vouhkaa vaatimen ja vasan perään. Täytyisi linkittää se tänne niin ei kenenkään tarvitse ihmetellä miksi koirat pysyvät kytkettyinä :D.

Yritettiin saada Oksia veteen, niinkuin kuvasta näkeekin. Ei ole poika äitiinsä tullut. Aikamoinen hienohelma tuo Oksi on, seisoo juuri ja juuri vedessä muuta aina on yksi jalka ilmassa "hyi, tämähän kastelee ja on kylmääkin kaiken lisäksi". No, tottumiskysymys luulen, tämä vesihommakin. Kepa on koiristamme varsinainen vesipeto, joka mielellään uisi usein ja paljon.

Arcon kunto on ok. Vanhemmaltahan se vaikuttaa kuin ikänsä on ja Kepaan verrattuna vanhan oloinen. Kipulääkettä Arco saa 3/4 osa tablettia ja loman lenkkeillyt/patikoinnit tehdään nyt Arcon ehdoilla. Rääkkipatikoinnit siirtyvät siis tulevaisuuteen.

Oksilla on tullut kuonoon, kirsun alapuolelle ja alaleukaan jonkin sortin syyhy. Sitä ei esiinny missään muualla kuin ko. paikassa eikä mmuut koirat oireile, joten ei ole tarttuvaa. Ollaan hoidettu sitä puhdistamlla ihoa ja laittamalla siihen kortisoniliuosta. Jos jatkuu loman jälkeen niin käydään näyttämässä ellille. Oksi tonkaa kyllä kuonollaan joka paikan, ja välillä sen nenä on Kepan tai kissojen takapuolessa yms. joten ei ihme että jokin jutun on siihen hankkinut.

Huomenna lähdetään Oksin kanssa kahdestaan ajelmaan Saariselälle. Kari lentää sinnne viikonlopuksi. Oksi saa siten kahdenkeskistä aikaa minun kanssani ja joutuu olemaan välillä ilman aikuisten tukijoukkoja. Kepa ja Arco jäävät tänne mummon ja vaarin hoiviin ja tulevat Saariselälle myöhemmin.

Yritän saada tänne vielä lisäkuvia täältä Posiolta ja Sannalle on tarkoitus lähettää Oksista uusia kuvia.

tiistai 14. elokuuta 2012

Oksi 1 vuotta

Oksi täytti eilen yhden vuoden :), ja Kari aika paljon enemmän :D. Minkäänmoisia pippaloita ei poikien kunniaksi järjestetty. Ihmisten osalta vanheneminen ei ole juhlan paikka, ja koiran osalta pieni järkeistyminen olisi mukavaa :D.

Tänään kävin ostamassa Oksille isojen poikien valjaat eli samankokoiset Hurtan y-valjaat kuin Arcollakin on. Oksi ei valjaita ihan yhtä hyvin "täytä" kuin Arco, pitäisikin tuo yksi vuotias punnita. Korkeutta se ei omaan silmääni ole kasvanut.

Malttia on Oksille hieman tullut lisää mikä onkin ihan mukavaa "mummon ja vaarin" kannalta. Toivoa sopii, että heidän huushollinsa eivät ihan pyörremyrsyn kouriin joudu kunhan loppuviikosta sinne menemme. Oksin kanssa ollaan leikitty patukan kanssa ja harrastettu keittiötottista.

Seuraavat bloggaukset tulevat napapiirin pohjoispuolelta ja todennäköisesti kuvien kera :).

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Hessu Hopo hieronnassa

Eli Oksi kävi tänään hieronnassa, aivan pientä jumitusta sään kohdalla mutta muuten tosi hyvä. Hieroja kehui Oksin yleiskuntoa ja turkkia, vaikkakin pohjavilla irtoaa tuppoina. Kehui myös koiran luonnetta vaikka en oikein tiedä että onko kommentti "Oksista tulee mieleen Hessu Hopo, sellainen hassu hömpöttäjä" oikein positiivinen palaute :D. Iloinen säheltäjä ja ystävällinen hännänheiluttaja, sellainenhan tuo Oksi on.

Kepalla on hieronta ensi perjantaina. Arcoa ei nyt hierota ennen lomaa sillä jos valkosolujen lasku aiheuttaa sille tulehdusta johonkin päin kroppaa niin hieronta pahentaa sitä. Arco on nukkunut viimmeisen viikon yöt BOT-verkkoloimen kanssa, ja tätä käytäntöä jatketaan koska koira vaikuttaa tyytyväiseltä loimeensa.

Itselläni on päällä aikamoinen kesäflunssa, joka pitäsi saada aisoihin ennen ensi perjantaita ja loman alkua.

maanantai 6. elokuuta 2012

Yleishöpinää

Nyt kun olotila on hieman tasaantunut niin kirjoitellaanpas tänne mitä ollaan viime aikoina puuhailtu.

Oksin kanssa ollaan treenattu esineen luovuttamista, leikitty ja tehty sivulletuloja sekä maanmenoa. Esineen luovuttamiseen on tullut typerästi kaksi käskyä "irti" sekä "kiitos". Toimivat molemmat jos en itse rieku hirveästi eli pysyn tyynen rauhallisena. Olen palkannut heittämällä esineen uudelleen haettavaksi. Lisää rauhallisuutta tulisi namipalkasta, joten otetaan se kuvioon kunhan saan possunsydänmet keitettyä.

Leikitty ollaan lähinnä patukalla/nyöripatukalla. Olen sanallisesti kehunut kun koira vetään patukaa minusta poispäin intopikkana. Olen tässä kohtaa myös suorittanut eläinkokeita, lyömällä lelusta kiinnipitävään käteen koiran kuonon viereen. Nyt silmät eivät enää räpsy ja ote pysyy samana. Lisäksi ollaan heitelty palloa pihalla ihan vain koiran hauskuutukseksi, koska pallo on niin ihana. Oksi mielellään kantelee palloa (tennis sellainen).

Sivulletulossa sekä maahanmenossa olen palkannut pallolla koiraa. Meillähän nämä liikkeet eivät ole mitään tiivitä tokoliikkeitä vaan väljempiä sellaisia. Nyt Oksi jo automaattisesti seuratessaan istuu jos pysähdyn. Sivulle tuossa on vielä ihan pieni käsiapu mukana mutta häivytetään se pois kun keritään.

Maahanmenoa ollaan jouduttu tahkoamaan aika kauan. Sitä alettiin opettaan namipalkalla ja kehoavuilla. Jätin koko homman parinkuukauden tauolle ja aloitettiin nyt uudestaan, palkaan pallolla. Olen mennyt kyykkyy koiran vierelle ja laittanut käden maahan. Viime harjoituskerralla rupesin nopeasti kehoapuja häivyttämään. Vihjeeksi riitti omien polvien notkistus, kun koira oli maassa oikaisin itseni ja palkkasin. Sanallinen käsky on ollut mukana kokoajan, typerästi kylläkin kun toimita ei ole ollut halutun näköistä. Taidan loma-aikana opettaa ko. asian eri käskyllä ja naksuttimen kanssa sheippaamllla. Huvittavinta on, että kun Oksin kanssa harjoitellaan maahanmenoa niin Kepa tule tekemään mahanmenon siinä sivussa. Maahanmeno taitaa olla tytsyn suosikkiliike, yleensä se sitä tarjoaa kun ryhdytään uutta harjoittelmaan.

Olen yrittänyt metsästää Arcolle fysioterapia-aikaa, tuloksetta. Kävin tänään tilaamassa koirille BOT;n sadeloimet vuorella. Saavat toimittaa lomalla makuupussin virkaan, jos nyt ollenkaan uskalletaan yönylipaikoinneille.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Kuulumisia ja huonoja sellaisia

Viime viikot ovat olleet ihan syvältä  ja ihan sitä itseään. Arco on alkanut kipuilemaan useammin ylösnoustessa. Korisoni lopetettiin ja koira on saanut Ketomexiä kipuilun jälkeisinä päivinä. Ennen Ketomexin aloitamista se lakkasi syömästä mutta kipulääkettä saatuaan ruoka on alkanut maistumaan.

Arcohan on valittanut makuulta ylösnoustessa silloin tällöin. Ensin se miettiin, että nousisiko, sitten nousee ja valittaa, seisoo paikallaan hetken ja lähtee sen jälkeen kävelmään. Takapää on huteran oloinen. Välillä koira on ihan normaali. Normaalipäiviä on enemmän kuin huonoja mutta silti.

Viime sunnuntai-iltana tuli ko. asiaa mitta täyteen ja tilasin maanantaina Arcolle lopetusajan täksi päiväksi. Olen meinaan sitä mieltä, että mielummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Kyseessä on kuitenkin kuusi ja puoli vuotias koira joka on sairastanut elämästään yli neljä vuotta ja syönyt lääkettä sen samaiset yli neljä vuotta. Olin päättänyt, että koiraa ei leikata eikä hoideta muutenkaan kun sille jokin muun sairaus/vika tuon autoimmuunisairauden lisäksi tulee.

No, Karihan ei ollut samaa mieltä ollenkaan kun lopetusajankohdan kotona ilmoitin. Täällä on ollut tulikiven katkuisia keskusteluja aiheesta. En voi ymmärtää Karin ajatusmaailmaa tässä  kohtaa pätkääkään, ja perustelut Arcon hengissäpitämiseksi ovat mielestäni itsekkäitä.

Tänään sitten käytiin eläinlääkärillä kolmestaan. Arcolta otetiin verenkuva ja koira röntgenkuvattiin selän alueelta ja lonkista (kolmas kerta muuten). Valkosolut ovat laskeneet norminrajan alapuolelle, kuusi viikkoa sitten ne olivat 6 ja nyt neljä ja puoli. Rangassa ei ollut muuta erikoista kuin parin nikaman poikkeama nikamajonossa kohdassa, jota Arco käsinpainaessakin arsti kovasti. Eli mitään erikoista ei löytynyt niinkuin arvelinkin, veikkaan että takapään vaivat ovat kudosperäisiä, välilevytyrä tai jonkin sortin hermosto juttu. Eläinlääkäri sanoi, että voi olla myös selkärangan rappeutuma mutta ko. vaiva ei näy röntgenkuvissa. Suositteli mangeneettikuvausta ja fysioterapiaa.

Arco lähti kanssamme kotiin Rimaldyn- kipulääkkeet mukanaan ja "katsellaan tilannetta" kommentin kanssa. Todennäköisesti tilanne etenee niin, että valkosolut romahtavat ja sitä ennen kipulääke on laittanut koiran mahan sekaisin. Kotimatkalla totesin Kaille, että "ensi kerran koira ei enää kotiin tule". Tuntuu niin typerältä pitkittää väistämätöntä enkä ymmärrä miksi koiraa pitää pitää hengissä vaikka ennuste on lopetus.

Oksilla ja Kepalla asiat ok. Kirjoittelen niistä kunhan olen olen rauhoittunut tältä hatutukselta.

Holskujen erkkariin en ole Oksin kanssa menossa mutta toivottelen menestystä kaikille jotka sinne osallistuvat.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Kuulumisia

Oksia ei ilmoitettu Kouvolan näyttelyyn, koska loma polttelee niin kovin eli lähdetään silloin ajelemaan kohti Posiota.

Meillä on koirilla karvanlähtö, Kepa on pudotellut pohjavillaa jo jonkin aikaa. Kampailin sitä eilen ja vetäsin siinä ohimennen myös Oksia. Härrekuud, ipanasta sitä pohjavillaa valtavasti irtosinkin. Oksia on tullut vähemmän harjailtua kun sillä on sen verran vähemmän turkkia kuin aikuisilla. Silti Oksin turkki on näyttänyt siistiltä joten en arvannutkaan, että silläkin on turkin vaihtamisen aika.

Oksin kanssa ollaan tehty istumisia vierestä kulkemisesta. Paikka on hyvä ja palkka tulee reiden viereen. Enemmän pitäsi vaan saada tehtyä aktivointijuttuja koirien kanssa. Tänäänkin kun otettiin muutama vierestä istuminen, tuli Arcokin keittiöön istumaan, kun käskin Oksia "istu". Osoittaa hyvin, että koirat kyllä kaipaavat puuhastelua. Pihteinen vaan kun työt haittaavat koirien kanssa puuhailua.

Arcon kortisoni on lopettettu kokonaan. Pienoinen pelko on kuinka se ilman pärjää. Olen antanut sille nyt parina päivänä kipulääkettä kun se parisen iltaa sitten makuulta ylösnoustessa valitti. Ennen lomaa tsekataan vielä veriarvot.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Haaste

Töppösen ja Sienen Lauralta tuli tämmöinen haaste :D. Vastaan nyt kun Laura sen lähetti vaikka olenkin kohderyhmänä vähän huono,  kun me ei tavoitteellisesti oikein harrasteta mitään :D. Mutta kiitos muistamisesta :).

1. Kerro kuinka sinusta tuli koiranomistaja.
  - Arco on kahden vuoden kinuamisen tulos. Mies sekä tytär olivat sitä mieltä, että kissat lemmikkeinä riittävät. Väsytystaktiikka kuitenkin johti toivottuun tulokseen omalta osaltani. Rotuvaihtoehtoina olivat valkoinenpaimenkoira, bouvier, kaanaankoira ja hollaninpaimenkoira sekä loppumetreillä collie. Holskuhan sieltä sitten valikoitui :). Halusin koiran kasvattajalta joka ei suostu myymään pelkän puhelinsoiton perusteella . Arcoa odotettiin lähes vuosi siitä kun kasvattajan luona oltiin käyty näytillä koko perheen voimin.
 Kepa tuli aluksi vaan hoitoon meille mutta jäikin sitten oikein asumaan :). Kolmas koira tuli ajankohtaiseksi kun näytti, että Arcon elinkaari lähenisi loppuaan. Ja kun mieleisellä kasvattajallakin oli pentusuunnitelmia niin kysäisin, että myiskö hän pennun meille. Ja niin Oksi saapui ilostuttamaan meitä :).
Lapsuudenkodissa meillä cockerspanieli ja koirista olen tykännyt aina.

2. Miten päädyit nykyään harrastamiesi lajien pariin?
- Mehän emme siis harrasta mitään erityistä. Reenaillaan omaksi iloksi ja koirien iloksi kaikennäköistä- ei kuitenkaan tavoitteellisesti. Olen kuitenkin sitä mieltä että koirien aktivointi on tärkeää pääkopan vuoksi.

3. Mitä lajia haluaisit kokeilla tai opetella?
- Menee noihin nenänkäyttöjuttuihin esim. mejä, ID-jälki yms.

4. Montako koiraa on maksimi?
-Tällä hetkellä ja tällä rodulla tuntuu, että kolme :D. Ideaalina holskujen kanssa pitäisin kahta koiraa.

5. Uros vai narttu?
- Ei oikeastaan väliä. Uros-narttu pari on ideaali.

6. Mikä on ollut vaikein liike/osasuoritus/ohjaus tms. opettaa koiralle?
- En oikein osaa vastata tähän. Liityisikö hihnakäytökseen jokaisen kohdalla...

7. Tähtihetkenne
- Arcon kohdalla varmaankin se, että se reagoi Karin melanoomaan. Arcolla olisi ollut edellytyksiä melanoomakoiraksi mutta koulutus olisi vaatinut puolen vuoden jatkuvan oleskelun Ruotsissa. Sekä ehdottomasti se, että Arcon(luonteen) kanssa on pärjätty näinkin hyvin alkuaikojen vaikeuksista huolimatta- siitä ei siis tullut "ihan hullua";).
Kepan kohdalla ehkä stressioireiden häviäminen meille muuton jälkeen- kiva nähdä, että koira voi hyvin sekä fyysisesti että henkisesti.
Oksin kanssa elämä on yhtä tähtihetkeä - siinä on sitten kiva koira :)

8. Koska on hävettänyt eniten?
- Minua hävettää erittäin harvoin :D. Arcon puolustushalukkuus joskus on mielestäni vähän liioiteltua.

9. Mitä haluaisit saavuttaa?
-Kehittyä kouluttajana ja olla koiran arvoinen koiranomistaja.

10. Miten valitset koiriesi nimet/millaisita nimistä tykkäät, maitse jotain?
- Arcon nimi tuli suoraan sen virallisesta nimestä Lissunmustan Jelmer G Arco. On siis nimetty isänsä mukaan. Kepalla oli nimi valmiina, en viitsinyt muuttaa vaikka en sen nimestä erityisesti pidä. Oksin keksi ihan omasta päästä.
 Pääsääntönä  nimissä meillä näyttää olevan, että tytöjen nimet päättyvät a-kirjaimeen ja poikien sitten johonkin muuhun. En välttämättä tykkää koirilla ihmisten nimistä enkä halua omilleni niitä kaikkein yleisempiä nimiä. Koiran pitää näyttää nimeltään ja nimessä on oltava "potkua". Todennäköisesti seuraavista (joskus mahdollista) koiristamme tulee uroksesta Imre ja nartusta Iona.

11. Rakastettavin piirre koirassasi
-Arcossa tykkään sen vaativasta luonteesta, vaikka se ei aina niin rakastettavalta tunnukaan :D. Tykkään sen vahtivasta luonteesta ja uskon, että tarvittaessa puolustaisi niin minua kuin kotiammekin. Kepa on mamman mussukka :D, olen sen number one ja se tuntuu kivalta.
Oksi on ylipäätään rakastettava ja se rakastaa kaikkia :). Tykään erityisesti sen iloisesta olemuksesta, sillä on aina kivaa!

Olen huono laittamaan näitä haasteita eteenpäin eli omalta osaltani tämä jää tähän :).