Päivän puuhailut ja silmiä pimeässä

 

 Aloitetaanpas postaus Oksin aamupissikuvalla, jotta totuus koirapidosta ei unohtuisi. Näitä perushommiahan tää koiranpito loppujen lopuksi on, vaikka itseäni vaivaa lähes kokoaikainen riittämättömyyden tunne siitä, että koirien kanssa pitäisi jotain erityistä ja tavoitteellista harrastaa.

Aika paljon olen viimeaikoina pohtinut myös sitä, että millainen mahdollinen seuraava koira olisi...
Ajatushan ei ole mitenkään ajankohtainen mutta tulee aina pohdittua kaikkea. Holsku narttu on ehdoton ykkössuosikki mutta olen myös miettinyt rescue vaihtoehtoa, joko kotimaista tai ulkomaista. Olisipa siinä ehkä noista käymistäni kursseista jotain hyötyäkin, jotenkin. Näyttelytoiminta tai tavoitteellinen harrastaminen ei oikein tunnut omalta jutulta, enemmänkin itseäni kiinnostaa koirien käyttäytyminen yms. jutut. Paljon olen pyörinyt eri yhdistysten sivuilla ja seurannut myös kotimaan kodinvaihtajia. Äitini tosin ehdotti että ottaisin samasta yhdistelmästä, mistä heidän koiransa on, bordercollien. No, vaihtoehto tuokin mutta olisi ajankohtainen todennäköisesti ihan liian pian, kun olen mielessäni sitä mieltä seuraava koira on ajankohtainen vasta sitten kun koiria on talossa enää kaksi tai yksi. Kaikkien pohdiskelujeni päätteeksi päädyn kuitenkin erittäin todennäköisesti siihen holskuun :D.

                                 Arco aamulla tarkastamassa että navetan takana on kaikki ok.

"Joo, joo, äiskä. Mä tuun ihan tuulispäänä..."

 

Tänään kävin lenkillä erikseen Arcon ja Kepan kanssa. On se kummallista että hiekkatietkin voivat pysyä luistinratana. Oksin kanssa tehtiin lähellä pysymisharjoituksia tossa omassa pihassa. Kriteerinä oli että hihan ei saanut kiristyä ja katsekontakti piti olla. Kierreltiin pihalla ja tein paljon käännöksiä nopeassa tahdissa. Saatiin tehtyä myös useampi jätä-käsky autojen suhteen samoin kuin pyysin jättämään eli kääntämään pään pois ja katsomaan minua kun häiriönä oli naapurin lapset sekä haukkuva koira. No, etäisyyttä oli paljon ja siksi se niin helppoa olikin :). Oksi on kaikesta rimpulamaisuudestaan huolimatta äärimmäisen vahva koira, joten tonne jäiselle tielle ei tehnyt oikein mieli lähteä lenkkeilemään sen kanssa kun on ne Icebugitkin ostamatta.

                     "Katsotaan ensin vasemmalle että mitä siellä tapahtuu ja sitten oikealle..."

Sisällä tehtiin koirakokeita ja keittiöhömppää. Eli aloitettiin nallen pyörittämisellä. Tarkoitus oli saada pehmonalle kuonolla pyörittämällä eteenpäin. Aloitettiin sheippamalla eli eli ensin kuonolla kosketus ja siitä sitten kriteeriä nostamaan. Jokainen koira teki 3x5x2 sessiot. Homma jäi vielä vaiheeseen.

Seuraavaksi kaivoin esiin Nina Ottossonin suunnitteleman koirien älypelin, jonka olen joskus Arcolle pentuaikana ostanut. Pelissä pitää kantta pyörittää niin että siinä oleva reikä osuu namikoloon, ja sitten saa herkun suuhunsa. Jokainen koira sai tehdä kolme settiä. Hämmästyksekseni Kepa oli tässä suhteellisen taitava, siinä missä pojat ottavat tassut helposti kaveriksi, tytsy pyöritti kantta nenällään. Pätevä tyttö.

Sitten eläinkokeisiin. Oksi olisi kovin mielellään etsinyt nameja huushollista niin ajattelin että tehdään sitten oikein hajujuttuja. Ei mitenkään oppikirjojen mukaan vaan ihan hyvin vuoksi kokeilin että onnistuisiko juttu muuten. Mullahan on aitassa tähän hommaan oikein välineitäkin mutta nyt nappasin kaapista teepussin ja tyhjän lasipurnukan. Teepussi lasipurkkiin, purkki käteen ja koira haistamaan. Haistamisesta naksautin ja palkkasin, tätä tehtiin 3x5 sarja.

Sitten otin toisen samanmoisen purkin johon laiton sisälle palan talouspaperia. Purkit lattialle ja annoin koiran haistaa, oikean purkin haistamisesta naksuja nami purkin päältä. Näitä tehtiin 1x5 sarja niin että joka naksun jälkeen purkkien paikka vaihtui. Arco ja Kepa eivät väärää purkkia haistaneet ollenkaan mutta Oksi haistoi kaksi kertaa, jolloin oikea purkki pois ja kun koira luopuu väärästä oikea purkki lattialle ja sen haistamisesta naksu ja palkka.

Tämän jälkeen talouspaperipurkki pois ja ns. oikea purkki lattialle. Kun koira haistoi purkkia, käskin sen maahan ja tästä naksu ja palkka purkin päältä. Näitä 1x5 sarja. Tästä jatketaan ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi vai saadaanko mitään :)

 

Arco sanoo räyh!

 

Kari kertoi, että eilen iltalenkillä lähellä sen "enuskallakoskeakoskasepuree" terrierin kotia oli Arco ruvennut haistelemaan ilmaa ja valpastuntu ja tuijottanut pimeään metsään. Kari oli sitten otsalampun valossa huomannut metsässä kiiluvat silmät. Karin mielestä Silmät olivat kytistämässä terrieriä joka oli haukkumassa omalla pihallaan. Kari oli miettinyt että olisiko omistajille jotenkin pitänyt saada sana siitä että terrieri on kenties päätymässä jonkin elukan ruokalistalle... Muuten kylät koirat ovat olleet hiljakseen, joten tuskin oli susi. Mutta ehkä nämä olivat ne samat silmät mitkä kyttäsivät vauva -Oksia pari vuotta sitten, ja kylän koirat ovat tottuneet elukan hajuun....

Puuhastelua ja Oksin ruokintasuunnitelma

Pakkasaamu ja kuvia siitä kuinka paljon lunta meillä oli. Nimenomaan oli koska nyt piha on luistinrata

 

                                                   Arco vahtihommissa portilla.

 

Ollaan elelty normiarkea mutta ulkoilut on lähinnä suoritettu ihan omalla pihalla koska lenkkipolut ovat todella liukkaat. Taidan käydä viikonlopun aikana katsastamassa Icebug tarjonnan. Olen miettinyt noita nastakenkiä mutta en ole saanut hankituksi. Lenkkeilyn kannalta näyttää nyt olevan pakkorako.

Oksi oli sitä mieltä että tennispallo tarvitsee pesua :D Toi sen ihan oma-aloitteellisesti pesuun.

                                     
                                                                  Oksi ja Noorus

 

Olen nyt muutamaan kertaan piilottanut koirien iltaruuan ympäri huushollia, ja ovat sitten vuorotellen saaneet etsiä sapuskan. Arcon kanssa tätä on harrastettu paljonkin pentuaikana, tiedä sitten onko harjoituksen tulos vai minkä mutta sen etsiminen on hyvin määrätietoista ja järjestelmällistä. Ja mikä tärkeintä kaikki etsittävät löytyvät. Arco peräti pahastui ja murahti kun yritin lopettaa sen hommat ennen kuin kaikki oli löydetty. Kuka sitä nyt kesken työn lähtee portin taakse norkoilemaan kun omalla vuorolla ei vielä ole kaikki löytynyt ;).

 Kepan kanssa tätä etsimistä ei juurikaan ole harrastettu ja homma menee sen kohdalla aika sähläämiseksi. Kepa kyllä rauhoittuu etsimään kun sen käskyllä lähettää etsimään mutta tarvitsee kyllä sen käskyn ja mielellään tukeutuu muutenkin hommassa minuun. Eikä sitä todellakaan puristele yhtään jos jokin jää löytämättä. Ehkäpä harjoitus rauhoittaa tytön touhuja.

Oksin kanssa ruuanetsintää on nyt tehty kolmesti koko sen meillä olo aikana. Nyt koira on hiffannut jutun täydellisesti. Oksi etsii aika samantyylisesti kuin Arcokin, rauhallisesti ja järjestelmällisesti ja tekee vielä tarkastuskierroksenkin. Erona pojilla on vain se, että Oksi selvästi etsisi myös korkeilta tasoilta ja kiipeilee etsiessään sohvalla ja nojatuoleilla. Kun Arco puolestaan pysyy kaikki tassut lattialla. No, sinällään ei ihme Arcon selkä ja takapää on ollut taas huonompana, joten minkäänmoiseen kapuiluun ei varmaankaan ole haluja. Ruuan etsintää jatketaan ja vaikeutetaan jatkossa, tarkoitus on jossain vaiheessa vaihtaa ruoka esineisiin. Toivoisin että tästä olisi apua myös Oksin kohdalla jälkihommiin.

                                                    Kaverukset Kepa ja Oksi

Sain tällä viikolla Oksille laaditun ruokintaohjelman. Kirjoittelen siitä joitakin juttuja tähän ylös, niin saa äippäkin lukea niistä kun usein koirien ruokinnasta puhelimessa keskustellaan. Raakaruokinnan runko olikin itselleni tuttua, joten hirveästi ei tullut mitään uutta.

Mutta Oksista näin:" Vältetään ko. koiralla näitä tuotteita, että saadaan allergeenit hävitettyä elimistöstä: vilja, soija, maitotuotteet, maissi, väri ja säilöntäaineet. Vältetään myös varastopunkin kasvu-alustoja eli teollista koiranruokaa.
Aloitetaan suolistosta ja suolen nukan korjaamisesta, eli gluteeniton ruokavalio, joka korjaa suoliston vajaatoiminnan ja siitä johtuvat puutostilat. Sillä ei estetä ravintoaineiden imeytymistä. Käytännössä; annetaan hiilihydraatin lähteenä pelkästään kasvisosetta raakana tai puuroa: hirssi/tattari kypsennettynä, keitinaika erittäin pitkä. Vältetään pitkäaikaista vitamiinivalmisteiden käyttöä, jotka sisältävät gluteiinia (tarkista jauheiden koostumus, ja vaihda tarvittaessa nestemäisiin).
Kehon ja ihon toiminta, solujen toiminalle välttämättömät lähteet: vesi, raakavalkuainen, hiilihydraatit, mineraalit- merilevälisä. Vitamiinit imeytyvät ravinnosta.
Koiran keho hyödyntää parhaiten eläinperäsitä valkuaista, mitä enemmän ko. lähteitä on, sitä paremmin keho niitä hyödyntää eli ei ko. koiralla supisteta eri eläimestä saatujen lihojen tai lihaisien luiden osuutta-pyritään jatkossakin antamaan viittä eri eläinlajia (4 lihaa ja 1kala).
Hiilihydraatti pidetään joka päivä ruokinnassa mukana ettei elimistö käytä valkuaista energian lähteenä, koska ko. koira tarvitsee valkuaisesta kaiken hyödyn.
Suosittelen alla olevia raakavalkuaisen lähteitä:
Broileri: hyvä d-vitamiinilähde, lihaiset luut sisältävät oikeassa suhteessa kalsiumin ja fosforin. Suosittelen myös broilerin sisäelimiä-iho ja turkki, kivipiiraa ja sydämiä voi syöttää runsaamminkin eivät sisällä rasvaliukoisia vitamiineja merkittävästi.
Sika: hyvin siedetty, B1lähde mm. vahvistaa vastustuskykyä, ehkäisee tulehduksia. Lihaiset luut: helposti sulavia ja selkäranka paras tuote koiran rustoille ja nivelille. Sian maksa paras A-vitamiinin lähde.
Lihainen rasva pidetään myös talviaikaan ruokinnassa mukana, näin taataan valkuaisten maksimi saanti, kun elimistö käyttää myös rasvaa energian lähteenä.
Lohi ja kala: sisältää suoliston ja hermoston ylläpitämiseen ja toimintaan välttämättömät vitamiinit.
Nauta: naudanmaha (entsyymit) ajanvietteeksi rustot ja luut, lihaseos sisältää myös B9 ja B12-joita ei saa kasvikunnan tuotteista.
Lammas; hyvin siedetty, hyvä rasvan lähde. Erinomainen  sulavuus. Luut-hyvä ajanviete.
Kananmunan keltuainen; kerran viikossa-paras biotiinin lähde, ko. koiralle voi antaa kasi keltuaista-taataan E-vitamiinin saanti. Ei käytetä maksan tai sisäelinseoksen kansa samana päivänä.
Vitamiinilisät tarpeen mukaan: päivittäin kasvikunnan öljyä 1rkl. 4viikon kuurina biotiini+sinkki.

Laitan tähän vielä esimerkki viikonruokalistan Oksille.
Ma: aamu: 200g broilerin sydän+ 200g naudan lihainen rasva+ 100g kasvissose.
       ilta: kalkkunan kaulat
Ti: aamu:200g lammas jauheliha+200g kasvissose
      ilta: sian selkä
Ke: aamu: 200g sian maksa+100g naudan maha+100g kasvisose
       ilta: 400g luinen poro
To: aamu: 400g sian palaliha+100g kasvisose
       ilta: broilerin selkä
Pe: aamu: 400g lohi+100g kasvisose
       ilta: broilerin siivet
La: aamu: 200g naudan paistijauheliha+200g naudan maha+100g kasvissose + 2 keltuaista
       ilta: lampaan luut/sian selkä
Su: aamu: 200g naudan lihaseos+100g kivipiira+100g kasvisose
       ilta: 400g broilerin jauheliha

Oksi rapsuttelee suupieliään ja korvia vielä, ja täyttyy vähän nyt muuttaa sen syömisiä, lähinnä maitotuotteet pois ja jauhemaiset vitamiinit. Aloitetaan myös tuo biotiini+ sinkkilisä nestemäisenä.

Kepa on lopettanut etujalkojen järsimisen 99%:sti ja mahan rapsuttelukin on vähentynyt selvästi, joten todennäköisesti kuivamuona on aiheuttanut sillekin ongelmia. Allergiatestiin sitä näillä näkymin en ole viemässä koska suuntaus on jo ollut selkeästi parempaan.

 

Kennelliiton lasku Oksin röntgenkuvien lausumisesta tuli tänään joten todennäköisesti tulokset saadaan ensi viikolla- jännittää...

Jotakin on tapahtunut ja hankintoja

Kepa ja Oksi aamutoimilla ja auringonnousu Aitomäessä.

 

En tiedä mitä mutta jotain täällä meidän eläinkokoonpanossa on tapahtunut. Ja selkeästi vain positiivista. Molemmat kissat ovat alkaneet kaveerata koirien kanssa enemmän kuin aiemmin. Ilmeisesti Oksi on vihdoin viimein laskettu porukkaan kuuluvaksi tai sitten kissat ovat viimein sisäistäneet että Oksi on tullut jäädäkseen eikä siitä pääse eroon välttelemällä tai olemalla kuin ei olisikaan.

 

Meillä on monena iltana ollut koko eläinporukka, myös Arco, mukaan lukien  makailemassa mun kanssa makkarissa. Noorus on alkanut olemaan enemmän touhuissa mukana kuin aiemmin ja koirapoliisi Olga on palannut ennalleen poliisin hommaan. Ilmeisesti se vaan sitten otti kissoilta näin kauan sopeuta erityyppiseen koiraan.

 

Kävin aamupäivällä ostamassa koirille lihoja ja luita loppukuun tarpeisiin. Samalla tilasin Oksille ruokintasuunnitelman ja Arcolle tammikuuksi neljä perättäistä hierontakertaa viikon välein.

 

Iltapäivällä Oksilla oli korvatarkastus, korvat olivat ok mutta olivat keränneet kuivaa kökköä. Tämä vaikuttaa ainakin toistaiseksi olevan Oksille tyypillistä. Toivotaan että helpottaa raakaruokinnan myötä. Korvat saatiin katsottua ilman rauhoittamista vaikka poika kyllä yritti aluksi sinnikkäästi kammeta itsensä seisomaan tutkimuspöydälle. Tyytyi kuitenkin lopulta kohtaloonsa. Kilpparitestien tulokset olivat tulleet ja sillä rintamalla kaikki ok ja koira on tga negatiivinen. Sen sijaan Oksi sekä muutkin ovat kovasti hieroneet neniään ja kuonoaan, joten varmuuden vuoksi aloitettiin nenäpunkkihäätö.

 

Koirat saivat paahdetut naudannilkat mutta Oksille moinen herkku ei kelvannut, joten se sitten patsasteli koiraportin takana kun muut herkutteli.

 

 

Prismassa oli halvennuksessa Dysonin animalpro imuri. 100 euron alennus oli sen verran hyvä, että sijoitin sitten veronpalautusrahani ko. imuriin. Ja jos olin elänyt siinä luulossa että edellinen imuri olisi tehokas niin en elä enää. Koirat olivat kovin ihmeissään uudesta ja jopa Arcon piti sitä seurailla.

Kuvia ja kuulumisia viime päiviltä

                                                  Kepan aamuvenyttelyt

 

Mulla on nyt alkanut pyörimään lyhennetty työviikko, joten ollaan lenkkeilty kaikkien kolmen kanssa vuorotellen päiväsaikaan, sekä eilen että tänään. Tänään törmättiin naapureihin, jotka olivat sauvakävelyllä Oksin kanssa. Oksi oli intopiukeana kun huomasi, että täällähän on muitakin kuin me. Hienosti poika meni ohi, oli tosin lyhyellä hihnalla. Totesin naapurille ohi mennessämme, että täällä päässä asuu nuoruus ja tyhmyys. Johon naapuri sanoi että hienostihan se menee.

 

 Alla oleva kuvasarja on pakko laittaa, vaikka kuvat ovatkin epäselviä. Kuvasarja kuvaa niin hyvin Oksia. Vauhti alla olevassa kuvassa on aikamoinen.

 

                                                           Oksi pupuna

 

                                                       "hei, mä lennän"

                                                  Aamuhepuleilla pihalla

 

"hei Kepa, juoksetko sä mun kanssa kun Arco ei enää viitti?"

 

"rupes janottaa ihan kesken kaiken"

 

                                 "kuulepa nyt Oksi, ei keski-ikäsiet jaksa riehua suuna päänä, annas kun kirputan sua vähän täältä korvanjuuresta"

 

                                                       "mihin sä Arco meet, mä tulen kanssa"

 

                       "hei, mä en löydä mitään, ootteks te löytännyt jotain, vaikka syötävää?"

Lenkkeilyn lisäksi on tehty keittiöhöppää ja huollettu turkkeja. Taidan pesaista koko poppoon kun vaan menis säät pakkasen puolelle ja pysyis kuivana toi pihamaa. Arcolle olen suunitellut hierontakuuria.

 

 Ostin koirille uudet keraamiset kupit. Tarkoituksella pienemmät kuin niillä aiemmin oli. On se kumma, että ruokaa ei osaa annostella samaa määrää isompaan ja pienempään kuppiin.

 

Tmi. Oksin Kotiapu, mottona "olen siellä missä tarvitaan ja vauhdilla", vahtii keiton kiehumista.

"En voi koskea siihen koska se puree"

Otsikon kommentin kuulin tänään ollessani Oksin kanssa lenkillä, tässä lähellä asustelevan terrierin omistajan suusta. Olen aikaisemminkin kirjoittanut kyseisestä koirasta koska kohtaamisemme ovat olleet aika katastrofaalisia. Tämän kertainen ei tehnyt poikkeusta.

Lähdin kävelemään Oksin kanssa ja metsässä huomasin, että mikäs se siellä polulla seisoo. Kyseinen terrieri. Aikaisempien kohtaamisten perusteella ajattelin, että me kyllä nyt kävellään tästä vaan eteenpäin ihan rauhallisina ja katsotaan mitä tuleman pitää. Käveltiin koiraa kohti ja kun se lähti juoksemaan meitä kohti pysähdyin, ja koska vaikuttti siltä että kauempana oleva omistaja meinaa ottaa ritolat, huusin "tule nyt vaan ottamaan koira kiinni". Terrieri pysähtyi noin metrin päähän Oksista ja minä varauduin pysymään pystyssä.( Viime kohtaamisemmehen päättyi siihen että minä makasin selälläni Oksin alla ja pidin koirasta kiinni.) Oksi oli lungisti, häntä rentona mutta selvästi tarkkaili terrieriä. Jos terrieri olisi vähääkään osoittanut ystävällisyyden merkkejä olisi kohtaaminen sujunut hyvässä hengessä. Oksista tiesin, että se ei kyllä aloita ei rähinää eikä tappelua mutta vastaa kyllä heti.

Kun omistaja oli noin metrin päässä koirasta sanoin, että "toivottavasti ei ole hengenlähtö lähellä". Omistaja alkaa kieltämään koiraansa ja samassa kun hän avasi suunsa, terrieri hyökkäsi. Omistaja sai häädettyä koiransa kauemmas mutta varsin sinnikäänä tapauksena se hyökkii uudelleen. Samalla omistaja raportoi, että ei voi koskea koiraansa koska se puree ja ei halua puretuttaa itseänsä ja tarkoituksena oli ottaa koira kiinni ennen tietä mutta ei kerinnyt. Johon minä, että "noin pienelle koiralle voi oikeasti käydä pahasti jos se isomman koiran kimppuun käy". Johon taas omistaja sanoo tietävänsä että näin voi käydä, mutta ei kuitenkaan halua että koira puree häntä itseään, ja samalla joka välissä komentaa koiraansa. Johon minä, että eihän tässä mitään. Lopulta saa jalallaan tönäistyä koiransa kauemmas ja lähtee jahtaamaan sitä meistä poispäin. Minä totesin Oksille että lähdetään me vaan kotia.

Olisi ärsyttänyt jos ei olisi säälittänyt. Kuka oikeasti haluaa pelätä omaa koiraansa ja vielä noin pientä. Terrieri oli kokoluokkaa Oksin pää. Ja omistaja minua huomattavasti isompi aikuinen mies. Ja miksi pitää koiraa irrallaan, edes täällä haja-asutusalueella, jos se ei tottele. Kaikki naapurustossa asuvat koirat ovat kyseistä terrieriä suurempia.

Aika kierrokset Oksi kohtaamisesta otti vaikka ei juurikaan rähissyt. Seisoskeltiin metsässä hetki ja kun koira oli sen verran rauhoittunut että ruoka taas maistui jatkettiin matkaa. Kotona hörppäsin kahvit, ajatuksella että terrieri omistajineen kerkeää lenkkinsä kävellä ennenkuin lähden metsään Kepan kanssa.

No, nyt ainakin tiedän miten ko. terrieri toimii ja sen että omistaja pelkää todella koiransa purevan ja mielellään poistuisi paikalta takavasemmalle hissukseen niin että ei koiraansa tarvitsisi koskea.Toimintasuunitelma tuleville kohtaamisille on laadittu tältä pohjalta. Ja sen suunnitelman ydinkohta on se, että minun koiriani ei irtokoira pure jos mitenkään vaan voin siihen vaikuttaa. Enkä pelkää terrieriä. Enkä tule korvaamaan mitään jos omani on kiinni ja irokoira niiden suuhun itsetuhoisena juoksee.

No sitten mukavimpiin aiheisiin. Paistettiin tässä päivänä eräänä torttuja Oksin ja Nooruksen kanssa.

                                       Ja joo meillä kissat saavat olla pöydillä , hyi meitä :)


                                       Sillä aikaa Olga tiiraili kissatarhassa pihan tapahtumia.

                                      
                                                               Kepa otti päikkärit.

                                           
                                                           Arco lepäili olohuoneessa

 

Tortut maistuivat kyllä kaikkille kolmelle erinomaisesti. Ruuasta puheenollen koirat ovat nyt olleet raakaruokinnalla ja se on sujunut hyvin. Pikkuisen joutuu olemaan tarkkana ruokamäärien kanssa varsinkin Arcon ja Kepan kohdalla, että ei ala paino nousemaan. Mitään varsinaisia muutoksia en ole vielä Oksissa havainnut ja Kepan kohdalla uskaltaisin väittää sen olevan myöskin varstopunkki allerginen. Koska sen suhteen pientä, hienon hienoista muutosta olen ollut havaisevani.

Muuten päivät ovat kuluneet aikalailla normi meiningillä. Jotain pinetä keittiöhömpää ollaan puuhailtu ja sisätiloissa namien etsintää sadesäällä jne. jne.

Tällainen on laskeutunut meidän olohuoneeseemme. Siitä toivotaan apua kuivaan sisäilmaan.

Oksin allergiatestit

Oksin allergiatestit tulivat maanantainan. Testihän ei ole ruoka-aineiden osalta absoluuttinen totuus, koska se totuus saavutetaan ainostaan eliminaatiodietillä jos ruoka-aineallergia epäilee. Eläinlääkäri totesi myös, että testi näyttää lähes joka koiralle jotakin positiivisena vaikka koira ei mitenkään oireilisi. Totesi myös, että jos siellä jotkin arvot kohoavat suuriksi, niin ne kannattaa sitten huomioida eli aiheuttavat koiralle allergiaoireita.

 

Oksi on hinakannut kuonoaa huonekaluihin, ja useasti nojatuolin suojana ollut päiväpeitto on kädensijan kohdalta ollut punertava. Hinkaauksen voimasta on alaleuan ja kuonon iho mennyt vereslihalle. Oksin on myös yrittänyt kaivella suutaan tassullaan. Ja uusinpana oireena oli tosiaan mahan ja kylkien rapsuttelu. Sillä on ollut muutama korvatulehdus, ja nytkin kuuri kesken.

 

Testissä punaiselle nousi 26 (testattavia 92), joista 21 oli muita kun ruoka-aineita. Heiniä, puita ja kasveja mutta suurimmat luvut nosti varastopunkkit (selkeästi suurimmat) ja hyvän kakkosena pölypunkit. Eläinlääkäriltä kehoitus siirtyä raakaruokinnalle mieluiten heti.

 

Tänään käytiin Oksin kanssa korvatarkissa ja samalla otettiin kilpirauhastestit ja juteltiin mahdollisesta siedätyshoidosta allergiaan. Koira ei olisi olisi halunnut korviin katsottavan, joten sitä humautettiin hieman. Tosin rauhoittaminen oli jo neljäs pienen ajan sisällä, joten parin viikon päästä olevaan korvatarkkiin täytyy naksutella korvien katsomisesta, nyt mulla ei nameja ei ollut mukanakaan, jos pääsätisiin ilman rauhoitusta sillä kerralla. Koira on ollut loppupäivän aika pöhnäinen ja nukkuikin vieressäni niin sikeästi, että menivät pissat alle. Jota Arco kovin tuntui paheksuvan- että joku kehtaa pissiä sänkyyn, hei come on! Tärykalvon reikä on alkanut umepeutumaan ja siellä oli arpikudosta. Likaa näkyi kanssa hieman, ja johtuu eläinlääkärin mukaan korvassa olevasta hiivasta, joka puolestaan johtuu allergiasta. Korvaa putsattiin. ja Tsekattiin myöskin oikea, kunnossa oleva korva. Hieman ruskeaa töhnää, ja korva putsattiin.

 

Kilpparitestiin otettiin pari putkiloa verta ja sitten pähkältiin, kun itsekään muistanut että mitä arvoja holskuilta otettiin, että mitä niistä tutkitaan. Päädyttiin laajempaan valikoimaan, varmuuden vuoksi ja minun päätöksellä. Eläinlääkäri lähettää testit VetLabiin, ja testit tutkitaan Amerikoissa. Tuloksia jäädään odottelmaan. Oireita kippariin Oksilla ei ole mutta ajattelin että otetaan nuokin samassa hötäkässä ja käydään uudelleen testeissä kun ikää on vähän lisää karttunut. Ideaali testausikä oli muistaakseni 3-5 vuotta, jos koira meinataan testata vain kerran.

 

Siedätyshoito päätettiin Oksille allergioihin aloittaa. Tätä suositteli oma eläinlääkäri ja olen kuullut varsin positiivisa kokemuksia juuri varasto- ja pölypunkkien siedätyshoidosta. Itse koin myös siedätyshoidon hintakustannukset niin edullisiksi, että jos se vain koiraa auttaa, niin ilman muuta siedätetään. Eli edessä on 9 kuukauden pistosrumba. Lääke valmistetaan koirakohtaisesti ja eletään toivossa, että saadaan hoito aloitettua tämän vuoden puolella.

 

Arco on ollut olosuhteisiin nähden ok kunnossa ja lenkillä olisi kiva jäljestää puput ja pinkoa myös niiden perässsä. Kepa kapsuttelee mahaansa edelleen ja siitä tullaan ottamaan myös allergiatestit joulukuussa. Koko koirapoppoo siirtyy raakaruokinalle/barffiin koska katson sen olevan siten itselleini helpoin. Oksille tulen teettämään ruokintasuunnitelman, tästä oli eläinlääkärin kanssa puhetta. Ja toivon, että raakaruokinta tulee myös auttamaan Kepan rapsutteluihin. Olen jossain kohdin ennen Oksin meille tuloa barffannut Arcoa ja Kepaa, ja ainakaan silloin kummalkaan ei ollut mitään ongelmia ko. ruokavalion kanssa.

 

Kotona siivoamista tehostetaan ja koirien pedit ( useampi peitto) vaihtuvat allergiaystävällisempiin patjoihin kunhan saan käytyä ne teettämässä mittojen mukaan.

 

Täytyy myöntää, että allergiatestien tulokset eivät saaneet itseäni riemusta kiljumaan, enemminkin fiilis oli että "ei voi olla totta, mulla ei voi olla näin huono tuuri koirien kanssa". Ja perään tietty itsesyytökset, että olenko toiminut jotenkin väärin kun en saa yhtäkään koiraa pidettynä ns. terveenä. No, elämä on. Eikä taidan nykypäivän ihmisissäkään olla yksilöitä jolla ei jotain vikaa olisi. Tää aika on vaan tälläistä. Toisaalta on aina helpotus kun tietää mistä koiran epänormaali käyttäytyminen johtuu. Ja elän kyllä sellaisessa luulossa Oksin suhteen, että tää asia tulee olemaan ihan ok jatkossakin kun tiedetään miten toimia. Arcoon nähden pidän Oksin juttua simppelimpänä ja selvempänä.

 

 Arcolla on edelleen silloin tällöin erikoisia oireita, lähinnä sen kropassa on todella kuumia kohtia ja kohdat vaihtelevat. Koira ei vaikuta tällöin mitenkään kipeältä omaan silmääni enemminkin sen takapään ja selän kipuilu on selvemmin nähtävää. Olishan toi mielenkiinntoista tietää, että mikä toi Arcon juttu pohjimmiltaan on mutta päätös on sen kohdalla tehty jo vuosia sitten, että ei tutkita vaan mennään päivä kerrallaan.

 

Koirahoitaja ja Oksi luustokuvissa

Sandra tuli perjantai-iltana viikonlopuksi koira- ja kissavahtiin. Me lähdettiin Karin kanssa mun työkaveriden ja heidän miestensä kanssa Tallinaan. Meille on tullut tavaksi tähän aikaan vuodesta käydä työporukalla reissussa, tänä vuonna Viipuri vaihtui Tallinnaan.

 

Oksi on varsin ihastunut Sandraan mutta tällä kertaa Arco liimautui tyttäreen kiinni. Joka aiheutti sitten sen että Oksille piti Arcon toimesta murrailla. Valokuvat tässä postuksessa ovat vanhoja mutta tuolta toi touhu aina näyttää Sandran kyläillessä meillä.

 

 Nukkumaan käydessä Kepa oli kuulemma hypännyt omalle paikalleen jalkopäähän ja Arco oli hypäänyt poikkuksellisesti nukkumaan sänkyyn Sandran viereen. Oksi oli sitten jäänyt haahuilemaan koko yöksi muualle kuin makkariin kun en olllut muistanut ohjeistaa Sandraa, että Oksille on sanottava että käy nukkumaan omalle pedilleen makkariin. Täytyy myöntää että aika väsynyt ja hämillään oloinen "pikkukoira" meitä kotona odotti kun ennen kymmentä sunnutai-iltana kotiuduttiin. Nukkumaan käydessä Oksi hyppäsi heti sänkyyni ja kävi makaamaan päälleni niin että sen pää oli ihan kiinni kaulassani, tässä se makasi puoli tuntia ja sitten siirtyi pedilleen nukkumaan. Taisi olla pojalla äitia ikävä :D.

 

 

 Kaiken kaikkiaan koirien osalta viikonloppu oli mennyt hienosti ja vielä kiitokset Sandralle eläinten hoitamisesta :).

Tänään käytin Oksin virallisissa selkä-,lonkka- ja kyynärkuvissa Kouvolan Univetissä. Kuvat otti "meidän oma" eläinlääkärimme joka on Oksia hoitanut aiemminkin (kastraatio ja patin leikkaus). Kuvia hän ei sen enempää kommentoinut kuin, että selkä ja kyynärät sekä lonkat vaikuttavat siisteiltä, eikä lonkistakaan mitää Ö; tä saada virallisestikaan. Nyt sitten odotellaan virallisia lausuntoja. Pientä kuumenemista oli Oksin kohdalla vastaanottotiloissa kun sinne tuli toinenkin koira. Molemmat haukkuivat. Totesin sitten hoitajalle Oksista että sitä ei kyllä tarvi yhtään varoa vaikka toiminta aika äänekästä olikin. Tiedän että ko. asemalla on holskuilla aika huono maine ja suhtautuvat niihin varoen.

Oksin korvat huuhdeltiin ja imuroititiin. Sillähän on ollut vasemmassa korvassa jo pitkään musta kökkö tärykalvolla, joka ei olla saatu sieltä normikonstein pois. Tiukassa oli ollut kuulemma nytkin ja nyt sitten paljastui että tärykalvo oli puhki kökön takana. Oikea korva oli siisti ja ok. Korvaan saatiin lääke ja kontrolli on 10 päivän päästä ja samalla otetaan kilpirauhastestit. Silmäpeilaus menee varmaankin Oksin kohdalla alkuvuoteen mutta kun se on tehty, on mielestäni koiralta tutkittu kaikki tarpeellinen. Allergiatestin tulokset eivät ole vielä tulleet.

Odotteli pari tuntia Oksia odotushuoneessa ja katselin kaiken näköisiä koiria kääpiovillakoirasta vaikuttavan näköiseen uros bulmastifiin. Toki tuli parin ihmisen kanssa juteltuakin. Eräs vanhempi rouva oli tullut saksanseisojanartun kanssa Lapualta asti. Kertoi koiran jalassa olevan murtuman ja ajeli Kouvolaan kun täällä on yksi Suomen parhaista koirien ortopedeistä. Juttelin myös yhden nuoren naisen kanssa jonka koira on Espanjan löytökoiria. Kovin oli tyytyiväinen koiraansa. Lähinnä tämä kiinosti itseäni eniten kun olen nykyään aika paljonkin pyörinyt noilla rescue-sivustoilla.

Tänään on satanut joten ollaan lähinnä lötjäilty sisätiloissa ja Oksi on nukkunut pois nukutusväsymystä ja minä reissuväsymystä.

Kotiapulainen ruokapalkalla

Oksi on osallistuva koira joten kotihommia ei voi tehdä ilman sen apua. Kätevää, että koira osaa tyhjentää pesukoneen. Alla kuvasarjaa tyhjentämisestä. Sääli, että koiran fysiikka ei salli sen laittaa pyykkejä narulle kuivumaan, ainakaan siististi.

 

 

 

Palkaksi koneen tyhjentämisestä Oksi saa pesupallon. Saa touhuta sen kanssa vähän aikaa ja sitten pallo vaihdetaan namiin. Touhu on niin koirasta niin mukavaa, että jo pesukoneen luukun aukaisemisesta kuuluva ääni saa pojan oitis paikalle. Samaten astianpesukonnen täyttö on erityisen mukavaa puuhaa, Oksi on astioiden esipesijänä lyömätön. Haluaa kyllä seistä tönöttää vierässä koneen tyhentämisenkin aikana. Selkeää avustajakoira ainesta :).

Imuroinnissa ym. siivomisessa auttaisi myöskin mutta tässä kohdin sitten harjoitellaan yleensä jättämistä, istumista, odottamista ja maahanmenoa sekä peruuttamista. Ruokaa laittaessani Oksi seisoo minun ja keittiötason välissä poikittain ja pitää hampailla kiinni astianpesukoneen säätönupikasta. On se vaan hassu koira :).

                                                    "No, mihin se kissa nyt meni?"

Oksi leikkaushaava on ihan ummessa ja ihon pintakin alkaa haavan vierestä paranemaan. Kuonon hinkaaminen on vähentynyt, johtunee antibioottikuurista...

Arco ja uudelleen järjestetyt tuolinpäälliset

 

Marraskuun alusta alkavat pyörimään itselläni kaksi peräkkäistä arkivapaata. Toinen päivistä on tarkoitus käyttää pelkästään koirien kanssa puuhailuun. Katsotaan mitä keksitään...

Koirien terveysjuttuja taasen

Blogissani tuntuu nykyään olevan vaan koirien terveydestä tai terveyttömyydestä juttua. Lukijille tiedoksi, että en kylläkään kaikesta huolimatta kuulu niihin ihmisiin, jotka jatkuvasti jaksavat puhua sairauksista tai intopiukkana kuulostevat että onko jotakin vikaa taas ilmennyt. Kait se on niin että kuin eläimiä on kohtuullisen paljon, jonkun terveydessä on aina vikaa tai sitten mulla on vaan huono tuuri.

 

Perjantaina käytiin Oksin kanssa otattamassa tikit pojan jalasta pois. Oksi käyttäyi taas hienosti ja eläinlääkäri oli edelleenkin pusuteltavan kiva koiran mielestä. Ainakaan sille ei ole mitään traumoja käynneistä jäänyt. Saatiin lausunto patista. Patin oli tutkinut Seppo Saari, joka on tarttuvien tautien erikosieläinlääkäri Patovet ay;ssä.

 

 Lausunto kokoaisuudessaan ." Tutkitussa ihobiobsianäytteessä todettiin dermiksen krooninen, diffuusi tulehdusmuutos, joka myötäilee karvatuppirakennetta mutta tunkeutuu syvemmälle dermikseen ja nahanalaiseen rasvaan. Tulehdusinfiltraatti kostuu pääasiassa histiosyyteistä, vähäisemmässä määrin neutrofiileista ja lymfosyyteistä. Tulehdus tiivistyy nahanalaiseen rasvakudoskeen.Todettu muutos sopii ensisijaisesti steriilin raektiiviseen tulehdukseen joko steriili granulooma/pyogranuloomaan tai reaktiiviseen histiosytoosiin, joka on luonteeltaan steriili tulehdus, jonka tarkkaa syytä ei tunneta. On esitetty, että kyseessä on liiaoiteltu immunologinen reaktio antigeenistimulukseen. Reaktiivista histiosytoosia esiintyy sekä kutaanista että systemaattista tyyppiä". Tutkimustulos : Periadneksaalinen pyogranulomatoosi ja granulomatoosi dermatiitti. Ts. eläinlääkärin mukaan ei mitään hälyyttävää tai vaarallista.

 

 Oksi sai kuitenkin vielä viiden päivän antibioottikuurin ja jalkaan laitettiin vielä hopeataitos koska iho oli vielä yhdestä kohtaa ns. rikki. Lisäksi kurkattiin vielä Oksin korvia. Sillä on toisen korvan tärykalvolla ollut pitkään musta möykky jota ei ole saatu säännöllisestä putsaamista huolimatta pois. Korvat imetään 5.11 samalla kun koira rauhoitetaan/nukutetaan virallisia selkä-, lonkka- ja kyynärkuvia varten. Allergiatestin tuloksia en ole vielä saanut ja Oksi käy vielä tämän vuoden puolella myös kilpirauhasarvoja varten verikokeessa. Jonkinsortin tärkeysjärjestystä olen yrittänyt pitää näissä Oksin terveysjutuissa :).

 

No Kepa taasen... Sain myös Kepan tulosraportin verikokeista. Normiarvoista poikkeavia olivat B-Leuk 4,6 (norm. 6,0-12,00), S-ALAT 19 (norm. 24-136) ja S-AFOS 110 (norm. 10-106). Kaksi viimmeistä arvoa kertovat maksan toiminnasta, joista elli piti tärkeämpänä ensimmäistä arvoa. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi että kutina ei voi johtua maksasta. Nyt sitten jäi itseni päätettäväksi että minkä verran koiraa jatkossa tutkitaan, kumpikaan poikkeava arvo ei ole normiarvoista hirveästi poikkeava joten mitään extra hälyyttävää ei ole ilmassa. Nyt olen täällä itsekseni pähkäillyt että panikoidunko vai en. Verikokeita voisi ottaa lisää lähinnä maksantoiminnasta kertovia ja ehkä ultrata maksa. Mutta katsellaan nyt että mitä tehdään. Kepahan voi näennäisesti ihan hyvin.

 

Kepaa on pesty lääkeshampoolla kolme kertaa (tänään neljäs) ja ellin mukaan kannattaa pestä vielä pari kertaa. Kepa kapsuttelee vielä jonkin verran. Lääkärin kanssa oli puhetta siitä, että koirat voisi hoitaa strongholdilla ns. varmuuden vuoksi mutta tämä jäi vielä harkintaan.

 

 

Olen tehostanut siivoamista niin, että olen joka päivä imuroinut ja pyyhkinyt lattiat kostealla ja pyyhkinyt pintojakin useammin.  Jos rapsuttelut johtuvat vaikka huonepölystä. Samaten on ollut puhetta Karin kanssa koneellisen ilmanputsarin hommaamisesta.

 

Huomion arvoista näissä Kepan ja Oksin rapsutteluissa on se, että Kepa rapsutti myös lomalla porukoilla ollessamme, Oksi ei. Kissat eivät olleet paikalla, pihan kasvit erilaisia ja aktiviteettiä enenmmän.

 

Arco on ollut oma itsensä, välillä ottaa pattiin enemmän ja välillä vähemmän. Sen terveys on pysynyt ennallaan, toki varmaan on välillä huonompi olo ja siitä noi kohtuutoman oloiset murinatkin johtuvat, tai sitten sillä on vaan huonompi päivä henkisesti ;).

 

Ollaan lenkkeilty, tehty pihahommia ja keittiöhöppää. Opetin koirat laittamaan vuorotellen tassun ämpärin päälle. Oksin kanssa ollaan tehty pihahommien yhteydessä jätä, odota -treeniä.

Kuulumisia pimeyden keskeltä

Yritin kuvailla toissailtana kuuta ja muutenkin pimeää maisemaa. Täällä taajaman ulkopuolella on tosiaan pimeää, ei ole katuvaloja eikä muutakaan kummoista valonlähdettä. Tähtiä täällä on kyllä huomattavasti enemmän kuin kaupungissa.

 

 Maa on himpun verran valkoinen ja antaakin pihasta ihan kivan siistin vaikutelman ;), lehtikasoja on siellä täällä ja ne pitäsi saada kärrättyä pellolle ennen ihan oikein lumisateen tuloa. Nyt viikonloppuna olen keskittynyt kämpän siivoamiseen vähän perusteellisemmin. Tässä kohtaa voi vaan todeta, että onnellinen on eläntenomistaja siivotessaan... työ ei ainakaan lopu kesken.

Koirien kanssa ollaan lähinnä lenkkeilty, aamulla olen ollut jo tienpäällä kuudelta Arcon kanssa. Yhtenä päivänä naapurin mies kysyi päivälenkiltä Kepan kanssa tullessa, että lenkitänkö kaikki erikseen? Johon minä että joo ja naapuri että on sulla siinä hommaa. Voihan siinä sitä olla mutta mukavaa puuhaahan tuo lenkkeily on :).

Oksin kanssa ollaan tehty perusharjoituksia eli katsekontaktia ja siihen kestoa. Oksin jalka on alkanut parenemaan hyvin. Eilen otin haavan päällä olleen teipin pois mutta olen pitänyt siinä sidettä likaantumista estämässä. Oksi on antanut jalan olla siteen kanssa rauhassa, ilman sidettä kieli sinne tikkeihin jotenkin ohjautuu. Selkeästi tilanne on kuitenkin koiran mielestä paremi, ilmeisesti patti kutisi tai jotain. Oksi on muuten laihtunut sitten kastraation, silloin se painoi ennen kastraatiota reilu 28 kg ja nyt patin poistossa 26,3 kg. Ruokaa sen on saanut kastraation jälkeen ihan yhtä paljon kuin aiemminkin. Kepa on myöskin laihtunut, se painoi jossain vaiheessa 24 kg ja nyt paino oli nippanappa 21kg. Kepan kohdalla ihan hyvä mutta Oksin ei kyllä tarvitsisi laihtua yhtään.

 Pojat tarkkana pihalla vahdissa, ei näkynyt ilveksiä eikä muutakaan hälyyttävää. Arco tosin saattaa juosta ja haukkua tähtiä ja lentokoneen valoja...

                                                     Etupihan omenapuut ja lyhdyt

 Oksille olisi tarkoitus varata luustokuvaus aika marraskuun alkupuolelle, pitää huomenna käydä aikoja kyselemässä. Nyt pähkäilen että pitäsikö tuo pattijalka kuvauttaa kokonaan...

Kepa ja Oksi painii, kyllä se Oksikin siellä jossain puskassa on vaikkakaan ei näkyvissä.

 

Kepa on nyt pesty lääkeshampoolla kokonaan yhden kerran ja kohta pesen mahapuolen uudestaan. Rapsutusta esiintyy vieläkin jonkun verran, toivon että shampoo vaikuttaisi. Luin Sienen Lauran blogista että huono ääreisverenierto jaloissa voi aiheuttaa nuolemista ym. Kepalla on selkeästi koiristamme kylmimmät jalat. Tarvii ruveta hieromaan sen jalkoja ja katsoa auttaako. Se on muutenkin kylmänarin ja palelee selkeästi kun lämpötila menee -10 asteeseen, pojat eivät ole vielä moksiskaan kun Kepa on jo sitä mieltä että ei voi kävellä metriäkään. Olen katsastellut nettikaupasta Pompan manttelia Kepalle talveksi lenkkeilyvaatteeksi.

 Hienot pojat eivät istu lattialla vaan penkillä, tuumii Arco.