sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Leo vierailee ja Oksi Ainoilee


Kuluneella viikolla meillä kävi päiväkylässä espanjanvesikoira Leo. Leo on samaa ikäluokkaa kuin meidän Arco ja on Arcon pentuaikaisia kavereita. Kävin hakemassa Leon aamupäivällä meille ja käytiin samantien  kävelemässä puolentoista tunnin lenkki. Leo on oikein mallikas lenkkikaveri, joka lenkin aikana kokeili monenlaisia variaatioita kävelypaikasta. Eli halusi tietää että missä paikassa tämä lenkittäjä haluaa koiran sijaitsevan :). Vasemmalla sivulla, edessä remmi löysällä vai takaviistossa oikealla? Päivä oli suhteellisen lämmin, joten Leo pääsi puljaamaan lenkin varrella olleessa virtaavassa ojassa, ja toki vesikoirasta vedessä oli kivaa.

Omat pojat olivat sisällä porttien takana kun mentiin Leon kanssa sisälle. Arco kävi vilkaisemassa, että "no, sehän on Leksa" ja meni maate nojatuoliin. Oksia Leo kiinnosti enemmän mutta nopeasti sekin rauhoittui seurailemaan Leon touhuja portin taakse.


Leo selvitti hyvin nopeasti ne kaapit joiden toimintaa kannattaa seurailla. Alakuvassa löytyi koirien herkkujen säilytyspaikka.

Ja sitten roskis...
 
 Kun nämä tärkeääkin tärkeämmät jutut saatiin selvitettyä  siirryttiin ns. rentoon kotimoodiin. Leo on erittäin hyvin motivoitavissa ruokapalkalla ja varsin tekevä koira. Itselläni ei ole oikein kokemusta vesikoiraosastosta mutta en enää yhtään epäile etteikö perrosta olisi harrastuskoiraksi. Varsinkin jos onnistuu saamaan ruokaorjentoituneen yksilön :). Pihaltiin Leon kanssa kaksistaan ja se seuraili vieressäni koko ajan. Tehtiin ulkona namista luopumista hieman eri tavalla mihin Leon on kotona tottunut. Todella nopeasti Leo homman hoksasi. Samaten tehtiin käsikosketusta eikä sekään pojalle vaikea juttu ollut, todellakaan.


Perron olemus on hyvin erilainen kuin holskun ja itselleni on ollut hieman hankala lukea perron tyyppistä koiraa.. Perro on hyvin fyysisesti vahvan oloinen koira ja etupainotteinen eikä luppakorvat helpota koiran lukemista :). No, tämäkin asia korjautui omalla kohdallani Leon vierailun aikana. Häntä ja korvat ne perrolakin eniten viestivät siitä että missä mennään, ja mukavaa oli, että koira oli lyhyessä turkissa ja silmät näkyivät hyvin :). Leon on selkeästi nuoremman oloinen olemukseltaan kuin Arco ja onhan Leo onneksi välttynyt suuremmilta sairastamisilta. Leo on oikein mukava ja hieno herrasmies :). Iltapäivällä vein Leon kotiinsa. Arco ja Leo eivät tällä kertaa tavanneet kuin portin läpi kun tulee itse varottua tuota Arcon selkää. Leo on tulossa viikonloppuhoitoon lähiaikoina ja katsotaan asiaa sitten uudemman kerran.

Aino vieraili leikkimässä Oksin kanssa nyt viikonloppuna. Tältä kaksikolta ei vauhti ja vaaralliset tilanteet lopu :D. Aino on kasvanut kovasti ja kun edellisellä leikkikerralla Ainon maitohampaat jäivät Oksin kauluskarvoihin, on kuulemma ruokakin maistunut tytölle paremmin.

                                                    "Tuu jo ja jahtaa mua..."
                                                   ".. tai mä jahtaan sua...
                                                       Yhteinen juomahetki






Aino tulee myöskin viikonloppuhoitoon lähiaikoina. Oksi on ollut mukavan väsähtänyt Aino kyläilyreissujen jälkeen, kaikkihan sen tietää että naiset, ne nuoretkin, voivat olla aika vaativia :D. Aino on tehnyt Kariinkin niin suuren vaikutuksen että isäntä pongasi sakun narttupennun myynti-ilmoituksen paikallislehdestä :D. Lukijoille kuitenkin tiedoksi, että ei soitettu ilmoituksen numeroon :).

torstai 19. kesäkuuta 2014

Viime päivien touhut ja kohti etelää

                                             Uru korvaeläin :D :D

Alkukankeudesta eroon pääsystä huolimatta isoja poikia ei voitu pitääkään yhdessä. Oko  vahtii ja kiertää ns. omaa puutaan ja kuumuu asiasta sen veran, että kun Oksi meni paikalle niin saivat aikaan tappelun. Arvailuksi jäi, että kerkesikö Oko nappaamaan Oksia vai törmäsikö vaan Oksiin rähinällä, joka tapauksessa Oksilla kärhähti. Iskä sai Oksia takajalasta kiinni ja kaadettua sen ja itse sain nostettua Oksin pois Okon päältä.

Asian olisi toki voinut välttääkin jos me ihmiset olisimme toimineet eri tavoin mutta jälkiviisaus on aina parasta viisutta. Oliko merkit rähinään ilmassa jo aiemminkin kun Oksi vähän haluttoman oloisena Okon kanssa leikki, Okon varoitusnäykkäys Oksin naaman edessä pallosta, ja Okon kuumeneminen leikin tiimellyksessä... Joka tapauksessa sisätiloissa oltiin niin että isot pojat olivat portilla eristettynä eri tiloissa ja Korvaeläin suhasi välillä Oksin puolella ja välillä Okon kanssa. Oksi ja Uru tulivat hienosti juttuun, ainakin vielä. Ikäeroahan niillä on jo parisen vuotta, joten toivotaan että jatkossakin sujuisi hyvin.
 
 

Tiistaina käytiin porukalla Kirintövaaralla kävelemässä. Oltiin pakattu mukaan kahvit ja voileivät. Oli oikein kiva reissu, maasto oli tosi vaihtelevaista ja saatiin olla ihan keskenämme koko reitin ajan.




 

Eilen tehtiin kuusi eri pituista jälkeä. Urulle pari lyhyttä pentujälkeä ja Okolle neljä pidempää. Jäljet tehtiin vähän erilaisille maastopohjille ja osa oli aikalailla suoria ja osaa tuli kaarretta ja kulmaa. Iskä kävi Okon kanssa ajamassa muutaman jäljen noin tunnin vanhenemisen jälkeen mutta niitä olisi tarkoitus hyödyntää vielä viikonlopun ajan.


 
 Oksin kanssa tuli nyt lomalla lähellä pysymistä suhteellisen paljon. Autojen jättämistä huomiotta päästiin harjoittelemaan tuossa Rovaniemin-Kuusamo tien laidassa. Samoin pystyin hyvin kontrolloimaan autojen jättämistä myös pihailun yhteydessä- yhtään aidalle juoksua ei tapahtunut vaan Oksi pysähtyi jo lähdettyään "jätä" ja "tänne" käskyllä. Oksille tuli myös vähän pakosta myös yksinoloa pikkumökissä mutta ei paha. Koskaanhan ei tiedä milloin Oksilla on edessään tilanne kotona että kavereita ei enää ole.

Tulevaa yötä vasten lähdetään ajelemaan Oksin kanssa kotiin ja tänne Posiolle palataan näillä näkymillä syyskuussa.



sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Koilismaa kutsui ja kun kaikki ei mennytkään kuin Strömsössä

 
 Ajeltiin eilen Oksin kanssa porukoitten luon Kitkan rannalle Posiolle. Lähdettiin puoli kahdentoista maissa ajelemaan ja yhden pysähdyksen taktiikalla oltiin perillä puoli kahdeksan maissa. Oksi haukkui autossa huomattavasti vähemmän kuin aiemmin mutta ei kyllä nukkunut yhtään. Pääasiassa seisoi tai istui. No, huvinsa kullakin.

Porukoitten bc Oko oli tavannut Oksin viimeksi viime syksynä ja silloin leikit sujuivat hienosti. Nyt Oko arasteli Oksia eikä halunnut oikein edes tutustua holskupoikaan. Lisäksi porukoitten bcn pentu Uru säikähti pihalle ilmestynyttä nopealiikeistä ja isokokoista Oksia. Eli vastassa oli muriseva ja luimuileva Oko ja alleen pissivä Uru.

Oksi ulkoili illalla hihnassa ja bct olivat sitten pihalla irti. Bortsuja palkattiin ruualla Oksin läsnäollessa ja ajateltiin, että edetään rauhallisesti. Yöllä nukuttiin Oksin kanssa vierasmökissä ja hyvin nukuttiinkin. Aamulla herättiin jo viideltä.

Tänään ohjelmistoon kuului pelkästään koirien välien parantaminen. Oksille kyllä kymmenen pistettä ja pari papukaijamerkkiä erittäin hienosta elekielen käyttämisestä. On todella ilo omistaa noin hieno ja tervepäinen koira suhteessa toisiin koiriin. Tänään käytiin usealla yhteislenkillä ja Oksi vietti aikaa portin takana samoissa tiloissa Okon ja Urun kanssa. Lisäksi koiria palkattiin vuorotellen niiden lähestyessä toisiaan. Illan suussa Oko sitten päätti, että Oksi todennäköisesti onkin ihan kiva koira ja seuraukset tästä päätöksestä on alla.






 
Leikit sujuivat sitten entiseen malliin. Urun kohdalla on myös edistymistä tapahtunut, se on jo hieman haistellut Oksia ja antanut Oksin haistella itseään. Isojen poikien leikkeihin sitä ei kuitenkaan laskettu mukaan mutta se seurasi niitä turvallisesti joko äiskän tai iskän vierestä.

Katsellaan uusia juttuja huomenna mutta nyt Posio vaikenee...

torstai 5. kesäkuuta 2014

Voihan punkki sentään ja Aino päivähoitoilee


 
 Arco kävi eilen Tuulikin luona kun huomasin sen jalassa toissapäivänä reiän. Oma arvioni oli, että koira olisi tökännyt jalkansa risuun mutta eläinlääkärin luona todettiin, että punkki oli purrut itsensä reiden sisään. Onneksi Tuulikki sai kaivettua punkin pois ilman Arcon humautamista mutta pöntökuurille poika joutui. Jalkaa putsaillaan ja laitetaan siihen voidetta, ja jos nämä eivät auta haetaan Arcolle antibioottikuuri. Ei sitten toiminut valkosipulikikka ainakaan Arcon kohdalla ja pojille onkin tilauksessa sisäisesti tablettimuodossa olevan troppi punkkeja vastaa.

                                    Arco ei hirveästi pönttöään rakasta muuta minkäs teet.
 
Eikä Oksikaan arvannut sänkyä järjestäessään ja hirsiä vetäessään, että saa Aino ihanaisen päivähoitoon...

Hain Ainon tänään kuudelta aamulla meille. Ensimmäinen puolitoistatuntinen oli täynnä vauhtia...






 
                                              (älkää kysykö mitä tässä kuvassa tapahtuu :D)


Kahdeksan maissa käytiin Ihanaisen kanssa kävelemässä pieni metsälenkki ja sen jälkeen jatkettiin kymmeneen asti piharillailua. Ilma alkoi mennä varsin kuumaksi ja mittari näyttikin + 30, joten vetäydyttiin porukalla päivätirsoille. Aino olisi kovin mielellään nukkunut Oksin vieressä ihan liki mutta Oksin mielestä moiset nukkumajärjestelyt eivät kuuluneet päivähoitosopimukseen. Minä ja Oksi nukuttiin kyllä sikeästi mutta Aino taisi enemmänkin vain huilailla ja kerätä voimia iltapäivän toimiin. Arco sai viettää tämän päivän rauhassa omissa oloissaan portin takana, välillä ulkoillen.




Iltapäivällä Aino kävi etsimässä ruokanappuloita etupihalta ja harjoiteltiin vähän hihnassa kulkemista. Kohteen koskettaminen esim. kosketuskeppiin ei oikein Ainon mielestä ollut niin kivaa että sitä jaksaisi muutamaa toistoa enemmän tehdä. Istumista ja maahan menoa Aino kyllä jaksoi tehdä vaikka kuinka paljon.
 
                                              Oksi saa oikein kunnon lipaisun...
  
                                                   Apukokkien hellyyshetki :)
 
Aino on energinen koira, vetää hyvin vertoja meidän Oksille. Ihan niin nopea, ihmisen onneksi, se ei ole kuin Oksi, joten sen toimiin kerkeää ihminenkin hyvin mukaan. Selkeästi tykkää Ihanainen toimia ihmisen kanssa ja nyt sitä jonkin aikaa seuranneena en yhtään enää ihmettele miksi saksanpaimenkoira on niin suosittu rotu. Ainostakin huomaa, että rotua on kehitetty nimenomaan toimimaan ihmisen kanssa. Voisin jopa kuvitella meillä sellaisen asustavan, ainakin Aino kakkosen.

                  Aina puhutaan siitä että holskuilla on pitkä kieli mutta katsokaapas ala kuvaa....
                                                      Aino ja kieli
                                                   Oksi ja kieli
Kaverikuva ja kielet :)
 
 
Iltapäivällä alkoi kaksikolla olemaan hieman puhti pois ja riekkumisleikit vaihtuivat tähdellisempiin hommiin. Aino avustaa minua rikkaruohojen kitkemisessä.


 
Omistajat tulivat Ainon hakemaan neljän maissa ja siinä kahvitellessa huomasi jo, että Aino on aika valmista kauraa nukkumaan. Toivottavasti päivähoito teki tehtävänsä ja ilta Ainon kotona on ollut rauhallinen. Oksi ainakin on aika sippi ja näkee varmaan unia Aino Ihanaisesta :D