Alkukankeudesta eroon pääsystä huolimatta isoja poikia ei voitu pitääkään yhdessä. Oko vahtii ja kiertää ns. omaa puutaan ja kuumuu asiasta sen veran, että kun Oksi meni paikalle niin saivat aikaan tappelun. Arvailuksi jäi, että kerkesikö Oko nappaamaan Oksia vai törmäsikö vaan Oksiin rähinällä, joka tapauksessa Oksilla kärhähti. Iskä sai Oksia takajalasta kiinni ja kaadettua sen ja itse sain nostettua Oksin pois Okon päältä.
Asian olisi toki voinut välttääkin jos me ihmiset olisimme toimineet eri tavoin mutta jälkiviisaus on aina parasta viisutta. Oliko merkit rähinään ilmassa jo aiemminkin kun Oksi vähän haluttoman oloisena Okon kanssa leikki, Okon varoitusnäykkäys Oksin naaman edessä pallosta, ja Okon kuumeneminen leikin tiimellyksessä... Joka tapauksessa sisätiloissa oltiin niin että isot pojat olivat portilla eristettynä eri tiloissa ja Korvaeläin suhasi välillä Oksin puolella ja välillä Okon kanssa. Oksi ja Uru tulivat hienosti juttuun, ainakin vielä. Ikäeroahan niillä on jo parisen vuotta, joten toivotaan että jatkossakin sujuisi hyvin.
Tiistaina käytiin porukalla Kirintövaaralla kävelemässä. Oltiin pakattu mukaan kahvit ja voileivät. Oli oikein kiva reissu, maasto oli tosi vaihtelevaista ja saatiin olla ihan keskenämme koko reitin ajan.
Eilen tehtiin kuusi eri pituista jälkeä. Urulle pari lyhyttä pentujälkeä ja Okolle neljä pidempää. Jäljet tehtiin vähän erilaisille maastopohjille ja osa oli aikalailla suoria ja osaa tuli kaarretta ja kulmaa. Iskä kävi Okon kanssa ajamassa muutaman jäljen noin tunnin vanhenemisen jälkeen mutta niitä olisi tarkoitus hyödyntää vielä viikonlopun ajan.
Tulevaa yötä vasten lähdetään ajelemaan Oksin kanssa kotiin ja tänne Posiolle palataan näillä näkymillä syyskuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti