perjantai 25. tammikuuta 2013

Päivärytmit sekaisin

Allekirjoittanut on taas sairastellut, olin muutamana päivänä kovassa kuumeessa. Koska päivät tuli nukuttua niin yöt on sitten valvottu...Ollaan pyöritty yöisin koirien kanssa pihalla kuuta ihailemassa, ollaan ihailtu auringon nousua ja muita luonnonihmeitä. Periaatteessa olen ollut lomalla mutta olen kuitenkin käynyt tekemässä muutamia töitä. Vähän sekavaksi on mennyt lähipäivien aikana meidän elämä, nyt on viikko ihan pelkkää lomaa ja kova yritys päästä arkirytmiin.

Kari on etelän lämmössä ja olenkin yrittänyt hyödyntää tämän asian Oksin ja kissojen suhteen. Aikaisemmin nukuttiin niin, että kissat eivät makkariin päässeet. Nyt ollaaan nukuttu kaikki ovet levällään. Suht kivasti on mennyt, ensimmäisenä yönä Oksin yöunet kyllä jäivät väliin kun piti niitä kissojen touhuja käydä tämän tästä katsomassa. Tarkoitus on ollut koko ajan se, että ovia ei missään tilanteessa tarvitsisi pitää kiinni. Näyttää siltä, että tämä tavoite on nyt saavutettu :).

Oksin kanssa ollaan käyty lyhyttä lenkkiä eli hihnahommat jatkuvat. Viime lenkillä, jo pimeän aikaan, oli muitakin kävelijöitä liikkeellä. Muutama pöhpöh pääsi pojan suusta ja vähän piti vilkuilla, että missä se kävelijä menee mutta muuten oikein hyvä. Muutama autokin ohitti tuossa kylätiellä, otin varmuuden vuoksi Oksia pannasta kiinni että pysyvät ne kaikki neljä tassua maassa. Oikein hyvä, ei yritystä singota auton perään tms. "Jätä" käskyä hiotaa arkihommien lomassa.

Kävin tänään ostamassa eläinlääkäriltä kissojen ruokaa ja silittelin 12 viikkoista leonbergin pentua vastaanottohuoneessa. Että osasi olla söpö ja ihan hämmästyttävää oli, että kuinka rauhallinen koiranpentukin voi olla :D. Usein tulee mietittyä, että vaihtuuko se oma rotu joskus ja sitä kautta punnittua muitakin rotuja. Mutta aina päädyn kuitenkin holskun ylivoimaisuuteen- on se vaan jotenkin erittäin erikoista, tää friikkeys :D.

Broilerin sydänmet on keitelty, joten huomenna hommaillaan jotain reenin näköistä :).

lauantai 19. tammikuuta 2013

Viime aikaiset touhuilut

Vaikka ei ole tullut kirjoiteltua, niin ollaan kyllä touhuiltu kaikenlaista. Arco on lenkkeillyt Karin kanssa ja lenkkien lomassa treffailut lähiympäristön koiria. Kepan kanssa on lenkkeilty myös mutta pari viime päivää ollaan ollut vain pikkupätkiä omalla pihalla. Kahtena viime yönä pakkasta on ollut vähän yli kolmekymmentä. Kepa on koirista kylmänarin. Täna aamuna kun olin laskemassa niitä ulos 05.30, Kepa kävi ovella, veti korvat luimuun päätä myöten ja pyörähti ympäri ja äkkiä omaan nojatuoliin- liian kylmää! Oksia ei kovatkaan pakkaset näytä heilauttavan sinne eikä tänne, tosin eihän se koskaan ole paikallaaan- se on ikiliikkuja :).

Oksin kanssa on lekkeilty tai vastavuoroisesti käytetty aika hihnakäytöksen harjoitteluun. Vielä pääsääntöisesti pyöritään omalla pihalla/ lähitiellä. Lenkki meni oikein hienosti mutta eipä juuri ollut kovin kummoisia häiriöitäkään.

Keittoreenissä ollaan tehty merkille menoa, laatikon kiinnilaittoa ja istu-seiso reeniä. Sarjat ovat vähän vaihdelleet mutta esim. eilisessä istu-seiso reenissä oli 1x10x5 sarjat (eli yksi kymmenen toiston sarja viidesti eli  välillä koira portin taakse odottamaan). Koirat ovat innokkaita nähin keittöreenihin, että joutuvat odottaan vuoroaan makkarissa portin takana että ei tule sekaannuksia.

Oksin kanssa ollaan leikitty joka päivä sekä tehty "jätä" treeniä muiden hommien lomassa.

Olen kuulemma saamassa porukoilta kameran :), joten jossain vaiheessaa saadaan kuviakin tänne. Kivaa!!

Meidän Kepasta on tulossa lähiaikoina täti. Sen veljentyttö oottaa pentuja. Mutta meillehän ei tässä kohtaa tule yhtään uutta holskua mutta ehkäpä voin käydä niitä sitten aikanaan ihastelmassa. Jossain vaiheessa haluisin kyllä holskunartun mutta täytyy asiaa seurailla ja mietiskellä tätä omaa koiratilannetta kotona. Ja mielenkiinnolla seurailen Lauran Sienen mahdollista rihmaantumista. Sieni on tosi kiva koira ja voisin hyvinkin kuvitella asustavani samanmoisen holskunartun kanssa :). Mutta nyt elellään näiden kolmen kanssa hyvillä mielin.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Jos on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia...

...vai miten se nyt oli. Ja tällä tarkotan koirien omistajia, joiden joukkoon mahtuu niin typeriä kuin fiksujakin.

En muista olenko asiasta aikeisemmin kirjoittanut mutta taustaa asialle. Mehän asutaan ns. haja-asutusalueella, talojan on harvemmassa kuin taajamissa mutta on kuitenkin. Lisäksi tällä naaupustossa on suht paljon koiria. Jonkin matkan päässsä asuu tai vierailee suht usein pieni terrierirotuinen koira. Koira on joka fleksissä tai irti. Kesällä se oli omistajiensa kanssa irti metsässä, omistajat olivat poimimassa mustikoita. Tiesin koirasta sen verran taustaa, että se oli puraissut omistajan siskoa ja oli muutenkin kait jotekin "sellainen". No, olin Oksin kanssa metsässä lenkillä ja Oksi oli remissä kiinni. Terrieri lähti juoksemaan haukkuen kohti ilman, että omistajat eväänsä liikauttivat. Sain pidettyä koiran irti sekä Oksista että itsestäni, ja huutelin, että "tulkaa ottamaan koira kiinni". Kumpikin nousi seisomaan ja katsoivat mutta jatkoivat sitten poimimista. Karjaisin sitten (huom. tavoistani poiketen) erään suomenkielisen voimasanan ja perään että "koira kiinni nyt!". Omistaja lähti sitten tulemaan meidän luoksemme ja hoki koiralle koko ajan, että "ei saa purra, ei saa purra". Jos itseni ei olis tilanne hatuttanut niin kovin niin omistajaa olisi käynyt sääliksi. Toteisin vielä pariskunnan toiselle osapuolelle ohi kävellessäni, että "ei ollut kiva juttu olekaan kun itselläni on nuori koira mukana". Olisin tietysti voinut itse käyttäytyä tosin, laskea Oksin irti ja katsoa miten käy tai monottaa terrieria niin, että se ei hetkeen olisi purrut ketään.

Tänään sitten käytin Kepan ensin lenkillä ja lähdin Oksin kanssa. Alkumatka sujui varsin kivasti, poika oli kuulolla jne. ei välittänyt naapurien koirien haukkumisesta tms. No, siihen se kiva sitten loppuikin niin Oksilta kuin minultakin. Mäen nyppälän takaa ilmestyi kyseinen parivaljakko, terrieri ja omistaja. Terrieri fleksissä, tietenkin, ja räkä poskellä tulossa kohti meitä. Oksi sai hirveät kilarit ja lähti kohti kaikki selkäkarvat koholla. Oli ihan turha yrittää sitä sanallisesti ohjeistaa, se ei kuullut mitään. Terrieri jäi omistajineen odottamaan, ilmeisesti että me ohitetaan heidät. Tässä vaiheessa huusin, että "menkää te vaan ohi". Kävelin pientä nyppylää alas pitäen Oksia kinni kaulapannasta ja ja samassa kun terrieri meni ohi, kaaduin. Olin juuri ennen sanonut Oksille niin, että terrierin omistajikin kuuli, että " joo, joo sama koira joka karkasi kesällä meidän luo". Tarkoitus oli muistuttaa omistajaa tapahtuneesta.

Tarina eteni niin, että minä maksin tiellä ja sanin tosissani pidellä Oksia, että se ei mennyt tekäämään tuttavutta terrierin kanssa - luulen että olisi voinut käydä huonostikin pienemmälle. Omistaja olisi halunnut ilmeisesti jäädä juttelmaan koska hän pysähtyi kohdalleni ja sanoi jotakin, joka jäi kyllä epäselväksi kun molemmat koira räyhäsivät. Totesin vain että "menkää te vain" ja oli aika ylpeä itsetäni että sain sanottua sen vielä ihan ystävällisellä äänellä. Oksi kävi kierroksilla vielä jonkin aikaa ja pääsin ylös vasta kun parivaljakko oli kokonaan häipynyt näkyvistä. Kömysin ylös ja kaivelin nameja taskustani, en palkataakseni moisesta toiminnasta vaan katsoakseni kuinka kovat kierrokset Oksi otti. Kovat olivat, namit eivät kelvanneet eli se ei pystynyt syömään, otti kyllä namin suuhun mutta pudotti samantien pois eikä syönyt maastakaan.

Jatkettiin jonkin matkaa eteenpäin aika kierroksilla, käskytin Oksi kävelemään vieressäni. Koska ei haluttu episodin uusintaa niin käännyttiin ympäri ja palattiin samaa tietä kotiin. Ihan mielenkiinnosta halusin nähdä mitä Oksi tuumii siitä paikasta missä terrieri kohdattiin. Heti kun oltiin käännytty takaisin niin namitkin alkoivat maistumaan mikä oli hyvä juttu. Kun ohitettiin "minun makuupaikkani" Oksi tähyili että "näkyykö toista koiraa" mutta loppumatka sujui olosuhteisiin nähden kivasti. Kun tultiin omalla pihalle, ohi meni naapusutossa asuva sakemanni vetäen potkukelkkaa, käskytin Oksin viereeni istumaan niin kauaksi aikaa kun sakemanni oli näkyvissä ja sitten vähän riehuttiin palkaksi hienosta istumisesta ja odottamisesta.

Luulen, että meillä on jonkin sortin ongelman poikanen Oksin suhteessa toisiin koiriin varsinkin hihnassa. Tähän ruvetaan tekemään harjoituksia heti kun ohjatut treenit alkavat. Samaten täytyy kehitellä jonkinlainen toimintasuunnitelma terrierin suhteen. Sääliksi käy omistajaa joka pelkää omaa koiraansa niin että ei voi siihen ko. koskea. Toivon vaan että hän tiedostaisi, että meidän koirilla suhteessa hänen omistamaansa, on kokoeroa aika paljon, niin että nämä eivät oikeasti jää alakynteen jos jotakin oikeasti tapahtuisi...

lauantai 5. tammikuuta 2013

Vuosi 2013 korkattu

Mitäs meille kuluu? Uuden vuoden paukuttelut ovat, onneksi, taas ohi. Loppujen lopuksi raketteja ammuttiin tällä meilläpäin aika vähän, ennen kuutta ei olenkaan ja heti kahdentoista jälkeen hiljeni. Meillä pamahdukset aiheuttivat kovan haukkumiskonsertin ja koirien ryntäämisen ulko-ovelle. Tiedä sitten miten tuollainen käytös koirien laukausvarmuutta kuvaa? Reagoivat haukkumalla mutta kukaan ei piiloudu tms. mihinkään. Arcoa käytin pihalla yhdeksän maissa eikä se olis halunnut tulla sisälle mitenkään, pihalla olisi pitänyt olla haukkumassa kaikki raketinpaukkujat suohon. Oksin kanssa mentiin ulso sen jälkeen, se ei ollut kauempaa kuuluvista oikein mitään mieltä ja nosti jalkaa puuta vasten. Tosin tuolta naapurustosta ammuttiin samaan aikaan välähtävä raketti juuri meidän pihamme yläpuolelle. Aluksi Oksi ei ollut moineskaan mutta kun perään tuli heti toinen niin se alkoi vetämään koti ovea. Kepan jätin suosilla käyttämättä pihalla tässä vaiheessa eikä sillä kovaa hinkua pissalle ollutkaan. Sisällä haukkumiseen joudin sitten puuttumaan aikaisen tiukasti kun se ei näyttänyt itsestään loppuvan. Käskytin koirat omille paikoilleen ja kielsin haukkumisen tyystin. Toimikin ihan hyvin, pamahduksen jälkeen sekä Kepa että Oksi katsoivat minuun ja kun pyöritin päätäni molemmilla pysyi suut kiinni. Arcoa, joka makaili makuuhuoneessa jouduin muutamaan otteeseen kieltämään mörmöttämisestä. Toivottavasti Oksille ei traumoja jäänyt mutta tuskin siitä uudenvuoden ystäväkään tulee. Oma arvioini oli, että pamahdukset aiheuttavat koirissa vahtimisreaktion koska kaikki kolme hännät tanassa olivat ovella haukkumassa.

Ollaan lenkkeilty Arcon ja Kepan kanssa. Oksin kanssa ollaan jatkettu remmiharjoituksia jotka omalla pihalla ja lähiympyröissä sujuvat kivasti. Olen saanut Oksin sellaiseen suht rauhalliseen tilaan kun valjaat laitetaan päälle, poika on kuulolla ja seuraa kivasti ja rauhallisesti. Portillemenoja ollaan harjoiteltu kanssa, kait tätä jonkimoiseksi viretila treeniksi voidaan laskea-meillä vaan viretilaa pitää saada laskemaan eli enin into pois. Luopumisharjoituksia ollaan tehty päivittäin muiden askareiden lomassa. Lisäksi olen Oksin kanssa leikkinyt jonkin verran.

Kepa alkoi kipuilemaan pari päivää sitten toista takajalkaansa, ilmeisesti jonkin sortin venähdys koska kipulääke auttoi. Ihan sata varmana en kuitenkaan pidä sitä asiaa, että selässä/lonkissa jotain häikkää ei olisi. Kepa pääsee edelleen hyppäämään kopin katolle ja tämä on meillä jonkinmoinen kriteeri sen "olojen" suhteen. Kepa on jonkin verran  laihtunut tai jotenkin ulkomuodollisesti muttunut... laihtuminen ei ole pahasta mutta muuten se on ollut jotenkin erikoinen ja on tämän vuoksi tehoseurannassa.

Arco saa edelleen kipulääkettä, jota se tarvitseekin ainakin jokin verran joka päivä. Yritettiin olla ilman mutta kipuilu palasi. Maitohappobakteeri menee myös päivittäin.

Oksi on ollut iloinen oma itsensä, joka ei todellaakaan uutena vuotena voinut käsittää että nyt, ihan aikuisten oikeesti, sisällä ei haukauta eikä ovelle rynnitä. Huvittavinta oli sen hiippailuyritykset oven suuntaan.

Ohjatut treenit ovat tauolla ainakin mun talvilomaan saakka, näin olen Valtterin ja Katariinan kanssa sopinut. Suurin vaikuttaja taukoon on oma jaksaminen, ei ole hirveästi intoa työpäivän jälkeen jäljellä. Yritän kovasti olla tuntematta syyllisyyttä Oksin vuoksi, koska se tarvitsisi mielestäni enemmän tekemistä.

Meille on kuukauden veran aina silloin tällöin työpäivän aikana ilmestynyt lattialle pissaläikkiä. Ollaan Karin kanssa silmä kovana yritetty syynätä kissojen vessan putsaamisen yhteydessä, että näkyykö pissa verta. Olen vuorostani epäillyt jokista koiraa  tyyliin, että nyt on jollain pissatulehdus tms. Kunnes asia päivän eräänä selvisi. Olin keittiössä juurikorjailemassa koirien ruokakuppeja pois ruokailun jälkeen kun Oksi ihan polleana nosti jalkaa keittiön matolle. Olin ihan äimän käkeneä ja henkäsi, että "mitä sä teet?". Lorottaminen loppui Oksin kysyvään katseeseen "ai, eikö näin saa tehdä ?" Viime päivien aikana pissoja ei ole ollut tai sitten se pisii matoille kun me ollaan poissa. En usko, että se on mitenkään kipeä. luulen, että toi on aikuisuuden piikkiin laitettavaa merkkailua. Olen huomannut sen merkkaavan autoja pihalla, auton suojapeitettä sekä autoporttia. Jalka on noussut myös navetassa puuvajan puollella aika tiheään kun ollaan siellä pyöritty. Olen kieltänyt ennakkoon kunolen aikeet huomannut ja hyvin Oksi on aina uskonut, että jalkaa ei nyt juuri tuohon kannata nostaa. Arcon muistan merkaneen ennen kastrointia yhden kerran keittiön tuolia. Luulen että moinen jää pois kastroinnin jälkeen.

Täksi vuodeksi meillä ei ole juurikaan mitään tavoitteita. Oksilla on MH-testi huhtikuussa, ja jos jaksetaan niin pyörähdetään yksissä näyttelyissä ennen kastrointia. Oksi ontarkoitus kuvattaa luustollisesti kokonaan eli selkä, lonkat, kyynärät ja myöskin polvet tutkitaan. Tarkoitus on tutkiuttaa siltä myös silmät sekä ottattaa kilpparitesti. Tai onhan meillä yksi selkeä tavoite, saada vanhempieni Oko- koira sopeutettua hyvin tähän holskuporukkaan. Harras toiveeni on, että Kepa ja Oksi pysyisivät terveenä eikä Arcokaan sairastelisi enempää.