lauantai 5. tammikuuta 2013

Vuosi 2013 korkattu

Mitäs meille kuluu? Uuden vuoden paukuttelut ovat, onneksi, taas ohi. Loppujen lopuksi raketteja ammuttiin tällä meilläpäin aika vähän, ennen kuutta ei olenkaan ja heti kahdentoista jälkeen hiljeni. Meillä pamahdukset aiheuttivat kovan haukkumiskonsertin ja koirien ryntäämisen ulko-ovelle. Tiedä sitten miten tuollainen käytös koirien laukausvarmuutta kuvaa? Reagoivat haukkumalla mutta kukaan ei piiloudu tms. mihinkään. Arcoa käytin pihalla yhdeksän maissa eikä se olis halunnut tulla sisälle mitenkään, pihalla olisi pitänyt olla haukkumassa kaikki raketinpaukkujat suohon. Oksin kanssa mentiin ulso sen jälkeen, se ei ollut kauempaa kuuluvista oikein mitään mieltä ja nosti jalkaa puuta vasten. Tosin tuolta naapurustosta ammuttiin samaan aikaan välähtävä raketti juuri meidän pihamme yläpuolelle. Aluksi Oksi ei ollut moineskaan mutta kun perään tuli heti toinen niin se alkoi vetämään koti ovea. Kepan jätin suosilla käyttämättä pihalla tässä vaiheessa eikä sillä kovaa hinkua pissalle ollutkaan. Sisällä haukkumiseen joudin sitten puuttumaan aikaisen tiukasti kun se ei näyttänyt itsestään loppuvan. Käskytin koirat omille paikoilleen ja kielsin haukkumisen tyystin. Toimikin ihan hyvin, pamahduksen jälkeen sekä Kepa että Oksi katsoivat minuun ja kun pyöritin päätäni molemmilla pysyi suut kiinni. Arcoa, joka makaili makuuhuoneessa jouduin muutamaan otteeseen kieltämään mörmöttämisestä. Toivottavasti Oksille ei traumoja jäänyt mutta tuskin siitä uudenvuoden ystäväkään tulee. Oma arvioini oli, että pamahdukset aiheuttavat koirissa vahtimisreaktion koska kaikki kolme hännät tanassa olivat ovella haukkumassa.

Ollaan lenkkeilty Arcon ja Kepan kanssa. Oksin kanssa ollaan jatkettu remmiharjoituksia jotka omalla pihalla ja lähiympyröissä sujuvat kivasti. Olen saanut Oksin sellaiseen suht rauhalliseen tilaan kun valjaat laitetaan päälle, poika on kuulolla ja seuraa kivasti ja rauhallisesti. Portillemenoja ollaan harjoiteltu kanssa, kait tätä jonkimoiseksi viretila treeniksi voidaan laskea-meillä vaan viretilaa pitää saada laskemaan eli enin into pois. Luopumisharjoituksia ollaan tehty päivittäin muiden askareiden lomassa. Lisäksi olen Oksin kanssa leikkinyt jonkin verran.

Kepa alkoi kipuilemaan pari päivää sitten toista takajalkaansa, ilmeisesti jonkin sortin venähdys koska kipulääke auttoi. Ihan sata varmana en kuitenkaan pidä sitä asiaa, että selässä/lonkissa jotain häikkää ei olisi. Kepa pääsee edelleen hyppäämään kopin katolle ja tämä on meillä jonkinmoinen kriteeri sen "olojen" suhteen. Kepa on jonkin verran  laihtunut tai jotenkin ulkomuodollisesti muttunut... laihtuminen ei ole pahasta mutta muuten se on ollut jotenkin erikoinen ja on tämän vuoksi tehoseurannassa.

Arco saa edelleen kipulääkettä, jota se tarvitseekin ainakin jokin verran joka päivä. Yritettiin olla ilman mutta kipuilu palasi. Maitohappobakteeri menee myös päivittäin.

Oksi on ollut iloinen oma itsensä, joka ei todellaakaan uutena vuotena voinut käsittää että nyt, ihan aikuisten oikeesti, sisällä ei haukauta eikä ovelle rynnitä. Huvittavinta oli sen hiippailuyritykset oven suuntaan.

Ohjatut treenit ovat tauolla ainakin mun talvilomaan saakka, näin olen Valtterin ja Katariinan kanssa sopinut. Suurin vaikuttaja taukoon on oma jaksaminen, ei ole hirveästi intoa työpäivän jälkeen jäljellä. Yritän kovasti olla tuntematta syyllisyyttä Oksin vuoksi, koska se tarvitsisi mielestäni enemmän tekemistä.

Meille on kuukauden veran aina silloin tällöin työpäivän aikana ilmestynyt lattialle pissaläikkiä. Ollaan Karin kanssa silmä kovana yritetty syynätä kissojen vessan putsaamisen yhteydessä, että näkyykö pissa verta. Olen vuorostani epäillyt jokista koiraa  tyyliin, että nyt on jollain pissatulehdus tms. Kunnes asia päivän eräänä selvisi. Olin keittiössä juurikorjailemassa koirien ruokakuppeja pois ruokailun jälkeen kun Oksi ihan polleana nosti jalkaa keittiön matolle. Olin ihan äimän käkeneä ja henkäsi, että "mitä sä teet?". Lorottaminen loppui Oksin kysyvään katseeseen "ai, eikö näin saa tehdä ?" Viime päivien aikana pissoja ei ole ollut tai sitten se pisii matoille kun me ollaan poissa. En usko, että se on mitenkään kipeä. luulen, että toi on aikuisuuden piikkiin laitettavaa merkkailua. Olen huomannut sen merkkaavan autoja pihalla, auton suojapeitettä sekä autoporttia. Jalka on noussut myös navetassa puuvajan puollella aika tiheään kun ollaan siellä pyöritty. Olen kieltänyt ennakkoon kunolen aikeet huomannut ja hyvin Oksi on aina uskonut, että jalkaa ei nyt juuri tuohon kannata nostaa. Arcon muistan merkaneen ennen kastrointia yhden kerran keittiön tuolia. Luulen että moinen jää pois kastroinnin jälkeen.

Täksi vuodeksi meillä ei ole juurikaan mitään tavoitteita. Oksilla on MH-testi huhtikuussa, ja jos jaksetaan niin pyörähdetään yksissä näyttelyissä ennen kastrointia. Oksi ontarkoitus kuvattaa luustollisesti kokonaan eli selkä, lonkat, kyynärät ja myöskin polvet tutkitaan. Tarkoitus on tutkiuttaa siltä myös silmät sekä ottattaa kilpparitesti. Tai onhan meillä yksi selkeä tavoite, saada vanhempieni Oko- koira sopeutettua hyvin tähän holskuporukkaan. Harras toiveeni on, että Kepa ja Oksi pysyisivät terveenä eikä Arcokaan sairastelisi enempää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti