Näyttelyt, eläinlääkäri ja pohdintaa

Koska koirien terveys vaikuttaa ehkäpä eniten niiden kanssa elämiseen, niin ilokseni voin todeta että Kepan kyljen reikä on nyt ummessa. Päällä on pieni rupi, joka ei ilmeisesti enää kutise koska Kepa antaa olla sen ihan rauhassa, ei nuole eikä raavi. Nyt siihen ei laiteta enää sideharsohärpäkettä suojaksi vaan annetaan sen olla ilman. Ruman näköinenhän tuo Kepan kulki nyt on kun olen joutunut siitä aika laajalta alueelta leikkaamaan karvaa pois sideharson vaihtamiseksi. Mutta pääasia, että reikä on parantunut.

 

 

 

Oksin kanssa ajeltiin viime sunnutaina Outokumpuun ryhmänäyttelyyn. Lähdettiin ajelemaan jo kuudelta kun oli tarkoitus nähdä lyhytkarva Seran ensiesiintyminen kehässä. Kerittiin kuitenkinkin paikanpäälle juuri ajoissa. Pientä säätämistä meillä kyllä oli näyttelypaikalle saavuttaessa. Oksi otti melkoiset kierrokset (vaikka kukaan ei varmaan ikinä usko) niistä muutamasta koirasta jotka se hallin pihalla näki. Pääsi irti hihnastakin autossa hypätessä ja sain pyllykarvoista pojan kiinni. Sama rähinä jatkui vielä rokotustodistuksia tarkastettaessa, johon papereita tarkastava vanhempi mies totesi, että "siellä sisällä on sulle tappelukavereita". Minä puolestani ; "ei met olla tänne tappelemaan tultu, tämä on vaan nuoren miehen intoa" ;).

 

 Oksi rauhoittukin heti kun tajusi että koiria melkein miljoona paikalla. Tosin totetamus tappelusta ei ollutkaan turha, Kriisin Saara kertoi että lauantaina hallin ovella oli tanskandoggiuros hyökännyt urosbernin kimppuun. Kolme miestä oli doggia irroittanut ja berni oli joutunut tikattavaksi. Ikävä tilanne tosiaan.

 

Oksi käyttäytyi itselleen hyvin tyypillisesti ensi höyryjen jälkeen. Se ei ottanut paineita muista koirista eikä ihmisitä vaikka näyttelytilat olivatkin tosi ahtaat. Se ei pahastu tönimisistä eikä toisten koirien tuijoitteluista. Tuleekin mieleen MH- testi; ensi reaktio voi olla voimakaskin mutta sen jälkeen koira on viilipytty. Oksin tyyppisen koiran kanssa näyttelyissä on helppo olla, ei tarvitse olla silmät selässä eikä muutenkaan jännittää, että antaako koira itseensä koskea. Voin vaan kuvitella millaista siellä pahimmillaan voisi Arcon kanssa olla :D. Paikalla oli muutakin Azuricoyotes porukkaa; Sanna ja Patrick kera Jadin ja Pantsin, Saara ja Kriisi, Saila ja Sera sekä Laura ja Asla. Kaikki koirat olivat oikein mukavanoloisia ja Oksin tykkäsi varsin kovasti :D. Tosin Pantsin liehitelyihin se ei oikein tiennyt miten suhtautua mutta otti ne vastaan miehisen coolisti :D.

 

 

 Oksi oli nuorten luokassa ja sai H;n. TUomarina oli Tarja Löfman ja tässä arvostelu "Kookas, urosmainen. Hyvät rungon mittasuhteet. Purenta ok. Hyvät pään mittasuhteet mutta kallo-osa on tällä hetkellä aivan pyöreä. Kovin vaaleta silmät. Erinomainen kaula ja hyvät kulmaukset mutta rintakehä tarvitsee vielä aikaa. Liikkuu kovin holtittomasti. Oikeanlaatuinen karvapeite ja hieno väritys:" Tuomari jutteli koirasta vielä ns. ohi kirjoitetun ja totesi Oksin olevan parhaimmillaan parin vuoden päästä. Oksi sai kehuja valloittavasta luonteesta  :). Ja tuomari pääsi näkemään muutaman holskuhypyn. Näytelyt eivät ole kylläkään ns. mun juttu. Nytkin juoksin kolmion väärin ja ylipäätään liian hiljaa koiran kokoon nähden. Mutta silti on ajatus, että jos ainakin helatorstaina käytäisiin Oksin kanssa mätsäreissä pyörimässä ja voi olla, että joissain näyttelyissäkin käydään kesän aikana. Kuvia en ottanut mutta Sanna otti senkin verran parempia :) Ne löytyvät Azuricoyotes Hollandes Herders facebook sivuilta. Kiitos kaikkille kivoille koirille ja omistajille mukavasta näyttelypäivästä :).

 

 Alla muutama tänään otettu kuva, kumman usvaisia.

 

Oksi on on joutunut korvansa takia antibioottitippakuurille. Käytiin tässä kylän omalla eläinlääkärillä, josta tulee meidän vakilääkärimme. Sen verran hyvää palvelua oli :). Oksin korvat ovat kutiseet jo pidemmän aikaa ja töhnineetkin kovasti. Yllättävää oli miten  likaiset ne loppujen lopuksi olivatkaan. Oikea korva oli myös tulehtunut, siksi lääke. Tärykalvo kuitenkin ehjä ja toivotaan, että menee tippakuurilla ohi. Nyt sitten olen pähkäillyt, että kuinka kauan ja kuinka paljon korva on Oksia vaivannut. Kuonon hinkaaminen on lähes loppunut eli johtuiko sekin korvista ? Oma kokemukseni holskuista on, ja vahvistuu vain, että koirat eivät kipua helposti näytä. Ainakaan niin, että selkeästi osoittasi kipua siellä  missä se on. Oksi esim. on antanut koko ajan putsasta ja katsella korviaan, kipuilu on enkäpä enemmän tullut esiin sen muussa käyttäymisessä sähläyksenä. Eikä Kepakaan ollut moksiskaan kyljen reiästä, joten ota näistä nyt selvää. Oma mutuni on, että jos holskulla on jotain häikkää terveydessä se ilmentää sen esim. ongelmakäytöksenä tms. Olisikin erittäin mielenkiintoista jos kaikki luonneongelmien takia montuun menneet koirat olisi avattu ja katsottu että mitä löytyy.

 

Lopuksi kuvasarja poikein touhuista.

 

Tässä vaiheessa Kepa on jo sotkeutunut asiaan ja Oksi käskytettiin sananllisesti pois "Oksi, tänne" käskyllä. Kun naiset sotkeutuvat miesten juttuihin niin siitä ei välttämättä hyvä seuraa .

Mukavaa, että kesä alkaa :).

Kahdesta eurosta kymmeneen centiin

 Kepan kyljen reikä on pienentynyt, joten elän toivossa että se pikkuhiljaa kuroutuu umpeen. Olen sitä putsaillut Betadinella ja laittanut sitten Basibaktia. Alla olevassa kuvassa se näyttää pahemmalta kuin  livenä. Kuumostusta tai kovettumista reunoilla ei juurikaan ole. Katsellaan, että jos pärjäiltäisiin ihan kotihoidolla. Viikon verran vielä hoitelen sitä noin ja sitten mietitään mitä tehdään jos ei ole mennyt parempaan suuntaan.

 

Oksi on nyt päässyt niin reissaamisen makuun, että yrittää työntää itsensä mukaani joka kerta kun olen ulos menossa. Olen ollut huomaavinani sellaista "meillä on äiskän kanssa sellaisa kahdenkeskisiä juttuja..." olotilaa. Tottahan toikin on, että kolmen koiran kanssa ne kahdenskesist juttut jäävät vähän vähälle. Koen kuitenkin että se yhdessä tekemisnen omistajan kanssa olisi tarpeen joka koiralle.

                                    Oksi leikki aikansa ja keräsi lelut viereen ja kävi päikkäreille

 

Sunnuntaina ajellaan Oksin kanssa Outokummun ryhmänäyttelyyn. Tavataan siellä Jadi-äippä ja Kriisi-sisko. Tarkoituksena on mennä katsomaan lytkarvisetkin, joten tiedossa on aikainen herätys.

Mitään kummallisempaa ei ollakaan nyt puuhailtu. Ollaan otettu ihan lungisti koko porukka :).

Oksi MH-testissä

Eilen lähdettiin aamulla kuudelta ajelemaan kohti Kuopiota, tarkemmin sanottuna Maaninkaa. Oksilla oli siellä MH-testi ja paikalla olisi myös muita pk holskuja. Matkalla pysähdyttiin pari kertaa ja perillä oltiinkin ajoissa. Luonnetestejä olen käynyt katsomassa mutta MH-testejä olin katsellut vain videoilta. Yllätys oli, että kaikki toiminta testialueella oli hyvin tiukasti kontrolloitua. Milloin sai ajaa auton parkkipaikalle, nousta autosta, siirtyä sisätiloihin kahville, siirtyä takaisin ulos jne. kaikki oli tiukasti valvottua. Yllättävää mutta myös ymmärrettävää. Kaikkille testattaville koirille haluttiin luoda niin samanlaiset puitteet kuin suinkin ulkopuolisten häririöiden suhteen. Ja varmastikin meidän onnemme Oksin kanssa, mikäs olisi ollut mukavampaa kuin parkkipaikalle ajanut auto...

Oksin kohdalla en osannut oikein odottaa mitään erikoista. Tykkään kaikista koiristani kuin hullu puurosta eikä meidän puuhailumme vaadi mitään erikoista koiran luonteen tms. puolesta. Toisin kuin esim. tavoitteelinen harrastaja varmasti haluaisi nähdä koirassaan tiettyjä ominaisuuksia. Ainoa tavoitteemme, tai minun tavoite oli, että mulla olisi koira tallessa vielä testin jälkeenkin. Miksi näin? Koska, hyi minua, en ole koskaan pitänyt Oksia irti vapaana missään. Se on ollut joko aidatulla alueella tai pitkässä liinassa eli aina sen toimintaa on voinut jotenkin kohtrolloida. Kun juttelin asiasta Lauran kanssa tyyliin; "mua jännittää eniten se, että koira pysyisi tallessa. Oma mokani kun en ole opettanut sille irtioloa "jne. Lauran kommentti oli "nii..niin...niinpä...". Tuli sellainen olo, että hyvin säilyneen Sienen omistajalla olisi ollut muutakin sanottavaa :D mutta korrektisti jätti sanomatta :D.

Oksin testin tulokset olen laittanut Suomen Hollaninpaimenkoirat ry:n keskustelupalstan osioon Tulokset ja onnittelut, joten jos jotain kiinnostaa niin lukee ne sieltä. On meinaan sen verran pitkä litania että en jaksa sitä uudelleen kirjoittaa.

Jos jotain omia mielipiteitäni tähän testistä rustailen, ja lähinnä siihen tyyliin että miten ne meidän elossamme vaikuttavat ja ajattelen tätäkin asiaa nyt erilailla kuin moni muu koiraharrastaja, kasvattajista puhumattakaan. Niin olin tyytyväinen että koira ei napannut viehettä suuhunsa :). Oli lähes 100% varmuus siitä että perään lähtee kyllä. Mutta meillä on noi kissat ja jos se olisi vieheen suuhunsa napannut olisin sitten märehtinyt, että nyt se nappaa seuraavaksi kotona kissan. Tän kissa-asian kanssa on tehty aika paljon hommia Oksin kohdalla. Joo, tiedän kyllä että viehe ja kissa ovat eri asioita mutta kuitenkin.

Olin siinä uskossa, että räminälaite on Oksille vaikea. Tähän uskoon olen tullut sen perusteella miten se kotona tietyssä tilanteessa käyttäytyy. Eteisen koiraportti on pari kertaa ryminällä kaatunut sen päälle ja koirasta näkee että asia joskus vaivaa sitä. Kyllähän testissä se saikin räminälaitteella aluksi vahvan reaktion mutta pääsi kyllä asian yli kivasti.

Haalariosiossa Oksi otti ritolat. Mun mielestä se ei sen kummempia pelkoja ottanut mutta lähti juoksentelemaan muualle. Kaksi minuuttia voi olla lyhyt aika tai sitten tosi pitkä. Ja nyt se oli todellakin pitkä kun testin toimitsija ilmoitti että "sulla on 2 minuuttia saada koira paikalle". Mun kauhukuva oli toteutumassa ...nii...niin....niipä... :D.

Aggressiota koirasta ei saatu testissä esiin missään kohdassa. En tiedä olisko sen "pitänyt" sitä näyttää mutta mulle passaa erittäin hyvin noin. Varsinkin kun kotona asustelee koira, jolta sitä saa esille helpostikin ja välillä ihan normielämässä, joten no tänks, ei sitä lisää tähän huusholliin. Oksi pysytelköön vahtikoiran ominaisuudessa ihan ulkoisen habituksensa turvin :).

Ampumiseen se reagoi tavalla, josta Sanna laittoi, että ei toivo jalostuskäytössä olevalta koiralta ko. reaktiota. No eihän toi jalostusyksilö olekaan ja hyvä tietää, että osataan asiaan suhtauta niin että ei lähdetä vahvistamaan koira reaktiota. Pysyi kuitenkin paikalla , joten voidaan sanoa, että testi täytti mun odotukset- koira oli kotona sunnuntaina.

Ymmärrän kyllä miten testiä oikeasti luetaan ja noi mun kirjotukset ovat tollasta höpinää :). Mielenkiintoista oli päästä näkemään muidenkin testin kulku ja tapamaan muita holskuihmisiä; Katin Ainoa, Cosmon emäntää ja isäntää (ja tietty itse Cosmoakin :)). Sekä kerkesin moikata  Aslan ja Seran emännätkin. Päivä eteni aika vauhdikkaasti eikä ylimääräisiin jutusteluihin oikein jäänyt aikaa.

Kiitokset mukavasta päivästä  Sanna ja Patrick, Laura ja Janita, Elina ja Sini ja koirat tietty :).

Ja niin...Oksi oli mun mielestä juurikin se Hessu Hopo-tyyppi joksi koiria hierova Jonna sitä kutsuu. Kuvia ei valitettavasti mulla päivästä ole, sää oli aika kamala välillä. Jos vielä jotain positiivista lopuksi niin Oksin autokäyttäyminen oli huomattavasti parempaa tällä reissulla kuin aiemmin.

Voihan reikä sentään

 Eilen illalla Kepa hyppäsi viereeni sohvalle ja siinä sitä sitten rapsuttelin. Käteni koski johonkin kosteaan, verta se ei ollut, mutta Kepa oli kovasti nuollut kylkeään. Aloin tutkimaan koiran kylkeä ja löysinkin sieltä kahden euron kolikon kokoisen "reiän". Karvat olivat kokonaan pois ja ihon päälli kerros poissa, punainen liha sen kun paistoi. Reiän reunalla oli pieni riekale ihoa joten todennäköisesti Kepa oli osunut joko rikkinäiseen aitaverkkoon, tai katkenneeseen oksaan tms. Ehkäpä jossain päin pihaa pihaa oksassa roikkuu nukketalokokoisen intiaanin skalppeerattu päänahka.

Laitoin illalla reikään Basibakt -jauhetta, päälle sideharsotaitoksen jonka kinnitin laastariteipilla koiran karvaan. Yöksi koiralle botin verkkoloimi päälle, koska se kieli jotenkin vain hakeutui haavaan. Mielessä kävi myöskin se että pitäiskö koira käydä tikkauttamaassa mutta edellisen operaation yhteydessä tehdyssä nukutuksessa Kepa lopetti hengittämisen eli se pitäsi jatkossa nukuttaa vain sellaisessa paikassa jossa on hengityskone. Joten ei oikein houkutellut.

 

Tänään katsastin haavaa ja se näyttikin jo aika erilaiselta. Putsasin sitä tänään Betadinella ja laitoin sideharso teippi yhdistelmän sen päälle. Molemmat kuvat on otettu Betadinen laiton jälkeen. Koira antaa hoitaa itseään hyvin eikä aristele haavapaikkaa. Nukkuu jopa tuolla kipeällä kyljellään.

 

Nyt vain sitten seurallaan ihon paranemista, koiran mahdollista kuumeilua ja sitä alkaako iho kuumottaa haavan reunoilta/läheisyydestä. Jos jotain takapakkia tulee, niin sitten toivotaan että koiran voisi operoida paikallispuudutuksessa.

 

Toipilas kera loimensa

Mulla on nyt pari päivää talvilomaa. Katsellaan mitä keksitään koirien kanssa...

Mukava yllätys

Tämä viikonloppuna ollaan lenkkeilty. Lauantaina käytiin Oksin kanssa lähes parin tunnin lenkillä. Koiralle lenkki oli tietty piis of keik mutta itse olin aika väsynyt moisen jälkeen. Osa lenkistä pohrustettiin lumessa ja osa moottorikelkan jälkiä myöten. Tavattiin nuorisoporukka joka paistatteli päivää ja Oksi pääsi moikkaamaan ihan vieraita ihmisiä. Hirveästi ei koiraa kiinostanut...

 

Tänään iltapäivällä sain puhelinsoiton Arcon kasvattajalta, Kukkasen Liisalta. Hän oli käynyt kuvaamassa kaverini holskun pentuja ja kun oli täälläpäin liikkeellä niin soitteli, että jos tulisi pistäytymään meilläkin. Tottahan se sopi :). Koirista jutellessa vierähtää tovi jos toinenkin. Oksi pääsi linssiluteeksi kun Liisa halusi sitä kuvata, ja vielä lopuksi Oksi pääsi leikkimään Liisan Trine nartun kanssa. Itsestäni on aina kiva tavata eri koiria ja koirista jutteleminen ylipäätään on hauskaa. Siinä sitten rupateltiin näyttelyistä, luonnetesteistä, MH-testeistä ja ylipäätään koirien koulutuksesta.

 

Kepa tarkistaa että onko mökki kunnossa talven jälkeen.

Oksi reenailee ja pentuja, pentuja ja vielä kerran pentuja

 

Oksin tämän aamun reenejä omalla pihalla. Aloitetiin kohdekosketuksella: kosketuskeppi ja vitamiinipurkki

 

Merkille meno

 

Noutokapulan haku...

 

....ja palautus käteen

 

Ns. väljää seuraamista "vierellä" käskyllä

 

 

 

Istu

 

 

Ja sitten ajelinkin taas kaverin luokse koiranhoitajaksi kun hän kävi Lappeenranan näyttelyssä esittämässä muutaman koiran. Ja mikäs niitä oli hoidellessa - tälläisiä söpöläisiä.

 

 

 

 

 

 

 

 Ja sitten vähän suurempaa kaliperia, Lilli irlis. Ja olihan siellä muutama aikuinenkin holsku :)