Haaveita

Meillähän on tätä tonttia yli 1,5 hehtaaria. Osa on aidattuna mutta suurin osa käyttämätöntä heinäpeltoa. Tosin onhan työkaveri saanut siitä parina kesänä hevosilleen heiniä mutta olisihan se kiva ihan omassa käytössä. Mun haaveena olis aidata koko höskä, mikäs siellä olis sitten koiria reenata... vois tehdä agiesteet yms.

No, tänään Kepa kanssa käytiin lenkilllä. Se sai iltasapuskansa kontaktista ja vieressä kulkemisesta. Nähtiin, tosin matkan päästä naapustossa asuvat tiitbetinspanielit - pääsin palkaamaan Kepaa kontaktista (toiset koirat herättävät tytsyssä intohimoja haukkumiseen varsinkin näissä kotiympyröissä).

Oksin kanssa pyörittiin tossa omalla pellolla. Palkkasin vierellä kävelystä, luoksetulosta sekä siitä, että oli rauhallinen auton ohimennessä. Meni oikein kivasti :). Oksi sai iltaruokansa noista jutuista. Nyt pitäsi hommata sellainen tosi pitkä narusydeemi, että voitaisiin hyödyntää tota peltoa paremmin. Jos jollain on ehdotuksia siihen niin ne otetaan kiittollisuudella vastaan. Joku tosi pitkä pyykkinaru tai kolmen jälkiliinan yhdistelmä...?

Arco oli lenkkelyt Karin kanssa ja käynyt naapurin isännän siliteltävänä. Se ei siis ole niin pelottava koira kuin ex-naapuri, siellä jossain, väitti. Täällä sitä on silitellyt useampikin naapuri ja koira on käyttäytynyt ihan ok. Naapuri oli kuulemma suunnitellut kaukaasianpaimenkoiran hankintaa :D, itse toivon että jos tuohon päätyy niin rakantaa sitten sellaiset aidat, että kaukkari ei himmaa tossa meidän pellolla :D. Olishan meitä sitten täällä aikamoinen seurakunta, toisella naapurilla 5 pittbullia ja perhoskoira, meillä 3 holskua, toisen naapurin 2 "jotain mustia suht pieniä" koiria ja se kaukkari. Arcon kanssa tehtiin pihalla istu-odota-tänne juttuja ja iltaruoka niistä palkkana.

Kuulumisia

Zulian kunto entisellään, ei ole oksennellut mutta kipulääke laittaa sen kyllä kuolaamaan. Täytyisi kait saada ruutattua sen suoraan nieluun jotta ei jäisi kielen päälle pyörimään. Huomenna täytyy taas käydä ellin pakeilla hakemassa kissalle lisää lääkettä. Kokeilupullo oli vain 3 ml.

Keli on ollut tänään sateinen, vettä on tullut lähes kaatamalla. Koirien lenkit olen tältä päivältä jättänyt väliin suosiolla. Pihallekin niitä on saanut patistella. Menevät kyllä mutta istuvat portailla rinnakain.

Tehtiin illansuussa keittötottista kaikkien kolmen kanssa. Lähinnä istu-maahan-odota-tänne-vierellä-sivu juttuja. Palkkasin ruualla. Aiemmin päivällä tein Oksin kanssa samoja juttuja, joissa palkkasin taisteluleikillä. Oksin kanssa ollaan harjoiteltu käskyä "kiinni" eli se ottaa hampaillaan kiinni kädessäni olevasta esineestä. Tänään esine oli koirien köysilelu. Palkkana leikkiä ja lelun hakemista.

Saatiin vihdoin viimmein paremmat ulkovalot, joten nyt talven tullen pihallakin on parempi harjoitella koirien kanssa :).

Hierojalla ja eläinlääkärillä

Arco kävi tänään hierojalla, se oli paremmassa kunnossa kuin aikoihin hierojan mukaan. Lanneragan kohdilla edelleen jumia mutta lihakset eivät olleet niin kivikovat kuin aiemmin.Antoi myös venytellä takajalkojaan paremmin kuin aikaisemmin. Tiedä sitten onko loman useat päivittäiset lenkitykset tehneet hyvää, jatkuva nukkuminen BOT-loimen kanssa vain särkylääkitys. Todennäköisesti kaikki yhdessä. Ainakin koira on nyt joka aamu venytellyt itseään. Hieronta Arcon osalta uusitaan kolmen viikon päästä ja yritän saada sille sen fysioterapeuttiajan.

Zulia kävi tänään uudelleen eläinkääkärissä. Siltä otettiin laaja verenkuva sekä kipparitestit. Kari on ollut pariin otteeseen yhteydessä Zulian kasvattajaan Väisäsen Ritvaan, jolla on vuosikymmenten kokemus rodusta. Nyt on päädytty siihen, että yritetään saada kissalle särkylääke jota se sietää mutta sen suurempiin tutkimuksiin, kuin tänään tehtiin, ei ryhdytä.

Parin viikon päästä aloitetaan sitten jonkin sortin aktivointitreenit Oksin kanssa Valtterin ja Katariinan luona.

Olipas jotenkin terveyspainotteinen postaus mutta näiden asioiden ympärillä on meidän huushollissa nyt pyöritty.

Suunnitelmia

Rajamäen Jaanalta  tuli eilen aamulla sähköposti Operantin ehdollistamisen Workshopeista eli ns. kanakursseista koskien vuotta 2013. Ilmoittauduin 12-16.6.2013 IV- kurssille.  Nuo kurssithan pitää käydä järjestykseesä ja tämä neloskurssi on viimmeisin. Neloskurssilla kanalle opetetaan kaksitasoinen rata, jossa pitää suorittaa erilaisia (kouluttajan ) valitsemia toimintoja. Eri kana suorittaa yhdellä lähetyksellä eri tehtäviä radalla, kait tätä voisi verrata vaikka koirien agilityrataan...

Sitten olen ollut yhteydessä Katariinaan ja Valtteriin eli syksyn alettua ruvetaan ainakin Oksin kanssa käymään jonkin sortin treeneissä. Kerta viikkoon tuntuu tällä hetkellä itselle sopivalta määrältä mutta katsellaan sitten kun päästään alkuun.

Zulian tilanne on huono edelleen, se syö mutta oksentaa hetken kuluttua sapuskat pihalle. Juo mutta pissaa tulee minimaalisen vähän, isommat asiansa saa tehtyä mutta useinmiten papanat saa korjata lattialta eli kyykkää vessassa riittävää aikaa. Kipulääkettä ei ole annettu sitten perjantain koska ohjeena oli, että jos rupeaa oksentamaan kipulääke on lopetettava. Soitan huomenaamullä ellille. Mulla on epäilys, että sillä on noiden löydettyjen juttujen lisäksi jokin muukin vaiva, joka aiheuttaa oksentelun ja vähäisen pissaamisen.

Pakko hehkuttaa :)

On ihan pakko vähän hehkuttaa...Tänään Oksin kanssa lenkit sujuneet hienosti, yksi autolle haukkuminen mutta muuten hihnakäytös oli yllättävän hyvää. Ilmeisesti kuukauden tehokuuri hihnassaoloa on tehnyt ihmeitä. Kyllähän pojalla kiire on edelleen mutta tänään se jotenkin hoksasi, että lenkillä voi haistella :). Hihnan kiristyessä Oksi kaartaa luokseni, ja pysähdyksiä tarvittiin lähes puolet vähemmän kuin pari päivää sitten Posiolla lenkkeilessä.

Tänään on ollut kyllä kaikenmoista häpeningiä, joten onhan Oksi voinut olla väsyksissäkin. Mutta uskon vakaasti, että sen pääkoppaan mahtuu kaikemoisia oppeja :). Käytin Oksin ja Kepan aamupäivällä hieronnassa, Oksi oli ok, Kepalla pienoista jumitusta lapojen alueella ja toisen puolen lonkan seudulla- sitä se "mummon" perässä vetäminen teettää. Arcolla on hieronta tiistaina ja yritän tilailla sille fysioterapeuttiaikaa tulevalla  viikolla. Käyttämämme eläinsairaalan yhteydessä on fyssari alkanut ottamaan potilaita vastaan. Tämä on todella tervetullut juttu, koska kysyntä on kovaa.

Anu kävi tänään kahvilla ja katsomassa koiria sekä rupattelemassa. Sanoi Oksista, että hoikkainen on mutta iso, väri miellytti Anua kovasti. Oksi käytyi kivasti, toki oli oma itsensä - itsensä liki tekevä pussauksia kaipaava "hyvä poika".

Zuliaan palatakseni, sillä on ollut tänään pahoinvointia. Oksennuksia on tullut lähes joka matolle. Syönyt se on ja juonut ja vessa-asiat ovat sujuneet hyvin. Liikkuminen ei ole ainakaan vielä helpottunut-saa nähdä palautuuko se koskaan ennelleen...

Voihan Zulia sentään...

Kissoista juttua...

Colorpoin persialaisemme Zulia oli alkanut viime sunnuntaina oireilemaan; liikkuminen huonoa, ontuu välillä toista jalkaansa, välillä toista ja selän aristamista, nivelistä kuuluu naksahduksia ym. epämääräistä. Epäilimme, että kissa olisi voinut pudota esim. keittiön työtasolta ja satuttaa itsensä.

Varasin tänään heti aamusta ajan eläinlääkäriin ja saimmekin sen täksi illaksi. Lähdettiin sitten lääkäriin koko perheen voimin...Zulialla on todettu neljä vuotta sitten sydänmen laukkarytimisyys, joka saattaa haitata kissan rauhoittamista röntgenkuviin eli perinteinen "...tälläisen kissan rauhoittaminen on aina riski ja oletteko valmiit ottamaan riskin jne...". Kissa kuitenkin rauhoitettiin mahdollisimman pienenllä lääkemäärällä.

 Zulialta otettiin verikokeista veren sokeri ja munuaisarvot, molemmat hyvät. Paino oli ok, kissa painoi 3,7 kg. Röntgenkuvia otettiin polvista ja selkärangasta, selkäänsä kissa aristi palponnissa ja polvien nivelet olivat löysän tuntuiset (käsinkopeloituaan elli sanoi, että toivottavasti ei ole mitään mennyt rikki polvissa).  Ja mitä sieltä röngenkuvista sitten paljastuikaan...lannnerangan kohdalta nivelissä paha siloittuminen (spondyloosi) ja molemmissa polvissa nivelrikko.

Kissalle lopunikäinen tulehduskipulääkitys, nivel-lisäravinnettä 1kk kuuri ja nivelvaivoista kärsivän kissanruoka. Ko. sapuskaa saa syödä nyt koko kissaporukka, mistäs sitä tietää vaikka vaivaa olisi myös Nooruksella ja Olgallakin.

Täähän alkaa olemaan jo aika vitsi mutta olisin antanut lopetuttaa kissan, jos päätös olisi ollut pelkästään minun ;).

Opettavaisinta tässä reissussa olis se, että kuinka kipeä kissa voikaan olla ennenkuin se kipunsa näyttää. Sekä se, että kissalla voikin olla tuollaiset pitkällä aikavälillä kehittyvät vaivat, jotka alkavat noin äkillisesti oirehtia. Voihan Zulia sentään...

"Varmaan hyvä vahti- tuo tuommoinen" :D

Kirjoitellaanpas tänne kuulumisiakin kuvien lisäksi. Maanantaina ajeltiin takaisin Karigasniemelle, yövyttiin taas Sulaojalla. Telttakin pystytettiin mutta sää näytti niin sateiselle, että yövyttiin koko revohka autossa. Arco pääsi nukkumaan isoon sänkyyn porukoittein väliin ns. herroiksi, Kepa nukkui jalkopäässäni niinkuin yleensäkin ja Oksille opetettiin oma paikka, jonka se suhteellisen hyvin omaksuikin. Välillä pikkupojan piti päästä minun ja Kepan viereen nukkumaan mutta yö meni Oksin osalta kaikesta huolimatta paremmin kuin osasin odottaa.

Aamulla lähdettiin kävelemään Karigasniemen Ailigakselle. Tunturi on noin 620 metriä korkea ja siellä en itse olekaan aikaisemmin käynyt. Rinteet olivat sen verran kivikkoiset ja jyrkät, että taivallettiin mastonhuoltotietä pitkin. Maisemat olivat hienot, Norjan tunturit näkyivät niin Lakselvin tien varresta, että samalta suunnalta kuin Nuvvuksenin tuntureille. Paistuntureiden paliskunnan poroerotuspaikka näkyi sekä Kevon patikkareitin alkupää Ailigaksen päälle.

Matka oli yllättävän rankka vaikka kilometrjä ei kertynyt 13 kilometriä enempää. Autolle tultaessa Oksi sai otsikossa olevan huomautuksen eräältä paiskunnalta, joka oli parkkeeranut autonsa meidän viereen. Sen verran hikinen keikka oli, että piti käydä suihkussa autossa. Yötä myöten ajettiin Tenon tietä lähelle Utsjokea Yläkönkäälle, jossa yövyttiin autossa. Suunnitelmissa oli käydä myös Utsjoen Ailigas-tunturin päällä mutta säät eivät suosineet, koiratkin taisivat olla sitä mieltä, että edellinen reissu oli sen verran rankka, että eiköhän vaan huilita. Ajeltiin Nuorgamissa ja palattiin Utsjoelle yöksi. Torstaiaamuna lähdettiin ajelemaan tänne Saariselälle. Perjantai oli ns. huoltopäivä ja eilen käveltiin sellainen 10 kilsan lenkki ja paistettiin välillä makkaraa Prospektorin kaivoksella.

Arco on jaksellut yllättävän hyvin ja Kepa on ok. Oksia vaivaavat anturoiden ohut iho, joka tuntuu hiertyvän helposti auki, joten tänään on tehty vaan pissatuslenkkejä. Huomenna ajellaan Posiolle ja loma täällä pohjoisissa lähenee loppuaan.

Utsjoella

 Yläkönkäällä

Utsjoella, taustalla Tenon silta Norjaan

 Ryhmä Rämä

 Utsjoki laskee Tenoon

Ryhmä Rämä rähmällään autossa

Ruskaa ihastelemassa Karigasniemen Ailigas -tunturilla

Näkymä Muotkatuntureille

Laajaa Lapin maan ruskaa ihailemassa

Taustalla Norjan tunturit

Arco Lapin ruskan lumoissa

Oohh, mitkä maisemat!

Kepa tähyilee poroja

Lepohetki Ailigakselle mennessä ....

... ja palatessa huipulta

Nuvvus Ailigaksen reissu

 Nuvvus Ailigakselta avautuu uskomattoman upeat maisemat

 Lepohetki evästelyn jälkeen

 Oksi-poika

 Oksin jalkakarvat ovat kuin kreppiraudalla kiharretut

 Nuvvus Ailigaksen rinteen ruskaa

 Arco

 Kepa

 Oksi

 Hellyyshetki

Ilta saapuu ja teltta kutsuu

Sulaojan maisemissa

 Poron luuranko kiinnosti enemmän meitä kuin koiria

 Taustalla siintävät Muotkatunturit

Taustalla Karigasniemen Ailigas 

 Lepohetki, kohta tulistellaan

 Utsjoella on jo nyt ihana ruska

Pielpajärven reissu

 Puntsijärven rannalla

 Puntsijärven laavulla

 Pielpajärven erämaakirkko

 Kohta tulistellaan

Kohta ollaan autolla

Pielpajärvi, Sulaoja ja Nuvus Ailigas

Palailtiin eilen takaisin kämpille kierrokselta. Käveltiin tiistaina Inarissa Piepaljärven erämaakirkolle, jossa jostain syystä ole koskaan käynyt, vaikka aikasen monessa paikassa on tällä tullut käveltyä. No, asia tuli korjattua. Maasto oli mukavan tuntuista, ainoastaan polku oli paljosta kävelystä kulunut eli kivikkoinen ja juurinen. Mukavia maisemia, lähinnä järvisellaisia. Tuntui olevan aika suosittu kohde, joten oli muitakin kävelijöitä paikalla.Koirat meinasivat saada halvauksen joka kerta kun vieraita ihmisiä saapui "meidän" leiripaikkaamme. Tää on joka kerta ihmeellinen juttu vaikkakin ihan ymmärrettävä, jos me ollaan asetuttu johonkin ja siihen tulee vieraita, koirat vetävät herneet nenään. Mutta jos paikalla on jo vieraita ihmisiä kun me siihen tulemme, niin ovat ihan hissun kissun. No, ei kauhen kivaa toppuutella tuota keuhkoamista mutta saadaanpahan olla ihan ominemme tulistelmassa jos sitä halutaan :D.

Paluumatkalla autolle Kepa satutti jalkansa hypättyään puuta vasten. Kynnen viereen tuli nirhauma, josta vuosi vähän verta. Havaittiin asia vasta autolla vaikka katseltiinkin, että jotain taisi tassulle tapahtua. Ajeltiin vielä tiistaina Karigasniemen tien varten parkkiin, lähelle Sulaojaa, josta lähtee Kevon patikkareitti. Arco pääsi nukkumaan porukoitten autoon yöksi ja me Oksin ja Kepan kanssa nukuttiin teltassa. Kepa on tottunut telttailija mutta Oksi oli hämmenyksissään moisesta. Molemmat koirat saivat yöksi päällensä BOT:n vuorillisen loimen. Yö meni joten kuten. Oksi ihmetteli ohi kulkevien autojen ääniä ja taisi kettukin käydä telttaa haistamassa, koska pikkupoika oli sitä mieltä, että jokin pelottava vaanii yhdessä teltan kulmassa ja änkeytyi ihan Kepan viereen nukkumaan.

Aamulla odoteltiin sään selkenemistä ja lähdettiin sitten Sulaojan maastoon kävelemään. Pyörittiin siellä täällä reilu viisi tuntia ja ihailtiin hienoa ruskan alkua ja maisemia. Seuraava yö vietettiin samassa paikassa. Se menikin huomattavasti paremmin kuin ensinmäinen, Oksikin nukkui hyvin.

Torstaina kasattiin leiri ja ajeltiin Tenon tietä Nuvukseen. Jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin kapuamaan Ailigas-tunturille. Sama juttu tehtiin viime kesänäkin, Ailigakselta avautuvat yhdet Suomen hienoimmat maisemat. Ja onhan tämä ympäristö lapsuuden kesämökkimaisemia. Poroja oli liikkeellä tunturissakin paljon, joten saivat
koirat sitten niitä haukkua.

Seuraavaksi yöksi ajettiin Mieraslompoloon Utsjoen ja Kaamasen välille. Utsjoella on tulossa hieno ruska, huomattavasti parempi kuin tänne Saariselälle tulee. Meinattiikin suunnistaa vielä sinnepäin lähipäivinä.

Tänään on satanut vettä koko päivän, joten ollaan vietetty ns. luppopäivä pissalenkityksineen. On muuten eka sadepäivä loman aikana, muuten ilmat ovat suosineet.

Kepan tassua on hoidettu Betadinella ja Bacimysin-jauheella. Ei näytä vaivaavana kävelyä, Oksin anturoita on hoidettu hunaja+aloesuihkeella. Ei näytä Oksiakaan vaivaavan, joten ei huolta.

Mitään tämän kummenpaa ei koirien kanssa olla hommailtu. Oksin kanssa ihan pientä istu-maahan juttuja. Lähinna ollaan kesitytty siihen, että pikkupoijasta kasvaisi reissu-ja patikkakoira. Eli ei ihmisen takaakiertoja vaan ohitus aina vasemmalta, odotus-käsky, teltassa yöpymistä ja asuntoautossa matkustusta ja sinne rauhoittumista yms. mitä reissukoiran tarvitsee osata.
Kuvia reissusta tulee kohta....