Ostoksilla

Anu kävi tänään meillä kylässä, olikin ensimmäinen kerta täällä uudessa paikassa. Juotiin kahvit ja rupaltiin, kuinkas muutenkaan, koirista.

Anu sai houkuteltua minut mukaansa uuteen pääasiassa eläinten, lähinnä koirien, ruokia myyvään kauppaan. Kauppa on erikoistunut barff -ruokiin ja siellä on myös trimmauspalvelu, jota tosin me emme tarvitse. Olin hyvin positiiivisesti yllättynyt kaupan liha- ja luutarjonnasta. Todennäköisesti tulen jatkossa keskittämään suuren osan koirien ruokaostoista ko. kauppaan. Tarjonta oli hyvä ja hinnat kohtalaiset, suht samat kuin esim. Kennelrehulla. Lisäplussaa siitä, että on auki kuuten päivänä viikossa ja sijaitsee lähellä meitä.

Tulihan sieltä sitten tehtyä muitakin hankintoja kuin koirille lihoja ja luita. Sain sieltä, onneksi, lampaanjauhelihaa, joka oli Kennelrehulta loppu. Samoin ostin broilerin ja sian sisäelinseosta. Nuo muut hankinnat sitten... ei varmaan ole vaikea arvata... pennulle panta ja oikein hieno nahkahihna. Olin noita hihnoja katsellut muissakin kaupoissa mutta tuo oli ehdottomasti paras; nahkaa ja lukkona on BGB; n ns. papukaijannokkalukko. Panta on säädettävä pentupanta jossa on, yllätyksekseni, hieman joustoa. Tuohon joustoon en ole pannoissa aikaisemmin törmännytkään. Panta vaikutti myös hyvältä, joten tulihan se sitten ostettua pois :). Olen ostoksiini erittäin tyytyväinen.

Muuten ollaan otettu tänään lungisti ja nukuttu taas muutaman tunnin päikkärit. Olen ollut vähän väsynyt ja tänään piti ottaa lääkettäkin kun tuntui, että voisi vaikka iskeä migreeni. Toivottavasti on huomenna pirteämpi olo:)

Illat pimenee, kuinka saada koirat näkyviksi

Täällä ilta pimenee jo ennen yhdeksää. Ero tuonne pohjoiseen on aika järkyttävä. Pimeneminen aiheuttaa sitten uuden probleeman täällä haja-asutusalueella jossa katuvaloja ei ole. Kuinka saada koirat, ja itsensä, niin näkyväksi että autoilijat, jotka eivät muuten noudata nopeusrajotuksia, meidät tienlaidasta pongaisivat?

Olen pidemmän aikaa hiplaillut aina Mustissa & Mirrissä käydessäni Hurtan lifeguard-sarjan heijestetreeniliiviä. Vaikeutena on värin valinta;  pinkki miellyttää silmää eniten, keltainen olisi todennäköisesti näkyvin mutta oranssi olisi rodun ns. oma väri. Tosin myyjä kommentillaan vähän helpotti valintaa, toteamalla, että "hirviporukat hyväksyvät vain oranssin". Enhän minä hirviporukoissa pyöri mutta ei sitten ainakaan tuli hirvenä ammuttua, ja kait heillä jokinsortin syy on tuon oranssin suosimiseen. No, toinen vaikeus on sitten heijasteliivin värin valinta koirille. Otanko niillekin kaikille oranssit liivit vai olisiko keltainen kuitenkin niille parempi. Jotenkin haluisin pitää niillä nuo ns. omat värit niin tietää kenenkä hihnoista yms. on kyse. Arcolle oranssi, Kepalle pinkki ja uudelle pennulle keltainen. Taidan kuitenkin kallistua siihen, että kaikilla on samanväriset. Vaikeaa on tämä koirien omistajan elämä ;). No, eikön asia ratkea kun joudun ottamaan jommankumman koiran mukaan liivin sovitukseen, että tulee sitten oikea koko. Sitten otetaan sen väristä mitä löytyy, todennäköisesti.

Tilasin tänään lastin koirien sapuskaa Kennelrehulta. Niillä pärjäillään sitten pari kuukautta eteenpäin. Pitäsi vielä ennen töiden alkua tekaista annos kasvissosetta pakkaseen. Ajattelin laittaa soseeseen mukaan ruusunmarjoja kun noita näyttää pihassa kovasti olevan. Mukavaa, että sosetarpeet löytyvät nykyään ihan omasta pihasta:).

Meillä oli tänään ihan laiska päivä, touhuttiin kotihommia ja lenkkeiltiin tuossa lähellä. Nukuttiin parin tunnin päikkärit. Olen suunnitellut viikonlopuksi, että teen koirille jälkeä tuohon pellolle. Tulee sitten tehtyä jotain järkevääkin niiden kanssa.

Ps. en voinut olla hiplaamatta eläinkaupassa myöskin kaikenmoista pentukamaa:D. Tässä kohtaa yritän pitää järjen päässäni mutta katsotaan kuinka käy.

Takaisin kotiin ja yleistä höpinää

Pohjoisen loma loppui ja ajeltiin viime yönä koirien kanssa takaisin kotiin. Alkumatkasta poroja oli tiellä riittävästi ja mekkala auton perässä sen mukainen...Muutenkin koirat istua tönöttivät lähes koko matkat. En tiedä eivätkö muka mahdu autonperissä makailemaan vai onko tuo matkustaminen sitten niin mukavaa. Loppumatkasta makailivat kyllä mutta taisi johtua siitä että oli niin pimeää ;). Sitikassahan ei ole peräosan ja takapenkin välillä koiraverkkoa, joten kun vilkaisin peruutuspeilistä koiria, niin molemmat pitivät päitään niskatukien välissä penkin selkäosan päällä ja tuijottivat etuikkunasta ulos.

Kotiin tultuamme piti moikata kissat. Arco lösähti nukkumaan lattialle ja Kepa tapansa mukaan nukkui sängyssäni pitkin pituuttaan. Väsyneitä matkaajia olivat.

Tänään olen kannellut koirahäkkejä edestakaisin talon ja navetan väliä. Ajattelin, että vaihdan toisessa makkarissa olevan nojatuolin pois ja laitan tilalle koirahäkin. Vähän niinkuin tulevaa pentuakin ajatellen;), valitkoon nyt häkin kuka tahansa koirista nukkumapaikakseen. Lähinnä tarkoitus oli saada kissojen nukkumakoppa häkin päälle. Pääasiassahan kissojen kopat ovat nykyisin olleet lattialla mutta tahti talossa voi muuttua pennun saavuttua. Kannoin alkuksi häkeistä pienemmän sisälle mutta avaamattomana se näytti niin onnettoman pienelle (vaikka on holskulle ihan sopiva, koira voi seisoa siellä hyvin). Kannoin sen takaisin navettaan ja roudasin sisälle Arcolle ostetun häkin joka on luokkaa tanskandoggi. Häkki oli aivan liian iso pieneen makuuhuoneeseen. Häkki takisin navettaan ja toinen häkki sisälle. Avattuna se olikin ihan passeli, sen päälle sai laitettua yhden kissan nukkumakopan ja koirien lelulaatikon. Olikin ihan hyvä tuoda häkki jo tässä vaiheessa sisälle, koska sen ilmestyminen aiheutti Olgassa hiipimisreaktion eli ei sitä ihan purematta nielty.

Mietityttää vähän, että kuinka nuo kissat pentuun tulevat suhtautumaan. Oman mielenrauhan vuoksi taidan käydä ostamassa hyväksi havaitun ferominihaiduttimen kissoja varten. Aina on takaraivossa sellainen epäilys, että muutos kissojen normielämään voi aiheuttaa niille ongelmia, lähinnä pelkään noita virtsatievaivoja. Onneksi kissoilla on mahdollisuus oleilla pennun ulottamattomissa. Tosin hyvinhän nuo Arcoonkin pentuaikana suhtautuivat, ja silloin ne olivat koiriin tottumattomia. Joten eiköhän se hyvin mene.

Purkasin auton vasta aamulla, ja Arco olisi itsepintaisesti halunnut olla autossa. Koska takaluukku oli kiinni, se asettui odottamaan takaovelle koska saan suurimmat laukut sieltä pois ja olisi sitten halunnut mennä takapenkille makailemaan. Sinäsä jännä juttu kun muistaa millaista järkyttävää huutoa se autossa piti. Sen kanssa autoilu ns. opeteltiin kaikkien sääntöjen mukaan, parin viikona ajan kävin  joka päivä koira kyydissä ajelemassa milloin minkäkin pituista matkaa. Ja tänäpäivänä voi sanoa, että hyvä tuli:).



Arco ja Kepa

Arco ja Kepa

Arco

Kepa

Polmakin ja Norjan rajan väliltä

Uusi blogini

Entisen sivustoni mentyä taivaan tuuliin, aloitan kirjoittamisen koiristani tällä sivustolla. Arco ja Kerttu kuuluvat edelleen "koiramaiseen" perheeseemme. Nyt odotamme innolla uutta perheenjäsentä, pentue syntyi 13.8.