Pohjoisen loma loppui ja ajeltiin viime yönä koirien kanssa takaisin kotiin. Alkumatkasta poroja oli tiellä riittävästi ja mekkala auton perässä sen mukainen...Muutenkin koirat istua tönöttivät lähes koko matkat. En tiedä eivätkö muka mahdu autonperissä makailemaan vai onko tuo matkustaminen sitten niin mukavaa. Loppumatkasta makailivat kyllä mutta taisi johtua siitä että oli niin pimeää ;). Sitikassahan ei ole peräosan ja takapenkin välillä koiraverkkoa, joten kun vilkaisin peruutuspeilistä koiria, niin molemmat pitivät päitään niskatukien välissä penkin selkäosan päällä ja tuijottivat etuikkunasta ulos.
Kotiin tultuamme piti moikata kissat. Arco lösähti nukkumaan lattialle ja Kepa tapansa mukaan nukkui sängyssäni pitkin pituuttaan. Väsyneitä matkaajia olivat.
Tänään olen kannellut koirahäkkejä edestakaisin talon ja navetan väliä. Ajattelin, että vaihdan toisessa makkarissa olevan nojatuolin pois ja laitan tilalle koirahäkin. Vähän niinkuin tulevaa pentuakin ajatellen;), valitkoon nyt häkin kuka tahansa koirista nukkumapaikakseen. Lähinnä tarkoitus oli saada kissojen nukkumakoppa häkin päälle. Pääasiassahan kissojen kopat ovat nykyisin olleet lattialla mutta tahti talossa voi muuttua pennun saavuttua. Kannoin alkuksi häkeistä pienemmän sisälle mutta avaamattomana se näytti niin onnettoman pienelle (vaikka on holskulle ihan sopiva, koira voi seisoa siellä hyvin). Kannoin sen takaisin navettaan ja roudasin sisälle Arcolle ostetun häkin joka on luokkaa tanskandoggi. Häkki oli aivan liian iso pieneen makuuhuoneeseen. Häkki takisin navettaan ja toinen häkki sisälle. Avattuna se olikin ihan passeli, sen päälle sai laitettua yhden kissan nukkumakopan ja koirien lelulaatikon. Olikin ihan hyvä tuoda häkki jo tässä vaiheessa sisälle, koska sen ilmestyminen aiheutti Olgassa hiipimisreaktion eli ei sitä ihan purematta nielty.
Mietityttää vähän, että kuinka nuo kissat pentuun tulevat suhtautumaan. Oman mielenrauhan vuoksi taidan käydä ostamassa hyväksi havaitun ferominihaiduttimen kissoja varten. Aina on takaraivossa sellainen epäilys, että muutos kissojen normielämään voi aiheuttaa niille ongelmia, lähinnä pelkään noita virtsatievaivoja. Onneksi kissoilla on mahdollisuus oleilla pennun ulottamattomissa. Tosin hyvinhän nuo Arcoonkin pentuaikana suhtautuivat, ja silloin ne olivat koiriin tottumattomia. Joten eiköhän se hyvin mene.
Purkasin auton vasta aamulla, ja Arco olisi itsepintaisesti halunnut olla autossa. Koska takaluukku oli kiinni, se asettui odottamaan takaovelle koska saan suurimmat laukut sieltä pois ja olisi sitten halunnut mennä takapenkille makailemaan. Sinäsä jännä juttu kun muistaa millaista järkyttävää huutoa se autossa piti. Sen kanssa autoilu ns. opeteltiin kaikkien sääntöjen mukaan, parin viikona ajan kävin joka päivä koira kyydissä ajelemassa milloin minkäkin pituista matkaa. Ja tänäpäivänä voi sanoa, että hyvä tuli:).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti