Tuleeko minusta noutaja?
Malttia, kiitos!
Rrräyh, oliko jotain asiaa?
Taas kavereita
maanantai 27. elokuuta 2012
Ryhmä Rämä Saariselällä
Ajeltiin tänne Saariselälle Oksin kanssa keskiviikkona. Arco ja Kepa jäivät Posiolle porukoitten kanssa viettämään "oksitonta laatuaikaa". Halusin nähdä kuinka pikkupoika käyttäytyy ilman aikuisia koiria uudessa paikassa, ja aikuiset saivat viettää rauhallisempaa aikaa "mummon ja vaarin" kanssa.
Ajallisesti matka Posiolta ottaa tuollaisen nelisen tuntia. Autoja Oksi haukkui jonkin verran mutta nukkui kyllä lähes puolet matkasta. Hiljeni myös aika hyvin sanallisella käskyllä. Poroja oli tienvierustoissa todella paljon, en muista että olisin niitä koskaan nähnyt liikekannalla näin paljon. Tämän keväiset vasat ovat kyllä tosi söpöjä mutta todella hömelöitä, joten varovasti piti ajella.
Oksihan ei ole tällä Saariselän käpilläkään koskaan käynyt. Viime vuonna samoihin aikoihin täällä seurattiin N-pentueen syntymää ja elämän alkumetrejä. Alussa Oksi oli hieman hämillään, pyöri jaloissa eikä laskenut minua silmistään. Keskiviikkona käveltiin pojan kanssa muutama pienempi lenkki. Torstaina käytiin tossa kyllällä aamutuimaan käppäilemässä ja aamupäivällä lähdettiin lenkille Laanilaan. Aika ripeästi mentiin, Oksilla kun on lähes aina 100 lasissa. Saatiin muutama "onko sulla hihnanpäässä susi?" kommentti ja muutama kävelijä halusi Oksia silitelläkin. Mukavasti Oksi vieraisiin ihmisiin suhtautuu :). Hyskybaaria ohitettaessa ruokaa odottavien vetokoirien mekkala vähän ihmetytti Oksia, mutta hajut olivat ilmeisen hyvät koska sinne olisi pitänyt päästä ihan ehdottomasti.
Täällä huomaa selvästi, että Oksin vahtivietti alkaa nostamaan päätään. Rivarissa kuuluville, muista asunnoista tuleville, äänille pitää välillä haukahtaa jne. Hiljenee kyllä heti käskystä. Samoin hormoonit hyrräävät ihan kiitettävästi, muitten koirien pissejä nuollaan, värisytetään alahuulta ja kalisutellaan hampaita. Kastraatio taitaa odottaa heti kun luottoellimme Lotta palaa töihin lokakuussa.
Torstaina käpöteltiin vielä illalla pari pissatusreissua. Oksi ei ole juurikaan pitkiä matkoja asfaltilla kävellyt, maalaiskoira, joten anturat tulivat kipeiksi torstain lenkityksistä. Oksin anturoiden iho ei ole sellaista parkkiintunutta kuin toisten koirien, joten muutama verestävä jälki anturoista löytyi. Tai sitten muutama terävä kivi on ollut anturan alla Laanilan reissulla.
Perjaintaina aamulla ajeltiin Ivalon lentoasemalle Karia vastaan. Oksi pääsi lentoasemalle sisälle ihmettelemään moista, käyttäytyi kivasti. Viikonlopun aikan huiltailtiin, käveltiin Kaunispään huipulle kahville ja munkeille yms. Sunnuntaina saateltiin Kari takaisin lentua odottelmaan. Oltiin lentoasemalla ajoissa, joten odoteltiin siellä ja Oksi riehaantui leikkimään vetoleikkejä hihnalla kanssani. Hieno poika, ei ollut muista ihmisitä yms. moineskaan.
Sunnuntai-iltana ryhmä rämä täydentyi kahdella vakijäsenellään, Arco ja Kepa liittyivät porukoitten kanssa seuraamme. Pientä alkusähellystä oli, Oksi olisi halunnut astua Kepaa koko ajan, ja joutuikin portin taakse jäähdyttelmään tunteitaan Kepaa kohtaan. Yöllä tuntui olevan pientä säätöä koirien nukkumapaikoista mutta tänään on selkeästi jo asetuttu taloksi. Tänään käveltiin Kaunispään tunturi ympäri.
Oksi oli ihmeen rauhallinen kun oltiin sen kanssa kahden. En ollut koiraa samaksi tuntea, kuinka helppoa onkaan yhden koiran omistajilla :D.
Arcon kunto on entisellään, ruokahalu on vähentynyt- aamulla ruoka ei oikein maistu. No, ylipainoahan tuolla on ollutkin, joten uskotaan että moinen ei ole pahasta. Kipulääkettä se saa edelleen päivittäin. Kepa puolestaan oli järjestänyt porukoille sydämentykytystä sunnutaina Kemijärvellä. Se oli livahtanut auton tankkauksen yhteydessä pihalle, ei ollut antanut kiinni äiskälle eikä vieraalle miehelle joka oli hätiin tullut. Kunniakierroksen tehtyään oli Kepa tullut takaisin autolle josta se saatiin napattua valjaista kiinni, onneksi. Paikkahan oli koiralle ihan tuntematon ja ABC; n vieressä kulkee vilkaasti liikennöity tie.
Huomenna lähdetään auto/vaellusturneelle. Aloitetaan Inarista ja suunnataan sieltä Karigasniemen suuntaan jne. Yritän vielä saada koirista kuvia tänne tänään.
Ajallisesti matka Posiolta ottaa tuollaisen nelisen tuntia. Autoja Oksi haukkui jonkin verran mutta nukkui kyllä lähes puolet matkasta. Hiljeni myös aika hyvin sanallisella käskyllä. Poroja oli tienvierustoissa todella paljon, en muista että olisin niitä koskaan nähnyt liikekannalla näin paljon. Tämän keväiset vasat ovat kyllä tosi söpöjä mutta todella hömelöitä, joten varovasti piti ajella.
Oksihan ei ole tällä Saariselän käpilläkään koskaan käynyt. Viime vuonna samoihin aikoihin täällä seurattiin N-pentueen syntymää ja elämän alkumetrejä. Alussa Oksi oli hieman hämillään, pyöri jaloissa eikä laskenut minua silmistään. Keskiviikkona käveltiin pojan kanssa muutama pienempi lenkki. Torstaina käytiin tossa kyllällä aamutuimaan käppäilemässä ja aamupäivällä lähdettiin lenkille Laanilaan. Aika ripeästi mentiin, Oksilla kun on lähes aina 100 lasissa. Saatiin muutama "onko sulla hihnanpäässä susi?" kommentti ja muutama kävelijä halusi Oksia silitelläkin. Mukavasti Oksi vieraisiin ihmisiin suhtautuu :). Hyskybaaria ohitettaessa ruokaa odottavien vetokoirien mekkala vähän ihmetytti Oksia, mutta hajut olivat ilmeisen hyvät koska sinne olisi pitänyt päästä ihan ehdottomasti.
Täällä huomaa selvästi, että Oksin vahtivietti alkaa nostamaan päätään. Rivarissa kuuluville, muista asunnoista tuleville, äänille pitää välillä haukahtaa jne. Hiljenee kyllä heti käskystä. Samoin hormoonit hyrräävät ihan kiitettävästi, muitten koirien pissejä nuollaan, värisytetään alahuulta ja kalisutellaan hampaita. Kastraatio taitaa odottaa heti kun luottoellimme Lotta palaa töihin lokakuussa.
Torstaina käpöteltiin vielä illalla pari pissatusreissua. Oksi ei ole juurikaan pitkiä matkoja asfaltilla kävellyt, maalaiskoira, joten anturat tulivat kipeiksi torstain lenkityksistä. Oksin anturoiden iho ei ole sellaista parkkiintunutta kuin toisten koirien, joten muutama verestävä jälki anturoista löytyi. Tai sitten muutama terävä kivi on ollut anturan alla Laanilan reissulla.
Perjaintaina aamulla ajeltiin Ivalon lentoasemalle Karia vastaan. Oksi pääsi lentoasemalle sisälle ihmettelemään moista, käyttäytyi kivasti. Viikonlopun aikan huiltailtiin, käveltiin Kaunispään huipulle kahville ja munkeille yms. Sunnuntaina saateltiin Kari takaisin lentua odottelmaan. Oltiin lentoasemalla ajoissa, joten odoteltiin siellä ja Oksi riehaantui leikkimään vetoleikkejä hihnalla kanssani. Hieno poika, ei ollut muista ihmisitä yms. moineskaan.
Sunnuntai-iltana ryhmä rämä täydentyi kahdella vakijäsenellään, Arco ja Kepa liittyivät porukoitten kanssa seuraamme. Pientä alkusähellystä oli, Oksi olisi halunnut astua Kepaa koko ajan, ja joutuikin portin taakse jäähdyttelmään tunteitaan Kepaa kohtaan. Yöllä tuntui olevan pientä säätöä koirien nukkumapaikoista mutta tänään on selkeästi jo asetuttu taloksi. Tänään käveltiin Kaunispään tunturi ympäri.
Oksi oli ihmeen rauhallinen kun oltiin sen kanssa kahden. En ollut koiraa samaksi tuntea, kuinka helppoa onkaan yhden koiran omistajilla :D.
Arcon kunto on entisellään, ruokahalu on vähentynyt- aamulla ruoka ei oikein maistu. No, ylipainoahan tuolla on ollutkin, joten uskotaan että moinen ei ole pahasta. Kipulääkettä se saa edelleen päivittäin. Kepa puolestaan oli järjestänyt porukoille sydämentykytystä sunnutaina Kemijärvellä. Se oli livahtanut auton tankkauksen yhteydessä pihalle, ei ollut antanut kiinni äiskälle eikä vieraalle miehelle joka oli hätiin tullut. Kunniakierroksen tehtyään oli Kepa tullut takaisin autolle josta se saatiin napattua valjaista kiinni, onneksi. Paikkahan oli koiralle ihan tuntematon ja ABC; n vieressä kulkee vilkaasti liikennöity tie.
Huomenna lähdetään auto/vaellusturneelle. Aloitetaan Inarista ja suunnataan sieltä Karigasniemen suuntaan jne. Yritän vielä saada koirista kuvia tänne tänään.
tiistai 21. elokuuta 2012
Ja kuvien lisäksi lomakuulumisia
Lähdettiin koirien kanssa ajelemaan perjaitaina iltapäivällä kohti Posiota. Auto oli täynnä tavaraa ja koiria, Arco sai oman paikan takapenkiltä ja Oksi ja Kepa olivat farkun takapaksissa. Matka otti ajallisesti hieman yli kahdeksan tuntia, joista Oksi jaksoi haukkua vastaantulevia autoja reilu viisi tuntia. Oli Kepalla pikkupojan kaverina oleminen, Kepa ansaitsi 10 pistettä ja papukaijamerkin moisesta hermojen tyyneydestä.
Tuohon autojen haukkumiseen palatakseni... Koirat ovat viimmeiset kolme viikkoa olleet lähinnä pihaulkoillulla, ilman kummempia lenkkejä kun ollaan karin kanssa sairastettu kesäflunssaa. Tällä aikaa Oksi innostus autojen jahtamiseen on lisääntynyt lähes maaniseksi. Se odottaa auton ajavan pihamme ohi ja lähtee juoksemaan hulluna pitkin aidan vierta. Nopea se on kuin mikä ja hienoltahan tuo juokseminen näyttää mutta muuta hyvää siinä ei sitten olekaan. Koko homman olisi saanut helposti topattua kunhan olisi puuttunut siihen heti kun oireita tuohon suuntaa alkoi olemaan. Koira kiinni remmiin pihalle niin, että jahtaaminen ei olisi mahdollista. No, yritän ajatella positiivisesti, koko loman aikana tälläiseen toimintaan ei tule Oksille mahdollisuuksia. Muutenkin loman aikana tulee ulkoiltua remmissä, joten eiköhän sekin tee Oksille ihan hyvää. Haukkuminen autossa on selkeästi yhteydessä tuohon automaniaan yleisesti...omistaja katsokoon peiliin - ei kovin hyvää arvosanaa tästä osa-alueesta.
Oksihan ei täällä Posiolla ole vielä käynytkään. Pientä pyörimistä aluksi muuta ei kummempaa ihmettelyä. Majapaikkamme on tuo ns. pikkumökki mihin sitten kellahdimme nukkumaan, koirat ja minä. Kepa hyppäsi heti sänkyyn viereeni nukkumaan. Oksi meinasi aluksi, että "makaan ja vahdin tässä varmuuden vuoksi", mutta kun painoin sen kyljelleen niin siitä samasta asennosta se aamulla heräsi. Taisi olla rankka päivä pikkupojalla :D. Arco nukkui omalla patjallaan oven edessä- täytyyhän talossa vahti olla.
Nämä muutamat lomapäivät ovat menneet pienten lenkkien ja yleisen puuhailun merkeissä. Koirat ovat remmeissä ulkona, täällä on paljon poroja liikenteessä ja pyrkivät tähän tontillekin, joten vapaana ulkoilu ei onnistu. Oksista on otettu yksi videoikin missä se vouhkaa vaatimen ja vasan perään. Täytyisi linkittää se tänne niin ei kenenkään tarvitse ihmetellä miksi koirat pysyvät kytkettyinä :D.
Yritettiin saada Oksia veteen, niinkuin kuvasta näkeekin. Ei ole poika äitiinsä tullut. Aikamoinen hienohelma tuo Oksi on, seisoo juuri ja juuri vedessä muuta aina on yksi jalka ilmassa "hyi, tämähän kastelee ja on kylmääkin kaiken lisäksi". No, tottumiskysymys luulen, tämä vesihommakin. Kepa on koiristamme varsinainen vesipeto, joka mielellään uisi usein ja paljon.
Arcon kunto on ok. Vanhemmaltahan se vaikuttaa kuin ikänsä on ja Kepaan verrattuna vanhan oloinen. Kipulääkettä Arco saa 3/4 osa tablettia ja loman lenkkeillyt/patikoinnit tehdään nyt Arcon ehdoilla. Rääkkipatikoinnit siirtyvät siis tulevaisuuteen.
Oksilla on tullut kuonoon, kirsun alapuolelle ja alaleukaan jonkin sortin syyhy. Sitä ei esiinny missään muualla kuin ko. paikassa eikä mmuut koirat oireile, joten ei ole tarttuvaa. Ollaan hoidettu sitä puhdistamlla ihoa ja laittamalla siihen kortisoniliuosta. Jos jatkuu loman jälkeen niin käydään näyttämässä ellille. Oksi tonkaa kyllä kuonollaan joka paikan, ja välillä sen nenä on Kepan tai kissojen takapuolessa yms. joten ei ihme että jokin jutun on siihen hankkinut.
Huomenna lähdetään Oksin kanssa kahdestaan ajelmaan Saariselälle. Kari lentää sinnne viikonlopuksi. Oksi saa siten kahdenkeskistä aikaa minun kanssani ja joutuu olemaan välillä ilman aikuisten tukijoukkoja. Kepa ja Arco jäävät tänne mummon ja vaarin hoiviin ja tulevat Saariselälle myöhemmin.
Yritän saada tänne vielä lisäkuvia täältä Posiolta ja Sannalle on tarkoitus lähettää Oksista uusia kuvia.
Tuohon autojen haukkumiseen palatakseni... Koirat ovat viimmeiset kolme viikkoa olleet lähinnä pihaulkoillulla, ilman kummempia lenkkejä kun ollaan karin kanssa sairastettu kesäflunssaa. Tällä aikaa Oksi innostus autojen jahtamiseen on lisääntynyt lähes maaniseksi. Se odottaa auton ajavan pihamme ohi ja lähtee juoksemaan hulluna pitkin aidan vierta. Nopea se on kuin mikä ja hienoltahan tuo juokseminen näyttää mutta muuta hyvää siinä ei sitten olekaan. Koko homman olisi saanut helposti topattua kunhan olisi puuttunut siihen heti kun oireita tuohon suuntaa alkoi olemaan. Koira kiinni remmiin pihalle niin, että jahtaaminen ei olisi mahdollista. No, yritän ajatella positiivisesti, koko loman aikana tälläiseen toimintaan ei tule Oksille mahdollisuuksia. Muutenkin loman aikana tulee ulkoiltua remmissä, joten eiköhän sekin tee Oksille ihan hyvää. Haukkuminen autossa on selkeästi yhteydessä tuohon automaniaan yleisesti...omistaja katsokoon peiliin - ei kovin hyvää arvosanaa tästä osa-alueesta.
Oksihan ei täällä Posiolla ole vielä käynytkään. Pientä pyörimistä aluksi muuta ei kummempaa ihmettelyä. Majapaikkamme on tuo ns. pikkumökki mihin sitten kellahdimme nukkumaan, koirat ja minä. Kepa hyppäsi heti sänkyyn viereeni nukkumaan. Oksi meinasi aluksi, että "makaan ja vahdin tässä varmuuden vuoksi", mutta kun painoin sen kyljelleen niin siitä samasta asennosta se aamulla heräsi. Taisi olla rankka päivä pikkupojalla :D. Arco nukkui omalla patjallaan oven edessä- täytyyhän talossa vahti olla.
Nämä muutamat lomapäivät ovat menneet pienten lenkkien ja yleisen puuhailun merkeissä. Koirat ovat remmeissä ulkona, täällä on paljon poroja liikenteessä ja pyrkivät tähän tontillekin, joten vapaana ulkoilu ei onnistu. Oksista on otettu yksi videoikin missä se vouhkaa vaatimen ja vasan perään. Täytyisi linkittää se tänne niin ei kenenkään tarvitse ihmetellä miksi koirat pysyvät kytkettyinä :D.
Yritettiin saada Oksia veteen, niinkuin kuvasta näkeekin. Ei ole poika äitiinsä tullut. Aikamoinen hienohelma tuo Oksi on, seisoo juuri ja juuri vedessä muuta aina on yksi jalka ilmassa "hyi, tämähän kastelee ja on kylmääkin kaiken lisäksi". No, tottumiskysymys luulen, tämä vesihommakin. Kepa on koiristamme varsinainen vesipeto, joka mielellään uisi usein ja paljon.
Arcon kunto on ok. Vanhemmaltahan se vaikuttaa kuin ikänsä on ja Kepaan verrattuna vanhan oloinen. Kipulääkettä Arco saa 3/4 osa tablettia ja loman lenkkeillyt/patikoinnit tehdään nyt Arcon ehdoilla. Rääkkipatikoinnit siirtyvät siis tulevaisuuteen.
Oksilla on tullut kuonoon, kirsun alapuolelle ja alaleukaan jonkin sortin syyhy. Sitä ei esiinny missään muualla kuin ko. paikassa eikä mmuut koirat oireile, joten ei ole tarttuvaa. Ollaan hoidettu sitä puhdistamlla ihoa ja laittamalla siihen kortisoniliuosta. Jos jatkuu loman jälkeen niin käydään näyttämässä ellille. Oksi tonkaa kyllä kuonollaan joka paikan, ja välillä sen nenä on Kepan tai kissojen takapuolessa yms. joten ei ihme että jokin jutun on siihen hankkinut.
Huomenna lähdetään Oksin kanssa kahdestaan ajelmaan Saariselälle. Kari lentää sinnne viikonlopuksi. Oksi saa siten kahdenkeskistä aikaa minun kanssani ja joutuu olemaan välillä ilman aikuisten tukijoukkoja. Kepa ja Arco jäävät tänne mummon ja vaarin hoiviin ja tulevat Saariselälle myöhemmin.
Yritän saada tänne vielä lisäkuvia täältä Posiolta ja Sannalle on tarkoitus lähettää Oksista uusia kuvia.
maanantai 20. elokuuta 2012
tiistai 14. elokuuta 2012
Oksi 1 vuotta
Oksi täytti eilen yhden vuoden :), ja Kari aika paljon enemmän :D. Minkäänmoisia pippaloita ei poikien kunniaksi järjestetty. Ihmisten osalta vanheneminen ei ole juhlan paikka, ja koiran osalta pieni järkeistyminen olisi mukavaa :D.
Tänään kävin ostamassa Oksille isojen poikien valjaat eli samankokoiset Hurtan y-valjaat kuin Arcollakin on. Oksi ei valjaita ihan yhtä hyvin "täytä" kuin Arco, pitäisikin tuo yksi vuotias punnita. Korkeutta se ei omaan silmääni ole kasvanut.
Malttia on Oksille hieman tullut lisää mikä onkin ihan mukavaa "mummon ja vaarin" kannalta. Toivoa sopii, että heidän huushollinsa eivät ihan pyörremyrsyn kouriin joudu kunhan loppuviikosta sinne menemme. Oksin kanssa ollaan leikitty patukan kanssa ja harrastettu keittiötottista.
Seuraavat bloggaukset tulevat napapiirin pohjoispuolelta ja todennäköisesti kuvien kera :).
Tänään kävin ostamassa Oksille isojen poikien valjaat eli samankokoiset Hurtan y-valjaat kuin Arcollakin on. Oksi ei valjaita ihan yhtä hyvin "täytä" kuin Arco, pitäisikin tuo yksi vuotias punnita. Korkeutta se ei omaan silmääni ole kasvanut.
Malttia on Oksille hieman tullut lisää mikä onkin ihan mukavaa "mummon ja vaarin" kannalta. Toivoa sopii, että heidän huushollinsa eivät ihan pyörremyrsyn kouriin joudu kunhan loppuviikosta sinne menemme. Oksin kanssa ollaan leikitty patukan kanssa ja harrastettu keittiötottista.
Seuraavat bloggaukset tulevat napapiirin pohjoispuolelta ja todennäköisesti kuvien kera :).
keskiviikko 8. elokuuta 2012
Hessu Hopo hieronnassa
Eli Oksi kävi tänään hieronnassa, aivan pientä jumitusta sään kohdalla mutta muuten tosi hyvä. Hieroja kehui Oksin yleiskuntoa ja turkkia, vaikkakin pohjavilla irtoaa tuppoina. Kehui myös koiran luonnetta vaikka en oikein tiedä että onko kommentti "Oksista tulee mieleen Hessu Hopo, sellainen hassu hömpöttäjä" oikein positiivinen palaute :D. Iloinen säheltäjä ja ystävällinen hännänheiluttaja, sellainenhan tuo Oksi on.
Kepalla on hieronta ensi perjantaina. Arcoa ei nyt hierota ennen lomaa sillä jos valkosolujen lasku aiheuttaa sille tulehdusta johonkin päin kroppaa niin hieronta pahentaa sitä. Arco on nukkunut viimmeisen viikon yöt BOT-verkkoloimen kanssa, ja tätä käytäntöä jatketaan koska koira vaikuttaa tyytyväiseltä loimeensa.
Itselläni on päällä aikamoinen kesäflunssa, joka pitäsi saada aisoihin ennen ensi perjantaita ja loman alkua.
Kepalla on hieronta ensi perjantaina. Arcoa ei nyt hierota ennen lomaa sillä jos valkosolujen lasku aiheuttaa sille tulehdusta johonkin päin kroppaa niin hieronta pahentaa sitä. Arco on nukkunut viimmeisen viikon yöt BOT-verkkoloimen kanssa, ja tätä käytäntöä jatketaan koska koira vaikuttaa tyytyväiseltä loimeensa.
Itselläni on päällä aikamoinen kesäflunssa, joka pitäsi saada aisoihin ennen ensi perjantaita ja loman alkua.
maanantai 6. elokuuta 2012
Yleishöpinää
Nyt kun olotila on hieman tasaantunut niin kirjoitellaanpas tänne mitä ollaan viime aikoina puuhailtu.
Oksin kanssa ollaan treenattu esineen luovuttamista, leikitty ja tehty sivulletuloja sekä maanmenoa. Esineen luovuttamiseen on tullut typerästi kaksi käskyä "irti" sekä "kiitos". Toimivat molemmat jos en itse rieku hirveästi eli pysyn tyynen rauhallisena. Olen palkannut heittämällä esineen uudelleen haettavaksi. Lisää rauhallisuutta tulisi namipalkasta, joten otetaan se kuvioon kunhan saan possunsydänmet keitettyä.
Leikitty ollaan lähinnä patukalla/nyöripatukalla. Olen sanallisesti kehunut kun koira vetään patukaa minusta poispäin intopikkana. Olen tässä kohtaa myös suorittanut eläinkokeita, lyömällä lelusta kiinnipitävään käteen koiran kuonon viereen. Nyt silmät eivät enää räpsy ja ote pysyy samana. Lisäksi ollaan heitelty palloa pihalla ihan vain koiran hauskuutukseksi, koska pallo on niin ihana. Oksi mielellään kantelee palloa (tennis sellainen).
Sivulletulossa sekä maahanmenossa olen palkannut pallolla koiraa. Meillähän nämä liikkeet eivät ole mitään tiivitä tokoliikkeitä vaan väljempiä sellaisia. Nyt Oksi jo automaattisesti seuratessaan istuu jos pysähdyn. Sivulle tuossa on vielä ihan pieni käsiapu mukana mutta häivytetään se pois kun keritään.
Maahanmenoa ollaan jouduttu tahkoamaan aika kauan. Sitä alettiin opettaan namipalkalla ja kehoavuilla. Jätin koko homman parinkuukauden tauolle ja aloitettiin nyt uudestaan, palkaan pallolla. Olen mennyt kyykkyy koiran vierelle ja laittanut käden maahan. Viime harjoituskerralla rupesin nopeasti kehoapuja häivyttämään. Vihjeeksi riitti omien polvien notkistus, kun koira oli maassa oikaisin itseni ja palkkasin. Sanallinen käsky on ollut mukana kokoajan, typerästi kylläkin kun toimita ei ole ollut halutun näköistä. Taidan loma-aikana opettaa ko. asian eri käskyllä ja naksuttimen kanssa sheippaamllla. Huvittavinta on, että kun Oksin kanssa harjoitellaan maahanmenoa niin Kepa tule tekemään mahanmenon siinä sivussa. Maahanmeno taitaa olla tytsyn suosikkiliike, yleensä se sitä tarjoaa kun ryhdytään uutta harjoittelmaan.
Olen yrittänyt metsästää Arcolle fysioterapia-aikaa, tuloksetta. Kävin tänään tilaamassa koirille BOT;n sadeloimet vuorella. Saavat toimittaa lomalla makuupussin virkaan, jos nyt ollenkaan uskalletaan yönylipaikoinneille.
Oksin kanssa ollaan treenattu esineen luovuttamista, leikitty ja tehty sivulletuloja sekä maanmenoa. Esineen luovuttamiseen on tullut typerästi kaksi käskyä "irti" sekä "kiitos". Toimivat molemmat jos en itse rieku hirveästi eli pysyn tyynen rauhallisena. Olen palkannut heittämällä esineen uudelleen haettavaksi. Lisää rauhallisuutta tulisi namipalkasta, joten otetaan se kuvioon kunhan saan possunsydänmet keitettyä.
Leikitty ollaan lähinnä patukalla/nyöripatukalla. Olen sanallisesti kehunut kun koira vetään patukaa minusta poispäin intopikkana. Olen tässä kohtaa myös suorittanut eläinkokeita, lyömällä lelusta kiinnipitävään käteen koiran kuonon viereen. Nyt silmät eivät enää räpsy ja ote pysyy samana. Lisäksi ollaan heitelty palloa pihalla ihan vain koiran hauskuutukseksi, koska pallo on niin ihana. Oksi mielellään kantelee palloa (tennis sellainen).
Sivulletulossa sekä maahanmenossa olen palkannut pallolla koiraa. Meillähän nämä liikkeet eivät ole mitään tiivitä tokoliikkeitä vaan väljempiä sellaisia. Nyt Oksi jo automaattisesti seuratessaan istuu jos pysähdyn. Sivulle tuossa on vielä ihan pieni käsiapu mukana mutta häivytetään se pois kun keritään.
Maahanmenoa ollaan jouduttu tahkoamaan aika kauan. Sitä alettiin opettaan namipalkalla ja kehoavuilla. Jätin koko homman parinkuukauden tauolle ja aloitettiin nyt uudestaan, palkaan pallolla. Olen mennyt kyykkyy koiran vierelle ja laittanut käden maahan. Viime harjoituskerralla rupesin nopeasti kehoapuja häivyttämään. Vihjeeksi riitti omien polvien notkistus, kun koira oli maassa oikaisin itseni ja palkkasin. Sanallinen käsky on ollut mukana kokoajan, typerästi kylläkin kun toimita ei ole ollut halutun näköistä. Taidan loma-aikana opettaa ko. asian eri käskyllä ja naksuttimen kanssa sheippaamllla. Huvittavinta on, että kun Oksin kanssa harjoitellaan maahanmenoa niin Kepa tule tekemään mahanmenon siinä sivussa. Maahanmeno taitaa olla tytsyn suosikkiliike, yleensä se sitä tarjoaa kun ryhdytään uutta harjoittelmaan.
Olen yrittänyt metsästää Arcolle fysioterapia-aikaa, tuloksetta. Kävin tänään tilaamassa koirille BOT;n sadeloimet vuorella. Saavat toimittaa lomalla makuupussin virkaan, jos nyt ollenkaan uskalletaan yönylipaikoinneille.
keskiviikko 1. elokuuta 2012
Kuulumisia ja huonoja sellaisia
Viime viikot ovat olleet ihan syvältä ja ihan sitä itseään. Arco on alkanut kipuilemaan useammin ylösnoustessa. Korisoni lopetettiin ja koira on saanut Ketomexiä kipuilun jälkeisinä päivinä. Ennen Ketomexin aloitamista se lakkasi syömästä mutta kipulääkettä saatuaan ruoka on alkanut maistumaan.
Arcohan on valittanut makuulta ylösnoustessa silloin tällöin. Ensin se miettiin, että nousisiko, sitten nousee ja valittaa, seisoo paikallaan hetken ja lähtee sen jälkeen kävelmään. Takapää on huteran oloinen. Välillä koira on ihan normaali. Normaalipäiviä on enemmän kuin huonoja mutta silti.
Viime sunnuntai-iltana tuli ko. asiaa mitta täyteen ja tilasin maanantaina Arcolle lopetusajan täksi päiväksi. Olen meinaan sitä mieltä, että mielummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Kyseessä on kuitenkin kuusi ja puoli vuotias koira joka on sairastanut elämästään yli neljä vuotta ja syönyt lääkettä sen samaiset yli neljä vuotta. Olin päättänyt, että koiraa ei leikata eikä hoideta muutenkaan kun sille jokin muun sairaus/vika tuon autoimmuunisairauden lisäksi tulee.
No, Karihan ei ollut samaa mieltä ollenkaan kun lopetusajankohdan kotona ilmoitin. Täällä on ollut tulikiven katkuisia keskusteluja aiheesta. En voi ymmärtää Karin ajatusmaailmaa tässä kohtaa pätkääkään, ja perustelut Arcon hengissäpitämiseksi ovat mielestäni itsekkäitä.
Tänään sitten käytiin eläinlääkärillä kolmestaan. Arcolta otetiin verenkuva ja koira röntgenkuvattiin selän alueelta ja lonkista (kolmas kerta muuten). Valkosolut ovat laskeneet norminrajan alapuolelle, kuusi viikkoa sitten ne olivat 6 ja nyt neljä ja puoli. Rangassa ei ollut muuta erikoista kuin parin nikaman poikkeama nikamajonossa kohdassa, jota Arco käsinpainaessakin arsti kovasti. Eli mitään erikoista ei löytynyt niinkuin arvelinkin, veikkaan että takapään vaivat ovat kudosperäisiä, välilevytyrä tai jonkin sortin hermosto juttu. Eläinlääkäri sanoi, että voi olla myös selkärangan rappeutuma mutta ko. vaiva ei näy röntgenkuvissa. Suositteli mangeneettikuvausta ja fysioterapiaa.
Arco lähti kanssamme kotiin Rimaldyn- kipulääkkeet mukanaan ja "katsellaan tilannetta" kommentin kanssa. Todennäköisesti tilanne etenee niin, että valkosolut romahtavat ja sitä ennen kipulääke on laittanut koiran mahan sekaisin. Kotimatkalla totesin Kaille, että "ensi kerran koira ei enää kotiin tule". Tuntuu niin typerältä pitkittää väistämätöntä enkä ymmärrä miksi koiraa pitää pitää hengissä vaikka ennuste on lopetus.
Oksilla ja Kepalla asiat ok. Kirjoittelen niistä kunhan olen olen rauhoittunut tältä hatutukselta.
Holskujen erkkariin en ole Oksin kanssa menossa mutta toivottelen menestystä kaikille jotka sinne osallistuvat.
Arcohan on valittanut makuulta ylösnoustessa silloin tällöin. Ensin se miettiin, että nousisiko, sitten nousee ja valittaa, seisoo paikallaan hetken ja lähtee sen jälkeen kävelmään. Takapää on huteran oloinen. Välillä koira on ihan normaali. Normaalipäiviä on enemmän kuin huonoja mutta silti.
Viime sunnuntai-iltana tuli ko. asiaa mitta täyteen ja tilasin maanantaina Arcolle lopetusajan täksi päiväksi. Olen meinaan sitä mieltä, että mielummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Kyseessä on kuitenkin kuusi ja puoli vuotias koira joka on sairastanut elämästään yli neljä vuotta ja syönyt lääkettä sen samaiset yli neljä vuotta. Olin päättänyt, että koiraa ei leikata eikä hoideta muutenkaan kun sille jokin muun sairaus/vika tuon autoimmuunisairauden lisäksi tulee.
No, Karihan ei ollut samaa mieltä ollenkaan kun lopetusajankohdan kotona ilmoitin. Täällä on ollut tulikiven katkuisia keskusteluja aiheesta. En voi ymmärtää Karin ajatusmaailmaa tässä kohtaa pätkääkään, ja perustelut Arcon hengissäpitämiseksi ovat mielestäni itsekkäitä.
Tänään sitten käytiin eläinlääkärillä kolmestaan. Arcolta otetiin verenkuva ja koira röntgenkuvattiin selän alueelta ja lonkista (kolmas kerta muuten). Valkosolut ovat laskeneet norminrajan alapuolelle, kuusi viikkoa sitten ne olivat 6 ja nyt neljä ja puoli. Rangassa ei ollut muuta erikoista kuin parin nikaman poikkeama nikamajonossa kohdassa, jota Arco käsinpainaessakin arsti kovasti. Eli mitään erikoista ei löytynyt niinkuin arvelinkin, veikkaan että takapään vaivat ovat kudosperäisiä, välilevytyrä tai jonkin sortin hermosto juttu. Eläinlääkäri sanoi, että voi olla myös selkärangan rappeutuma mutta ko. vaiva ei näy röntgenkuvissa. Suositteli mangeneettikuvausta ja fysioterapiaa.
Arco lähti kanssamme kotiin Rimaldyn- kipulääkkeet mukanaan ja "katsellaan tilannetta" kommentin kanssa. Todennäköisesti tilanne etenee niin, että valkosolut romahtavat ja sitä ennen kipulääke on laittanut koiran mahan sekaisin. Kotimatkalla totesin Kaille, että "ensi kerran koira ei enää kotiin tule". Tuntuu niin typerältä pitkittää väistämätöntä enkä ymmärrä miksi koiraa pitää pitää hengissä vaikka ennuste on lopetus.
Oksilla ja Kepalla asiat ok. Kirjoittelen niistä kunhan olen olen rauhoittunut tältä hatutukselta.
Holskujen erkkariin en ole Oksin kanssa menossa mutta toivottelen menestystä kaikille jotka sinne osallistuvat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)