keskiviikko 1. elokuuta 2012

Kuulumisia ja huonoja sellaisia

Viime viikot ovat olleet ihan syvältä  ja ihan sitä itseään. Arco on alkanut kipuilemaan useammin ylösnoustessa. Korisoni lopetettiin ja koira on saanut Ketomexiä kipuilun jälkeisinä päivinä. Ennen Ketomexin aloitamista se lakkasi syömästä mutta kipulääkettä saatuaan ruoka on alkanut maistumaan.

Arcohan on valittanut makuulta ylösnoustessa silloin tällöin. Ensin se miettiin, että nousisiko, sitten nousee ja valittaa, seisoo paikallaan hetken ja lähtee sen jälkeen kävelmään. Takapää on huteran oloinen. Välillä koira on ihan normaali. Normaalipäiviä on enemmän kuin huonoja mutta silti.

Viime sunnuntai-iltana tuli ko. asiaa mitta täyteen ja tilasin maanantaina Arcolle lopetusajan täksi päiväksi. Olen meinaan sitä mieltä, että mielummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Kyseessä on kuitenkin kuusi ja puoli vuotias koira joka on sairastanut elämästään yli neljä vuotta ja syönyt lääkettä sen samaiset yli neljä vuotta. Olin päättänyt, että koiraa ei leikata eikä hoideta muutenkaan kun sille jokin muun sairaus/vika tuon autoimmuunisairauden lisäksi tulee.

No, Karihan ei ollut samaa mieltä ollenkaan kun lopetusajankohdan kotona ilmoitin. Täällä on ollut tulikiven katkuisia keskusteluja aiheesta. En voi ymmärtää Karin ajatusmaailmaa tässä  kohtaa pätkääkään, ja perustelut Arcon hengissäpitämiseksi ovat mielestäni itsekkäitä.

Tänään sitten käytiin eläinlääkärillä kolmestaan. Arcolta otetiin verenkuva ja koira röntgenkuvattiin selän alueelta ja lonkista (kolmas kerta muuten). Valkosolut ovat laskeneet norminrajan alapuolelle, kuusi viikkoa sitten ne olivat 6 ja nyt neljä ja puoli. Rangassa ei ollut muuta erikoista kuin parin nikaman poikkeama nikamajonossa kohdassa, jota Arco käsinpainaessakin arsti kovasti. Eli mitään erikoista ei löytynyt niinkuin arvelinkin, veikkaan että takapään vaivat ovat kudosperäisiä, välilevytyrä tai jonkin sortin hermosto juttu. Eläinlääkäri sanoi, että voi olla myös selkärangan rappeutuma mutta ko. vaiva ei näy röntgenkuvissa. Suositteli mangeneettikuvausta ja fysioterapiaa.

Arco lähti kanssamme kotiin Rimaldyn- kipulääkkeet mukanaan ja "katsellaan tilannetta" kommentin kanssa. Todennäköisesti tilanne etenee niin, että valkosolut romahtavat ja sitä ennen kipulääke on laittanut koiran mahan sekaisin. Kotimatkalla totesin Kaille, että "ensi kerran koira ei enää kotiin tule". Tuntuu niin typerältä pitkittää väistämätöntä enkä ymmärrä miksi koiraa pitää pitää hengissä vaikka ennuste on lopetus.

Oksilla ja Kepalla asiat ok. Kirjoittelen niistä kunhan olen olen rauhoittunut tältä hatutukselta.

Holskujen erkkariin en ole Oksin kanssa menossa mutta toivottelen menestystä kaikille jotka sinne osallistuvat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti