sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Elä hetkessä ja vain itseäsi voit muuttaa

Ollaan kursseiltu, treenattu ja hoidettu koirapentua.
 
Oltiin Oksin kanssa Treenaa taitoja, kouluta koiraasi-kurssilla kahden muun pk holskun ja Aino-sakemannin kanssa. Kurssi koostui siis kahdesta päivästä jona ensimmäisenä kouluteltiin kanoja ja toisena omia koiria. Koska blogi ei ole ns. koulutusblogi jätän yksityiskohdat kertomatta. Ne voi lukea Töppönen ja Sieni- blogista jossa Laura on kertonut ne hyvin. Mutta kyllähän sitä taas uusia asioita tuli ja oppia saatiin. Kanojen kanssa tehtävät harjoitteet olivat minulle tuttuja aikaisemmilta kanakursseilta mutta esim. muotoerottelussa esiin tullut ärsykekuva oli uusi asia. Tai melkein uusi, olin lukenut siitä kyllä "Hienosti hihnassa"-kirjasta mutta nyt asia tuli konkreettisesti esille.
 
Koirapäivänä tuli taas esiin se sama asia kuin aina ennenkin- olen todella häiriöherkkä ja ajatus karkaa helposti. Lisäksi olen hidas. No, vain itseään voi muuttaa ja kun kouluttaja muuttaa itseään myös koira muuttuu. Remmilenkkeilyyn saatiin apuja ja erityisesti itse kiinnitin huomiota siihen, että koiraa estettiin esim. haistelemasta tai tervehtimästä ihmisiä todella paljon. Ajatuksena, että mikä tapahtuu ennen palkkausta ja sen jälkeen vahvistuu ja älä anna koiralle mahdollisuutta toimia väärin. Oli puhetta, että erityisesti vilkkaiden koirien kanssa harjoituksessa voi koiran tilaa rajata jotta saadaan paljon oikeanlaista tekemistä suurella vahvistetiheydellä.
 
Ylipäätään kannattaa keskittyä täysillä juuri sen hetkiseen harjoitukseen ja se, että oman koiran persoonaa ei voi muuttaa muuksi. Varmista välineet ja suhtaudu koiraasi niin kuin kanaan, älä oleta vaan katso koiraa. Täytyy kyllä sanoa että asiaa tuli niin paljon, että puheet olisi pitänyt nauhoittaa :).
 
Meidän neljän hengen porukka oli todella mukava, ja juttua olisi varmaan riittänyt vielä seuraavaksi viikoksi. Kiitos vielä kaikille mukavasta viikonlopusta :).
 
 

Freddy-bokseri on ollut useampana päivänä hoidossa ja sen kanssa on myös puuhailtu kaikenmoista. Ollaan harjoiteltu koirapennun perustaitoja, jätä-käskyä ja maahan menoa. Ipanan isoveljet siellä omassa kotona pelkäävät pentua. Freddy on aika topakka poika, jolla on terävät hampaat eikä se epäröi niitä käyttää, varsinkaan jos puremalla saa liikettä isompiinsa. Ollaan siis harjoiteltu jätä-käskyä ja viime kerralla rupesin palkkaamaan Oksia siitä että se pysyi paikallaa vaikka Freddy ympärillä häärikin. Tuntui toimivan hyvin ja ipanan menetti mielenkiintonsa oitis puremispuuhiin, ja ryhtyi topakkana istumaan tai meni maahan-käskyllä maate.
                                                   "Mikäs sulle tuli, väsähitkö?


Koiranpentu on kyllä ihana mutta on siinä hommaa, miten ihmeessä sen aina ehtii unohtaa :). Freddyn kanssa on kiva puuhailla, se jaksaa keskittyä todella hyvin. Oksi on huvittava kun sen täytyy olla paikalla kun Freddyn kanssa harjoitellaan, siinä sivussa Oksi tekee istumisia ja maahan menoja ja jättämisiä. Onkohan tää se kateusefekti :D.

Oksin kanssa ollaan tehty kurssin jälkeen ihan perusharjoitteita: kontaktihyppelyä, käännöksiä ja ihan perus katsekontaktia. Kosketuskeppiä suurella vahvistetiheydellä.

Aino kävi leikkimässä Oksin kanssa lauantaina ja kas kummaa Oksi jätti autot huomioimatta. Samaten tänään pihalla  Oksin irtiolleessa autot saivat ajella rauhassa ohi. Aika kiva juttu :)

torstai 12. maaliskuuta 2015

Voihan vauva sentään !


Oksista on tullut osa-aikainen isoveli. Meillä käy pari kertaa viikossa päivähoidossa pikkuinen bokseripoika Freddy (tulikohan nimi oikein kirjoitettuna?) . Freddy on nyt 9 viikon ikäinen.

 
Ensimmäisestä hoitopäivästä alkaen on mennyt hienosti. Vähän piti kantokopassa ensin tuumailla ja sitten kun pikkupoika sieltä ulos uskaltautui, ei mikään asia ole sitä hirvittänyt. Reipas pikkuinen :). Paikat tutkittiin oitis ja Oksille, joka oli portin takana, käytiin haukkumassa ja vähän porttia tönimässä "että tules pois sieltä". Oksin häntä on Freddystä varsin mukava ja siinä olisi ihan hirveän kiva roikkua.... Tosin toisena hoitopäivänä, eli tänään, Oksi sanoi että "nyt muutes sitten loppui sen mun hännässä roikkuminen ja mahan alustan pureskelu". Freddy varsin viisaana pikkuisena ymmärsi yskän ja minun avustuksella mielenkiinto Oksin karvoista saatiin suunnattua leluihin. Tänään Freddy suorastaan syöksyi kantokopasta ulos johon Karikin tuumasi, että "olipas se erilainen ulostulo" :D. Myös pihalla ollaan tänään kävelty reippaasti ja sinne on osattu tehdä niin pissat kuin kakatkin. Kakalle Freddy jopa pyysi ulos pyörimällä vimmatusti oven edessä, pentu kainaloon ja pihalle. Oikeaan paikkaan tuli tuotokset eikä Oksinkaan tarvinnut nyrpistellä nenäänsä "kato mitä se teki- sisälle!"


Freddy on kova poika nukkumaan mutta niinhän ne pennut ovat. Harvinaisen mukavuudenhaluinen kaveri myös. Päiväunilta herättyään se pötköttelee  pitkän tovi ja saattaa jopa nukahtaa uudestaan. Mikään kiire sillä ei ole mihinkään. Mielellään se on sylissä ja usein nukahtaakin siihen, nauttikoon sylityksistä nyt, aikuisena ei taida olla enää sylikoirakokoa :D. Freddyssä on mielestäni erittäin hyvä piirre juuri tuo syliin rauhoittuminen, vaikka sen nappaisi kesken kovimman rallin syliin, se rentoutuu heti ja usein nukahtaa :)  
 
Freddyn omistaja antoi luvan että saan puuhailla pennun kanssa kaikkea, mikä tarkoittaa että saan ehdollistaa sen naksuun ja opettaa sille kaikenmoista. Koska Freddystä on tarkoitus tulla näyttelykehien kunkku niin istumista ei hirveästi vahvisteta. Naksutinta ei vielä ole otettu käyttöön mutta tänään harjoiteltiin seisomaista - palkkioksi sai nappuloita.
 
Bokseri vaikuttaa taas ihan omanlaiselta tapaukselta. Etutassuja Freddy käyttää mielellään ja kropalla olisi kiva blokata kävelijän kulku. Selkeästi mielestäni Freddystä huomaa sellaisen peräänantamattomuuden/taistelutahdon, ihmisellä pitää olla ns. ketunhäntä kainalossa ja silloin kaikki sujuu hienosti. "Jätä"-käsky on tullut automaattisesti mukaan kun Freddy on kokeillut useampaan kertaan että saisiko se keittiön vahakankaan vedettyä pöydältä alas. Muuten se mielellään leikkii ihan yksinkin lelujen kanssa kunnes tulee napottamaan viereen että "ota syliin, nukuttaa" :).
 

Tällä viikolla on Oksin kanssa treenattu kahdesti ja vielä yhdet ovat edessäpäin. Nyt olen vihdoin viimein alkanut pitämään treenivihkoa mukana, että jotakin saisi ylöskin laitettua ja treenit paremmin suunniteltua. Ollaan tehty sivusta, vierellä kulkemisesta, eteen tuloja. 90 asteen käännöksiä vasemmalle ja oikealle, peruuttamista (kaksi askelta), saksalaista käännöstä sekä oikealla puolella kulkemista. Mun niska alkaa olemaan niin jumissa vasemmalle katsomisesta että tää viimeinen oli niin kuin ihan pakko ottaa ohjelmistoon :D. Lisäksi ollaan otettu houkutukseksi mukaan kaksi ruokakuppia nameilla. Tää onkin ollut sitten vaikea kummallekin niin Oksille kuin Ainollekin. Lisää treeniä!

Ollaan teipattu neljä kappaletta 90 asteen kulmia treenitilan lattiaan ja tää on helpottanut kovasti omaa kävelemistä ja sitten kun vielä hoksattiin vasemmalle käännöksissä sanoa koiralle "käänny" :D, niin ovat onnistuneetkin kohtalaisesti.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Tyttöenergiaa


Maanantaina hain hoitoon shelttitytöt Cillan ja Cesin. Ilta kului nopeasti Cillan tahtiin tehdyn tunnin nuuskuttelulenkin ja muiden touhujen lomassa. Yöpuulle rauhoituttiin jo ennen yhdeksää totuttuun tapaan Cesi hyppäsi sänkyyn viereeni. Cilla nukkui omassa pedissään kunhan oli ensin valvonut että myös Kari ja Oksi käyvät nukkumaan.

Aamulla herättiin viideltä ja jo kahdeksan maissa oltiin tutimassa metsässä jänisten ja oravien jälkiä. Päivä kului pihalla touhuten ja sisällä lepäillen. Tytöt ovat kovia olemaan kaikissa hommissa mukana ja varsinkin kaikki keittiöön liittyvät ovat ihan super. Iltapäivällä tehtiin Cesin kanssa reipasvauhtinen lenkki ja vein tytöt kotiin neljän maissa. Cillaa olisi kovin nukuttanut ja jouduinkin sitä hieman herättelemään eikä mikään ihme kun reilu 13-vuotias  on joutunut vahtimaan yleistä keittiön lattian siisteyttä ja sitä että nukkumaan pitää kaikkien käydä. Molemmat tytöt pötkähtivät nukkumaan kotonaan.

                                                                   Cesillä on kiire

Illalla käytiin Oksin kanssa treenailemassa. Oksi teki vierellä kävelystä eteen siirtymisiä 5x3 sarjan. Sillä on käsitys "eteen" käskystä mutta koira tuppaa tunkemaan nenänsä mun haaruihin. Nina totesikin, että "tuo on varmaan sellainen liian tiivis eteen tulo". Joo toki :D. Lisäksi koira jää vinoon, tarkoitus olisi laittaa lattiaan teippi ja ruveta vahvistamaan vain suorat eteen siirtymät. Tehtiin liikkeestä istumista 5x2 ja 5x1 sarja liikkeestä maahan menoa ja siitä suoraan liikkeeseen lähtemistä. Maahanmenot olivat suoria, olisko yhdessä ollut pientä vinoutta ja istumiset kai suht ok. Muutamissa oli sellaista haahuilun makua; edistämistä vierellä kulkemisessa ja vinoa asentoa tai kylttien haistelua. Tehtiin vielä pari settiä peruuttamista ja lopuksi kosketusalustaa jossa palkattiin vain rauhalliset tassukosketukset alustan keskikohtaan. Poikkeuksena tässä kerrassa oli se, että koirat tekivät pidempiä harjoituskertoja niin että ne hetken aikaa osioiden välissä istuivat tai makasivat, ja häkkiin mentiin vain sarjan lopussa. Katsottiin kellosta aikaa Ainon suoritusosioihin ja se vaihteli 3-5 minuuttia. Tunti taisi vierähtää kaiken kaikkiaan näissä hommissa. Ninalla oli hieno treenisuunnitelma ja tähän pitäisi jatkossa pyrkiä myös allekirjoittaneen.