lauantai 15. joulukuuta 2012

Nyt se sitten tapahtu...

Eli meillä koirat kämähtivät yhteen ekan kerran pari päivää sitten. Olin lumitöissä pihalla ja kaikki kolme olivat mukana. Noitten riuhumisleikit tuppaavat menemään niin, että Arco ja Kepa littoutuvat Oksia vastaan. Siinä sitten juostaa peräkanaa ja riehutaan muutenkin aika fyysisesti. Tähän mennessähän on käynyt niin, että Oksi on käyttäytynyt hyvin pentumaisesti mutta nyt sen pinna paloi totaalisesti.

Olin koirista noin  jonkun matkan päässä kun käninä alkoi. Karjaisulla "nyt loppu" sain Kepan poistumaan takavasemmalle. Kävellessäni Arcoa ja Oksia kohti mietin mitä tekisin- heitänkö niitä lumikolalla vai mitä... Tällaisessa tilanteessa mulle tulee sellainen apinaraivo "meillähän ei tapella" (sama tunnetila tulee aina kun irtokoira juoksee jostakin kohti kun olen omieni kanssa lenkillä). Arco oli tilanteessa alakynnessä, Oksi oli painanut sen vasten lumipenkkaa joten ajattelin että Oksi pitää saada tilanteesta ensin pois. Jostain takaraivosta tuli varoitus "älä mene käsinesi tappelevien koirien pääpuolelle". Nappasin Oksia takareisistä kiinni ja sain sen verran vedettyä sitä poispäin, että sain sujauttettua kädet sen rinnan ympärille. Jonkun verran sain tässä töitä tehdä ja päähän pälkähti jo ajatus, että "tää ei toimi" mutta apinanraivo yleensä auttaa asiaa kummasti. Normitilanteessa en Oksia nykyään jaksa juuri nostaa mutta nyt sain heitettyä sen lumipenkkaan ns. niskapersotteella. Samalla koirille karjaisu "häviä" jolloin Arco meni rappusille ja Oksin sain  käskytettyä talon kulman taakse. Jostain tuli ajatus, että koirat pitää saada niin, että ne eivät näe toisiaan.

Arco ja Kepa käskyllä "maahan" ylimmälle rappuselle ja jatkoin lumitöiden tekemistä. Oksi yritti kyllä hiippailla takasin mutta sain sen käskytettyä pysymään poissa muiden luota. Meni varmaan kymmenisen minuuttia kunnes sain lumityöt loppuun ja sitten pyysin Oksin takasin muiden luo. Tilanne oli jo ihan ok, ei mitään kyräilyä tms. Pyörittiin vielä hetki pihalla ja sitten mentiin yhdessä sisälle.

Itseni piti tämän tästä muistuttaa, että yritä nyt käyttäytyä ihan normaalisti, että koirat eivät rupea ihmettelemään. Toki tulihan niitä pidettyä illan mittaan vähän tarkemmin silmällä. Rauhallista porukkaa oli sisällä ja Arco katsastelin, että tuliko hampaanreikiä mutta en löytänyt. Verta ei tullut kummastakaan. Ainut, josta hampaanreikiä löytyi oli, yllätys yllätys, Kepa.( Sen huulessa on reikä, hieroja huomasin sen tänään kun olin episodista hänelle kertonut).

Iltapissillä käytiin niin, että läksin poppoon kanssa pihalle. Tänään koirat ovat jo olleet pihalla keskenään ja kaikki on muutenkin ihan niinkuin ennen tota kämähdystä. Ollaan nyt tarkempia kuitenkin noiden kanssa vastaisuudessa.

Jos tota haluaa jotenkin vielä anlysoida, niin Oksista on kasvamassa aikuinen. Tulisuutta siitä löytyy ihan omiski tarpeiksi eikä se ainakaan ensimmäisenä ole luovuttamassa. Arco puolestaa varoo selkäänsä ja selkeästi tiedostaa, että fyysisti ei pärjää Oksille. Jos en olisi mennyt väliin niin ehkäpä tilanne olisi lauennut itsesään Arcon luovuttaessa mutta meillähän ei siis tapella eikä välejä selvitetä keskenään. Kepa ei suinkaan ole asiaan mitenkään syytön vaan luulen, että tytsy on juurikin kaiken aloittaja. Se leikkiessään kuumenee ja napsii Oksia ja saa selkeästi vääränlaista tukea Arcosta, joka puolestaa on mielestäni edelleen "henkisesti" koirien pomona.

Koko kähinästä ehkäpä ole kärsinyt itse eniten :D, itsetunto sai kolautuksen. Että siis meilläkin voi käydä noin :D. Onneksi sain heti jutun käytyä henkistä tukeä Sannan facebook-ryhmästä ja itseäni lohduttaa kyllä tieto, että muutkin N-pentueen pojat ovat kasvamassa aikuisiksi. Aivan tarkoituksella jätin soittamaatta koirakavereilleni joiden tiesin toteavan, että "noooo niiiiin, olet lellinyt Oksin piloille. Tota sitä nyt saa kun ei ole pitänyt sitä herran kurissa ja nuhteessa" :D.

Psyykkailen täällä itseni ajatuksella, että tämä on vain ohimenävä vaihe ja jos nyt saadaan pidettyä, että kummempia lisäkähinöitä ei synny, niin Oksin aikustuessa asia lutviutuu kyllä. Sanallisia ohjeita koirille sellaisissa tilanteissa jotka ovat ns. räjähdysherkkiä, koska noihin (käyttäymiseen) kyllä pystyy sanallisesti vaikuttamaan paljonkin. Ja rutiineista kiinipitämistä ja selkeiden toimintamallien ylläpitoa, niin eikähön se tästä :).

Kepa tosiaan kävi tänään hieronnassa. Ihan ok, pientä jumia molemmissa lavoissa mutta ei kummempaa, seuraavan kerran tammi-helmikuussa. Arcolla on hieronta 27.12.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti