Arco 7v

Arco syntyi seitsämän vuotta sitten yhdistelmästä Lissunmustan Fraai Azarella x Tronstoppen`s Arco. Pentueeseen syntyi 7 pikkuholskua, 2 urosta ja 5 narttua. Pentueesta  teki erikoisen se, että siinä oli yli puolet värivirheellisä eli keltaisia koiria.

 

Arco muuti meille aikamoisen painostuksen jälkeen. Olin ehdottomasti halunnut koiraa jo pidemmän aikaa mutta muu perhe oli aikalailla vastaan. Itse koin että kun Sandakin oli jo yläasteikäinen riittäisivät omat rahkeet koiran hoidolle mainiosti. Aikaisemmin en koiraa olisi voinut ajatellaakaan vaikka olen niistä pikkulapsesta asti tykännyt.

 

Rotuja olin miettinyt kovasti. Vaihtoehtoina olivat valkoinen paimenkoira, bouvier, kaanaankoira, lyhytkarvainen collie. Koiralta halusin koirankokoa, pystyjä korvia, vahtivaa luonnetta jossa saisi olla haastettakin. Soittelin Kennelliitton ja ko. rotujen pentuvälityksiin. Halusin pennun kasvattajalta, joka ei suosutisi sitä myymään ilman, että oli tavannut tulevan pennun tulevan perheen. Holskuyhdistyksen pentuvälittäjä suositteli Kukasen Liisan Lissunmustan kenneliä, joten soittelin sinne hetimiten. Liisalla ei ollut pentuja juuri silloin mutta pentusuunnitelmia oli. Käytiin koko perhe näytillä ja saatiin tavata myös kotia etsivä Topaze-holsku. Olin kuitenkin sitä mieltä, että pentu ja uros olisi meidän seuraava koira, joten jäätiin odotuskannalla. Enkä myöskään kokenut tarpeelliseksi käydä muualla koiria katsastamassa kun Liisan kanssa synkkasi heti hyvin :)

 

Lissunmustan Jelmer G`Arco

 

 

Pentua odoltiinkin jonkinmoinen tovi ja yhdistelmäkin ehti vaihtua välillä. Jännitettiin, että kuinka kävisi Norjan astutusreissulla...vihdoin viimmein tuli Liisalta viesti, että Fraai oli pyöräyttänyt pennut hieman ennen laskettua aikaa ja pennut syntyivät Fraain sijoituskodissa. Muistan myös seitsämän vuotta sitten käydyn puhelinkeskustelun..."uroksen haluan eikä värillä ole väliä" :). Olin varmaankin hyvin rasittava pennun odottelija, kirjoittelin sähköpostia ja soittelin lähes viikottain. Liisalle erityisen iso kiitos kärsivällisyydestä ja jaksamisesta :)

 

 Arcon ollessa seitsämän viikon ikäinen käytiin hakemassa poika kotiin. Sitä ennen oltiin käyty pentuja katsomassa niiden ollessa viisi viikkoisia mutta valintaahan ei tarvinnut tehdä kun se oli jo tehty. Arco oli hieman sairastellut ennen luovutusikää mutta varsin ponteva pentu se oli ja söpö kuin mikä!

 

Arcon kasvaessa tuli esiin yhteentörmäyksiä ihmisen kanssa, osa johtui ihan minusta ja osaamattomuudestani ja osa koiran persoonasta. Välillä väänneetiin kättä siitä, että lähtevätkö ihmiset töihin ollenkaan kun Arco oli sitä mieltä, että "tästähän ette mene". Samoihin aikoihin alkoivat Arcon terveysongelmat. Jälkiviisaana voisi sanoa, että saattoivat olla ongelmat toisitaan johtuvia.

 

Arcon reagoidessa Karin melanoomaan tapahtui meille onnenpotku! Sen lisäksi että Kari hakeutui ajoissa hoitoon, me Arcon kanssa tutustuttiin Wirenin Tommyyn ja Rajamäen Jaanaan. Käytösongelmiin saattiin apuja ja koiran käyttäytymiseen selityksiä, Arco ei ollutkaan enää "monttukamaa-koira". Samalla itselleni aukeni moni asia, mm. koulutustyyli, josta myöhemmin hankitut koirat voivat olla tyytyväsiä :).

 

Samoihin aikoihin meille muutti Kepa. Tämä tapahtuma, jos ihmillistetään hieman, on varmaan Arcon elämä yksi kohokohta. Huushollissa asui vihdoinkin olio, joka ymmärsi koirien kieltä. Koirat ovat luonteeltaan lähes toistensä vastakohtia mutta niistä on hitsautunut vuosien varrella varsin sopuisa kaksikko.

 

Kepa ihanainen:)

 

Arcon kanssa on käyty paljon Trainers Choisen kursseja ja sitä myötä olen käynyt myös kolme operantin ehdollistamisen workshoppia eli Kanakurssia. Neljänteen menen kesäkuussa.

 

Toinen Arcon elämän kohokohdista oli varmaan pari vuotta sitten tapahtunut muutto haja-asutusalueelle. Enää ei tarvitse olla niin skarppina piha-maalla eikä pelätä typerien ihmisten uhkailuja omalla pihalla. Tosin pelännyt tuo koira ei ole koskaan ketään eikä mikään. Vieraan ihmisen aiheuttamaan uhkaan se on reagoinut menemällä kohti, onneksi oli aita välissä että ei käynyt pahemmin. Alle puolivuotiaana Arco käveli Repovellä olevan Kuutinsalmen riippusillan ihan kuin olisi aina riippusillalla kävellyt. Muistan kuinka yksi nainen tämän nähtyään tuli kyselemaan koiran rotua ja ikää ja totesi, että "tuo ei tule koskaan pelkäämän mitään, onnea tuollisesta koirasta".

 

Meidän luottovahtimme

 

Arcon terveyttä on tutkittu paljon ja sen on ylipäätään ollut vaikein asia Arcon kanssa. Mutta nämä terveysvastioinkäymiset ovat selkiyttäneet oma kantaani eläinten hoitoon yms. juttuihin. Vuosi sitten en olisi uskonut tämän Arcon seitsämän vuotispäivän koittavan. Pariin otteeseen koira on ollut niin huonossa kunnossa että lopetuspäätös on ollut hiuskarvan varassa.

 

Luonnetestissä Arcon kanssa ei ole käyty, ja sen luonne on, vieläkin, vähän arvoitus minulle itselleni. Ammatti-ihminen on sen "katsonut" ja sanonut sen olevan itsenäinen ja singnaaliherkkä. Tuo singnaaliherkyys saa sen joskus, jonkin silmissä, näyttämän ehkä aralta mutta sitä se ei todellakaan ole. Arcolla on erittäin voimakas taipumus vahtimiseen, se puolustautuu tarvittaessa ja puolustaa myös omaa ihmistä. Sillä on ressurssiagressiota, joten aika tarkkana saa joissain tilanteissa olla. Arvaamaton se ei ole koskaan missään tilanteessa ollut, joka onkin iso helpotus :). Vieraat se helposti luokittelee, heidän käyttäytmisensä suhteen, kavereihin ja ei-niin- kivoihin. Taisteluleikit patukasta ovat olleet Arcolle ihan parasta mutta niitä ei ole leikitty sen kanssa terveystilnteen takia

. Patukassa se roikkuu niin , että voit pyörittää sitä ilmassa niin kauan kuin omat voimasi riittävät. Koulutusjutut on opeteltu ruokapalkkiota käyttäen mutta Arco ei juurikaan miellyttämisen halua omista, joten homma on välillä aika haasteellista. Arcolle on opettettu erittäin varma "kiinni" ja "irti" käsky, niin että sen hampaiden käyttö on ns. ihmisen takana- lähinnä tuon singnaaliherkyyden vuoksi. Että ylilyöntejä ei tapahtuisi.

 

Vajaa pari vuotta sitten Arcon elämään liittyi Oksi. Alkuun vähän jännitti, että miten Arco pentuun suhtautuu mutta hyvin on mennyt tähän asti. Yksi isompi kämähdys poikien välillä on ollut mutta ylipäätään tulevat juttuun mainiosti. Varsinkin ulkona Oksi selkeästi seurailee Arcon toimia,  ja toivon mukaan ottaa opikseen- vahtiahan Oksistakin odotetaan :)

Meidän pojat, joista on kiittäminen Kukkasen Liisaa ja Korhosen Sannaa :)

 

Lopuksi vielä, jos koiraa pitäsi kuvailla jollakin musiikkibiisillä, Arcon kohdalla se olisi eräs raskaamman rokin klassikkobiisi, joka alkaa sanoilla "Do you remember, do you remember my name..." :D.