Voiko koira olla itsetuhoinen vai onko sillä vain suuren suuri ego?

 

Otsikko tuli mieleen tämän päivän tapahtumista toisen Team Töppikset osapuolen toimista mutta siitä myöhempänä. Viime yö meni rauhallisesti mutta jouduttiin heräämään jo kolmelta, olin lupautunut menemään töihin kuudeksi tekemään yhden asiakkaan. Ja koska päivällä oli myös muuta puuhaa ajattelin käyttää Töppikset lenkillä hetimiten herättyäni. Aamusapuskana oli jauhettua broileria maksan kera, ja maistui nyt myös Neiti Näpsälle.  Käytiin Töppiksien kanssa kävelmässä metsälenkki. Olin jo yöllä kuullut koirien haukuntaa, joka jatkui aamunn viiteen saakka. Eli sellaisetkin kylän koirat haukkuivat, jotka normaalisti ovat hipihiljaa. Susi tai ilves oli maisemissa, veikkaan. Myös omat koirat ja Töppiksetkin vetelivat ilmavainua pihamaalla normaalia enemmän.

 

Palailin kotiin kahdeksan maissa ja laskin Röllin ja Nellan pihalle. Ja pääsin taas nauramaan corgihepuleille. Leikkikuvat ovat kaikki aamullisia.

                                  Alla oleva kuva on mun suosikki. Röllin tassut ovat ihanat!

Kävin päivälla kaupungissa ja samalla tuli testattua tuo makuuhuoneen oveen laitettu koiraportti viritelmä. Hyvin oli koirat pysyneet omilla puolillaan. Työpäivien ajaksi alaosaa varmistetaan vielä kaksikertaisella portilla. Nukutiin kolmen tunnin päikkärit sikeästi koko poppoo ja sitten siirryttiin pihalle. Oksi oli pitkässä naurussa kiinni ja muut vapaana.

 Ja sitten otsikkoon palatakseni... Kepa kävi komentamssa Oksia haukkumisesta, johon Rölli meinasi, että "minä kanssa". Se tuumaus oli tuhoon tuomittu. Siitähän tuli sitten kolmen koira kähinä, josta Kepa vetäyti nopeasti syrjään. Onneksi Oksi oli kiinni ja sain nostettua Röllin syliini niin että pystyin vetämän sen erilleen Oksista. Tytöt yrittivät kahakkaan mukaan mutta tässä kohtaa Arco vissiin tuumi, että "ihmiset ovat sitten tupeloita" ja tuli paikalle ja sai Kepan ja Nellan perääntymään. Mulla oli croksit jalassa ja olin peruuttanut takoperin Rölliä kainaloiden alta pidellen. Kompastuin kukkapenkin reunaan ja kaaduin Röllin kanssa nelinkontin, onneksi sain pidettyä otteen Röllista. Kun kohotin katseeni, Rölli mun mahan alla seisomassa, Arcon silmiin niin voin vannoa, että se ajatteli, että "tumpelo, et olisi pärjännyt ilman minua". Tässä kohtaa kahakka loppui, tytöt olivat ihan sovussa jo keskenään. Rölli sisälle tarkastukseen että kävikö mitään. Sen jälkeen katsoin Arcon läpi ja sitten Oksin ja lopuksi tytöt.  Ei jälkiä kenessäkään.

Meillä ei tulla enää pihailemaan näin suurella kokoon panolla. Pelataan nyt varman päälle ja Töppiksien kanssa ulkoilee vain yksi holsku kerrallaan. Toi oma porukka pitää kyllä niin tiivisti yhtä eivätkä Töppikset ansaitse holskuhivutusta tippaakaan. Ja koska tää oli toinen kerta kun Rölli meinasi, että "mä voin tehdä mitä vaan", niin kynnys kolmanteen kokeiluun on jo laskenut. Jännää on vain se, että kun kahakka loppuu kukaan ei kyräile toisiaan. Sisätiloissa pelataan porttien kanssa ja otetaan muutenkin varman päälle.

Kuuden maissa käytiin Töppisten kanssa kävelylenkillä ja hengattiin pihalla. Iltaruoka tuli palkkana tekemisestä eli tehtiin kaikkien kanssa vuorotellen pientä reeniä. Omile lähinnä eri kohteiden kosketusta, istunousemaahan- settiä. Röllin ja Nellan kanssa tehtiin pari sessiota naksuun ehollistamista ( en muistanut kysyä onko niile koskaan naksuteltu). Kolme sessiota " jätä " treeniä ilman käskysanaa ja yksi sessio kosketuskepin koskemista.

                                                                              Nella

                                                                         Rölli

                                                                                Rölli

                                                                   Ja Nellan korvat :)


Arcolle täysi kymppi ja paukaijamerkki tämän päivän toiminnasta. Vaikka se on persoonana ollut tuollainen vaikeanpuoleinen tapaus- luotan sen reaktioihin ja toimintaan täysin. Sen toimintaa on ollut todella opettavaista seurata...