perjantai 30. toukokuuta 2014

Team CC is back!

Hyvänmielen kuva Cesistä ja Cillasta, jossa oikeastaan tulee mun mielestä hyvin tyttöjen persoona ja olemus esille.
 
Hain tosiaan tytöt torstaiaamuna meille hoitoon. Mentiin samantien sisälle ja rauhoituttiin hetkinen. Hyvin tottuneesti tytöt sisälle tulivat ja selkeästi Cesin pieni pelko kompostikehikkoa kohtaan oli lieventynyt. Kehikko ohitetaan jo varsin sujuvasti omatoimisesti sanallisella ohjeistuksella. Olen Cesin joka kerta palkannut kehikon ohi kulkemisesta.
 
 
 Torstaipäivä kului pihaillessa ja lenkkeillessä. Iltapäivällä koirat jäivät keskenään pariksi tunniksi kun kävimme Karin kanssa valmistujaisjuhlissa. Tulin kotiin Karia aikaisemmin ja tunnelma oli hyvin rauhallinen, ihmettelin jopa että kukaan ei haukkunut kun avasin autoporttia. Iltalenkillä vierähti tunnin verran, käveltiin tuo kaasulinjan lenkki Cillan tahtiin ja tytöt haistelivat kovasti. Iltaruuan jälkeen käytiin vielä pihapissillä ja rauhoituttiin nukkumaan. Lueskelin Wirenin Tommyn uutta kirjaa "Hienosti hihassa", ja sielläpä olikin tuttuja kuvissa koirineen, Tanja ja Karita. Karita oli parinani kanakurssi nelosella, ja oli tosi mukava että kirjassa esiintyi lyhytkarvainen hollaninpaimenkoira, Tanjan koira Kirsikka. Kirja itsessään on erittäin hyvä!

                                                            Cesin häntä
 
 Yö sujui hyvin. Heräsin puoli kuudelta kun Oksi pöhähti ohi ajavalle autolle, kahden sheltin välistä. Ilmankos mulla olikin niin kuuma! Pihapissailua sekä tytöillä että pojilla ennen ruokaa ja sen jälkeen. Sitten nappasin vielä tytöt kainaloon ja nukuttiin tunnin verta. Kahdeksan maissa lähdettiin team CC:n kanssa aamulenkille. Muuten päivä eteni samalla tavalla kuin edellinenkin. Iltapäivällä kävin kauppareissulla Veturissa ja tunnelma oli taas rauhallinen kun palasin kotiin. Nukuttiin tunnin päikkärit  ja vielä olisi iltalenkki ja ruokailu. Sen jälkeen vien tytöt kotiin.


 
 Mitäs muuta... Mulla oli kokeilussa Dap- feromonihaihdutin. Lähinnä siksi että Cilla jo iäkkäänä koirana malttaisi rauhoittua meillä nukkumaan päivällä. Ei olisi sitten niin väsynyt kotona hoitokeikan jälkeen. Tämä oli siis tavoite. Mutta toisin kävi- tuntui jopa että haihdutin olisi saanut Cillaan jopa lisää virtaa :). Haihduttimen vaikutus näkyi ehkä selvimmin Oksin ja Cesin käyttäytymisessä. Oksi nukkui ketarat sojollaan ja Cesi oli rauhallisempi kuin edellisellä kerralla. No, tulipa ostetuksi, eihän tuosta haittaakaan ole mutta luulen, että Cilla-muorikka vetelee sikeitä kotonaan seuraavan viikon yhteen putkeen. Siitä olin tyytyväinen , että Cilla ei yskinyt kertaakaan tällä reissulla.


Pientä haukkumista oli edelleen uloslähtöjen kanssa mutta palkkasin istumisesta ja tänne-käskyn tottelemisesta. Selkeästi ruoka rauhoittaa tyttöjä. Cesi juoksenteli varsin onnellisen oloisena pihalla ja haukkuminen oli sen kohdalla tällä kertaa vähäisempää kuin Cillan kohdalla. Cilla alkaa olemaan jo suhteellisen iäkäs ja mietinkin että taitaa osaltaan olla noita vanhusjuttuja. Kari tosin väitti kovastikin niin että Cilla olisi koirista nuorempi :D ;) :D.



Cesin kanssa ohitettiin autoja jonkin verran ja yksi mopo. Heitin muutamia nameja maahan ja ne veivät kiinnostuksen autoista. Jos oltiin etäämpänä pyysin Cesiä istumaan ja palkkasin siitä. Se on kyllä varsin ihana tyttö.


                                                  "Mitähän tänne on tippunut?"
 
Arco katsellee kun ollaan tyttöjen kanssa lähdössä ulos.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Painia, painia ja väki vähenee


Aino kävi tänään leikkimässä Oksin kanssa. Tapaaminen oli riemullinen :). Päivä oli tosi helteinen mutta iltaa kohden viileni sen verran että parivaljakko sai aikaan oikein mukavat leikit. Ensin juostiin tuhatta ja sataa peräkanaa, Oksi isomaa ympyrää ja Aino pienempää rinksaa. Välillä juotiin vettä ja istuttiin herkkujen toivossa.

Nyt Aino jo uskalsi istua Oksin pään päällä ja muutenkin ottaa fyysisempää kontaktia. Tänään sukellettiin painileikkien kiehtovaan maailmaan...





 
Tulevalla viikolla onkin kolme päivää tiivistahtista työntekoa ja siiten tuleekin pari hoitolaista meitä ilahduttamaan. Koirien, ja vähän itsenikin, vuoksi toivoisin hieman viileämpiä ilmoja.

 
Heikki-undulaattimme lopetettiin viime perjantaina 23.5. Sillä oli ikää 16 vuotta ja monia vanhuuden vaivoja. Näin se väki vähenee mutta pitojen paranemisesta en menisi takuuseen.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Aino kyläilee ja kaivautuu Kiinaan


Oksin luona kyläilemässä on käynyt Aino 4kk, joka edustaa koirarotujen ns. johtotähteä, saksanpaimenkoiraa. Eikös sitä niin sanota, että sakemanni on koirarotujen Mersu ja malikka Ferrari.

 
Ekalla vierailulla Ainoa hieman huimasi ja jännitti mutta juoksi kuitenkin Oksin perässä pitkin pihaa. Omistajista piti tiukan paikan tullen käydä hakemassa tukea ja turvaa. Oksi oli kuitenkin oikein herrasmies ja antoi Ainon tutustua omaan tahtiinsa.

Toisella kerralla Aino uskalsi jo vähän haukkumalla haastaa Oksia leikkimään eikä omistajien jalossakaan enää pyöritty juuri ollenkaan. Ainosta oli varsin ihmeellistä että Oksi pääsi hyppäämään koirankopin katolle ja juoksemaan NIIN kovaa.

Tänään, kolmannella vierailulla, olikin Aino jo ihan kotonaan. Uskaltautui jo hyppimään Oksin päällekin. Kovin on menoa ja meininkiä tällä kaksikolla, Aino meni pariin otteeseen ihan mukkelismakkalis kuperkeikkaa ja Oksi törmäsi sireenipensaaseen...Välillä juotiin kuravettä ja syötiin ruusunpiikkejä ja mutaa...


Sitten Aino löysi meidän koirien kaivaman kuopan nurmikolta ja se oli sitten Ainon. Aino jaksoi kaivaa ja kaivaa ja  hampain vetää irti ruohonjuuria. Aino ei millään olisi halunnut laskea Oksia kuopalle. Se työnsi sinne päänsä ja etutassut, välillä se makasi kuopan päällä ja kuopassa ja välillä se seisoi takajalat kuopassa kunhan Oksi ei vaan kuoppaan pääsisi... Kuoppa oli tosi ihana ja siitä pääsi melkein Kiinaan saakka! Ainon ikioma kuoppa!


Kyllähän Aino ja Oksi välillä käskystä istuivat ja hakivat palloa yms. tähdellistä. Oksi jaksoi hieman Ainoa juoksuttaa mutta Ainolla on tapana katella taaksepäin, että missä se Oksi tulee, ja tämä aiheuttaa ihmisille hieman sydämen tykytystä. Kun sitten yleensä juostaan jotakin päin. Oksin vauhdissa Aino ei ihan vielä pysy mutta katsellaan kunhan tyttö vielä vähän kasvaa.

Tänään oli lämmin päivä ja ihan hellettähän tänne päin Suomea on luvattukin lähipäiviksi.

torstai 15. toukokuuta 2014

Sheltteilyä

                                                        Cesistä hyväntuulen kuva :)


Yö meni tyttöjen kanssa hienosti. Cesi halusi viereeni sänkyyn nukkumaan, se nukkuikin alkuyön ihan pää tyynyllä pää mun leuassa kiinni. Loppuyöstä siirtyi jalkopäähän mutta ihan liki piti olla :). Cilla pötkähti nukkumaan lattialle jossa se nukkuikin ihan aamuyön tunteihin saakka, neljän jälkeen oli siirtynyt omaan petiin nukkumaan. Itse nukuin vähän niin ja näin- siksi tiedän koirien liikkeet yön aikana näinkin tarkasti. Huonosti nukkuminen ei johtunut team CC:tä vaan siitä että yskitti jonkun verran ja välillä paleli. Vähän ehkä jännitin Cilla oloa, sillä kun sydänvika, mutta hienosti kaikki meni.

Aamulla herättiin viideltä ja lähdettiin tyttöjen kanssa lenkille. Ilmoitettiin taas kaikille, että täältä me tullaan :D. Tytöllä on intoa äänenkäyttöön varsinkin tietyissä tilanteissa, esim. uloslähtö nostattaa kierroksia. Mutta kukapa meistä täydellinen olisi :). Kierretiin tuo lyhyempi lenkki ja tultiin kotiin syömään samalla systeemillä kuin edellispäivänäkin. Sitten oli pihailua ja rentoutumista ja kotihommia. Kymmenen maissa lähdin Cesin kanssa kahdestaan lenkille, käveltiin nopeatahtinen yli kuuden kilometrin lenkki, ja hienosti ilman ensimmäistäkään haukahdusta. Omat ja tytöt vuorottelivat pihailussa ja sitten nukuttiin reilun tunnin päikkärit. Kolmen maissa käytiin kävelemässä molempien tyttöjen kanssa maakaasulinja-lenkki ja vähän ennen viittä lähdin viemään tyttöjä kotiin.


"Me ei voida pidätellä sitä , se vaan tulee... hauhauhauah..."

Autot ohitettiin Cesin kanssa hienosti, joko jätä- käskyllä tai vaikeammassa paikassa niin, että heitin muutaman namin maahan, Cesi ei välittänyt autosta tuon taivaallista jos ruokaa on näköpiirissä. Uskon ja luulen, että autoihin reagoimisen Cesin kohdalla saisi pois kun sitä vaan palkkasi auton huomioimatta jättämisestä. Haukkuminen on selkeästi Cesin kohdalla kovista kierroksista johtuvaa ja se lähtee poikkeuksetta mukaan jos Cilla sitä provosoi. Tytöt tottelevat kuitenkin erittäin hyvin käskyjä odota, tänne jne.. Toki kahden koiran kanssa liikkuminen on huomattavasti hankalampaa palkkauksen yms. kanssa kuin yhden koiran kanssa. Kierrokset pitäisi saada laskemaan ennen kuin ne edes kerkeävät nousta, helpommin sanottu kuin tehty. Mutta mielenkiinnolla jään odottamaan tytsyjen seuraavaa vierailua. Voitaisiinkin ottaa ohjemaan "uloslähdöt".

                                Vanhoissa koirissa on sitä jotakin, viisautta ja oveluutta, sanoisin :)


keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Team CC vierailee - sheltipoweria

                                                                       Cilla

Shelttitytöt Cilla ja Cesi tulivat meille kyläilemään. Hain tytöt tänään iltapäivällä. Taisivat hyvin minut muistaa kun sain aika innostuneen vastaanoton. Omistajan mukaan oli kuulemma ne niin hyvin lahjonut :D. Autoilu sujui hienosti. En tiedä kuinka hyvin Cesi muisti viime vierailun meillä mutta kun käänsin auton pihaan alkoi aikamoinen vinkumishaukkumis-sessio. Innostuksen piikkiin laitaisin ainakin autosta oli kova kiire ulos, mutta malttoi Cesi sentään. käskystä istua.

Vein tyttöjen tavarat sisälle ja annoin Arcolle ja Oksille tyttöjen pedit haisteltavaksi. Omat koirat alkavat olemaan jo niin tottuneita siihen että meillä pyörii kotona vieraita koiria joten nuuhkaisut tyttöjen pedeistä riitä ja se oli siinä. Tyttöjen kanssa lähdetti samantien kävelemään pieni lenkki. Cesi oli vallan innostunut ja ilmoitti sen myös ääneen. Nopeasti kuitenkin hoksasi, että kannattaa pysytellä lähempänä sitä joka niitä lahjoo :D, samaten äänen käyttö väheni. Cillalla on jo iän tuomaa arvokkuutta ja viisautta, ja se taitaakin olla varsinainen viilipytty- vaikea kuvitella että mikään saisi sitä pois zeniläisestä tyyneydestä. Lenkki meni sen osalta hyvin tottismaisessa seuraamisessa vaikka en tyttö edes käskyttänyt. Saatiin muutama oikein onnistunut auton ohitus Cesin osalta. Oltiin jo omalla pellolla kun autoja ajoi ohi, Cesi kiinnitti huomion minuun ja antoi autojen mennä ohi rauhassa, palkkasin koiran namilla.
 
 Lenkin jälkeen tultiin sisälle ja menin tyttöjen kanssa makailemaan makkarin lattialle, ajatuksena että nyt rauhoitutaan koko porukka. Omat pojat ottivat tytöt hienosti vastaan porttien takana, olivat varsinaisia herrasmiehiä. Muutenkin vaikuttaa että tämä nelikko on hyvin harmooninen kokonaisuus (ei murinoita tai pöhinöitä kummaltakaan kaksikolta) vaikkakaan koirat eivät keskenään olekaan vaan portit on aina välissä.
 
 Huilihetken jälkeen siivoilin tyttöjen kanssa vaatekaappia. Koskaan en ole vielä tavannut näin "mukana olevia" koiria. Tyttöjä siis todellakin kiinnosti vaatekaapin siivous ja jokainen vaate piti haistella ja tytöt silmä kovana seurasivat että menikö vaatepinot niin kuin piti. Sitten lähdettiin ulos ja ilmoitettiin koko Aitomäelle että team CC on saapunut :D. Houkuttelin tytöt navetan siivoushommiin jossa ne mukana hienosti pyörivätkin, samalla innolla kuin vaatekaappihommissakin.




 
 Pihailun jälkeen siirryttiin keittiöhommiin, samalla intensiteetillä kuin aiemminkin. Iltapuuhien eli lenkin ja ruokailun jälkeen tytöt ovat rauhoittuneen toiseen makuuhuoneeseen ja kohta käydään nukkumaan. Ruoka maistui hienosti, syötin kaikki neljä samaan aikaan niin että pojat olivat omilla paikoillaan, Cesi söi eteisessä ja Cilla makuuhuoneessa. Vesi on maistunut tytöille myös huvin. Iltalenkkinä käveltiin sama lenkki kuin päivällä. Pientä haukkumista lähdössä mutta Cesi hiljeni puolet nopeammin. Iltalenkillä Cesi ja auton äänen kuullessaan kipitti luokseni hihnanpäästä- tosi fiksu likka.




 
 
Mitäs muuta, omista sen verran, että Oksin luona on käynyt pariin otteeseen leikkimässä Aino- sakemanni. Aino on varsin mukava 4 kuukauden ikäinen pikkutyttö. Valitettavasti kamerasta oli paristot loppu, joten näistä vierailuista ei ole kuvia. Mutta tullaan tapailemaan jatkossakin niin eiköhän niitä kuviakin saada. Oksille 10 pistettä ja papukaija merkki erittäin hienosta käyttäytymisestä sekä Aino että sen omistajia kohtaan. On se vaan kiehtovaa seurata koirien touhuja- kuinka fiksuja koirat ovat ja miten hienosti ne keskenään kommunikoivat.
 
 
Arco on entisellään ja Kari on lenkkeilyt pojan kanssa. Punkkeja Arcosta on löytynyt muutama, Oksista ei yhtäkään.
 

Huomenna olisi tarkoitus lenkkeillä ja team CC kanssa voitaisiin keksiä jotain naksutin juttuja :)

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Ja yksi on joukosta poissa...

                                               Duvelke alias Kepa 30.6.2006 - 8.5. 2014

 
Kepa kävi silmäpeilauksessa 7.5.2014 jossa kävi ilmi että Kepan vasemmassa silmässä on linssinluksaatio. Hoitona olisi ollut linssi poisto ja näön huonontuminen operoidussa silmässä. Koska myös oikeassa silmässä oltiin havaittu samankaltaisia oireita kun vasemmassa katsottiin, että operaatioihin ei ryhdytä vaan Kepa lopetetaan.
 
 
8.5.2014 Kepan lopetti oma luottolääkärimme Tuulikki Huotari ja Kepa tuhkattiin Korvenlehdossa yhteistuhkauksessa. Kepan kohdalla ei ollut kuin kaksi vaihtoehtoa, leikkaus tai lopetus, muussa tapauksessa olisimme syyllistyneet eläinsuojelurikkomukseen.

Vaikeita asioitahan nämä ovat ylipäätään mutta kuuluvat, valitettavasti, koiranomistajan elämään. Tapauskohtaisestihan näitä tulisi aina miettiä. Kepan kohdalla tekemämme päätös tuntui oikealta tuon ikäistä koiraa kohtaan, varsinkin jos kohta olisi ollut sama operaatio läpikäytävänä oikean silmän kanssa. Vähitellen näön huononeminen, tai mahdollisesti jopa sokeutuminen, ei ole mielestäni oikein noinkin liikunnallista koiraa kohtaan. Samoin rodussa esiintyvä terävyys ja Kepan matala kynnys hampaiden käyttöön (ei purrut mutta suuta käytti usein) ajattelutti- olisko koirasta tullut pikkuhiljaa huononäköinen stressaantunut pelkopurija. Sokea tai huononäköinen koira menee kyllä kotioloissa kunhan kaikki pysyy kotona ennallaan mutta onko pelkkä kotiympäristö koiran elämän kannalta kiva. Ja ennen kaikkea ajatus siitä kuinka kipeä koira mahtaakaan olla. Linssiluksaatio aiheuttaa painetta koiran silmään ja silmäsairauksista kivuliaimmasta päästä.

Kepa oli oireilut silmiään ainakin vuoden verran. Korkean kipukynnyksen omaavana yksilönä sen käyttäytymisessä ei juurikaan tapahtunut erityistä muutosta. Viime aikoina muutama rähähdys Oksille ja himppasen lisääntynyt vahtiminen ja vouhkaus ylipäätään olivat ainoat käytösmuutokset. Auringonvaloa se vältteli ja siristeli silmiään kirkkaalla säällä. Silmien pupillit eivät reagoineet valoon vaan olivat suurina kokoa ajan, silmät vuotivat pikkuisen ja välillä verisuonet olivat valkuaisessa näkyvissä. Välillä Kepa myös hankasi tassullaan silmiä eli näin jälkikäteen ajateltuna sillä oli kaikki linssiluksaation oireet. Ko. sairautta en vain osannut epäillä kun en ole kuullut sitä rodussa olevan. Ennemminkin tuli mieleen että Kepalla olisi ollut pannus tai kaihi, kun näitä pitkäkarvoilla tavataan.

Kepa oli kiva koira, jollaisen ottaisin uudelleen koska vaan. Minun musta varjoni, äiskän tyttö. Totta oli se mitä Kepan edellinen omistaja Anu sanoi "se oli sinun koirasi ensitapaamisestanne lähtien".