Leireilyä Räyskälässä

Lauantaina lähdettiin Sagan kanssa ajelemaan kohti Räyskälää. Seuraksi saatiin Nina kameran kera. Startattiin vähän yli kuusi aamulla. Matka meni mukavasti, oli vähän autoja liikenteessä ja pysähdyttiin kerran Riihimäen ABClle. Räyskälän leirikeskuksessa oli "Räyskälässä räjähtää" koiraleiri tapahtuma, jonka järjestivät hollanninpaimenkoirien suojelun MM-kisoihin lähtevät koirakot+ tukijoukot. Leiri oli viikonlopun mittainen mutta Saga oli ilmoitettu vain lauantaipäiväksi Leikitys ja itsetunnon kohotus-ryhmään. Mahdollisuus olisi ollut osallistua tottis-, haku- tai jälkiryhmiin mutta katsoin meille tärkeimmäksi leikityksen. Tarkoitus kun olisi palkata Sagaa leikillä ja halusin tähän neuvoja.

Leirinkeskus oli puitteiltaan erittäin hyvä koiraleirin järjestämistä varten. Räyskälän ympäristö oli muutenkin hyvin kaunista seutua ja leirikeskuksen pihalta oli mukavat järvimaisemat.

Olimme leirikeskuksella puoli yhdeksän maissa. Käytiin syömässä aamupalaa ja kahviteltiin. Leikitysryhmä alkoi kymmeneltä, joten ehdittiin bongailla karkkareita. Ajatuksenani oli käydä kaikki mahdolliset muunnoksen yksilöt silittelemässä. Alla Mimmin  (kennel Zemin) karkkarinarttu ja Adi-pentu

                                 Janen koirat, karkkarinarttu ja MM-kisoihin lähtevä lyhytkarva

Kisoihin koiransa kanssa lähtevä Kata veti tottisryhmää. Ehdittiin katsoa myös tätä muutaman koirakon verran. Tottiskentän laidalla oli tarvikemyyntiä leluista treeniliiveihin. Lelut tekivät kauppansa mutta jätettiin Ninan kanssa ostokset tekemättä kun ei ollut tarvetta nyt sellaisille.

Leikitysryhmää veti Korhosen Juuso, joka myöskin oli lähdössä koiransa kanssa kisoihin. Aluksi Juuso kertoi itsestään ja sen jälkeen aloitettiin tositoimet. Leikitysryhmässä oli kaksi aikuista sakemanisekoitusta, 5 kpl lyhytkarvapentuja (kennel Cassiobeijen) sekä Saga. Kaikki pentujen omistajat halusivat neuvoja koiran leikittämiseen ja taisipa suurimmalla olla kyseessä ensimmäinen varsinainen ensimmäinen harrastuskoiranalku, vaikka kaikilla myös oli vanhempia koiria kotonaan. Kaksi pennuista oli Päivin eli olivat jääneet syntymäkotiinsa. Aikuisten koirien omistajat halusivat neuvoja ns. ongelmiin leikityksessä. Toisella oli ongelmana haukkuminen ja muistaakseni toisella se, että se ei lähtenyt leikkimään vieraan kanssa.

Juuson lyhtykarva uros

                                                 Toinen sakemanninsekoituksista

Cassiobeijen narttupentu

Cassiobeien urospentu

                                                                Cassiobeijen narttupentu

Saga kävi leikkimässä kolme eri kertaa. Ennen koirakon aloittamista jokainen kertoi myös mahdolliset harrastukset koiran kanssa ja vähän taustoistaan. Jokaisella sessiolla sekä Juuso että minä leikitettiin koiraa. Ensimmäisellä sessiolla Saga leikki omalla, jo tutulla karvapatukalla. Kivasti pentu leikkimään lähti, oman tyylisesti niin kuin se kaiken muunkin tekee :). Tehtiin sellaista perusleikkiä, lelun tavoittelua, voittamista ja lelun takaisin tuomista omistajalle.

 

Juuso opasti meitä mukavasti, tykkäsin hänen tyylistään. Neuvot annettiin hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi. Vieteistä yms. mitkä jokainen voi käsittää omalla tavallaan ei puhuttu ollenkaan. Kaikki ajateltiin koiralähtöisesti eli miten koiran asian kokee ja Juuso hyvin konkreettisesti myös näytti miten koira esim. kokee ylitse kumartuneen omistajan. Jokaisen session alussa Juuso kertoi mitä hän tekee ja mitä omistaja tekee, joten  mitään epäselvää ei ollut.

Toisen session Saga leikki patukalla. Tähän saatiin taas omat ohjeet, patukkaa heilutettiin koiran edessä ja kun se lähti sitä tavoittelemaan patukka siirrettiin sivulle  (peruutettiin taaksepäin)josta koira sai sen kiinni. Ja koira voitti lelun. Juuso korosti koiran kehumista ja sitä kuinka pennun pitää tuntea olevansa kaikista voimakkain. Sen kanssa sai näytellä mutta ei härvätä. Juuson leikitystyyli oli hyvin simppeliä ja yksinkertaista, liikkeet laajoja ja selkeitä. Omistajat/ohjaajat tekevät leikittämisestikin vaikeampaa kuin se on.. Kuivaharjoitella voi ja pitää. Juuso korosti sitä palkan pitää tulla läheltä ohjaajaa, piti tätä parempana kuin esim. pallon heittämistä poispäin ohjaajasta. Sanoi myös että koiran päälle ei kumarruta koska ihmisellä on olemassa polvet joita voi taivuttaa.

 

Kolmas leikityssessio mentiin Juuson rakentamalla pyyhesydeemillä (pyyhe+taulutin). Sagalle Juuso neuvoi leikityksen alkuun voimakkaampaa lelun liikettä kuin esim. pääosalle lyhytkarvapennuista. Sagalle ei myöskään tehty ns. rauhavaihetta koska se irrottaa lelusta pääsääntöisesti hyvin käskyllä. Lelut se, patukkaa lukuun ottamatta joka putosi matkalle, kantoi autolle ja oman karvapatukan pudotti vasta autohäkissä. Tässä vaiheessa huomasi jo pentujen vähän väsähtävän, joten kolme sessiota leikitystä oli kyllä riittävästi..

Juuso sanoi Sagaa erittäin mukavaksi ja hyväksi koiranaluksi. Totesi sen suhtautuvan ihmisiin niin kuin pelastuskoiralajeihin tarvitaan. Koira on ns. maailman kanssa sinut. Tämä tuli esiin muutenkin, Saga nukkui autossa leikityksen tauot ja oli hyvin lunki tyyppi muutenkin. Kyllähän sen olemus kirvoitti hymyjä myös leikitysporukassa  :)

Leikitysryhmän aikuiset koirat

Meillä oli Ninan kanssa mukava päivä :). Leiristä jäi oikein positiiviset fiilikset ja leikitysryhmän porukka oli oikein mukavaa. Kerittiin jutella koirista paljon muutakin ohi aiheen. Viikonloppuun osallistui useampaa rotua staffeista rotikoihin , toisin lk hoskut olivat suurimpana ryhmänä. Leirillä oli myös pari pitkäkarvaa, Taritas koiria. Leiri oli hyvin järjestetty, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, aikataulut pitivät paikkansa ja koulutussessioiden aikana tehtiin eikä meinattu.

 

 Kotiinpäin lähdettiin ajelemaan neljältä, joten kyllä päivä hurahti nopeasti. Ilma suosi siinä suhteessa, että ei satanut, tosin pohjoistuuli teki välillä ilmasta koleaa. Kotiportille kun päästiin saatiin niskaan pieni raekuuro. Oksi oli päivän aikana lenkkeilyt Karin kanssa kahdesti. Taisi pitkätukkapojalla olla ikävä permanentattua pikkusiskoaan, ainakin se jaksoi leikittää Sagaa illalla ihan kiitettävästi :D.

Lähes kaksi kuukautta Sagailua

 Saga on ollut ilostuttamassa elämäämme nyt lähes kahden kuukauden verran :). Täytyy sanoa, että aika menee nopeasti ja ihmetellä sitä kuinka helppo koira Saga on ollut.

Sagan  ns.helppouteen vaikuttavat monet asiat. Oma koirakokemus: itsestään selvää että neljännen koiran kanssa tietää jo aika tarkkaan mitä haluaa ja mitä ei.  Kokemus haastavasta koirasta - kiitos Arco :). Rodun tuntemus, vaikka karkkareita ei aiemmin ole ollutkaan, vaikuttaa varmasti myös. Selkeä päämäärä koiran suhteen: mitä lajeja sen kanssa halutaan harrastaa ja mitä sitä kautta koiralle täytyy kouluttaa. Toki ei voi myöskään ohittaa sitä asiaa, että olin odottanut lyhytkarvaista versiota ja sitä kautta odotukset koiran suhteen olivat ehkä erilaiset. Sagalla oli meille tullessaan jo paljon asioita  halussa - kiitos näistä kuuluu kasvattajalle. Saga oli 99% sisäsiisti, se tiesi että yöt ovat nukkumista varten ja lisäksi se osasi rauhoittua kun mitään ei tapahdu. Asioita helpottavat  Sagan sosiaalisuus ihmisiä kohtaan, rakkaus ruokaan, innostus leikkimiseen taisteluleikkien muodossa, alustavarmuus ja ääniin reagoimattomuus. Sagalla on käytössä on/off nappi ja se haluaa seisoa eri tilanteissa omilla jaloillaan. Se ei ole suinpäin mihinkään rynnistävä vaan omaa harkita kyvyn. Kaiken kaikkiaan se on järkevä koira :).

Sagalla on voimakas oma tahto, joka tulee ilmi mörmötyksenä sekä junttapullailuna. Tyypillinen tilanne missä nämä ominaisuudet tulevat esiin on esim. sellainen jossa se halusi jatkaa ulkona oloa. Saga tulee kyllä kutsutakin sisälle, tai lähinnä ihmisen luo, ja näitä on palkattu namilla. Välillä vaan ei huvita. Käyt hakemassa se, otat syliin ja kannat sen sisälle. Saga mörmöttää. Joistain pihalta löytyneistä aarteista, lähinnä mutamöykyistä, se ei halusi luopua. Mörmöttää silloinkin. Sagan mörmöttäminen on erilaista kuin edesmenneen Arcon murina. Mörmöttäminen vaikuttaa paheksunnalta kuin taas Arcon murinassa oli selkeästi aggressiivinen sävy. Myös koirien elekieli on erilainen. Kasvattaja Mira sanoikin että murinaa (mörmöttämistä) tulee olemaan mutta siihen ei pidä millään muotoa reagoida, nämä eivät ole lapasia. Sagalla ei ole, ainakaan vielä ollut, minkäänmoista resurssiagressiivisuutta mitä Arcolla taas oli, ja mistä suurin osa sen murinoistakin johtui. Vaikka Saga ja Arco toisaalta muistuttavat toisiaan, omaamalla taistelutahdon ja saman tyyppisen rauhallisuuden, pidän niitä Sagan ihmisrakkauden perusteella aika erilaisina koirina. Terävyyttäkään Saga ei ole osoittanut olleenkaan samassa suhteessa. Voisi sanoa, että Sagassa on Arcon hyvät puolet. Olenkin miettinyt, että jos itselläni olisi ollut tämä kokemus Arcon kanssa, olisiko se ollutkin Sagan-tyyppinen koira...

Saga on kulkenut alusta asti mukanani töissä. Näin se on saanut kokemuksia kaupunkielämästä, päivittäin on tullut hihanharjoituksia ja rauhoittumisen vahvistamista sekä autoilua. Mikään näistä ei ole tuottanut Sagalle ongelmia. Sagan kanssa on harjoiteltu tähän mennessä istumista, irti oloa, luokse tuloa ja seuraamista. Se on ajanut pari helppoa jälkeä ja käynyt rakennusetsinnässä. Näin alkuvaiheen suunnitelmiin kuuluu tehdä pohjia BH-kokeeseen, jälkeen ja hakuun. Pitäisi vain itse pysyä ruodussa eikä tehdä sitä  ja tätä :). Joka päivä on pyritty tekemään jotakin hyödyllistä. Saga ei olekaan puuhastellut mitään luvatonta kotona tai muuallakaan. Häkit, huonekalut ja auto ovat pysyneet ehjinä ja kuosissa.

Oksi on ottanut pikkusiskon vastaan hienosti :). Pojan olemukseen on tullut sellainen "tämä on meidän pentu"-vaihde, joka on vaikuttanut Oksin suhtautumiseen muihin koiriin. Aino-kamun kanssa on otettu yhteen pariin kertaan, ikävä kyllä :(. Toivotaan että kaverusten välit palautuvat ennalleen kunhan Saga  kasvaa. Toki onhan Hessu Hopon elämä muuttunut aika tavalla, se on nyt perheen vanhin koira jonka tehtävänä pitää ruodussa varsin voimakastahtoinen peikkotyttö. Lisäksi ihmisten huomiosta on nyt kilpailemassa toinen, varsin hellyyttävä pikkupentu. Itse koen, että pennuntulo on tehnyt Oksille tietyllä tapaa hyvää. Ruoka on nostanut arvoaan pojan silmissä, samoin jos treenit eivät huvita, voi toisen avulla kasvattaa kateusefektiä ;). Olen myös sitä mieltä, että ihminen ei koskaan korvaa koiralle koirakaveria. Jos meillä on talossa Hessu Hopo, niin nyt on myös  Minni Hiiri  ;), joka järkevän ja topakkana pitää  mahdollisesti tulevaisuudessa Hessun ruodussa.

Miksi Sagasta tuli Saga? Saga-nimi on ollut jo vuosia varattuna mun eläkeiän pitkäkarvaiselle hollanninpaimenkoira nartulle. No, niin kuin on jo todettu, elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut näissä koira-asioissakaan :). Karkkarinpentua kysyessäni kasvattajalta olin jo mielessäni päättänyt, että jos pennun vaan saan, niin siitä tehdään Saga :). Saga nimi juontuu lapsuuteni hoitopaikan mustasta keskikokoista villakoira nartusta, Saagasta. ko. koira oli elämäni ensimmäinen kosketus koiriin ja varsin positiivinen sellainen. Taisin olla kolmen tai neljän vanha, kun minua silloin tällöin hoiteli Outi, joka perheen koira Saaga oli. Usein miten vietin aikaa Outin vanhempien Sirkan ja Jukan kanssa, sekä tietysti Saagan. Saaga oli varsin kiva koira ja höveli, antoi syödä ja juoda samasta kupista. Saagan kanssa kun tuli usein leikittyä, kuinkas muuten, koiraa :D. Saagaan liittyy myös omat valkoiset kumisaappaat, Outilla oli samanlaiset mutta keltaiset :).

Millainen on karkeakarvainen hollanninpaimenkoira? Mitään syväluotaavaa en osaa sanoa näin lyhyen tuttavuuden perusteella. Kokemustahan minulla ei ole kuin Sagasta. Saga menee kyllä siihen mielikuvaan mikä minulla harvojen näyttelyiden perusteella karkkareista on. Mikään sinne tänne sinkoilija se ei ole, eli enemmän rauhallinen kuin äärivilkas. Ääniskaala sillä on laajempi kuin pitkäkarvalla, ei kuitenkaan piippaa.

Ehdottomasti positiivisella, operantilla ehdollistamisella koulutettava. Saga ei kestä tai sanotaanko, että se ei tykkää yhtään, fyysistä manipuloimisesta. Se rupeaa jäkittämään  jos sitä käsipelillä yrittää jotain saada tekemään. Selkeästi se oppii parhaiten kuin oivaltaa asian itse, silloin ei edes toistoja tarvita kummemmin. Varmaankin yksilökohtaista mutta turhautuessaankaan Saga ei rupea härväämään, se enemmin istuu tai seisoo :D.

Terveysjuttuissa ehkä silmä- ja luustoviat tulevat ensin mieleen. Valitettavasti karkkareita on maailmanlaajuistesti vähän. Saa nähdä onko karvamuunnoksella tulevaisuutta jos risteytyspentuita ei tulevaisuudessakaan tehdä. Tosin ymmärrän nyt miksi esim. karkkari x lyhyt risteytystä kannattaa miettiä tarkkaan.

Samanlainen kuin pitkäkarva mutta kuitenkin erilainen :D. Ota siitä nyt selvää. Varmasti enemmän yksilöeroja kuin karvamuunnoseroja. Suojelukoirana en karkkaria nää ollenkaan, vielä huonommin kuin esim. pitkäkarvan. Mutulla väitän, että juurikin pitkäkestoiseen, itsenäiseen työskentelyyn sopiva.