Kotiapulainen ruokapalkalla

Oksi on osallistuva koira joten kotihommia ei voi tehdä ilman sen apua. Kätevää, että koira osaa tyhjentää pesukoneen. Alla kuvasarjaa tyhjentämisestä. Sääli, että koiran fysiikka ei salli sen laittaa pyykkejä narulle kuivumaan, ainakaan siististi.

 

 

 

Palkaksi koneen tyhjentämisestä Oksi saa pesupallon. Saa touhuta sen kanssa vähän aikaa ja sitten pallo vaihdetaan namiin. Touhu on niin koirasta niin mukavaa, että jo pesukoneen luukun aukaisemisesta kuuluva ääni saa pojan oitis paikalle. Samaten astianpesukonnen täyttö on erityisen mukavaa puuhaa, Oksi on astioiden esipesijänä lyömätön. Haluaa kyllä seistä tönöttää vierässä koneen tyhentämisenkin aikana. Selkeää avustajakoira ainesta :).

Imuroinnissa ym. siivomisessa auttaisi myöskin mutta tässä kohdin sitten harjoitellaan yleensä jättämistä, istumista, odottamista ja maahanmenoa sekä peruuttamista. Ruokaa laittaessani Oksi seisoo minun ja keittiötason välissä poikittain ja pitää hampailla kiinni astianpesukoneen säätönupikasta. On se vaan hassu koira :).

                                                    "No, mihin se kissa nyt meni?"

Oksi leikkaushaava on ihan ummessa ja ihon pintakin alkaa haavan vierestä paranemaan. Kuonon hinkaaminen on vähentynyt, johtunee antibioottikuurista...

Arco ja uudelleen järjestetyt tuolinpäälliset

 

Marraskuun alusta alkavat pyörimään itselläni kaksi peräkkäistä arkivapaata. Toinen päivistä on tarkoitus käyttää pelkästään koirien kanssa puuhailuun. Katsotaan mitä keksitään...

Koirien terveysjuttuja taasen

Blogissani tuntuu nykyään olevan vaan koirien terveydestä tai terveyttömyydestä juttua. Lukijille tiedoksi, että en kylläkään kaikesta huolimatta kuulu niihin ihmisiin, jotka jatkuvasti jaksavat puhua sairauksista tai intopiukkana kuulostevat että onko jotakin vikaa taas ilmennyt. Kait se on niin että kuin eläimiä on kohtuullisen paljon, jonkun terveydessä on aina vikaa tai sitten mulla on vaan huono tuuri.

 

Perjantaina käytiin Oksin kanssa otattamassa tikit pojan jalasta pois. Oksi käyttäyi taas hienosti ja eläinlääkäri oli edelleenkin pusuteltavan kiva koiran mielestä. Ainakaan sille ei ole mitään traumoja käynneistä jäänyt. Saatiin lausunto patista. Patin oli tutkinut Seppo Saari, joka on tarttuvien tautien erikosieläinlääkäri Patovet ay;ssä.

 

 Lausunto kokoaisuudessaan ." Tutkitussa ihobiobsianäytteessä todettiin dermiksen krooninen, diffuusi tulehdusmuutos, joka myötäilee karvatuppirakennetta mutta tunkeutuu syvemmälle dermikseen ja nahanalaiseen rasvaan. Tulehdusinfiltraatti kostuu pääasiassa histiosyyteistä, vähäisemmässä määrin neutrofiileista ja lymfosyyteistä. Tulehdus tiivistyy nahanalaiseen rasvakudoskeen.Todettu muutos sopii ensisijaisesti steriilin raektiiviseen tulehdukseen joko steriili granulooma/pyogranuloomaan tai reaktiiviseen histiosytoosiin, joka on luonteeltaan steriili tulehdus, jonka tarkkaa syytä ei tunneta. On esitetty, että kyseessä on liiaoiteltu immunologinen reaktio antigeenistimulukseen. Reaktiivista histiosytoosia esiintyy sekä kutaanista että systemaattista tyyppiä". Tutkimustulos : Periadneksaalinen pyogranulomatoosi ja granulomatoosi dermatiitti. Ts. eläinlääkärin mukaan ei mitään hälyyttävää tai vaarallista.

 

 Oksi sai kuitenkin vielä viiden päivän antibioottikuurin ja jalkaan laitettiin vielä hopeataitos koska iho oli vielä yhdestä kohtaa ns. rikki. Lisäksi kurkattiin vielä Oksin korvia. Sillä on toisen korvan tärykalvolla ollut pitkään musta möykky jota ei ole saatu säännöllisestä putsaamista huolimatta pois. Korvat imetään 5.11 samalla kun koira rauhoitetaan/nukutetaan virallisia selkä-, lonkka- ja kyynärkuvia varten. Allergiatestin tuloksia en ole vielä saanut ja Oksi käy vielä tämän vuoden puolella myös kilpirauhasarvoja varten verikokeessa. Jonkinsortin tärkeysjärjestystä olen yrittänyt pitää näissä Oksin terveysjutuissa :).

 

No Kepa taasen... Sain myös Kepan tulosraportin verikokeista. Normiarvoista poikkeavia olivat B-Leuk 4,6 (norm. 6,0-12,00), S-ALAT 19 (norm. 24-136) ja S-AFOS 110 (norm. 10-106). Kaksi viimmeistä arvoa kertovat maksan toiminnasta, joista elli piti tärkeämpänä ensimmäistä arvoa. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi että kutina ei voi johtua maksasta. Nyt sitten jäi itseni päätettäväksi että minkä verran koiraa jatkossa tutkitaan, kumpikaan poikkeava arvo ei ole normiarvoista hirveästi poikkeava joten mitään extra hälyyttävää ei ole ilmassa. Nyt olen täällä itsekseni pähkäillyt että panikoidunko vai en. Verikokeita voisi ottaa lisää lähinnä maksantoiminnasta kertovia ja ehkä ultrata maksa. Mutta katsellaan nyt että mitä tehdään. Kepahan voi näennäisesti ihan hyvin.

 

Kepaa on pesty lääkeshampoolla kolme kertaa (tänään neljäs) ja ellin mukaan kannattaa pestä vielä pari kertaa. Kepa kapsuttelee vielä jonkin verran. Lääkärin kanssa oli puhetta siitä, että koirat voisi hoitaa strongholdilla ns. varmuuden vuoksi mutta tämä jäi vielä harkintaan.

 

 

Olen tehostanut siivoamista niin, että olen joka päivä imuroinut ja pyyhkinyt lattiat kostealla ja pyyhkinyt pintojakin useammin.  Jos rapsuttelut johtuvat vaikka huonepölystä. Samaten on ollut puhetta Karin kanssa koneellisen ilmanputsarin hommaamisesta.

 

Huomion arvoista näissä Kepan ja Oksin rapsutteluissa on se, että Kepa rapsutti myös lomalla porukoilla ollessamme, Oksi ei. Kissat eivät olleet paikalla, pihan kasvit erilaisia ja aktiviteettiä enenmmän.

 

Arco on ollut oma itsensä, välillä ottaa pattiin enemmän ja välillä vähemmän. Sen terveys on pysynyt ennallaan, toki varmaan on välillä huonompi olo ja siitä noi kohtuutoman oloiset murinatkin johtuvat, tai sitten sillä on vaan huonompi päivä henkisesti ;).

 

Ollaan lenkkeilty, tehty pihahommia ja keittiöhöppää. Opetin koirat laittamaan vuorotellen tassun ämpärin päälle. Oksin kanssa ollaan tehty pihahommien yhteydessä jätä, odota -treeniä.

Kuulumisia pimeyden keskeltä

Yritin kuvailla toissailtana kuuta ja muutenkin pimeää maisemaa. Täällä taajaman ulkopuolella on tosiaan pimeää, ei ole katuvaloja eikä muutakaan kummoista valonlähdettä. Tähtiä täällä on kyllä huomattavasti enemmän kuin kaupungissa.

 

 Maa on himpun verran valkoinen ja antaakin pihasta ihan kivan siistin vaikutelman ;), lehtikasoja on siellä täällä ja ne pitäsi saada kärrättyä pellolle ennen ihan oikein lumisateen tuloa. Nyt viikonloppuna olen keskittynyt kämpän siivoamiseen vähän perusteellisemmin. Tässä kohtaa voi vaan todeta, että onnellinen on eläntenomistaja siivotessaan... työ ei ainakaan lopu kesken.

Koirien kanssa ollaan lähinnä lenkkeilty, aamulla olen ollut jo tienpäällä kuudelta Arcon kanssa. Yhtenä päivänä naapurin mies kysyi päivälenkiltä Kepan kanssa tullessa, että lenkitänkö kaikki erikseen? Johon minä että joo ja naapuri että on sulla siinä hommaa. Voihan siinä sitä olla mutta mukavaa puuhaahan tuo lenkkeily on :).

Oksin kanssa ollaan tehty perusharjoituksia eli katsekontaktia ja siihen kestoa. Oksin jalka on alkanut parenemaan hyvin. Eilen otin haavan päällä olleen teipin pois mutta olen pitänyt siinä sidettä likaantumista estämässä. Oksi on antanut jalan olla siteen kanssa rauhassa, ilman sidettä kieli sinne tikkeihin jotenkin ohjautuu. Selkeästi tilanne on kuitenkin koiran mielestä paremi, ilmeisesti patti kutisi tai jotain. Oksi on muuten laihtunut sitten kastraation, silloin se painoi ennen kastraatiota reilu 28 kg ja nyt patin poistossa 26,3 kg. Ruokaa sen on saanut kastraation jälkeen ihan yhtä paljon kuin aiemminkin. Kepa on myöskin laihtunut, se painoi jossain vaiheessa 24 kg ja nyt paino oli nippanappa 21kg. Kepan kohdalla ihan hyvä mutta Oksin ei kyllä tarvitsisi laihtua yhtään.

 Pojat tarkkana pihalla vahdissa, ei näkynyt ilveksiä eikä muutakaan hälyyttävää. Arco tosin saattaa juosta ja haukkua tähtiä ja lentokoneen valoja...

                                                     Etupihan omenapuut ja lyhdyt

 Oksille olisi tarkoitus varata luustokuvaus aika marraskuun alkupuolelle, pitää huomenna käydä aikoja kyselemässä. Nyt pähkäilen että pitäsikö tuo pattijalka kuvauttaa kokonaan...

Kepa ja Oksi painii, kyllä se Oksikin siellä jossain puskassa on vaikkakaan ei näkyvissä.

 

Kepa on nyt pesty lääkeshampoolla kokonaan yhden kerran ja kohta pesen mahapuolen uudestaan. Rapsutusta esiintyy vieläkin jonkun verran, toivon että shampoo vaikuttaisi. Luin Sienen Lauran blogista että huono ääreisverenierto jaloissa voi aiheuttaa nuolemista ym. Kepalla on selkeästi koiristamme kylmimmät jalat. Tarvii ruveta hieromaan sen jalkoja ja katsoa auttaako. Se on muutenkin kylmänarin ja palelee selkeästi kun lämpötila menee -10 asteeseen, pojat eivät ole vielä moksiskaan kun Kepa on jo sitä mieltä että ei voi kävellä metriäkään. Olen katsastellut nettikaupasta Pompan manttelia Kepalle talveksi lenkkeilyvaatteeksi.

 Hienot pojat eivät istu lattialla vaan penkillä, tuumii Arco.

Oksi ja Kepa eläinlääkärillä

 

Tänään on ollut hieno syyspäivä, joten tuli koiristakin napsittua muutama kuva pihalla.

Meille oli tänään varattu aika tuohon oman kylän eläinlääkärille iltapäiväksi mutta aamulla sainkin viestin, että päästäisiin jo heti aamusta. Kepa ja Oksi autoon ja vastaanotolle tuohon parin kilometrin päähän.

Oksi otetiin ensin. Tuulikki tuumaili, että koiran jalssa ollut patti saataisiin pois ihan vain koira rauhoittamlla ja jalka puuduttamalla. Mullahan on jäänyt pelko koiran nukuttamisesta operaatiota varten kun Kepa hammasoperaation yhteydessä lakkasi hengittämästä. Oksi on taas ruvennut hinkaamaan kuonoaan, joten siitä otettiin teippi-ja raapenäyte. Patti saatiin leikattua pois kokonaisena ja se lähti patologille. Oksista otettiin myös verta allergiatestiä varten, näyteet lähtivät Amerikkaan joten tulokset tulevat sitten ajan kanssa. Allergiatestiä eläinlääkäri ei pitänyt absoluuttisena totuutena ruoka-aineiden suhteen, mutta muuten on kuulemma pätevä. Oksin korvat tsekattiin kanssa ja tärykälvot molemmissa siistit mutta saatiin ohjeeksi putsailla korvia joka toinen päivä tikkien poistoon saakka (10 päivää). Oksi sai kipulääkeen pistoksena ja pitkävaikuitteisen antibiootin pistoksena.

Oksi sai herättelypiikin ja kävin hakemassa Kepan sisälle. Kepasta otetiin teippi-ja raapenäyte mahasta sekä verikokeet yleisverenkuvaa varten. Kepahan on rapsutellut mahaansa jo jonkin aikaa. Ihossa ei näyt mitään mutta karvoja on irronnut niin että turkki on aika olematon rintankehän alaosassa ja kylkiluiden kohdalla. Katsotaan kun verenkuvan tulkset tulevat ja sitten niiden pohjalta edetään. Kepa sai lääkeshampoon jolla koira pestään 2-3 kertaa viikossa. Mahdollisesti myös Kepasta otetaan allergiatestit. Kepan korvat siistit eikä ainakaan näkyvää hiivaa löytynyt.

Raapenäytteet katsottiin sikaripunkin osalta mutta niitä ei löytynyt kummaltakaan.

Molemmat koirat käyttäytyivät erittäin hienosti ja niistä sai olla kovin ylpeä. Oksi herättyään heilutteli häntäänsä sen aikaa kun Kepa tutkittiin.

Tikkejä tuli jalkaan useampi ja niiden päälle hopea, hunajaa sisältävä laskosteippi. Leikkauskohta on suojattu ulkoilun ajaksi siteellä. Kauluriahan tässä pitäsi nyt pitää ja voi olla Oksi joutuu olemaan torstain ja perjantain työpäivät toisessa makkarissa poritin takana kun täällä on muutama innokas "haavanhoitaja". Hieman hitaanoloinen tuo Oksi vielä on vaikka nukuttiin parin tunnin päikkärit operaation jälkeen.

Arco on onneksi pärjännyt nyt hyvin joka yö pidettävällä Bot-loimella. Onneksi.

Oksin patti

Kuinka totta onkaan sanonta, että huoleton on hevoseton mies ja koiraton nainen. Oksille ilmestyi loman aikan eli noin kuukausi sitten toiseen takajalkaan ihon värinen, itonaiselta tuntuva patti. Se ei koiraa tuntunut haittaavan, Oksi ei näyttänyt edes huomaavan että jalkaan on moinen ilmestynyt. Patti sai käpälöidä jne.

Patti on kasvanut kokoa koko ajan ja nyt se alkaa jo koiraakin häiritsemään. Oksi nuolee pattia aika intensiteetillä ja usein siittä vuotaakin verta. Enää siihen koiran mielestä ei tarvisi kenenkään koskeakaan. Viikon verran ollaan menty huonompaan suuntaa ja olen jopa haistavinani patista lähtevän hajun. Tilasin Oksille eläinlääkäriajan patin poistoon ja se on huomenna iltapäivällä.  Olen netistä yrittänyt löytää tietoa koirien ihokasvaimista ja alkuvaiheessa patti näytti samalta kuin kuvat kutaanisesta histiosytoomakasvaimesta. Toivotaan sen myös sellaiseksi paljastuvan koska ko. kasvain on täysin vaaraton.

Kepa on viime viikon aikana kiinnostunut Oksin patista myöskin ja käy sitä tämän tämän haistelemassa. No, siinä ei sinällään ole mitään ihmeellistä. Mutta parina viime iltana on Arco käynyt nuolemassa Oksin naamaa ja päätä. Kari sanoi tämän olevan söpöä mutta itsestäni se on kaikkea muuta kuin sitä. Koska on paras valistautua aina pahimpaan totesininkin Karille, että "muistelepa milloin viimeksi Arco on käyttäytynyt noin ja mitä siitä teikäläiselle seurasi". Arcohan ei ole Oksin läheisyydestä ollut kovinkaan innostunut (yleensä murisee jos Oksi yrittää liian liki) eikä moinen käyttäytyminen ole sille ollut mitenkään tyypillistä edes Kepaa kohtaan. No, toivotaan parasta ja pelätään pahinta, ei kai tässä muuta voi.

Kepa lähtee lääkäriin samalla kerralla, siitä otetaan verikokeita ja katsastetaan tuota sen vatsapuolen ihoa. Lääkäri saa tsekata sitä läpi koska sen oleminen ei ole myöskään ihan entisenlaista.

Olen viime aikoina tutkinut eläinsuojelulainsäädäntöä ja ollut juttusilla kseyn työntekijän kanssa lemmikkieläinten elosta ja olosta. Lain pitäisi olla tiukempi ja työntekijöitä tuolla puolella enemmän, vaikka rankaa varmasti työnkuva onkin.

Muuten ollaan elelty normiarkea lenkkeineen ym. juttuineen. Pakkasta oli toissa aamuna -8 astetta, talvi on tulossa.

Muutoksia arjessa ja Elinan haaste

Meidän arkemme on muuttunut siinä suhteessa, että olen tämän kuun alusta ryhtynyt tekemään lyhyempää työviikkoa eli sunnuntain lisäksi minulla on nyt kaksi arkivapaata. Olen pyöritellyt asiaa mielessäni jo pari vuotta ja kun järjestely sopi kaikille osapuolille joihin järjestely vaikuttaa, eli työkavereille ja Karille, niin nyt se on sitten totta. Välttämättä järjestely ei ole pysyvä vaan voin halutesssani palata normaaliin työviikkoon mutta ainakin tulevan talven haluan mennä näin. Ja toki työkavereiden lomat vaikuttvat asiaan.Katson, että tällä työhistorialla olen sen myös ansainnut :).

Miten tämä vaikuttaa koiriin? Niillä tulee olemaan viikossa vain kolme "keskenäänolopäivää", joten talviaikana päästään neljänä päivänä puuhastelemaan ja lenkkeilemään valoisana aikana. Toivon, että niiden kanssa tulisi tehtyä asioita nykyistä enemmän, varsinkin Oksin kanssa joka selkeästi vaatii tekemistä. Tuskin me edelleenkään mihinkää harrastusryhmään menemme mutta puuhastellaan omiamme omalla aikataululla.

 Uusia kuvia ei ole tullut nyt otettua, joten laitetaan Hessu Hoposta kesäkuva kevennykseksi.

 

Sitten Oksin siskon Limen omistajan blogissa olevaan haasteeseen johon kuulemma sai vastata halutessaan...Musta nää on hauskoja ja tykkään näitä lukea, joten tässä meidän vastaukset :).

 

 

1) Onko vanhempien tietteleillä sinulle miten paljon väliä esim. koiranpentua valittaessa?

Ei hirveästi, aika monet tulokset kertovat enemmänkin omitajan viittseliäisyydestä ja taidoista kuin koirasta itsestään. Ennemminkin katsoisin luonnetestistä ääniinreakoimista ja mahdollista Mh-testiprofiilia. Mutta voisin ostaa pennun myös ihan kasvattajan kertomankin mukaan ilman minkäänmoisia tuloksia tai testejä.

 

2) Jos koirasi olisi jokin herkku mikä se olisi?

Arco: varmastikin merkkari, hyvä mutta saa olla varovainen että paikat ei irtoa.

Kepa: lakritsijäätelö, mun ehdoton herkku johon en kyllästy koskaan.

Oksi: kaikella tapaa terveellinen ja tarpeellinen ja maistuva  päivittäinen herkku-rahkaa annasmurskalla.

 

3) Oletko löytänyt oman koirarotusi, jos niin mikä se on?

Löysin oman rodun heti kun Arco oli kotiutunut :) Eli pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira, holskuja tulee minulla olemaan aina.

 

4) Mitä olet valmis maksamaan koirasta?

Kasvattajan pyytämän hinnan.

 

5) Suurin tuho mitä koirasi on saanut aikaan (jos on tuhonnut jotakin)?

Tää ei ole varsinaisesti tuho mutta Arco oli pentuaikana kakannut Karin treenikassiin. Kari ihmetteli kakanhajua punttisalin pukuhuoneessa ja Arcon tekoset löytyivät kassista kun Kari rupesi treenivaatteiden vaihtoon. Treenikassi lensi roskikseen ja treenit jäivät siltä illalta väliin. Oli herättänyt hipeyttä treenikavereissa...Oksi hieman purkasi eteisen maton ompeleita pentuaikana mutta matto on käytössä edelleen. Meillä koirat eivät ole tuhonneet varsinaisesti mitään.

 

6)Mitä mieltä olet sekarotuisista? Tai niiden "kasvattajista"?

Tykkään itse kaikista koirista rotuun tai roduttomuuteen katsomatta. Useat sekarotuiset ovat upean näköisiä. Voisi olla ihan hyvä idea sekoitella näitä sekarotuisia rotukoiriin, voisi tehdä geenipoolille ihan hyvää. Mun mielestä sekarotuisiakin voi kasvattaa mutta siinä pitäsi kiinnittää samooihin seikkoihin huomiota kuin rotukoirienkin kanssa esim. terveys ja luonne. Pentutehtailuun mulla on ehdottoman kielteinen asenne niin rodullisissa kuin roduttomissakin.

 

7) Jos saisit harrastuslajeissa muuttaa jotakin mitä muuttaisit?

Sallisin sekarotuisten osallistumisen kilpailuihin.

 

8) Mitä mieltä olet koirapuistoista? Veisitkö koirasi sinne?

Mun mielestä ihan ok paikkoja. Arcon kanssa käytiin pentuaikana useastikin ja olen myös käynyt Arcon ja Kepan kanssa tutussa koiraporukassa. Vaatii kyllä omistajilta hyvää koira/pelisilmää että kahnauksia ei synny. Voisin viedä koirani sinne ihan hyvin mutta en ehkä lykkäsi koko kokoonpanoa sinne kerralla ihan vieraiden koirien kanssa, nää kun tuppaavat pitämään yhtä jos rähinöitä syntyy. Mun mielestä myös jokainen koirapuistokävijä on velvollinen siivoamaan puistossa :)

 

9) Oletko ennakkoluuloinen jotakin rotua kohtaan? Mitä?

En ole ennakkoluuloinen ihminen olenkaan :) Koirat ovat yksilöitä.

 

10) Pidätkö enemmän uroksista? Vai kenties nartuista? Miksi?

Mulla ei ole suosikkisukupuolta. Urokset ovat useassa rodussa näyttävämmän näköisiä. Nartuissa olen tavannut enemmän eitollaistameille-yksilöitä mutta siitä sukupuolesta on myös löytynyt niitä ihan huipputyyppejäkin.

 

11)Ovatko koiria koskevat lait mielestäsi oikeudenmukaisia? Jos ei niin mikä ja miksi?

Mun mielestä eläisuojelulaki ylipäätään pitäsi olla tiukempi ja sen rikkomisesta saadut rangaistukset kovempia. Koiria koskevat säädökset esim. minimi tarhakokojen yms. suhteen ovat ihan liian pienet . Jne. Jne. Jne.Tää on asia joka saa mut aina hermostumaan.

 

Keikkahommissa :)

 

Olin alkuviikon, maanantaista keskiviikkoon, hoitamassa tuttavaperheen koiria maalaismaisemissa reilun 30 minuutin ajomatkan päässä Kouvolasta. Todellisissa maalaismaisemissa, jossa toisella pellolla pörräsi trakatori ja toisella ammuivat lehmät. Maaseutu mielestäni määritellään sillä millaista tietä pitkin sinne ajetaan, hiekkatie = maaseudulla ollaan. Tämäkin täyttyi tällä keikalla :).

 

Koirista ennestään minulla tuttuja oli kaksi. Black Auras kennelin kasvatti, pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira Rico, jota olen ollut hoitelmassa aikaisemminkin ennen Oksin meille muuttoa pariinkin otteeseen. Rico on tullut perheeseen kodinvaihtajana. Ricon kanssa asusteli silloin saman kennelin kasvattinarttu Valko, joka on jo edesmennyt. Rico on 10,5 vuotias paapparainen, joka on iän huomioon ottaen vielä hyväkuntoisen oloinen. Rico on isänä yhdessä Konnamuorin kennelin pentueessa. Kaksi muuta perheen koiraa on kotkalaisen Zinnias kennelin pitkäkarvaista collienarttua. Niistä vanhempi, Siiri, oli itselleni tuttu, olin sen Oksin ollessa pentu tavannut kerran. Siiri on siis hieman vanhenpi kuin meidän Oksi poika. Nuorin koirista, Toffee, oli itselleni ihan uusi tuttavuus. Colliet rotuna on minulle vieras, joten oli mukava päästä viettämään aikaa kahden ko. rodun yksilön kanssa. Jos niiden pohjalta voisi jonkin sortin mielipidettä rodusta muodostaa. Olin tavannut tosin kaikki kolme pikaisella käynnillä pariviikkoa sitten kun sovittiin aikatauluista yms. Joten en Toffeelleekaan ollut ihan umpivieras.

 

Ricon tavat tunsinkin entuudestaan. Siiristä omistajat kertoivat sillä olevan ongelmia sisäsiisteyden kanssa. Toffee on puolestaan elänyt koko elämänsä maaseudulla vapaana, joten omistajat arvelivat, että koira ei kävelisi valjaissa ja hihnassa. Ainakin tarpeiden teko kyseisissä vermeissä olisi haasteellista.

                                                              Hoidokit yhteislenkillä

Perhe itse pitää koiria irrallaan pihalla mutta sanoin itse käyttäväni ne remmeissä, joten hoitoajanjaksona koirat eivät vapaudesata saisi nauttia. Omana kauhuskenaarionani oli, että jokin koirista jäisi auton alle, söisi rotanmyrkkyä, käärme pistäisi tai  koira saisi jonkin sortin trauman tms. josta en itse olisi tietoninen jos koira ottasi pihalta ritolat. Lisäksi en ole ollenkaan varma tottelisivatko koirat luoksetulokäskyä kun sen esitää niille tuntemattomampi ihminen. Joten ehdoton nounou koirien irtiololle sinä aikana kun olisin niistä itse vastuussa :).

Omistajien lähdettyä käytin Siirin pienellä hihnarinksalla pissatuksella. Sitten otin ns. härkää sarvista ja oli Toffeen vuoro. Pikkaisen tytsy valjaita mulkoili, että "ei tollasia" mutta muutama palkkionami oikean suuntaisesta toiminasta teki tehtävänsä ja valjaat olivat Siirin päällä. Kävi heti selväksi että ruuan eteen Toffee oli oikein innokas tekemään hommia. Hihna valjaisiin kiinni ja ovi auki. Toffee oli sitä mieltä aluksi että liikkuminen moisissa vehkeissä on tylsää mutta kun nappula lensi rappujen alapäähän oli tytsykin siellä alta aikayksikön. Heittelin nappuloita noin puolentoista metrin päähän koirasta ja aina kun koira liikkui lensi uusi nappula. Houkuttelua siis :). Mutta saatiin liikettä eli kävelyä aikaiseksi ja noin kuuden nappulan jälkeen ryhdyin palkaamaan koiraa liikkeessä kädestä. Tällä systeemillä käytiin ns. oman tien päässä ja palattiin takaisin talolle. Tällä pienellä hihnakävelylenkillä kävi myös selväksi että koira ei pelännyt valjaita/hihnaa vaan oli niihin ihan vaan tottumaton. Ja se että kyseisellä yksilöllä riittää toimitakykyä kyllä vaikka mihin. Ricosta tiesin että sen sisäsiisteys on kunnossa joten poika pääsi pissalle aina viimmeisenä.

                             Toffeen väritys ei ole colliella sallittu eli koira on ns. värivirheellinen.

Kun tultiin Ricon kanssa sisälle oli jompikumpi tytöistä järjestänyt meille haisevan yllätyksen. Korjailin kakat koirahuoneen lattialta vähäeleisesti pois ja pesin muovimatto osuuden lattiasta.

Olin pikavisiitillä laittanut merkille, että Ricon turkki kaipaisi harjailua. Olin ottanut mukaan kotoa kampoja ja harjoja, jotka oli havainnut hyviksi omien holskujen kohdalla. Tytöt saivat odottaa portin takana eteisessä että saatiin Ricon kanssa työrauha. Vetelin koiran läpi metallipiikkisellä karsalla, karvaa lähtikin yhden holsku uroksen verran (kuva alla). Rico makaili kyljellään silmät kiinni harjauksen ajan ja sitä sai pyöritellä vaikka mihinkä asentoihin. Voisi varmaan hyvällä omallatunnolla todeta että papparainen nautti :). Tässä välissä käytin kolmikon totutussa järjestyksessä ulkona. Toffeen kanssa toimittiin samoin kuin aiemminkin. Valjaiden laiton jälkeen palkka, nami heitettynä rappusten alapäähän ja palkkio kädestä kun koira liikkuu vierellä. Oikein kivasti sujui :).

Kahvitauon jälkeen jatkoin Ricon turkin parissa. Kampasin koiran läpi metallikammalla. Putsasin korvat, jotka olivatkin likaiset ja huomasin koiran mahapuolta kammatessani että Ricon "pyssystä" valui vihreää eritettä. Ostoslistalle menivät samantien korvanputsausaine sekä Betadine. Ricolla on todennäköisesti joko esinahantulehdus tai/ja eturauhastulehdus. Kokemuksesta tiesin, että jos vaivana on esinahan tulehdus sen saa hoidettua Betadinella kun vain säännöllisesti putsaillee "pyssyä". Oksilla oli muutamman kertaan ennen kastraatiota sama vaiva ja aina saatiin kotikonstein se hoidettua. Lopullisesti molemmista vaivosta pääsee uroskoiran kanssa eroon kastroimalla koiran jos sitä ei ole tarkoitus käyttää jalostukseen. Eturauhastulehdus tarvii tietenkin antibioottikuurin ja sen toteaa eläinlääkäri. Sinällään moinen vaiva Ricon kohdalla ei ole ihme kun koira elää kahden sterkkaamattoman narttukoiran taloudessa. Nartuilla on kuitenkin juoksut peräkkäin pari kertaa vuodessa, joten Rico oleilee samassa koirahuoneessa häkissä vähintään kaksi kuukautta vuodessa juoksuisten narttujen kanssa. Johan moinen laittaa koirapojan sekaisin monella tapaa, houkutuksia on paljon ja lähellä :).

 

Koska oltiin Ricon kanssa päästy vireeseen turkkinharjauksen suhteen, ajattelin että siihen perään voin käydä nartutkin läpi. Koska mentiin ikäjärjestyksessä seuraavana oli Siirin vuoro :). Siirin turkki näytti hyvältä mutta lähempi tarkastelu osoitti että collieltapa pohjavilla ei lähdekään tumppuina turkin pintaan nousten niinkuin holskujen kanssa tapahtuu. Siiri antoi hyvin harjata pintakarvaa mutta kun mentiin lähemmäs ihoa koira alkoi hermostumaan. Vähän kovempi nippaus/veto turkista sai Siirin käyttämään hampaita. Ikävältä koirasta varmaan tuntuikin mutta kävi myös selväksi, että Siiri käyttää hampaitaan helposti jos kokee siihen olevan tarvetta. Varsinaisesti en kokenut se yrittävän purra minua eikä minuun jälkiä tullut, mutta nappaa kyllä. Kai tuota voisi sanoa jonkinsortin varoittamiseksi mutta hammastelu tulee kyllä ilman varoituksen sanaa eli murinaa.

No, minä  kun en pienistä lannistu niin jatkettiin hommaa. Hain nappuloita kehiin ja toisella kädellä syöttelin nappuloita ja toisella harjasin koiraa eli siedätellin koiraa harjaamiseen. Peräpään osalta Siiri oli tosi herkkä ja siellä pohjavillaa olikin tosi paljon. Kynnet leikkasin niin että laiton nappulat maahan ja kun koira söi niitä napsin kynnet poikki. Tassukarvat Siiri antoi leikata hienosti. Siiri on mielestäni herkkä koira, jolla on reagoimista ääniin ja selkeää alusta arkuutta. Tuon tyyppistä koiraa en lähtisi mihinkään hoitotoimenpiteisiin tai muuhunkaan pakottamaan vaan etenisin sen kanssa positiivisesti vahvistamalla. Varsinkin kun hampaiden käyttö tulee nopeasti mukaan jos koira kokee siitä olevan mitenkään hyötyä. Siiri on myöskin erittäin perso ruualle joten sen kanssa pystyy toimimaan hyvin kunhan koira kokee asiasta jotakin hyötyvän. Kannattaa myös muistaa että hammastelulla ei pitäisi saada ihmisessä aikaan mitään reaktiota, ei pelkoa eikä perääntymistä, koska pehmeä koira muistaa kyllä kerrasta mikä on reaktio oli. Siiri on killti koira mutta omanlaisensa persoona. Ja persoona huomioon ottaen lopetettiin harjaushommat siinä vaiheessa kun meillä oli vielä kivaa :). Siirin osalta laitoin merkille, samoin kuin Toffenkin kohdalla, että colliet oppivat kyllä todella nopeasti. Se on se pehmeys :). Joka tapauksessa sain Siiristä harjattua yhden collien verran karvaa tässä sessiossa. Ala kuva on tiistai-illalta, kasa on Siirin kauluksesta.

Toffeen turkki olikin hyvässä kunnossa eli pohjavilla ei ole siltä vielä juoksujen jälkeen lähdössä. Toffeen turkkia saa kammata vähän napakammillakin otteilla eikä koira ole moineskaan. Leikattiinkynnet samoin kun Siiriltä sekä tassukarvat myöskin. Molempien tyttöjen korvat olivat puhtaat.

 

Sitten olikin koirien iltaruuan aika. Ricolla oli maha ollut vähän sekaisin, joten jätin sille lisäriisit antamatta. Vähän vahdin että toisten kupeille ei mennä mutta ruokailu sujui hienosti ilman kummempia touhuja. Illan vilakalla tehtiin yhteiskävely, olin varustautunut ylimääräisillä hihnoilla ja yksillä valjailla, joten päästiin koko poppoo pihalla yhdella kertaa. Siellä Toffee kulki joukon mukana maniosti. Se on erittäin herkkä kehuille, joten palkkionnappuiloden antamista pystyi vähentäään nopealla aikataululla.

 

Pesin illalla vielä Ricon, joka suhtautui asiaan stooalaisella tyyneydellä. Kovin oli ilahtunut kehuista pyyhekuivauksen jälkeen :). Koen, että pitkäkarvaisen holskun turkki on todella helppohoitoinen verrattuna pitkäkarvcollien turkkiin. Holskua en välttämättä pitäsi oma kategoriani mukaan turkkirotuna (täytyy olla kiinnostus turkintoitoon) mutta collieta kyllä pidän.

 

Koirien perheessä koiratonta aluetta on olohuone ja makuuhuone, ja koska olin mennyt koiria hoitamaan nukuin koirallisella alueella eli keittiössä. Yläkuvasta näkee, että sain patjalle seuraa. Rico nukkui mun jaloissa, Toffee kainalossa ja Siiri mun pään vieressä, joten nukkumaseuraa riitti :). Täytyy kyllä myöntää että nukun nykyään vieraassa paikkassa huonosti. Käytin koirat yksitellen yöllä yhden maissa ulkona ja pissathan kaikilta pihalle tuli siinäkin vaiheessa. Aika metkaa, että en illalla enkä yöllä nähnyt minkäänmoisia valoja kuin yhdessä naapuritalossa. Siirin kanssa törmättiin yöllä oudosti käyttäytyvään hiireen, joka aamulla löytyikin navetan kulmalta kuolleenna. Kuollut myrkkyyn kun suusta oli tullut verta. Viskasin heinikkoon ja toivon että koirat eivät syö raatoa sen löytäessään.

 

                                                                       Nenäkoira :)

                                                            Rico pesun jälkeen.

Tiistaiaamuna heräsin viideltä. Mulla oli kahdeksan tunnin työpäivä + matkat päälle, joten ajattelin että aamuaika vieteään ulkona, että Siirille ei kävisi ylivoimaiseksi sisäsiisteyden suhteen. Käytin koirat pikapissalla ja sen jälkeen suihkuun. Sitten lähdin Siirin kanssa ulos, oltiin tunti pihalla, käveltiin lähimetsässä ja pelloilla. Ricon kanssa puolituntia pihalla ja Toffeen kanssa vajaa tunti. Toffeen kanssa käveltiin metsässä talon edessä ja kävi illmi että tytsy on elemintissään metsässä. Toffee haistelle paljon ja siitä olikin varmasti jäljelle kaveriksi. Siiri on selkeästi liikunnallinen ja tykkää lenkkeilystä samoin kuin Ricokin. Ricon ulkoillessani oli joku taas tehnyt kakat sisälle, useampaan kohtaan koirahuoneen muovimatto osuudelle. Tässä vaiheessa tuli mieleen että onko Toffeellakin ongelmia sisäsiisteydessä. No, siivoilin ja tuulettelin huonetta ja lähdin töihin.

 

Pääsin lähtemään töistä puolituntia aikaisemmin ja äkkiä koirien luokse. Omasta mielestäni päivälle tuli liikaa pituutta ottaen huomioon että koirista ainakin yhdellä on ongemia sisäsiisteyden kanssa. Kukaan ei kuitekaan ollut tehnyt mitään sisälle ja muttenkin huusholli oli siinä kunnossa mihin olin sen aamulla jättänyt. Hyvä juttu :). Koirat vuorotellen ulos pissalle. Iltaruokaa en antanutkaan nyt kupeista vaan Siiri sai ruokansa turkinharjauksen aikana. Eli sen turkin työstämistä jatkettiin. Toffee sai ruoka-annoksensa remmikävelyn yhteydessä. Ricon kanssa tein illalla pidemmän lenkin ja se sai ruokansa lenkin yhteydessä  sekä hoitotoimenpiteiden jälkeen. Olin käynyt ruokatunnilla apteekissa hakemassa korvienpuhdistusaineen ja Betadinen. Putsasin Ricon korvat ja "pyssyn". Illalla lueskeiln hetken Collie-lehtiä. Yöllä käytin taas koirat herätessäni pissalla.

 

 Keskiviikkona menkin töihin vasta kahdeksi joten nukuttiin herroiksi kuutteen saakka. Koirat nukkuivat samoissa paikoissa kun edellisenä yönäkin, jossain vaiheessa vaihtoivat vähän kauemmas minusta, taisi ihan liki nukkuessa tulla kuuma :). Nopeat aamupissatukset ja sen jälkeen lähdettiinkin tunniksi kaikki pihalle, käveltiin lähimetsän rinksa ja haahuiltiin pelloilla.

Rico katselee traktoria

                                                                        Talon peltoja

Jatkettiin Siirin kanssa turkkihommia ja nyt leikkasin siltä houskarvat lähes kokonaan pois. Ihan ihoon saakka en vielä päässyt, pohjavilla oli aika kovin tappuuntunut takapäässä. Mahan alle olisi pitänyt ehdottomasti päästä kurkkaamaan/harjaamman mutta nyt itseltäni aika loppui kesken ja homma jäi omistajille. En tiedä kuinka paljon Siirin kanssa on tehty asioita jotka ovat sille vaikeita mutta turkki olisi hyvä saada siihen kuntoon että koiran voisi vaikka pestä.

Aamupaivällä sitten paljastui sekin että molemmat tytöt tekevät isommat asiansa sisälle. Väänsivät ihan pokerina yhdessä koirahuoneen muovimatolle kakat ja Toffee vielä pissit päälle. Tuli vähän sellainen olo itselleni, että huoneessa on tietty paikka johon koirat syystä tai toisesta ovat kakat tehneet ja erittäin helposti siihen samaan kohtaan tekevät. Jos ongelma olisi vain toisella niin voisi epäillä jotakin yksilöllistä hommaa esim. sairautta tms. Mutta molempien ollessa kyseessa tulee mieleen että tapa on tottuttua käytöstä. Itselleni olisi tosi iso ongelma jos omat  koirani eivät olisi sisäsiistejä mutta ongelman ongelmaksi määrittelee  jokainen omistaja itse. Tavasta tehdä asiat sisälle pääsee varmasti näiden koirien kanssa eroon mutta käytöksen muokkaaminen tarvii aikaa ja viitseliäisyyttä ja ennenkaikkea ihmisen täyttyy muuttaa omaa käyttäymistään. Lisäksi tarvittaisiin ympäristön muokkaamista eli uuden lattiapinnan laittoa koirahuoneeseen että vanhasssa muovimatossa oleva haju saadaan kokonaan huoneesta pois. Pelkkä puhdistusaineen käyttö ei tähän riittä koska koiran hajuaisti on niin hyvä. Ja saattaa olla että haju on tarttunut myös rakenteisiin... Asiaan toki vaikuttaa myös se, että pissat ja kakat tytöt ovat tottuneet tekemään vapaana. Mutta koskaan ei voi tietää tuleeko koirien asumismuoto pysymään samanlaisena eli ei varmasti olisi huono asia opettaa tytöt myös kakkaamaan hihnassa.

                                                            Siiri topakkana lenkillä

 

                                                                   Rico-paapparainen

Keskiviikko aamuna Toffeen kanssa katsastamassa lehmiä.

                                   Lähellä räjäytettiin kalliota ja Toffee ei ollut moineskaan.

                                                      Toffee seuraa hihnassa, hieno tyttö :).

 

 Mitä ajatuksia colliesta heräsi näiden kahden koiran kokemuksella ? Collie-lehdessä oli artikkeli jossa todettiin joidenkin erilaisten arkuukisen olevan rodussa suht yleisiä. Kuitenkin rodussa on suhteellisen paljon koiria harrastetaan ja jonkinsortin tuloksiakin syntyy. Varmasti näin. Oma mielipiteeni on että colliet ovat pehmeita koiria ja yksilöissä on paljon eroja. Toimitakykyinen collie on varmasti hieno perhekoira lapsiperheeseen ja harrasteluun. Rodussa on kuitenkin yksilöitä, niinkuin kaikissa roduisissa, joissa on tiettyjä haasteellisia ominaisuuksia. Mitään kikkakolmosia mun mielestä collieitten kanssa ei tarvitse tehdä: rauhallisen määrätietoinen omistaja ja koiran palkkaus halutunlaisesta toiminasta on varmaan avain aikna monen collien kohdalla. Jännä oli huomata että rodulla on aika iso ääniskaala vaikka tytöt eivät mitään kovaa meteliä pitäneetkään. Collieta (pk) haluavan kannattaa olla kiinnostunut turkinhoidosta, ja niinkuin paimenkoirat yleensä, rotu vaikuttaa hyvin liikunnalliselta.

 

 Ricolta löytyi turkinpeusn jälkeen toisesta kyljestä hakaisijaltaan 5 cm mittinen patti. Patti tuntui irtoniselta eikä koira aristellut sitä mitäänkään mutta seurantaan patti kannattaa laittaa, koira on kuitenkin jo, mun milestä, iäkäs rotunsa edustaja.

                                                             Rico seuraa näin hienosti :).

 

Täytyy sanoa, että maaseudulla mieli lepää. Talolle ei kuulunut autojen ääniä ja hiljainen oli kylätie. Olisin mielelläni touhunnut koirien kanssa muitakin juttuja kuin turkinhoitoa mutta asiat tärkeysjärjestykseen :) Tuolla olisi oivat jälki-ja lenkkilymaastot.

                                    Viime yö nukuttiin jo omassa sängyssä, ei ole sen voittanutta :)