Onko vastoinkäymisten määrä vakio?

Meille ei juurikaan kuulu mitään uutta. Arco ja Oksi ovat aloittaneet massiivisen karvanlähdön, joten harjailua on ollut tiedossa lähes joka päivä. Ymmärrän kyllä tuo karvalähdön Arcon osalta mutta ihmettelen suuresti, että mistä Oksi tuota karvaa taikoo kun on turkiltaan aika olematon. Kepa tuntuu säästelevän vielä pohjavillaa vaikka yleensä ovat heittäneet turkit samoihin aikoihin.

Oksin kanssa ollaan hinkattu "jätä" käskyä lähinnä koskien kissoja. Ollaan otettu "odota" käskyä maahanmenon ja istumisen yhteydessä ja olen ottanut nyt pallon palkasi näihin. Oksi palauttaa pallon hienosti lähes 100% käteen (tosin on saanut sitten namin). Ollaan lenkkeilty ja eletty muutenkin sellaista normiarkea.

Ja otsikoon palatakseni...Kepalla on jotakin häikkää silmissä. Se näkee kyllä mutta silmät eivät ole normaalit. Joten se viedään uusinta silmätarkkiin sitten kun käyttämämme silmälääkäri on täällä maisemissa. Kepa on saanut silmistään aikanaan puhtaat paperit mutta alkaa ikä vaikuttamaan. Muutenkin se on vanhettunut kovasti...Parina päivänä se on nuollut kovasti toista etujalkaansa ja nyt on tarkoitus antaa sille kipulääkettä kuurina ja katsoa mitä tapahtuu. Ja se ei ole vielä seitsämää vuotta...Jotenkin takaraivossa jäytää ajatus, että onko se meidän lemmikeistä seuraava joka joudutaan lopettamaan. Vaikka aina ollaan ajateltu, että Arco lähtee koirista ekana mutta se taitaa porskuttaa kaikesta huolimatta yli kymmenvuotiaaksi kaikkia todennäköisyyksiä vastaan taistellen.... Kissoistakin ikä jo paistaa, Nooruksen toinen etujalka naksuu eli tod.näk sillä on nivelrikko ja Olga on laihtunut aika paljon.

Oksille on tilattu kastraatioaika juhannusviikolle. Aikaisemmin ajattelin, että tehdään luustokuvakset samalla kertaa mutta koiran hoidollisesti kastraatioaika tuli nyt ajankohtaikseksi Karin loman myötä. Luusto kuvataan loppukesästä/syksyllä että saadaan selkäkuvista viralliset.

Olen keräänyt pihalta tarpeet koirien kasvisoseeseen. Maitohorsmaa, voikukkaa,vuohenputkea, poimulehteä, piharatamoa ja loput vihannekset kaupan hyllyltä. Pitäisi saada itsestään irti, että keräisi noita kasveja pakkaseen talven soseita varten.

                                                 12 päivän kasvissoseet kolmelle koiralle

Nappulana on koirilla nyt ollut Jahti & Vahti kana-riisi. Vaikuttaa olevan koirille sopiva joten sitä hankintaan jatkossakin.

Ajatuksia ja kuvia viikon varrelta

 Lauman koiramäärä väheni tänään kun porukut ja Oko lähtivät ajelemaan kohti Posiota. Meillä on aika rauhallisen oloista porukaa, tosin Oksi varmaan voisi ottaa pienet perässä juoksentelut ja painimatsit mutta aikuisosasto on lähinnä nukkunut.

Koirat viettivät lähes viikon pihalla, yöllä käytiin sisällä nukkumassa mutta muuten oli ulkoilmaelämää. Oksista ja Okosta hitsautui kivanoloinen kaksikko, joilla oli ihan omat jutut mm. painiminen. Arco ja Kepa tulivat  koirapenskan kanssa kivasti juttuun omalla tyylillään tosin mutta hyvillä mielin jatkossakin voidaan yhdessä olla.

Kaverukset

 

 

 

Mielenkiintoista tavata erirotuinen koira ja verrata sitä noihin omiin. Tietenkään ajatuksia ei rodusta voi hirveästi vetää yhden koiran pohjalta mutta taitaa bortuissa olla eroja verrattuna holskuihin :).

 

Vaikuittaisi sitä, että Okolla on aika kova oma tahto, ja jos sillä ei oikein ole tiedossa/opissa miten eri tilanteissa olisi toivottavaa käyttäytyä se rupeaa jäkittämään tai heittäytyy ihan veltoksi ja pasiiviseksi. No, oppia ikä kaikki ja tämä asia varmaan muuttuu aikaa myöden. Fyysisin keinon ei Okoa hallita tai reagointi on edellisen kaltaista. Helpoin on käskyttää koiraa kun se kuitenkin erittäin mielelään käskyjä tottelee, josta tullankin siihen kouluttamiseen. Oko oli erittäin nopea oppinen ja olikin sääli, että en kerennyt/ jaksanut sen kanssa enempiä touhuta. Olin koko viikon tosi väsynyt ja perjantai-iltana sainkin migreenin.

 

 Muutamaan otteeseen kävin sen kanssa lenkillä, se osaa vierellä käskyn ja kävelee mielestäni remmissä oikein kivasti. Remmin kiristyessä Oko kävisi mielellään istumaan mutta tässä kohtaa taluttajan pitäsi olla nopeampi ja kun koira on hieman hellännyt hihnaa jatkaa vain eteenpäin. Hevosen ja muiden eläinten jätöksiä Oko söisi mielelään muutta antoi kyllä kaikvella suustaan pois kaikki ei-sinne-kuuluvat mutta tämäkin asia pitää tehdä sen kanssa eleettömän päättäväisesti. Palkkasin namilla kun antoi suutaan kaivella ja muutenkin parii otteseen lenkin aikana auoin sen suuta ja palkkasin siitä. Okolla on tapana kääntyä kesken lenkin kävlijän jalkoihin ja odottaa silityksiä ja kehuja. Ei huono, ja kiva kun koira palkkautuu kehuista ja silityksitä, mutta itse en antanut sitä lenkillä harrastaa ja yhden yrityksen, jonka jätin täysin huomioimatta ja jatkoin vaan kävelyä, se ei sitä tarjonnutkaan. Okolla on jossain vaiheessa lenkkilä tapana lyodä lekkeriksi, vanhempani taitavat kutsua tätä ramboiluksi, eli koira rupeaa repimään remmiä ja heittäyttyy mahan, napsii käsiä tai roikkuu vaatteessa. Itse en ole herkkä napsimiselle joten koira ei ehkä saanut haluttua tulosta aikaiseksi eikä napsimistakaan enää esiintynyt. Selväsikin huomio, vaikkakin negatiivinen on Okolle palkkio. Oko tykkää lenkillä haistella joka on itsestäni erittäin positiivinen asia, Oksi voisi tässä kohtaa ottaa Okosta mallia. Lisäksi Oko tykkää käyttää nenää ja välillä pihalla se jäljesti muiden koirien jälkiä, hassua :).

 

Oikeastaan ainut vähän kinkkisempi juttu Okon kanssa on autojen kyttääminen, suprise, suprise :D. Mutta luulen, että asia olisi korjattavissa koska sain sen sen itse muutaman kerran katsomaan ohi kulkevaa autoa isuen ja seisten eli ei heittäytynyt kyttäysasentoon. Mutta mieletömästi onnistuneita toistoja pitäsi saada alle. Autoista Oko kyllä kuumennee ja helposti rupeaa ottamaan kierroksia jo asfalttitien nähdessään. Sinänsä jännä että tätä esintyy vain kun itse kävelet esim. Prisman parrkipaikalla Oko ei reagoi autoihin, ohikulkeviinkaankaan mitenkään. Tosin Oko erittäin mielellään kulkee ihmisen mukana ja jotenkin se on sen oloinen, että "tässä ollaan nyt töissä".

 

 

 Okossa ei ole samanlaista tervävyyttä kuin meidän omissa koirissa. Kyllä se kaiken huomaa mutta mutta kaikki ei ole sen mielestä reagoimisen arvoista. Tempperamentiltaan se on selkeästi rauhallisempi kuin Oksi. Kyllä se jotain puuhaa koko ajan mutta selkesäti rauhallisemmalla temmolla kuin meidän junnu. Okossa on samanmoista jäärä- ja jästipäisyyttä kuin Arcossa, mikä oli itselleni pienoinen yllätys. Olen aina ajatellut, että bortsut ovat kuin ihmisen mieli :). Tosin Oko on ns. paimenlinjaa ja ei kait tuon tyypinen koira saa heti itseensä ottaa jos vaika nauta ei halua kulkea tietyyn suuntaan...

                                                Okolle tyypillinen liikkumistapa

 Ulkomuodon vaihtelu bortusuissa on todella, todella suuri. En ole aiemmin livenä nähnyt samanmoista bordercollieta kuin Oko, kuvissa kyllä. Esim. kisoissa näkemäni bordercolliet ovat paljon hentorakentisempia kuin Oko vaikka niillä säkäkorkeutta olisikin. Sanoinkin jollekin tutulleni, että jos en tietäsi Okon rotua ,väittäsin sitä amstaffin ja nahkacollien sekoitukseksi. Okon kropalla ei ehkä agilityyn olisi asiaa, sen on sinne liian raskastekoinen mutta voisin kuvitella sen esim. johonkin vetohommaan. Siitä saisi nopeasti melkoisen lihaskimpun. Kyllä sillä ketteryyttä on mutta esim. suoralla juoksemissa häviää Oksille eikä päässyt hyppäämään koirien kopin katolle vaikka on kooltaan Kepan luokkaa.

Vahtiviettiä näyttäisi olevan jonkin verran, ei tosin lähellekään holskun verran. Meidän koirien ollessa sisällä ilmoitti kyllä mutta kun oma porukka oli pihalla, jätti vahtimisen suosilla muille koirille. Oko ei ole kovinkaan perso rapsutteluille, tykkää kyllä ihmisistä ja käy hakemassa silityksiä mutta mikään kainalokoira se ei ole. Eikä ihminen välttämättä saa mitään hurjaa hännänheilutussessiotakaan. Kyllä Okossakin näkyy selkeästi, että rotu on nimenomaan työ/käyttökoira. Ihan sellaiselle normi kahdeksan tunnin työpäivää tekevälle ihmiselle pelkäsi seurakoiraksi en kyllä lähtisi suosittelmaan tällä tuttavuudella. Mutta näen kyllä Okossakin ne ominaisuudet mitkä tekevät rodusta niin halutun harrastuskoiran. Oko on kuulemman mun perintökoira, ja kyllä voisin ottaa sen koska vaan tänne meille mutta jos lähtisin rotua holskusta pois vaihtamaan (mitä ei ehkä koskaan tapahdu) niin bordercollie ei ehkä rotuna olisi sen mun koira.

 

Kepan kyljessä näkyy edelleen tuo lyhyeksi leikattu alue

 

                                                   Ojan kaivuu hommissa


 Alla olevissa kuvissa näkee vähän tuota Okon rakennetta verrattuna Arcoon ja myöskin sitä miten Arco rupeaa ottamaan pattiin moinen häirikkö, joka e todellaan ekasta murahduksesta usko, että kannattaisi lopettaa...

Arcoa ja Okoa joutui sanallisesti ohjailemaan jonkin verran kun Oko ei meinannut mitenkään uskoa, että Arco kyllä leikkii aikansa mutta kun se päättää lopettaa niin se oli sitten siinä, ihan aikuisten oikeesti :)

 

Tätä hommaa nuoriso jaksoi tunti tolkulla. Välillä Okon täytyi käydä päikkäreilla asuntoautossa kun siitä tuli yliväsynyt lapsi. Se oli ollut iltaisin ihan sippi ja yksi ilta oli nukahtanut istuilleen ja kaatunyt siitä lattialle...

 

Seuraavan kerran tavataan Okoa ja porukoita kesäkuun puolivälissä Kangasalalla. Ollaan vuokrattu sieltä mökki viikkoksi, itse menen kanakurssi neloselle ja porukat toimivat koiravahteina.

 

 

                                .....Jaa, koiramaailman Einstein....en oikein tiedä uskoisinko............

Jasmirin Zulia "Zulia" 13.12.1999-13.5.2013

Kissamme Zulian kunto meni pari viime viikkoa alaspäin. Takapää oli välillä holtiton eikä jalat oikein tahtoneet pysyä menossa mukana. Eilen illalla Zulia oli hypännyt alas sohvalta ja selästä oli kuulunut ilkeän kuuloinen rusahdus ja kissa oli jäänyt makaamaan paikoilleen. Kari herätti minut ja kertoi mitä oli tapahtunut. Katsastettiin kissan kunto ja seurailtiin sitä vähän, että pitääkö lähteä sen kanssa päivystävän eläinlääkärin luo. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että odotetaan aamuun.

Zulia lopetettiin tänään Eläinsairaala Sykkeessä, jossa sitä oli koko elämänsä aika hoidettu. Otin kissan mukaan heti aamulla kun Syke aukesi ja meidät otettiin  vastaan ylimääräisenä heti ensimmäisen ajavarausasiakkaan jälkeen. Eläinlääkäri totesi kissan tämänhetkisen kunnon, ja katsottuaan noin vuosi sitten otetut röngenkuvat selästä ja polvista, oli myös lopettamisen kannalla. Tämä päätös oli tehty kotona edellisiltaisen episodin jälkeen.

Zulia oli ruskeanaamio colorpoint persialainen, joka syntyi Jasmirin kissalassa yhdistelmästä Zoe´n Fancy Face x Jasmirin Sunshade. Pentueessa oli 2 kollia ja 3 naarasta. Zulian vanhemmat olivat näyttelyissä erittäin menestyneitä mutta Zulia myytiin lemmikitasoisena sen kasvojen toispuoleisuuden takia.

Zulia tuli toisen kissamme Nooruksen kaveriksi ja niistä hitsautuikin mukava kaksikko. Zuliassa oli kyllä hieman tosikon vikaa ja löytökissaamme Olgaan niillä oli asialliset välit mutta ns. sydänystäviä niistä ei koskaan tullut. Sandran asuessa vielä kotona Zulia vietti pääsäänöisesti aikaansa Sandran huoneessa ja oli kovasti muutenkin Sandran perään. Tyttären kotoa muuton jälkeen Kari sai nauttia joskus hyvinkin vaativan oloisen kissaneidin seurasta. Minulle lankesi turkinhoitajan ja muonittajan rooli.

Zulia oli erittäin mukava kissa ja sen myötä saimme tuttavapiiriimme kasvattajan, jonka periaatteita arvostan erittäin korkealle. Ritvalle sai soittaa aina jos jokin asia vaivasi ja hän kertoi myös aina oman mielipiteensä asioista. Häntä myös kiinnosti kasvattiensa kuulumiset koko niiden elinajan. Hyvä kasvattaja on kullanrvoinen tuki lemmikin omistajalle. Joten kiitokset Ritvalle ja Onnille  hienosta kissasta ja Eläinsairaala Sykkeen henkilökunnalle Zulian hoidosta.

Muuten elämäämme kuuluu menoa ja meinkiä. Nuorisosasto, eli Oksi ja Oko, jaksavat leikkiä loppumattomasti. Välillä täytyy laitaa koirat ns. päiväunille ettei meno kiihdy liian hurjaksi. Oko on päässyt lenkille edelleen Arcon tai Kepan seuraksi ja päivät on vietetty lähes kokonaan ulkona.

Me ihmiset olemme istutaneet puita, rakentaneet aitaa, siistineet ruusupuskia, haravoineet ja peranneet mansikkamaan. Tulevan viikon tee puoltapäivää töissä, joten kerkeän viettää aikaa Okonkin kanssa. Alla kuvia koirien viime päivien touhuista....

                                                                     

Lauman vahvistus - bordercollie

 

Meillä on nykyään tällainen, kaikkien tosikoiraharrastajien himoitsema koira. Paimen/käyttölinjainen bordercollie. Oko toimittaa aktiivisen seurakoiran virkaa vanhemmillani, jotka saapuivat kesän aloitajaisiin keran koiransa tänne etelään eilen. Oko on kahdeksan kuukauden ikäinen nuorimies, jolla on menossa jonkinsortin mörköilyvaihe mutta kiva koira kaiken kaikkiaan. Okon isä toimii työkoirana karjatilalla ja em toimittaa seurakoiran virkaa samalla tilalla. Molemmat vanhemmat ovat rekisteröity paimenrekisteriin.

 

 

Oko on mielestäni bordercollieksi iso, se on kooltaa Kepan kokoinen hieman lyhyemmällä rungolla. Okolla on erittäin voimakas luusto ja turkki tuollainen lyhyemmän puoleinen.

 

 Poika oli ensin alkuun hieman ujonpuoleinen ja turvautui kovasti vanhempiin tutustuessaan meidän koiriimme. Kepa pääsi ensiksi Okoon tutustumaan ja niillä menikin yllättävn kivasti. Olin hieman epäluuloinen Kepan suhteen kun se lenkilllä helposti ottaa kierroksia vieraista koirista mutta ottikin heti Okon ns. siipinensä suojaan.

 

Seuraavaksi pääsi Oksi tutustumaan vieraaseen. Oksi olisi mieluusti astunut nuorempaa urosta ja muutenkaan Oko ei erityisemmin arvostanut Oksin erittäin tuttavallista lähestymistapaa.

 

Arcosta jo tiedettiinkin, että mörmötti mikä mörmötti. Eli murisi Okolle nuuskiessaan tätä ja siinä kohtaa Oko meinasi, että liika on liikaa ja napsasi Arcoa naamasta. Arco ei kuitenkaan ollut moksiskaan.

 

Lopuksi otettiin kaikki koirat pihalla ja  meinasihan se Oko saada vähän holskuhivutusta lähinnä porukkajahtaamisena mutta vihellettiin sitten juttu poikki ja laskettiin Oko huilimaan, olihan sillä ollut pitkä reissu Poisiolta tänne meille.

 

 

Olen tehnyt Okon kanssa ihan pieniä juttuja mielenkiinnosta, että kuinka tuo koiramaailman älykkö nyt sitten toimii. Kohteen kosketusta kirsulla ja kosketusalustaa, jätä- käskyä, irti-käskyä, seuraamista yms. Osa jutuista on Okolle jo aiemmin optettu ja osa ihan uusia. Nopeasti se kyllä oppii :). Kriteeriä pitäsi nostaa heti ja olla siitä muutenkin erittäin tarkkana. Juttuja saa sammutettua nopeasti. Palkkasin koiran nappulalla. Oko ei ole valtavan kova ruuan perään, syö kuulemma lenkityksestä riippuen joko yhden tai kaksi ruokaa päivässä. Nappulat kuitenkin menivät palkkioina hyvin vaikka ruoka olikin kuppiin jäänyt.

Palloja on käytetty vain leikissä ja aika innostunuthan tuo niistä on. Taisteluleikkiä ei sen kanssa ole harrastettu, lähinnä siksi että sillä on innostuessaan tapana käydä näykkimään ja repimään vaatteita. Tänään revin sen kanssa köysilelua ja pysyyhän se siinä kiinni kuin takianen ja koiraa saikin pyörittää ilmassa niin kauan kuin jaksoi.Oko on hyvin vahva koira fyysisesti, näykkiminen tuntuu ja lelua se veti todella kovaa. Oko on jännä sekoitus hyvin pehmeää koiraa ja voimakasta taistelutahtoa. Koiraa se puhuu erittäin selvästi, meinasi kait että pitää tehdä oikein korostetusti, ei noi holskut muuten ymmärrä :D. Oko on minun mielestäni aika rauhallinen persoona jos vertaa esim. Oksiin mutta osaan kuvitella sen touhut jos se rupeaa pitkästymään.

Tänään koirat ovakin olleet ulkona lähes koko päivän kaikki neljä. Oko on selvästi hyväksytty joukkoihin mukaan. Arco on käynyt hallinoimassa porkoiden asuntoautoa tuttuun tyylinsä ja myös Oksi ja Kepa ovat käyneet siellä Oko luona kylässä. Tarkoitushan olisi ilmeisesti reissata sitten koko porukka lomalla tuolla asuntoautolla, joten pitäsisi sitten koirienkin pystyä olemaan siellä sulassa sovussa. Oksi ja Oko ovat juosseet pihalla nuoruuden innolla ja vanhempi sukupolvi auringosta nauttien.

 

Keä on todella alkanut, koivuissa on jo pienet lehdet ja tänään oli kesän ensimmäinen ukonilmakin.

Kuulumisia

 

Pihahommia on tullut tehtyä viime päivinä enemmän kuin koirien kanssa touhuiluja. Korien kanssa ollaan lenkkeilty ja Oksin kanssa joitain perusjuttuja muiden hommien lomassa vahvistettu. No, joka tapauksessa osa kesäkukista on istutettu ja tätä homaa tehdessäni alempi kaksikko kämähti yhteen.

 

 

Pihaamme ohitti juoksija ja olin käskyttänyt koirat pois aidan luota. Heitin maahan nappuloita kun koirat juoksivat luokseni. Käänsin koirille selän ja jatkoin mullan lappamista ruukuihin kun kämähdys kävi. Oikeastaan pelkästään oma syyni, jos olisin valvonut nappuloiden syömistä olisin ollut ns. ajan hermolla ohjeistamaan koiria. Arco on erittäin tarkka ruuasta ja todennäköisesti Oksi oli tullut liian lähelle tai sitten Arco yritti omia kakki itselleen tms. Meteli oli melkoinen. Oksi on kovin huvittavan näköinen kun siltä pelmahtaa koko kaulus ja selkäkarvat pystyyn. No, Oksi yritti kammeta Arcoa maahan ja taisi se Arco siellä kerran selällään pyörähtää. Kepa härkkii välissä eikä sen toimista oikein ota selvää- yrittää kait saada poikia lopettamaan moiset pöllöilyt. Kepan sain sanallisesti kuitenkin pois tilanteesta. Oksin jouduin vetämään Arcosta irti. Arcon kaulus ja naama märkänä.

 

Tilanne oli ohi heti kun sain Oksin Arcosta irti, kenelläkään ei tullut reikiä mutta Arco taisi saada kolauksen itsetuntoonsa. Koirat olivat heti ihan normaaleja ja jatkoivat touhujaan yhdessä eli ei kyräilyä ilmassa. Nää ei ole kivoja juttuja ollenkaan mutta en voi syyttää kuin itseäni enkä haluaisi näiden toistuvan koska epäilen että kynnys madaltuu kerta kerralta.. Onneksi pysyin itse ihan rauhallisena, en muistaakseni sanonut kuin Kepalle "pois" ja Oksille "ei". Pojat ovat aika eriluontoiset, Arco on jäärä ja Oksi tulistuu sekunnin sadasosassa.

 

 Mihinkään "selvittääkööt koirat välinsä keskenään"- juttuun en tule lähtemään vaikkakin tiedän sitä rodun piirissä harrastettavan. Olen itse haalinut koirayksilöt samaan huusholliin omien mieltymysteni mukaisesti, ne eivät ole saaneet itse päättää millaisessa koiralaumassa elävät. Joten olisi mun mielestä kornia antaa niiden sitten selvitellä välejään itse. Toiseksi en usko mihikään tiukkaan laumahierkiaan koirien välillä, minusta ne pelaavat enemmänkin sen pohjalta kuka mitäkin asiaa eniten haluaa jne. Ja koska mitään tiukkaa hierarkiaa ei ole (jonka pohjalta ne ratkaisunsa tekisivät esim. ykköskoira saa kaiken minkä haluaa tms.) niin niiden välinen selvittelyihin ei voi kertakaikkiaan luottaa.

 

Meidän kämähdyksen jälkeen Kari oli pysähtynyt pyörölenkillään naapurin kanssa juttusille ja siellä pitit olivat ottaneet yhteen uudesta lelusta. Joten onkohan sitä ilmassa?

              
"Hei äiskä, mä en nyt kerkeä kun mulla on muita tärkeitä hommia.........."

 

Nokkosviljelmäni kasvavat kohisten, eilen pääsinkin jo leikkaamaan satoa. Sato päätyy kuivatikseen ulkosaunanlauteille ja sieltä koirien ruuan joukkoon. Nokkosen sanotaan olevan ns. superfoodia, vitamiinenja ja hivenaineita siinä on enemmän kuin merilevässä.

 

 

 

 Mitäs muuta sitten... Ai niin. Olen ollut koko holskunomistaja historiani rotuyhdistyksen jäsen. Tänä vuonna en maksanut jäsenmaksuani, joten olen sitten eronnyt yhdistyksestä. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että en tarvitse yhdistystä mihinkään. Ja lisäksi olen joistakin yhdistyksen menettelyistä eri linjoilla. Sanotaanhan sitä toki, että jos ei ole tyytyväinen niin voi itse yrittää vaikuttaa. En vain ole vaikuttujatyyppi ja itselläni on vaikeuksia toimia ihmisten kanssa jotka edustavat toista ääripäätä kuin itse olen. Joten se siitä sitten :), yhdistyksellä menee kuitenkin hyvin enkä usko sen todellakaan kaatuvan minun jäsenmaksun puutteeseen.

                                                           
                                                                          
                                                 Arco ja Oksi kuuntelevat, että mitä asiaa?

                                                  
 Olen viime päivinä pohdiskellut sellaista asiaa, että kuinka paljon leikitystyyli ja koiran palkkaaminen, eli millä palkataan, vaikuttaa koiran yleisolemukseen? En tiedä onko tästä jonkinlaista tutkimusta tehty mutta aihe on kovin mielenkiintoinen. Lähinnä ajatus tuli mieleen saalisleikillä palkaamisesta esim. pallo. Uskon vakaasti, ja taitaa tästä olla kokemuksiakin, että pallon heittely lisää saalisviettiä. Mutta jos ajatellaan tämä taisteluleikkinä, palkkana taistellaan esim. patukasta. Lisääkö se koiran agressiota....?Vai mihin viettiin se vaikuttaa?
                                                   

 

"Minäenolekoskaansekaantuntumihinkäänkahakkaanpoisseminustaminäolenkilttilikka, niih."

 

 

 

"Joo, on ne omistuisia, noi koirat"

 

 

 

 

 

 

Kuulumisia sateenkaaren tältä puolen

 

  Elämä on soljunut tasaiseen tahtiin viime päivien aikana. Koirien emäntä on kipuillut hammastaan kovin ja touhuilut koirien kanssa ovat jääneet ihan pihalla pyörimiseen ja lenkkeilyyn.

 

  Oksin korva vaikuttaisi olevan kunnossa, jälkitarkastukseen päästään sitten kun elli on lomansa pitänyt. Oksi on selvää seurakoira ainesta, tänään etupihaa haravoidessani sen piti istua niin että näki minut koko ajan. Arcoa eikä Kepaakaan paljon kiinnostanut että mihin emäntä oli kadonnut.

 

 Viime päivien aikana koirat ovat saaneet etsiä iltanappulansa pihalta ja kissat ovat aloittaneet kissatarhailun. Tänään lämmintä oli auringossa jo +20, joten sieltä se kesä saapuu. Mitään erikoisempaa ei ole lähiaikoina näköpiirissä koirien suhteen. Vanhempani kera Oko-bortsun tulevat lähiaikoina käymään täällä etelässä. Hauska tavata Oko vihdoin viimmein, saas nähdä millaisia ne koirarotujen älyköt sitten ihan livenä ovat :).