Ajatuksia ja kuvia viikon varrelta

 Lauman koiramäärä väheni tänään kun porukut ja Oko lähtivät ajelemaan kohti Posiota. Meillä on aika rauhallisen oloista porukaa, tosin Oksi varmaan voisi ottaa pienet perässä juoksentelut ja painimatsit mutta aikuisosasto on lähinnä nukkunut.

Koirat viettivät lähes viikon pihalla, yöllä käytiin sisällä nukkumassa mutta muuten oli ulkoilmaelämää. Oksista ja Okosta hitsautui kivanoloinen kaksikko, joilla oli ihan omat jutut mm. painiminen. Arco ja Kepa tulivat  koirapenskan kanssa kivasti juttuun omalla tyylillään tosin mutta hyvillä mielin jatkossakin voidaan yhdessä olla.

Kaverukset

 

 

 

Mielenkiintoista tavata erirotuinen koira ja verrata sitä noihin omiin. Tietenkään ajatuksia ei rodusta voi hirveästi vetää yhden koiran pohjalta mutta taitaa bortuissa olla eroja verrattuna holskuihin :).

 

Vaikuittaisi sitä, että Okolla on aika kova oma tahto, ja jos sillä ei oikein ole tiedossa/opissa miten eri tilanteissa olisi toivottavaa käyttäytyä se rupeaa jäkittämään tai heittäytyy ihan veltoksi ja pasiiviseksi. No, oppia ikä kaikki ja tämä asia varmaan muuttuu aikaa myöden. Fyysisin keinon ei Okoa hallita tai reagointi on edellisen kaltaista. Helpoin on käskyttää koiraa kun se kuitenkin erittäin mielelään käskyjä tottelee, josta tullankin siihen kouluttamiseen. Oko oli erittäin nopea oppinen ja olikin sääli, että en kerennyt/ jaksanut sen kanssa enempiä touhuta. Olin koko viikon tosi väsynyt ja perjantai-iltana sainkin migreenin.

 

 Muutamaan otteeseen kävin sen kanssa lenkillä, se osaa vierellä käskyn ja kävelee mielestäni remmissä oikein kivasti. Remmin kiristyessä Oko kävisi mielellään istumaan mutta tässä kohtaa taluttajan pitäsi olla nopeampi ja kun koira on hieman hellännyt hihnaa jatkaa vain eteenpäin. Hevosen ja muiden eläinten jätöksiä Oko söisi mielelään muutta antoi kyllä kaikvella suustaan pois kaikki ei-sinne-kuuluvat mutta tämäkin asia pitää tehdä sen kanssa eleettömän päättäväisesti. Palkkasin namilla kun antoi suutaan kaivella ja muutenkin parii otteseen lenkin aikana auoin sen suuta ja palkkasin siitä. Okolla on tapana kääntyä kesken lenkin kävlijän jalkoihin ja odottaa silityksiä ja kehuja. Ei huono, ja kiva kun koira palkkautuu kehuista ja silityksitä, mutta itse en antanut sitä lenkillä harrastaa ja yhden yrityksen, jonka jätin täysin huomioimatta ja jatkoin vaan kävelyä, se ei sitä tarjonnutkaan. Okolla on jossain vaiheessa lenkkilä tapana lyodä lekkeriksi, vanhempani taitavat kutsua tätä ramboiluksi, eli koira rupeaa repimään remmiä ja heittäyttyy mahan, napsii käsiä tai roikkuu vaatteessa. Itse en ole herkkä napsimiselle joten koira ei ehkä saanut haluttua tulosta aikaiseksi eikä napsimistakaan enää esiintynyt. Selväsikin huomio, vaikkakin negatiivinen on Okolle palkkio. Oko tykkää lenkillä haistella joka on itsestäni erittäin positiivinen asia, Oksi voisi tässä kohtaa ottaa Okosta mallia. Lisäksi Oko tykkää käyttää nenää ja välillä pihalla se jäljesti muiden koirien jälkiä, hassua :).

 

Oikeastaan ainut vähän kinkkisempi juttu Okon kanssa on autojen kyttääminen, suprise, suprise :D. Mutta luulen, että asia olisi korjattavissa koska sain sen sen itse muutaman kerran katsomaan ohi kulkevaa autoa isuen ja seisten eli ei heittäytynyt kyttäysasentoon. Mutta mieletömästi onnistuneita toistoja pitäsi saada alle. Autoista Oko kyllä kuumennee ja helposti rupeaa ottamaan kierroksia jo asfalttitien nähdessään. Sinänsä jännä että tätä esintyy vain kun itse kävelet esim. Prisman parrkipaikalla Oko ei reagoi autoihin, ohikulkeviinkaankaan mitenkään. Tosin Oko erittäin mielellään kulkee ihmisen mukana ja jotenkin se on sen oloinen, että "tässä ollaan nyt töissä".

 

 

 Okossa ei ole samanlaista tervävyyttä kuin meidän omissa koirissa. Kyllä se kaiken huomaa mutta mutta kaikki ei ole sen mielestä reagoimisen arvoista. Tempperamentiltaan se on selkeästi rauhallisempi kuin Oksi. Kyllä se jotain puuhaa koko ajan mutta selkesäti rauhallisemmalla temmolla kuin meidän junnu. Okossa on samanmoista jäärä- ja jästipäisyyttä kuin Arcossa, mikä oli itselleni pienoinen yllätys. Olen aina ajatellut, että bortsut ovat kuin ihmisen mieli :). Tosin Oko on ns. paimenlinjaa ja ei kait tuon tyypinen koira saa heti itseensä ottaa jos vaika nauta ei halua kulkea tietyyn suuntaan...

                                                Okolle tyypillinen liikkumistapa

 Ulkomuodon vaihtelu bortusuissa on todella, todella suuri. En ole aiemmin livenä nähnyt samanmoista bordercollieta kuin Oko, kuvissa kyllä. Esim. kisoissa näkemäni bordercolliet ovat paljon hentorakentisempia kuin Oko vaikka niillä säkäkorkeutta olisikin. Sanoinkin jollekin tutulleni, että jos en tietäsi Okon rotua ,väittäsin sitä amstaffin ja nahkacollien sekoitukseksi. Okon kropalla ei ehkä agilityyn olisi asiaa, sen on sinne liian raskastekoinen mutta voisin kuvitella sen esim. johonkin vetohommaan. Siitä saisi nopeasti melkoisen lihaskimpun. Kyllä sillä ketteryyttä on mutta esim. suoralla juoksemissa häviää Oksille eikä päässyt hyppäämään koirien kopin katolle vaikka on kooltaan Kepan luokkaa.

Vahtiviettiä näyttäisi olevan jonkin verran, ei tosin lähellekään holskun verran. Meidän koirien ollessa sisällä ilmoitti kyllä mutta kun oma porukka oli pihalla, jätti vahtimisen suosilla muille koirille. Oko ei ole kovinkaan perso rapsutteluille, tykkää kyllä ihmisistä ja käy hakemassa silityksiä mutta mikään kainalokoira se ei ole. Eikä ihminen välttämättä saa mitään hurjaa hännänheilutussessiotakaan. Kyllä Okossakin näkyy selkeästi, että rotu on nimenomaan työ/käyttökoira. Ihan sellaiselle normi kahdeksan tunnin työpäivää tekevälle ihmiselle pelkäsi seurakoiraksi en kyllä lähtisi suosittelmaan tällä tuttavuudella. Mutta näen kyllä Okossakin ne ominaisuudet mitkä tekevät rodusta niin halutun harrastuskoiran. Oko on kuulemman mun perintökoira, ja kyllä voisin ottaa sen koska vaan tänne meille mutta jos lähtisin rotua holskusta pois vaihtamaan (mitä ei ehkä koskaan tapahdu) niin bordercollie ei ehkä rotuna olisi sen mun koira.

 

Kepan kyljessä näkyy edelleen tuo lyhyeksi leikattu alue

 

                                                   Ojan kaivuu hommissa


 Alla olevissa kuvissa näkee vähän tuota Okon rakennetta verrattuna Arcoon ja myöskin sitä miten Arco rupeaa ottamaan pattiin moinen häirikkö, joka e todellaan ekasta murahduksesta usko, että kannattaisi lopettaa...

Arcoa ja Okoa joutui sanallisesti ohjailemaan jonkin verran kun Oko ei meinannut mitenkään uskoa, että Arco kyllä leikkii aikansa mutta kun se päättää lopettaa niin se oli sitten siinä, ihan aikuisten oikeesti :)

 

Tätä hommaa nuoriso jaksoi tunti tolkulla. Välillä Okon täytyi käydä päikkäreilla asuntoautossa kun siitä tuli yliväsynyt lapsi. Se oli ollut iltaisin ihan sippi ja yksi ilta oli nukahtanut istuilleen ja kaatunyt siitä lattialle...

 

Seuraavan kerran tavataan Okoa ja porukoita kesäkuun puolivälissä Kangasalalla. Ollaan vuokrattu sieltä mökki viikkoksi, itse menen kanakurssi neloselle ja porukat toimivat koiravahteina.

 

 

                                .....Jaa, koiramaailman Einstein....en oikein tiedä uskoisinko............