torstai 27. joulukuuta 2012

Kuulumisia

Kovin kummoisia ei ole puuhailtu. Sandra ja Timi olivat meillä lauantaista keskiviikkoon ja tuli vietettyä enemmän aikaa noiden nuorten kanssa kuin koirien. Normilenkkeilyä ja Oksin kanssa pientä reeniä pihalla ja keittiötottista.

Arco kävi tänään hierojalla. Selkä samasta kohtaa jumissa kuin aiemminkin mutta muuten hyvä. Hieroja-Jonna löysi Arcon toisesta takajalasta patin, jota siellä ei aiemmin ole ollut. Täytynee tutkia sitä vähän tarkemmin paremmalla ajalla. Arco mörmötti ekaa kertaa käsittelyn aikana mutta saattoi johtua noista viime päivien muutoksistakin.  Arco nukkui normaalista poiketen olohuoneessa nuorten vierailun aikana ja koirilta oli myös rajattu pääsy toiseen makkariin. En meinaan usko, että koiriin tottutamaton vävypoika olisi ollut kovin mieleissään saadessaan kolme holskua viereensä nukkumaan :D. Joten säästettiin vävypoikaa moiselta. Seuraava hieronta on kolmen viikon kuluttua. Ja kehoitus käyttää Botin verkkoloimea yöaikaan.

Koirien välit ovat olleet hyvät. Tuleehan noita seurattua vähän tiiviimmin tuon kahakan jälkeen mutta mitään erikoista ei niiden väleissä ole huomattavissa. Eli kaikki hyvin tällä rintamalla.

Noorus ja Zulia saivat nyt lyhyemmät turkit. Toivottavasti pysyvät takutkin paremmin poissa. Kuvia ei valitettavasti tullut otettua vaikka kamerakin kylässä kävi...

maanantai 17. joulukuuta 2012

Kuulumisia

Täällä on tehty lumitöitä oikein urakalla. Lunta on pihassa jo niin paljon, että koirat ovat tehneet omia polkujaan joita myöten kulkevat. Arcoa ja Kepaa ei lumessa pohrustaminen oikein kiinnosta mutta Oksista se on kivaa:). Polut ovat kovassa käytössä ja varsinkin Arco vaikuttaa kiitolliselta kun suuriosa ulkoilualueesta on kolattu.

Oksista on hauska olla lumitöissä mukana - vaikea sanoa mitä sen päässä liikkuu mutta kovin tärkeältä se vaikuttaa :D. Juoksee lumikolan edessä ikään kuin katsomaan, että minne ne lumet kannattaisi laittaa. Oksi kiipeillee myös mielellään lumikasojen päällä yms. lapset ovat lapsia vaikka olisivat sitten karvaisia sellaisia.

Oksin kanssa olen tehnyt kotiaskareiden ohella luopumisharjoituksia. Mukavaa, että tulee useampi vapaapäivä jotta jää aikaa touhuilla noitten eläinten kanssa. Sandra ja Timi tulevat ensi lauantaina ja se tietää Noorukselle ja Zulialle turkkitalkoita. Zulia ei oikein enää jaksa tuosta turkistaan itse huolehtia.

Olen syöttänyt ulkolintuja. Paljon lintulaudalla käy varpusia ja talitiaisia. Mukanan näkyy sinitiasia, hömötiaisia, muutama närhi ja harkkapari sekä yksi mustarastas. Eilen näin ensimmäisen punatulkun. Lintuja on mukava seurata :).

lauantai 15. joulukuuta 2012

Nyt se sitten tapahtu...

Eli meillä koirat kämähtivät yhteen ekan kerran pari päivää sitten. Olin lumitöissä pihalla ja kaikki kolme olivat mukana. Noitten riuhumisleikit tuppaavat menemään niin, että Arco ja Kepa littoutuvat Oksia vastaan. Siinä sitten juostaa peräkanaa ja riehutaan muutenkin aika fyysisesti. Tähän mennessähän on käynyt niin, että Oksi on käyttäytynyt hyvin pentumaisesti mutta nyt sen pinna paloi totaalisesti.

Olin koirista noin  jonkun matkan päässä kun käninä alkoi. Karjaisulla "nyt loppu" sain Kepan poistumaan takavasemmalle. Kävellessäni Arcoa ja Oksia kohti mietin mitä tekisin- heitänkö niitä lumikolalla vai mitä... Tällaisessa tilanteessa mulle tulee sellainen apinaraivo "meillähän ei tapella" (sama tunnetila tulee aina kun irtokoira juoksee jostakin kohti kun olen omieni kanssa lenkillä). Arco oli tilanteessa alakynnessä, Oksi oli painanut sen vasten lumipenkkaa joten ajattelin että Oksi pitää saada tilanteesta ensin pois. Jostain takaraivosta tuli varoitus "älä mene käsinesi tappelevien koirien pääpuolelle". Nappasin Oksia takareisistä kiinni ja sain sen verran vedettyä sitä poispäin, että sain sujauttettua kädet sen rinnan ympärille. Jonkun verran sain tässä töitä tehdä ja päähän pälkähti jo ajatus, että "tää ei toimi" mutta apinanraivo yleensä auttaa asiaa kummasti. Normitilanteessa en Oksia nykyään jaksa juuri nostaa mutta nyt sain heitettyä sen lumipenkkaan ns. niskapersotteella. Samalla koirille karjaisu "häviä" jolloin Arco meni rappusille ja Oksin sain  käskytettyä talon kulman taakse. Jostain tuli ajatus, että koirat pitää saada niin, että ne eivät näe toisiaan.

Arco ja Kepa käskyllä "maahan" ylimmälle rappuselle ja jatkoin lumitöiden tekemistä. Oksi yritti kyllä hiippailla takasin mutta sain sen käskytettyä pysymään poissa muiden luota. Meni varmaan kymmenisen minuuttia kunnes sain lumityöt loppuun ja sitten pyysin Oksin takasin muiden luo. Tilanne oli jo ihan ok, ei mitään kyräilyä tms. Pyörittiin vielä hetki pihalla ja sitten mentiin yhdessä sisälle.

Itseni piti tämän tästä muistuttaa, että yritä nyt käyttäytyä ihan normaalisti, että koirat eivät rupea ihmettelemään. Toki tulihan niitä pidettyä illan mittaan vähän tarkemmin silmällä. Rauhallista porukkaa oli sisällä ja Arco katsastelin, että tuliko hampaanreikiä mutta en löytänyt. Verta ei tullut kummastakaan. Ainut, josta hampaanreikiä löytyi oli, yllätys yllätys, Kepa.( Sen huulessa on reikä, hieroja huomasin sen tänään kun olin episodista hänelle kertonut).

Iltapissillä käytiin niin, että läksin poppoon kanssa pihalle. Tänään koirat ovat jo olleet pihalla keskenään ja kaikki on muutenkin ihan niinkuin ennen tota kämähdystä. Ollaan nyt tarkempia kuitenkin noiden kanssa vastaisuudessa.

Jos tota haluaa jotenkin vielä anlysoida, niin Oksista on kasvamassa aikuinen. Tulisuutta siitä löytyy ihan omiski tarpeiksi eikä se ainakaan ensimmäisenä ole luovuttamassa. Arco puolestaa varoo selkäänsä ja selkeästi tiedostaa, että fyysisti ei pärjää Oksille. Jos en olisi mennyt väliin niin ehkäpä tilanne olisi lauennut itsesään Arcon luovuttaessa mutta meillähän ei siis tapella eikä välejä selvitetä keskenään. Kepa ei suinkaan ole asiaan mitenkään syytön vaan luulen, että tytsy on juurikin kaiken aloittaja. Se leikkiessään kuumenee ja napsii Oksia ja saa selkeästi vääränlaista tukea Arcosta, joka puolestaa on mielestäni edelleen "henkisesti" koirien pomona.

Koko kähinästä ehkäpä ole kärsinyt itse eniten :D, itsetunto sai kolautuksen. Että siis meilläkin voi käydä noin :D. Onneksi sain heti jutun käytyä henkistä tukeä Sannan facebook-ryhmästä ja itseäni lohduttaa kyllä tieto, että muutkin N-pentueen pojat ovat kasvamassa aikuisiksi. Aivan tarkoituksella jätin soittamaatta koirakavereilleni joiden tiesin toteavan, että "noooo niiiiin, olet lellinyt Oksin piloille. Tota sitä nyt saa kun ei ole pitänyt sitä herran kurissa ja nuhteessa" :D.

Psyykkailen täällä itseni ajatuksella, että tämä on vain ohimenävä vaihe ja jos nyt saadaan pidettyä, että kummempia lisäkähinöitä ei synny, niin Oksin aikustuessa asia lutviutuu kyllä. Sanallisia ohjeita koirille sellaisissa tilanteissa jotka ovat ns. räjähdysherkkiä, koska noihin (käyttäymiseen) kyllä pystyy sanallisesti vaikuttamaan paljonkin. Ja rutiineista kiinipitämistä ja selkeiden toimintamallien ylläpitoa, niin eikähön se tästä :).

Kepa tosiaan kävi tänään hieronnassa. Ihan ok, pientä jumia molemmissa lavoissa mutta ei kummempaa, seuraavan kerran tammi-helmikuussa. Arcolla on hieronta 27.12.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Viime päivien touhuja

Oma olo on alkanut helpottaa noiden droppien ansiosta ja nyt on selvää myöskin se, että allekirjoittanut ei pärjää ilman jatkuvaa astmalääkitystä. Pääasia kuitenkin, että oma olo miljoona kertaa parempi kuin vielä pari viikkoa sitten.

Oksi on oppinut antamaan tassua :D. Varsin turha tempu mutta tuli opettettua tuossa eräänä päivänä. Käsky tähän on "läpy". Tassun antaminen on Oksista niin kivaa, että sitä tarjotaan tämän tästä. Hihnaharjoituksia on jatkettu ja autojen läheisyydessä kuulun ymmärtämistä myöskin. Keittiötottista on tehty kaikkien kolmen kanssa, perussettejä lähinnä. Oksin kanssa on leikkitty kovasti ja tänään otettiin pallo touhuihin mukaan. Pallot ovat pojasta kivoja ja niitä kannellaan suussa ihan huvin vuoksikin.

Oksi on ilmeisesti alkanut aikuistumaan. Suurimman osan aikaa se pentumaisesti liehittelee Arcoa mutta on nyt yhden kerran sanonut Arcolle ns. takaisin. Erittäin pitkälti oma syyni. Heittelin Oksille keppiä pihalla ja Arco tuli siihen kesken kaiken mukaan ja meinasi, että "tää keppi on sitten mun". Oksille tämä ei sopinut ja se rähähti varsin vakuuttavasti takisin-Arco poistui paikalta. Varsin turha välikohtaus, jonka olisin voinut estää kun vain olisin kieltänyt Arco sotkeutumasta kepinheittelypuuhiin. Tällaisia episodeja meillä on käynyt erittäin harvoin. Koiria on helppo sanallisesti ohjailla ja tuon kaltaisissa normitilanteissa ne myöskin hyvin uskovat. En usko ajatukseen, että koirien pitäsi selvittää välinsä keskenään vaan puutun hyvinkin nopeasti jos näyttää siltä, että tilanne alkaa kärjistymään. Toivon, että koirien välit säilyisivät hyvinä ja paljonhan tuohon voi itsekin vaikuttaa.

Oksi on myös kerran hermostunut Kepalle. Kepa meinasi mennä sen ruuille josta Oksi sanoi varsin napakasti mielipiteensä. Tilanne tuli todella nopeasti ja  kumpikin koira vaikutti aika tuliselta hermostuessaan. Tilanne raukesi kun laskin aidanosan koirien väliin. Tästä ei jäänyt hampaankoloon mitään kummallekaan ja vieläkin Kepa saattaa viedä Oksin hekkupalan jos poika sen vahingossa lattialle pudottaa. Kyllähän näitä "tilanteita" tulee varmasti esiin huusholleissa joissa on useampia koiria. Pääasia kuitenkin, että tilanteiden jälkeen koirat ovat ok eivätkä jää kyttäilemään toisiaan. Varsinaisia tappeluja meillä ei ole ollut, ja uskon vakaasti , että niitä ei myöskään tule.

Arco kävi hierojalla ja jumitusta oli jonkin verran. Uusi hieronta-aika on muutaman viikon päästä. Kepalla on hieroja tulevana lauantaina.

Tarkoituksena on ostaa kissoille uusi kiipeilypuu. Kävinkin tutkimassa vaihtoehtoja Faunattaressa. Olin aina ajatellut, että nuo jo olemassa olevat puut kestäisivät koko kissojen eliniän mutta väärin olin tuumaillut :).

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Kuulumisia

Oon ollut kipenä, joten touhut ovat jääneet koirien kanssa ihan minimiin. Arco ja Kepa kestävät tällaiset makoilupäivät hyvin mutta Oksilla on sitten ollut vähän vaikeampaa. Se on hiipparoinut kissojen perässä oikein työkseen ja sitä on saanut kieltää ihan urakalla.

Oma pinna on ollut tän sairastamisen takia aika piukoilla, ja Oksia on tullut kiellettyä normaalia tiukemmalla äänensävyllä. Sen verran ohjaajapehmeyttä siinä on, että on sitten vilkuillut meikäiläistä tyyliin "että mikähän totakin riepoo". Vielä lisäksi en antanut sen tulla sänkyyn kun nukuin päikkäreitä, niin oli siinä Oksilla ihmettelemistä.

Koiria kävi sääliksi sen verran, että tehtiin sitten illanvilakalla keittiötottista. Istu-käskyä häiriön alla kaikkille kolmelle. Oksille noutokapulan nostamista. Merkille lähetyksiä, jotka onnistuivat yllättäen Kepan kanssa parhaiten. (aluksi koira käskyllä istumaan ja sitten lähetys merkille käskyllä "merkki"). Oksille vielä seuraamista pikkupätkiä ja noutokapulan nostamista. Jokaista tehtiin 3x5 sarjat ja sitten koiran vaihto.

Sairastaminen on tosi syvältä !