Kuvia ja kuulumisia viime päiviltä

                                                  Kepan aamuvenyttelyt

 

Mulla on nyt alkanut pyörimään lyhennetty työviikko, joten ollaan lenkkeilty kaikkien kolmen kanssa vuorotellen päiväsaikaan, sekä eilen että tänään. Tänään törmättiin naapureihin, jotka olivat sauvakävelyllä Oksin kanssa. Oksi oli intopiukeana kun huomasi, että täällähän on muitakin kuin me. Hienosti poika meni ohi, oli tosin lyhyellä hihnalla. Totesin naapurille ohi mennessämme, että täällä päässä asuu nuoruus ja tyhmyys. Johon naapuri sanoi että hienostihan se menee.

 

 Alla oleva kuvasarja on pakko laittaa, vaikka kuvat ovatkin epäselviä. Kuvasarja kuvaa niin hyvin Oksia. Vauhti alla olevassa kuvassa on aikamoinen.

 

                                                           Oksi pupuna

 

                                                       "hei, mä lennän"

                                                  Aamuhepuleilla pihalla

 

"hei Kepa, juoksetko sä mun kanssa kun Arco ei enää viitti?"

 

"rupes janottaa ihan kesken kaiken"

 

                                 "kuulepa nyt Oksi, ei keski-ikäsiet jaksa riehua suuna päänä, annas kun kirputan sua vähän täältä korvanjuuresta"

 

                                                       "mihin sä Arco meet, mä tulen kanssa"

 

                       "hei, mä en löydä mitään, ootteks te löytännyt jotain, vaikka syötävää?"

Lenkkeilyn lisäksi on tehty keittiöhöppää ja huollettu turkkeja. Taidan pesaista koko poppoon kun vaan menis säät pakkasen puolelle ja pysyis kuivana toi pihamaa. Arcolle olen suunitellut hierontakuuria.

 

 Ostin koirille uudet keraamiset kupit. Tarkoituksella pienemmät kuin niillä aiemmin oli. On se kumma, että ruokaa ei osaa annostella samaa määrää isompaan ja pienempään kuppiin.

 

Tmi. Oksin Kotiapu, mottona "olen siellä missä tarvitaan ja vauhdilla", vahtii keiton kiehumista.

"En voi koskea siihen koska se puree"

Otsikon kommentin kuulin tänään ollessani Oksin kanssa lenkillä, tässä lähellä asustelevan terrierin omistajan suusta. Olen aikaisemminkin kirjoittanut kyseisestä koirasta koska kohtaamisemme ovat olleet aika katastrofaalisia. Tämän kertainen ei tehnyt poikkeusta.

Lähdin kävelemään Oksin kanssa ja metsässä huomasin, että mikäs se siellä polulla seisoo. Kyseinen terrieri. Aikaisempien kohtaamisten perusteella ajattelin, että me kyllä nyt kävellään tästä vaan eteenpäin ihan rauhallisina ja katsotaan mitä tuleman pitää. Käveltiin koiraa kohti ja kun se lähti juoksemaan meitä kohti pysähdyin, ja koska vaikuttti siltä että kauempana oleva omistaja meinaa ottaa ritolat, huusin "tule nyt vaan ottamaan koira kiinni". Terrieri pysähtyi noin metrin päähän Oksista ja minä varauduin pysymään pystyssä.( Viime kohtaamisemmehen päättyi siihen että minä makasin selälläni Oksin alla ja pidin koirasta kiinni.) Oksi oli lungisti, häntä rentona mutta selvästi tarkkaili terrieriä. Jos terrieri olisi vähääkään osoittanut ystävällisyyden merkkejä olisi kohtaaminen sujunut hyvässä hengessä. Oksista tiesin, että se ei kyllä aloita ei rähinää eikä tappelua mutta vastaa kyllä heti.

Kun omistaja oli noin metrin päässä koirasta sanoin, että "toivottavasti ei ole hengenlähtö lähellä". Omistaja alkaa kieltämään koiraansa ja samassa kun hän avasi suunsa, terrieri hyökkäsi. Omistaja sai häädettyä koiransa kauemmas mutta varsin sinnikäänä tapauksena se hyökkii uudelleen. Samalla omistaja raportoi, että ei voi koskea koiraansa koska se puree ja ei halua puretuttaa itseänsä ja tarkoituksena oli ottaa koira kiinni ennen tietä mutta ei kerinnyt. Johon minä, että "noin pienelle koiralle voi oikeasti käydä pahasti jos se isomman koiran kimppuun käy". Johon taas omistaja sanoo tietävänsä että näin voi käydä, mutta ei kuitenkaan halua että koira puree häntä itseään, ja samalla joka välissä komentaa koiraansa. Johon minä, että eihän tässä mitään. Lopulta saa jalallaan tönäistyä koiransa kauemmas ja lähtee jahtaamaan sitä meistä poispäin. Minä totesin Oksille että lähdetään me vaan kotia.

Olisi ärsyttänyt jos ei olisi säälittänyt. Kuka oikeasti haluaa pelätä omaa koiraansa ja vielä noin pientä. Terrieri oli kokoluokkaa Oksin pää. Ja omistaja minua huomattavasti isompi aikuinen mies. Ja miksi pitää koiraa irrallaan, edes täällä haja-asutusalueella, jos se ei tottele. Kaikki naapurustossa asuvat koirat ovat kyseistä terrieriä suurempia.

Aika kierrokset Oksi kohtaamisesta otti vaikka ei juurikaan rähissyt. Seisoskeltiin metsässä hetki ja kun koira oli sen verran rauhoittunut että ruoka taas maistui jatkettiin matkaa. Kotona hörppäsin kahvit, ajatuksella että terrieri omistajineen kerkeää lenkkinsä kävellä ennenkuin lähden metsään Kepan kanssa.

No, nyt ainakin tiedän miten ko. terrieri toimii ja sen että omistaja pelkää todella koiransa purevan ja mielellään poistuisi paikalta takavasemmalle hissukseen niin että ei koiraansa tarvitsisi koskea.Toimintasuunitelma tuleville kohtaamisille on laadittu tältä pohjalta. Ja sen suunnitelman ydinkohta on se, että minun koiriani ei irtokoira pure jos mitenkään vaan voin siihen vaikuttaa. Enkä pelkää terrieriä. Enkä tule korvaamaan mitään jos omani on kiinni ja irokoira niiden suuhun itsetuhoisena juoksee.

No sitten mukavimpiin aiheisiin. Paistettiin tässä päivänä eräänä torttuja Oksin ja Nooruksen kanssa.

                                       Ja joo meillä kissat saavat olla pöydillä , hyi meitä :)


                                       Sillä aikaa Olga tiiraili kissatarhassa pihan tapahtumia.

                                      
                                                               Kepa otti päikkärit.

                                           
                                                           Arco lepäili olohuoneessa

 

Tortut maistuivat kyllä kaikkille kolmelle erinomaisesti. Ruuasta puheenollen koirat ovat nyt olleet raakaruokinnalla ja se on sujunut hyvin. Pikkuisen joutuu olemaan tarkkana ruokamäärien kanssa varsinkin Arcon ja Kepan kohdalla, että ei ala paino nousemaan. Mitään varsinaisia muutoksia en ole vielä Oksissa havainnut ja Kepan kohdalla uskaltaisin väittää sen olevan myöskin varstopunkki allerginen. Koska sen suhteen pientä, hienon hienoista muutosta olen ollut havaisevani.

Muuten päivät ovat kuluneet aikalailla normi meiningillä. Jotain pinetä keittiöhömpää ollaan puuhailtu ja sisätiloissa namien etsintää sadesäällä jne. jne.

Tällainen on laskeutunut meidän olohuoneeseemme. Siitä toivotaan apua kuivaan sisäilmaan.

Oksin allergiatestit

Oksin allergiatestit tulivat maanantainan. Testihän ei ole ruoka-aineiden osalta absoluuttinen totuus, koska se totuus saavutetaan ainostaan eliminaatiodietillä jos ruoka-aineallergia epäilee. Eläinlääkäri totesi myös, että testi näyttää lähes joka koiralle jotakin positiivisena vaikka koira ei mitenkään oireilisi. Totesi myös, että jos siellä jotkin arvot kohoavat suuriksi, niin ne kannattaa sitten huomioida eli aiheuttavat koiralle allergiaoireita.

 

Oksi on hinakannut kuonoaa huonekaluihin, ja useasti nojatuolin suojana ollut päiväpeitto on kädensijan kohdalta ollut punertava. Hinkaauksen voimasta on alaleuan ja kuonon iho mennyt vereslihalle. Oksin on myös yrittänyt kaivella suutaan tassullaan. Ja uusinpana oireena oli tosiaan mahan ja kylkien rapsuttelu. Sillä on ollut muutama korvatulehdus, ja nytkin kuuri kesken.

 

Testissä punaiselle nousi 26 (testattavia 92), joista 21 oli muita kun ruoka-aineita. Heiniä, puita ja kasveja mutta suurimmat luvut nosti varastopunkkit (selkeästi suurimmat) ja hyvän kakkosena pölypunkit. Eläinlääkäriltä kehoitus siirtyä raakaruokinnalle mieluiten heti.

 

Tänään käytiin Oksin kanssa korvatarkissa ja samalla otettiin kilpirauhastestit ja juteltiin mahdollisesta siedätyshoidosta allergiaan. Koira ei olisi olisi halunnut korviin katsottavan, joten sitä humautettiin hieman. Tosin rauhoittaminen oli jo neljäs pienen ajan sisällä, joten parin viikon päästä olevaan korvatarkkiin täytyy naksutella korvien katsomisesta, nyt mulla ei nameja ei ollut mukanakaan, jos pääsätisiin ilman rauhoitusta sillä kerralla. Koira on ollut loppupäivän aika pöhnäinen ja nukkuikin vieressäni niin sikeästi, että menivät pissat alle. Jota Arco kovin tuntui paheksuvan- että joku kehtaa pissiä sänkyyn, hei come on! Tärykalvon reikä on alkanut umepeutumaan ja siellä oli arpikudosta. Likaa näkyi kanssa hieman, ja johtuu eläinlääkärin mukaan korvassa olevasta hiivasta, joka puolestaan johtuu allergiasta. Korvaa putsattiin. ja Tsekattiin myöskin oikea, kunnossa oleva korva. Hieman ruskeaa töhnää, ja korva putsattiin.

 

Kilpparitestiin otettiin pari putkiloa verta ja sitten pähkältiin, kun itsekään muistanut että mitä arvoja holskuilta otettiin, että mitä niistä tutkitaan. Päädyttiin laajempaan valikoimaan, varmuuden vuoksi ja minun päätöksellä. Eläinlääkäri lähettää testit VetLabiin, ja testit tutkitaan Amerikoissa. Tuloksia jäädään odottelmaan. Oireita kippariin Oksilla ei ole mutta ajattelin että otetaan nuokin samassa hötäkässä ja käydään uudelleen testeissä kun ikää on vähän lisää karttunut. Ideaali testausikä oli muistaakseni 3-5 vuotta, jos koira meinataan testata vain kerran.

 

Siedätyshoito päätettiin Oksille allergioihin aloittaa. Tätä suositteli oma eläinlääkäri ja olen kuullut varsin positiivisa kokemuksia juuri varasto- ja pölypunkkien siedätyshoidosta. Itse koin myös siedätyshoidon hintakustannukset niin edullisiksi, että jos se vain koiraa auttaa, niin ilman muuta siedätetään. Eli edessä on 9 kuukauden pistosrumba. Lääke valmistetaan koirakohtaisesti ja eletään toivossa, että saadaan hoito aloitettua tämän vuoden puolella.

 

Arco on ollut olosuhteisiin nähden ok kunnossa ja lenkillä olisi kiva jäljestää puput ja pinkoa myös niiden perässsä. Kepa kapsuttelee mahaansa edelleen ja siitä tullaan ottamaan myös allergiatestit joulukuussa. Koko koirapoppoo siirtyy raakaruokinalle/barffiin koska katson sen olevan siten itselleini helpoin. Oksille tulen teettämään ruokintasuunnitelman, tästä oli eläinlääkärin kanssa puhetta. Ja toivon, että raakaruokinta tulee myös auttamaan Kepan rapsutteluihin. Olen jossain kohdin ennen Oksin meille tuloa barffannut Arcoa ja Kepaa, ja ainakaan silloin kummalkaan ei ollut mitään ongelmia ko. ruokavalion kanssa.

 

Kotona siivoamista tehostetaan ja koirien pedit ( useampi peitto) vaihtuvat allergiaystävällisempiin patjoihin kunhan saan käytyä ne teettämässä mittojen mukaan.

 

Täytyy myöntää, että allergiatestien tulokset eivät saaneet itseäni riemusta kiljumaan, enemminkin fiilis oli että "ei voi olla totta, mulla ei voi olla näin huono tuuri koirien kanssa". Ja perään tietty itsesyytökset, että olenko toiminut jotenkin väärin kun en saa yhtäkään koiraa pidettynä ns. terveenä. No, elämä on. Eikä taidan nykypäivän ihmisissäkään olla yksilöitä jolla ei jotain vikaa olisi. Tää aika on vaan tälläistä. Toisaalta on aina helpotus kun tietää mistä koiran epänormaali käyttäytyminen johtuu. Ja elän kyllä sellaisessa luulossa Oksin suhteen, että tää asia tulee olemaan ihan ok jatkossakin kun tiedetään miten toimia. Arcoon nähden pidän Oksin juttua simppelimpänä ja selvempänä.

 

 Arcolla on edelleen silloin tällöin erikoisia oireita, lähinnä sen kropassa on todella kuumia kohtia ja kohdat vaihtelevat. Koira ei vaikuta tällöin mitenkään kipeältä omaan silmääni enemminkin sen takapään ja selän kipuilu on selvemmin nähtävää. Olishan toi mielenkiinntoista tietää, että mikä toi Arcon juttu pohjimmiltaan on mutta päätös on sen kohdalla tehty jo vuosia sitten, että ei tutkita vaan mennään päivä kerrallaan.

 

Koirahoitaja ja Oksi luustokuvissa

Sandra tuli perjantai-iltana viikonlopuksi koira- ja kissavahtiin. Me lähdettiin Karin kanssa mun työkaveriden ja heidän miestensä kanssa Tallinaan. Meille on tullut tavaksi tähän aikaan vuodesta käydä työporukalla reissussa, tänä vuonna Viipuri vaihtui Tallinnaan.

 

Oksi on varsin ihastunut Sandraan mutta tällä kertaa Arco liimautui tyttäreen kiinni. Joka aiheutti sitten sen että Oksille piti Arcon toimesta murrailla. Valokuvat tässä postuksessa ovat vanhoja mutta tuolta toi touhu aina näyttää Sandran kyläillessä meillä.

 

 Nukkumaan käydessä Kepa oli kuulemma hypännyt omalle paikalleen jalkopäähän ja Arco oli hypäänyt poikkuksellisesti nukkumaan sänkyyn Sandran viereen. Oksi oli sitten jäänyt haahuilemaan koko yöksi muualle kuin makkariin kun en olllut muistanut ohjeistaa Sandraa, että Oksille on sanottava että käy nukkumaan omalle pedilleen makkariin. Täytyy myöntää että aika väsynyt ja hämillään oloinen "pikkukoira" meitä kotona odotti kun ennen kymmentä sunnutai-iltana kotiuduttiin. Nukkumaan käydessä Oksi hyppäsi heti sänkyyni ja kävi makaamaan päälleni niin että sen pää oli ihan kiinni kaulassani, tässä se makasi puoli tuntia ja sitten siirtyi pedilleen nukkumaan. Taisi olla pojalla äitia ikävä :D.

 

 

 Kaiken kaikkiaan koirien osalta viikonloppu oli mennyt hienosti ja vielä kiitokset Sandralle eläinten hoitamisesta :).

Tänään käytin Oksin virallisissa selkä-,lonkka- ja kyynärkuvissa Kouvolan Univetissä. Kuvat otti "meidän oma" eläinlääkärimme joka on Oksia hoitanut aiemminkin (kastraatio ja patin leikkaus). Kuvia hän ei sen enempää kommentoinut kuin, että selkä ja kyynärät sekä lonkat vaikuttavat siisteiltä, eikä lonkistakaan mitää Ö; tä saada virallisestikaan. Nyt sitten odotellaan virallisia lausuntoja. Pientä kuumenemista oli Oksin kohdalla vastaanottotiloissa kun sinne tuli toinenkin koira. Molemmat haukkuivat. Totesin sitten hoitajalle Oksista että sitä ei kyllä tarvi yhtään varoa vaikka toiminta aika äänekästä olikin. Tiedän että ko. asemalla on holskuilla aika huono maine ja suhtautuvat niihin varoen.

Oksin korvat huuhdeltiin ja imuroititiin. Sillähän on ollut vasemmassa korvassa jo pitkään musta kökkö tärykalvolla, joka ei olla saatu sieltä normikonstein pois. Tiukassa oli ollut kuulemma nytkin ja nyt sitten paljastui että tärykalvo oli puhki kökön takana. Oikea korva oli siisti ja ok. Korvaan saatiin lääke ja kontrolli on 10 päivän päästä ja samalla otetaan kilpirauhastestit. Silmäpeilaus menee varmaankin Oksin kohdalla alkuvuoteen mutta kun se on tehty, on mielestäni koiralta tutkittu kaikki tarpeellinen. Allergiatestin tulokset eivät ole vielä tulleet.

Odotteli pari tuntia Oksia odotushuoneessa ja katselin kaiken näköisiä koiria kääpiovillakoirasta vaikuttavan näköiseen uros bulmastifiin. Toki tuli parin ihmisen kanssa juteltuakin. Eräs vanhempi rouva oli tullut saksanseisojanartun kanssa Lapualta asti. Kertoi koiran jalassa olevan murtuman ja ajeli Kouvolaan kun täällä on yksi Suomen parhaista koirien ortopedeistä. Juttelin myös yhden nuoren naisen kanssa jonka koira on Espanjan löytökoiria. Kovin oli tyytyiväinen koiraansa. Lähinnä tämä kiinosti itseäni eniten kun olen nykyään aika paljonkin pyörinyt noilla rescue-sivustoilla.

Tänään on satanut joten ollaan lähinnä lötjäilty sisätiloissa ja Oksi on nukkunut pois nukutusväsymystä ja minä reissuväsymystä.