Noorus-kissamme täytti nyt alkuvuodesta 15-vuotta. Sillä alkaa ikä näkymään jonkin verran liikkumisessa, lähinnä hyppyjen osalta, mutta aika teräspappahan se on ollut kun ottaa lähtökohdat huomioon.
Nooruksen hankkiminen meille on oikeastaan malliesimerkki millaisesta paikasta eläintä ei kannatta hankkia/ostaa. Mitenkään suin päin ei eläintä meille hommattu, jo silloin mietittiin kissan ja koiran välillä, että kumpi olisi siinä tilanteessa parempi. Asuttiin alakoulun yhteydessä ja tuumittiin, että koira voisi herkemmin häiriytyä käytävässä juoksevista lapsista ja pihalla kuuluvasta metelistä. Kissa tuskin niinkään.
Silloinen työkaverini oli ostanut kissan ilmoitustaululla olleesta kissapentueesta. Tästähän minäkin sitten innostuin, että ostetaan kissa samasta paikasta. Soiteltiin myyjän kanssa pariin otteeseen ja puhelimessa kaikki vaikutti olevan ihan ok. Hän kertoi että toisessa pentueessa olisi oikein meille sopiva tyttöpentu mutta toki voisimme vielä paikanpäällä vaihtaa jos ko. pentu ei meitä miellyttäisi.
Sitten päivänä eräänä ajeltiin kissanpentuamme hakemaan juuri ostetun kissankopan kanssa. Paikka oli maaseudulla ja oli lievästi sanottuna mielenkiintoinen. Työkaveri oli paikasta jo vähän varoitellutkin...Kissoja oli pilvin pimein ja pihalla juoksi nuori dobermannin pentu. Vähän arvoitukseksi jäi, että asuviatko myyjä ja hänen tyttärensä talossa itse vai säilytettiinkö siellä vain eläimiä. No, myyjän suosittelema pentukissa sitten lähti mukaamme, en silloinkaan ollut sitä mieltä että juuri minun pitäisi päästä valitsemaan meille muuttava pentu. Uskoin siis myyjän puheisiin.
Viikon sisällä paljastui että Noora-kissamme ei ollutkaan tyttö. No, eihän sukupuoli kissaa pahenna mutta nimi kyllä piti muuttaa. Noorus kärsi aika kovista mahavaivoista pentuna, sitä tuskin oli rokotettu ja luovutusikäkin taisi olla alhaisempi kuin 12 viikkoa. Mukava kissa siitä sitten kasvoi, ihan niin suureksi se ei kasvanut kuin tassut antoivat odottaa mutta mitäs pienistä.
Jälkeenpäin kuulin, että ko. kissankasvattajalla kävi eläinsuojeluyhdistys eläinten oloja tarkkailemassa. Eikä kasvattaja ollut tuntematon myöskään rotukissayhdistyksessä, josta seuraavaa kissaamme hankkiessamme olin yhteydessä...
No, sitten koiriin. Oksin lonkka ja kyynärkuvalausunnot tulivat Kennelliitosta, B/B ja 0/0, olin tuloksiin oikein tyytyväinen. Selkälausunnosta ei ole vieläkään kuulunut mitään. Oksi hinkkailee vielä leukaansa mutta olisiko ihan himpun verran vähentänyt... Korvat ovat vielä huonot eli rapsuttaa yms. Höh! Niitä ollaan putsailtu mutta täytyy varmaan käydä näyttämässä Tuulikille jossain vaiheessa.
Arco kävi viikko sitten hieronnassa. Oikea puoli oli jumissa enempi ja takapää kanssa. Etupäässä ei jumituksia. Huomenna on seuraava hieronta. Hieroja-Jonna sanoi heti Arcon nähtyään että onpa se laihtunut. Koira oli siis edukseen :).
Koirien kanssa olla tehty keittiöhömppää ja Oksin kanssa vielä lisäksi vaihtelevat määrät päivittäin lähellä pysymistä hihnassa. Mulla on siis ollut muutama lomapäivä.
Olisin laittanut kuvia mutta bloggeri kiukuttelee...
