sunnuntai 16. elokuuta 2015

Ärrien hoitojakson kuulumisia ja Hanipöö 4.v.

Azuricoyotes Niva Continuum "Oksi" 4.v.
 
Oksi saavutti tällä viikolla neljän vuoden iän. Kait se nyt vihdoin on sitten aikuinen , mun Hanipöö :). Vastuu vahtimisesta on tehnyt siitä topakamman ja sellaista aikuisen koiran olemusta siihen on vielä viimeisen vuoden aikana tullut. Toisaalta se hömelö Hessu Hopo asustaa siinä vieläkin ja aikuistumisesta huolimaata on sellainen iloinen veijari. Toivon sille terveyttä ja pitkää ikää.

Tällä viikolla se on tehnyt jälkijuttuja ja leikkinyt Ainon kanssa. Pihalla ollaan tehty sen kanssa kahdestaan  pikkuhommia; maassaoloon kestoa ja sivulle takaa kiertäne tulemisia. Jälkihommat on tehty niin, että otan koiran autoon ja ajan auton tohon pellolle (vaikka matkaa on n. 50 metriä). Koen tämä merkkinä koiralle että on tarkoitus tehdä jotakin ja samalla jää turha haahuilu hihnan perässä pois.

Ärrät ovat lenkkeilleet ja Ruu pääsi häiriökoiraksi treenitilalle. Pihailtu on myöskin, välillä ne jahtaavat villisti toisiaan ja sitten istuvat vieressäni siliteltävinä. Reinon maha on ollut löysällä mutta nyt näyttäisi siltä että alkaa tasoittumaan. Syönyt se on kuitenkin joka päivä (saanut inupekt fortea ruuan seassa ja söi pari päivää keitettyä riisi ja keitettyä broileria) ja ollut muutenkin reipas, joten eiköhän se siitä.
 
Eilen olin töissä viisi tuntia ja Karillakin oli omia menojaan joten koirat jäivät keskenään vähän väliä. Ärrät olivat ottaneet asian kuulemma ihan kohtuu hyvin. Ihan rauhallista tällä olikin kun saavuin töistä yhden jälkeen. Tänään Ärrät palaavat koriinsa ja saas nähdä kuinka osaan nukkua kun Ruun takajalat eivät enää olekaan viiden sentin päässä naamastani. Kuumavesipulloja tulee kyllä ikävä.
 

Seuraavat lähes pari viikkoa mennäänkin ihan omalla porukalla ja seuraava hoitolainen tulee kuun lopussa. Tää tekeekin ihan hyvää Oksille joka väistämättä jää vähemmälle hoitokoirien meillä ollessa. Sinällään se ei ole moksiskaan hoitolaisesta eli  ei stressaa niistä ja välillä jopa tuntuu, että sille tekee ihan hyvää kun ei ole koko ajan huomion keskipisteenä. Tää näkyy mun mielestä juurikin reenatessa.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Aikaa kuumavesipullojen kera

Ärrien hoitojakso on sujunut hyvin. Öisin molemmat edelleen nukkuvat tiiviisti vieressäni, Ruu vasemmalla puolella ja Reino oikealla. Sää on ollut sen verran lämmin, että Ruukaan jaksa koko yötä umpisukkulasssa peiton alla olla vaikka iltaisin aina peiton alle kaivautuukin. Itsellä on vähän sellainen nakkimakkara olo. Hod dogin välissä :). Sinällään parivaljakko on hauska, päivällä virtaa riittää vaikka mihin mutta kun aletaan nukkumaan niin sitten nukutaan kanssa.

Tänään oli niin kuuma päivä, joka muuten päättyi ukonilmaan, että lähdettiin Ärrien kanssa kävelemään päivän pisin lenkki heti aamusta. Ruulla olisi oikein kova oma tahto päättää lenkin pituudesta ja suunnasta. Tässä sitten kolahtaa kaksi kovaa yhteen ja toistaiseksi minun tahtoni on ollut kovempi. Ruulla ei ole mitään vaikeuksia lenkkeillä eikä siinä lenkin jälkeenkään näy mitään hälyyttävää esim. ontumista tms. Topakasti se asioiden teon jälkeen kääntää mulle selkänsä ja on menossa takaisin väliaikasikotiin. Ruulla ei vaan ole tiedossaan että mulla on sattuu olemaan kokemusta hyvinkin päättävistä koirista :D. Hyväksi keinoksi ole tytön kanssa havainnut sen, että en edes vilkaise sitä kun jököttää, vaan reippaasti "mennään" ja kuljetaan eteenpäin. Välillä sitten pidetään haistelutaukoja ja sitten taas matka jatkuu reippaasti. Lenkin jälkeen koirat ovat saaneet juosta pihalla eikä Ruun jökötyksestä ole tietoakaan :). Todistusaineisto alla :).





 
Eilen kävin aamulla pari tuntia oikeissa töissä, ja pääsin lähtemään ja palamaan niin, että Ärrät jäivät ihan hiljakseen. Kotiin tultuani tällä oli ihan rauhallinen tunnelma eikä koirissa havaittavissa olevaa levottomuutta.
 
Tänään ohitettiin lenkillä yksi koira, kukas muukaan kuin sileäkarvainen kettuterrieriuros. Kohtaaminen aiheutti Reinolla yhden räyhn! mutta ei sen kummempaa. Sisälle tultuamme oli Reinolla vähän sellaista patsastelen tässä Oksille- fiilistä, jota ei siis ole aiemmin esiintynyt. Tilanne oli ohi oikeastaan kuitenkin sekunneissa.Todennäköisesti koirakohtaamisen jälkimaininkeja tai sitten alkaa Ärrien vieraskoreus poistumaan :D.
 
Tykkään kaksikosta kovin, vissiin tuollaiset tempperamenttiset koirat ovat mun juttuni :D. Sanonkin, että mulla on sellainen fiilis kun vahtisin kiehuvaa vesikattilaa: kiehu, kiehu mutta älä tule yli :). Ehdoton plussa rodulle myös helposta turkista.
 
Huomenna on ohjelmistossa Oksin jälkihommelit ja Ärrät pääsee treenitilalle. Nyt lähden nukkumaan musta-valkoisten kuumavesipullojen väliin :). Yötä!
 
 

maanantai 10. elokuuta 2015

Team Ärrä

                                                                     Ärrät

Team Ärrä, eli sileäkarvaiset kettuterrierit Ruu ja Reino, ovat meillä hoidossa. Hain kaksikon perjantaina ja aloitin samalla pienen lomapätkän. Tosin parina päivänä käyn tekemässä oikeita töitä muutaman tunnin verran. Toimintasuunnitelma oli sama kuin muidenkin hoitolaisten kanssa, eli aluksi Ärrien tavarat sisälle Oksin haisteltavaksi ja lähdin kaksikon kanssa kävelemään lenkin. Sen jälkeen Ärrät yksitellen sisälle ja portin taakse makuuhuoneeseen rauhoittumaan. Iltaruuan ja pienen lepohetken jälkeen käytiin Reinon ja Ruun kanssa kävelemässä vielä 1.5 tunnin lenkki. Yö sujui aivan niin kuin aiemminkin, Ruu nukkui vieressäni ja nyt Reinokin halusi yhteispetiin nukkumaan. Koirat vetelivät sikeitä tyytyväisenä samoilla paikoilla aamuun asti.

                                                      Reino haluaisi myyrämetsälle

Hoitokoirat ovat ruokinnan ja lenkityksen kanssa samassa rytmissä kuin Oksikin. Eli aamulla meillä herätään viiden ja kuuden välillä, pihalla aamupissit, ruoka, pieni ruokalepo ja lenkki. Ärrien kanssa on tarkoitus lenkkeillä paljon koska Reino tykkää kävellä ja Ruulla on menossa painotiputus. Neitokainen olikin jo hoikistunut sitten viime näkemän. Viikon lenkit vaihtelevat 3-4-kertaa päivä, ajallisesti  0.5-1,5 tuntiin. Lisäksi Ärrät ovat saaneet juoksuhepuleita pihamaalla. Sisätiloissa otettaan rauhallisesti. Iltaruoka syödään 18-19 välillä, ruokalepo ja iltalenkki. Nukkumaan rauhoitutaan yhdeksän maissa.

Hoitokoirat lenkkeilevät meillä oloaikansa meidän hihnoissa ja pannoissa. Tällä vältytään omien sotkemiselta sekä koen, että täällä maalla on mukavampaa kulkea pidemmissä hihoissa kuin kaupungissa on tarpeen. Hoitokoirilla on pannoissaan lätkät (avaimenperät) joissa on nimi sekä minun puhelinnumero hoitojakson ajan.
                                                            Ruu ja eriväriset apilat


Reino pääsi treenitilalle Aino-sakemannin häiriökoiraksi ja suoriutui tehtävästä hienosti. Ruu harjoitteli sillä aikaa autossa hiljaa olemista. Kaksikolla on hieman hankaluuksia jäädä yksin/kaksin ja jääminen aiheuttaa pienoisen hylkeiltä kuulostavan konsertin. Oksi ulvoo mielellään mukana :D, vissiin sympatiasta. Susi ja hylkeet :D.
                                                                    Ruu

                                                                     Reino


Meillä on vielä paljon yhteistä aikaa Ärrien kanssa edessäpäin. Katsotaan mitä keksitään puuhailla.
Näin rauhallinen tunnelma meillä oli eilen yhdeksän maissa aamulla aamulenkin jälkeen :).

Oksille on tehty namiruutua ja Ainolle tallasin 150 askeleen suoran jäljen pellolle. Molemmat suoriutuivat tehtävästään hyvin. Näitä on tarkoitus jatkaa tällä viikolla ja reenitilallakin käydään vaihtelevalla kombinaatiolla. Oksi on päässyt myös leikin myötä viihdyttämään sekä Ainoa että Boogie-rotikkaa viikonlopun aikana.

torstai 6. elokuuta 2015

Team Töppikset


Corgi kaksikko Nella ja Rölli, alias Team Töppikset, olivat meillä hoidossa seitsemän päivää. Hain toppikset viime perjantaina ja mieluusti kaksikko mukaan lähti vaikka viime tapaamisestamme oli jo jonkin aikaa kulunut. Meille tullessa annoin töppiksien tavarat Oksille haisteltavaksi ja lähdimme Nellan ja Röllin kanssa kiertämään pienen metsälenkin. Sisälle toppikset tulivat niin kuin aiemminkin -reippaasti. Pienempi pissatuslenkki tehtiin vielä myöhemmin illalla. Ensimmäinen yö meni Röllin osalta hieman valvoessa, ne kissat, ne kissat.

Tein töppiksien hoitojakson aikana normitöitäkin kun tiesin niiden pärjäävän hyvin vaikka en paikalla olisikaan. Työpäiväni olivat kuitenkin normia lyhyempiä niin meille jäi aikaa pieneen puuhasteluunkin. Rölli oli kanssa treenitilalla häiriötreeneissä Ainon kanssa, ja koska Mister Big on hyvin ruokaorjentoitunut koira, ei sillä ollut heikkoakaan. Aino- sakemanni ei olisi vähempää poikaa voinut kiinnostaa :D.

Päivät kuluvat perusasioiden parissa eli lenkkejä ja seurustelua. Nellalla oli projektina kadonneen vyötärön metsästys mutta pitkiä lenkkejä ei voitu tehdä sen selkäongelmien vuoksi, joten tehtiin sitten 3 kertaa päivässä lyhyt metsälenkki. Pihalla koirat saavat puuhailla, ainoastaan liian rajusta painimisleikistä ja liian vauhdikkaasta takaa-ajo leikistä tuli huomautus, että "ei".  Röllin maha oli alkujaksosta löysällä, ilmeisesti raaka liha sekoitti sen mahan. Annoin Inupekt Fortea ja hain sille herkkämahaisen koiran nappuloita ja asia saatiin taas kuntoon. Nellalla oli omaat eväät mukana eli laihisnappulaa, josta täyttyy sanoa että tehokasta on varmaan. Nappula taitaa sisältää melkoisen määrän kuitua koska kakkaa Nella pukkasi jopa pariin otteeseen per lenkki. Oikein täytyi ihmetellä että sitä kakka mahtuukin noin pienikokoiseen koiraan niin paljon. No, nappulan tarkoitus on tehdä koira kylläiseksi eikä kajettua sen bodyyn joten ihan ymmärrettävä yhtälö.

Mitäs muuta... Oksi lotasi Ainon korvan vekin. Typerä juttu ja harmittaa minua vieläkin. Onneksi näyttää siltä että korva paranee hyvin. Koiran korvasta tulee kyllä kiitettävän paljon verta. Oksi sai jonkin aikaa sitten uudet valjaat, Ruff Wearin monitoimivaljaat, jotka ovat osoittautueet vallan hyväksi ostokseksi. Oksille on varattu kuun puolivälin paikkeille hieronta. Huomenna lähdetään Ninan kanssa ostosmatkalle Porvooseen- koiratarvikekauppaan supergrippi hihnoja etsimään. Oksilla on tiedossa riekuntaa Aino- kaverin kanssa ja huomenna tulevat myös uudet hoitokoirat :).