Ärrien hoitojakson kuulumisia ja Hanipöö 4.v.

Azuricoyotes Niva Continuum "Oksi" 4.v.

 

Oksi saavutti tällä viikolla neljän vuoden iän. Kait se nyt vihdoin on sitten aikuinen , mun Hanipöö :). Vastuu vahtimisesta on tehnyt siitä topakamman ja sellaista aikuisen koiran olemusta siihen on vielä viimeisen vuoden aikana tullut. Toisaalta se hömelö Hessu Hopo asustaa siinä vieläkin ja aikuistumisesta huolimaata on sellainen iloinen veijari. Toivon sille terveyttä ja pitkää ikää.

Tällä viikolla se on tehnyt jälkijuttuja ja leikkinyt Ainon kanssa. Pihalla ollaan tehty sen kanssa kahdestaan  pikkuhommia; maassaoloon kestoa ja sivulle takaa kiertäne tulemisia. Jälkihommat on tehty niin, että otan koiran autoon ja ajan auton tohon pellolle (vaikka matkaa on n. 50 metriä). Koen tämä merkkinä koiralle että on tarkoitus tehdä jotakin ja samalla jää turha haahuilu hihnan perässä pois.

Ärrät ovat lenkkeilleet ja Ruu pääsi häiriökoiraksi treenitilalle. Pihailtu on myöskin, välillä ne jahtaavat villisti toisiaan ja sitten istuvat vieressäni siliteltävinä. Reinon maha on ollut löysällä mutta nyt näyttäisi siltä että alkaa tasoittumaan. Syönyt se on kuitenkin joka päivä (saanut inupekt fortea ruuan seassa ja söi pari päivää keitettyä riisi ja keitettyä broileria) ja ollut muutenkin reipas, joten eiköhän se siitä.

 

Eilen olin töissä viisi tuntia ja Karillakin oli omia menojaan joten koirat jäivät keskenään vähän väliä. Ärrät olivat ottaneet asian kuulemma ihan kohtuu hyvin. Ihan rauhallista tällä olikin kun saavuin töistä yhden jälkeen. Tänään Ärrät palaavat koriinsa ja saas nähdä kuinka osaan nukkua kun Ruun takajalat eivät enää olekaan viiden sentin päässä naamastani. Kuumavesipulloja tulee kyllä ikävä.

 

Seuraavat lähes pari viikkoa mennäänkin ihan omalla porukalla ja seuraava hoitolainen tulee kuun lopussa. Tää tekeekin ihan hyvää Oksille joka väistämättä jää vähemmälle hoitokoirien meillä ollessa. Sinällään se ei ole moksiskaan hoitolaisesta eli  ei stressaa niistä ja välillä jopa tuntuu, että sille tekee ihan hyvää kun ei ole koko ajan huomion keskipisteenä. Tää näkyy mun mielestä juurikin reenatessa.