Huh hellettä ja poikien kuulumisia

Työkaverin anoppi on sanonut, että Utti on maailman napa. Ja siltä se on vaikuttanut kuluneet päivät täällä viiden kilometrin päästä maailman navasta, eilen lämpöasteita +32,5. Tänäänkään ei ole paljon eilisestä lämpöennätyksestä jääty, ainakaan ihotesterin mukaan.

Lämpö hyydyttää pokiakin jonkin verran. Arco on lopettanut aamuruokailun lähes tyystin. Toissapäivänä se oksensi kaksi kertaa täysin sulamattomat ruuat. Oksi puolestaan juoksee pihalla lähes entiseen malliinsa mutta sisällä se näyttää välillä siltä, että hengenlähtö on lähelle läähättämisen vuoksi. Eilen suihkutin sen vatsaa viileällä vedellä ennen Aino Ihanaisen tuloa. Ja hyvin jaksoikin Oksia Ainoa leikittää, tosin Aino olisi kyllä jaksanut enemmänkin :D. Puolivuotias sakumaanikko on energinen pakkaus :). Arcolle ja Oksille olen juottanut lihojen keitinvettä terästettynä merisuola hippusilla. Tällainen maustevesi maistuu pojille hyvin.

Arco on lenkkeilyt Karin kassa pieniä lenkkejä aamusta tai illasta. Pihassa juoksentelun jälkeen vaikuttaa iltasisin siltä, että sen selkä kipuilee. Kipulääkettä se saakin edelleen 2 x päivä.

 

Oksin kanssa touhuillut ovat viime aikoina jääneet hieman vähemmälle hoitokoirien takia. Se on saanut olla vähemmällä huomiolla ja vähän niin kuin retuperällä. Oksi on kuitenkin rauhoittunut ja aikuistunut viime aikoina kovasti ja tämä otetaan kyllä ilolla vastaan :).Oksin aikuistumisen huomasi myös nyt meillä viikonloppuna käynyt tytär, toteamuksella että "onko Oksi jotenkin rauhoittunut?" Jätä-käsky alkaa olla kotioloissa 100% varma.

                                                      "Siellä se pupu pinkoo"

Oksin allergiansiedätyshoito on tullut siihen pisteeseen, että koiraa pistetään kerran kuussa. Korvat ovat jo pitkään olleet ok, kuonon hinkkaamista on jonkin verran edelleen mutta ei niin pahasti kuin aikaisemmin.

Molemmilla pojilla on karvanlähtöä, Oksilla lähtee aluskarva ensimmäisen kerran se tähänastisen elämän aikana. Oksin turkki ei ainakaan vielä ole, kastraatiosta huolimatta, pöhähtänyt valtaisaksi vaan on edelleenkin erittäin helppohoitoinen.

Tulevalla viikolla olisi tarkoitus olla Arcon kanssa Ainon ohitusharjoituksissa apukoirakkona. Oksin kanssa kehitellään jotakin muuta ja odotellaan syyskuuta kun pidetään pientä lomaa ja suunnataan pohjoiseen.

                                                           Oksi  the dreamboy

Tyttöenergiaa

Cilla    

                                                                            Cesi
Team CC eli shelttitytöt Cilla ja Cesi olivat meillä päivähoitolaisina lauantaina. Hain tytöt aamulla seitsemän aikaan, ja käytiin meille tulon jälkeen kävelemässä lyhyt metsälenkki. Cesillä oli virtaa kivasti ja lenkkipolulla piti tarkasti tutkia ja haistella kaikki uudet hajut. Hajuja tosin olikin, lähipöheikkössä majailee mitä ilmeisemmin jälleen kerran hirvi, jopa minä haistoin sen läsnäolon :D.
Cilla - mummukka jaksoi myös kivasti kävellä mukana ja jalka nousikin mummukalla poikakoira tyyliin.

 

Lenksän jälkeen pihailtiin tovi ja Cesi ottikin ilon irti juoksemista. Se viiletti pitkin pihaa edestakaisin karvat hulmuten. Cilla oli päättänyt pitäytyä minun vieressäni ettei vaan yhtään namia menisi ohi suun. Cesin ottaessa vapaudesta kaiken irti, mummukka kokeili eri variaatioita millä se herkkunami oikein irtoaisi. Haukkumalla- ei sittenkään, tassulla raapimalla- ei silläkään, hyppäämällä vasten-ai silläkään... Nami irtosi kun tökkäsi kuonolla minun kämmenselkääni. Ja ilmeisen hyvälle maistui moisen urakoinnin jälkeen (yläkuva).

 

Sisälle mentiin reippaasti, Cesikään ei enää ollut moineskaan tilanjakajana käytetystä kompostikehikosta, kehikkoa ohiteltiin jo varsin suvereenisti. Omat pojat kävivät moikkaamassa tytöt koirapotin läpi, Oksia ei tytöt hirveästi kiinnostaneet mutta Arco olisi kyllä seurustellut viehkojen tyttöjen kanssa ihan mielellään kauemminkin :). Aamupäivään kuului tyttöjen kanssa seurustelua rapsutusten merkeissä ja pihailua. Puolilta päivin rauhoituttiin koko porukka päivätirsoille. Ulkona alkoi olemaan jo varsin kuuma.

Pihailun merkeissä jatkettiin iltapäivällä. Tällä hoitokerralla ei tyttöjen kanssa puuhailtu oikeastaan aktivoinnin saralla mitään. Cesiä palkkasin kun se jätti ohiajavat autot ja mopot huomioimatta, "tänne"-käskyn noudattamisesta ja Cillan kanssa yritin saada sen jollain konstilla lopettamaan haukkumisen. "Hyyyys" ja sormi suun eteen käsimerkki sai Cillan lopettamaan haukkumisen ja palkkasin koiran vasta kun suu oli myös konkreettisesti kiinni. Cilla tottelee myös "hiljaa" käskyä mutta menköön tuo toinen nyt vaikka aktivoinnin piikkiin.

 

 

 Alkuillasta käytiin tyttöjen kanssa kävelemässä lyhyt metsälenkki. Ilmassa alkoi olemaan sateen uhkaa ja pohjoisen suunnalla ukkosti kovin. Sadetta ei meille kuitenkaan saatu joten päästiin kuivin karvoin kotiin. Iltaruuan koirat saivat seitsemän maissa, hyvin maistui jokaiselle. Siitä huolimatta tytöt jaksoivat myös kerjätä Karilta kahvipöydästä herkkuja. Kari totesikin, että "ihan ovat kuin omat". Hyvästä yrityksestä huolimatta tytöt eivät mitään saaneet kun sanoin, että "niille ei sitten anneta mitään". Taisi olla vieraskoreutta isännältä kun omat pojat minun kielloistani huolimatta saavat sieltä pöydästä aina jotkin "ihan pientä vaan". Toki Cillan kanssa pitääkin olla varovainen, sairauksien kanssa ei ole leikkiminen, sen tietää jokainen.

                                                                Cesi on tosi nätti :)
                                                  

Iltaruuan jälkeen ruokalepo ja sitten käytiin vielä kävelemässä samainen metsälenkki ennen tyttöjen kotiin viemistä. Cilla joutui lenkin jälkeen vielä pyllypyykille, pitkistä housukarvoista on joskus omat harminsa :). Palautin tytöt kotiin hieman yhdeksän jälkeen.

                                                                        Cilla 13.v.

 

Sain tyttöjen omistajilta näin ihanan lahjan. Upean purkin sisällä oli käsintehtyjä skotlantilaisia kermatoffeita. Toffeet maistuivat hyviltä ja purkki oli melkein yhtä hieno kuin Team CC :). Kiitos vielä kerran :).

Leon viikonloppu

Espanjanvesikoira Leo tuli meille viikonlopun viettoon. Hain pojan perjantai aamuna ja lähdettiinkin samaten kävelemään puolentoista tunnin lenkki. Leo pääsi pariin kertaan puljaamaan vedessä, jaksettiin paremmin kävelläkin vaikka ilma alkoi jo lämmitä.

Kotona oltiin sisälle viritelty taas tutut koiraportit jotka pitivät omat ja vieraat erillään, noin niin kuin varmuuden vuoksi. Nenättelyä portin läpi tapahtui sekä Arcon että Oksin osalta, eikä omat pojat juuri Leon tulosta korviaan lotkauttaneet. Perjantai päivään kuului namien etsintää pihalta....

Sisätiloissa tehtiin kosketuskeppiä sekä -alustaa. Ensin ehdollistin Leon naksun ääneen kun en tiennyt onko sille sitä kotona opetettu. Samaten tehtiin kapulan nostoa ja luopumista nameista. Päivään kuului myös päiväunet joita vedeltiin koko porukalla. Illansuussa käytiin vielä Leon kanssa kävelemässä pieni lenkki tuossa metsässä. Nukkumaan rauhoituttiin ennen kymmentä ja yö sujui hyvin. Pientä levottomuutta aiheuttivat kissat ja omien poikien liikkuminen, Leon oli aina mentävä portille katsomaan että mitäs nyt tapahtuu.

 

Lauantaiaamuna käveltiin sama 1,5 tunnin lenkki vesipuljauksineen. Käväistiin kaupassa ja Leo odotteli autossa kun juoksin kiireen vilkkaa ostokset. Päivä alkoi taas lämmetä nopeasti. Leo matkusti hoitoreissun ajan farkun takana ja pysyi siellä ihailtavan hyvin omistajan epäilystä huolimatta. Ainoastaan kauppareissun aikana, joka kesti korkeitaan 5 minuuttia, poika oli hypännyt takapenkille.

 

Lauantai päivä sujui saman kaavan mukaan kuin perjantaikin aktivointeineen ja päivätirsoineen. Illansuussa käveltiin taas lyhyempi lenkki metsässä. Nukkumaan käytiinkin jo kahdeksan jälkeen kun sunnuntaiaamuna oli kello soimassa 04.30.

 

Sunnuntaina ajeltiin kuuden maissa Leon kanssa työpaikalle kun olin lupautunut tekemään yhden työn aamutuimaan. Leo odotteli alakerran sosiaalitiloissa häkissä reilun tunnin. Ehkä poika ei juurikaan häkkiä rakastanut eikä muitakaan koiraa estäviä viritelmiä mutta sujui kuitenkin hienosti, ja muutamaa haukkua lukuun ottamatta hiljaisesti.

 

Päivällä nukuttiin jo tavaksi tulleet päikkärit ja päivä olikin tukahduttavan kuuma. Leon vein kotiin iltapäivällä.

Alla kuvasarja lauantailta kun tehtiin pihalla "istu" ja "odota" käskyllä paikalla oloa ja vapautus tuli käskyllä "vapaa" ja Leon juoksi luokseni korvat lepattaen.

Sisällä Leo tykkäsi touhuta lelujen kanssa. Kanteli niitä suussaan ja heitteli. Köysilelun kanssa leikittiin vetoleikkiä.

 Kissat Leoa kiinnostivat kovasti ja kaikki menikin hyvin siihen saakka jos kissa pysytteli lattiatasolla. Kissan hyppääminen aiheutti Leossa haukkumista ja perään juoksemisen. Toki se käskystä totteli myös näissä tilanteissa mutta sai kyllä koirapoliisi Olga-kissan käpälän räppäsyt pepulleen kun ryntäsi Nooruksen luo kun se oli hypännyt keittiön tasolle. Leo ei tainnut hoksata että mitä siihen oikein iski mutta muutama ulahdus kuultiin. Tarkastin Leon pepun joka ulahduksesta huolimatta oli säästynyt vammoilta. Ulahdus johtui, luullakseni, yllätyksestä. Tarkoitus kuitenkin olisi, että minä vahdin meillä sekä kissat että koirat, joten en ihan hirveästi arvostanut koirapoliisiin toimia.

Leo on erittäin hyväkäytöksinen ja koulutettu koira. Hihanlenkit sen kanssa ovat äärimäisen helppoja ja muutenkin se pitää ihmistä kovin silmällä. Tykkään Leosta kovasti, jopa niin kovasti että olen silmäillyt vesikoirayhdistyksen sivuja... :).

Maanantain menossa mukana Cesilee

Aikaisin aamulla kävin hakemassa meille päivähoitoon shelttityttö Cesin. Alkajaisiksi heitettiin reilu tunnin lenkki. Aamulla ennen seitsemää lenkkeily vielä onnistui mutta päivän aikana lämpötila kipusi + 28 asteeseen joka kyllä hyydytti sekä minua että koiria. Lenkin jälkeen oli aamuruuan aika ja sitten rauhoituttiin ja lepäiltiin, ja allekirjoittanut luki, muutaman tunnin.

Cesin kanssa tehtiin useita uloslähtöjä. Näissä tilanteissa tyttö on helposti aloittanut meillä haukkumisen mutta tänään ei kuultu kuin yksi haukahdus. Heittelin nameja pariin otteeseen pihalle ja Cesi sai niitä sieltä etsiä. Ulkona tehtiin myös käsikosketusta ja "jätä"-käskyllä namista luopumista. Oikein toimimisen merkkinä oli klassinen "hyvä"-sana. Cesi ei myöskään kertaakaan reagoinut ohi ajaviin autoihin vaan sain pidettyä sen mielenkiinnon itsessäni.

Välillä käytiin sisätiloissa rauhoittumassa ja puuhailemassa kotihommia. Cesin mielestä mun kynsilakka haisee ihan tosi ällöttävälle mutta näytti vissiin hyvälle kun piti varpaita niin läheltä lakkauksen jälkeen tutkia.

Iltapäivällä vedettiin pitkä, mutta tasaisesti jaksotettu, aktivointirupeama. Tehtiin kosketuskeppiä ja luopumista "hyvä"-sanalla merkattuna useampi sarja. Sen jälkeen otettiin naksutin merkiksi oikeasta toiminasta ja vedettiin läpi ihan perusteista eli naksun ääneen ehdollistamisesta parissa eri ympäristössä. Sen jälkeen tehtiin edelleen namista luopumista ja siihen saatiin jo kestoakin mukaan. Samoin tehtiin kosketusalustaa parissa eri huoneessa ja otettiin etäisyyttä mukaan. Tähän ei ollut käskysanaa vaan alusta toimi vihjeenä. Tosi hienosti Cesi jaksoi tehdä eikä sen tekemiseen vaikuttanut mitenkään ympärillä pyörivä kissa tai ominen koirien haukahtelu.

 

Kotiin lähdettäessä vein Cesin autoon seuraa-tyylillä eli koira käveli vasemmalla puolella katsekontaktissa ja naksutin oikeasta toiminasta. Cesi kyllä meinasi, että olen varsinainen tollo kun en ymmärtänyt tyttöä takapenkille nostaa vaan käskytin hyppäämään. Lopulta tytsy hypähti käsivarsilleni tyyliin, että rinsessat eivät hyppäile vaan ne NOSTETAAN autoon.

 

Autolta kotiovelle käveltiin hiljaa ja hienosti ja autotkin saivat ohittaa meidät ilman kummempia huuteluita tai pyörähdyksiä.. Sitten sisällä oli rinsessan hieman avauduttava, että kotiväkikin kuulee että kotona ollaan :).

 

 

Meillä oli kiva päivä ja Cesi oli todella hieno!

Sakutytön puuhaviikonloppu osa II

Lauantai-sunnuntai yö sujuikin jo ihan eri moodissa kuin edellinen. Aino oli lauantain aikana tehnyt tuttavuutta kissojemme kanssa sen verran, että niiden liikkuminen yöaikana ei enää tyttöä ihmetyttänyt.

Tänään päivään kuului lisäseurusteleminen kissojen kanssa, autoilua kaupunkiin ja takasin, kolmen tunnin päiväunet ja tietysti olennainen josta alakuvat kertovatkin enemmän kuin tuhat sanaa...

 

Huomenna on uudet kujeet ja uusi päivähoitolainen :).