Aikaisin aamulla kävin hakemassa meille päivähoitoon shelttityttö Cesin. Alkajaisiksi heitettiin reilu tunnin lenkki. Aamulla ennen seitsemää lenkkeily vielä onnistui mutta päivän aikana lämpötila kipusi + 28 asteeseen joka kyllä hyydytti sekä minua että koiria. Lenkin jälkeen oli aamuruuan aika ja sitten rauhoituttiin ja lepäiltiin, ja allekirjoittanut luki, muutaman tunnin.
Cesin kanssa tehtiin useita uloslähtöjä. Näissä tilanteissa tyttö on helposti aloittanut meillä haukkumisen mutta tänään ei kuultu kuin yksi haukahdus. Heittelin nameja pariin otteeseen pihalle ja Cesi sai niitä sieltä etsiä. Ulkona tehtiin myös käsikosketusta ja "jätä"-käskyllä namista luopumista. Oikein toimimisen merkkinä oli klassinen "hyvä"-sana. Cesi ei myöskään kertaakaan reagoinut ohi ajaviin autoihin vaan sain pidettyä sen mielenkiinnon itsessäni.
Välillä käytiin sisätiloissa rauhoittumassa ja puuhailemassa kotihommia. Cesin mielestä mun kynsilakka haisee ihan tosi ällöttävälle mutta näytti vissiin hyvälle kun piti varpaita niin läheltä lakkauksen jälkeen tutkia.
Iltapäivällä vedettiin pitkä, mutta tasaisesti jaksotettu, aktivointirupeama. Tehtiin kosketuskeppiä ja luopumista "hyvä"-sanalla merkattuna useampi sarja. Sen jälkeen otettiin naksutin merkiksi oikeasta toiminasta ja vedettiin läpi ihan perusteista eli naksun ääneen ehdollistamisesta parissa eri ympäristössä. Sen jälkeen tehtiin edelleen namista luopumista ja siihen saatiin jo kestoakin mukaan. Samoin tehtiin kosketusalustaa parissa eri huoneessa ja otettiin etäisyyttä mukaan. Tähän ei ollut käskysanaa vaan alusta toimi vihjeenä. Tosi hienosti Cesi jaksoi tehdä eikä sen tekemiseen vaikuttanut mitenkään ympärillä pyörivä kissa tai ominen koirien haukahtelu.
Kotiin lähdettäessä vein Cesin autoon seuraa-tyylillä eli koira käveli vasemmalla puolella katsekontaktissa ja naksutin oikeasta toiminasta. Cesi kyllä meinasi, että olen varsinainen tollo kun en ymmärtänyt tyttöä takapenkille nostaa vaan käskytin hyppäämään. Lopulta tytsy hypähti käsivarsilleni tyyliin, että rinsessat eivät hyppäile vaan ne NOSTETAAN autoon.
Autolta kotiovelle käveltiin hiljaa ja hienosti ja autotkin saivat ohittaa meidät ilman kummempia huuteluita tai pyörähdyksiä.. Sitten sisällä oli rinsessan hieman avauduttava, että kotiväkikin kuulee että kotona ollaan :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti