torstai 25. helmikuuta 2016

Saga


20.2. Meille muutti karkeakarvainen hollanninpaimenkoiran narttupentu Saga. Saga on Mira Salmisen Woodenshoes-kennelin kasvatti. Saga on syntynyt 11.12.2015 yhdistelmästä Meevaller Booswicht & Meevaller  Caatje Chocolaatje.
Kuinkas tässä sitten näin kävikään? Oksi oli jo vuoden verran ollut ainoana koirana. Olin kiinnostunut Oksin kasvattajan, Korhosen Sannan (Azuricoyotes), pentuesuunnitelmista. Tuntui turvalliselta ajatukselta ostaa pentu jo tutuksi tulleelta ihmiseltä. Lisäksi olen aina pitänyt Sannan ideologiasta koirien kasvattamisen suhteen. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa ilmaisin kiinnostukseni tulevaa lyhytkarvapentuetta kohtaan, olinhan nähnyt nartun pentuesisaruksia ja luotin Sannan arvioon ranskalaisesta uroksesta.

Vuoden aikana oli myös kiinnostus tavoitteelliseen harrastamiseen ja pelastuskoiralajeihin nostanut voimakkaasti päätään. Pelastuskoiralajit, ja asia näiden takana, on kiinnostanut minua jo pitkää. Nyt tuntui, että on viimehetket aloittaa tavoitteellinen harrastaminen. Olin myös ollut yhteydessä paikalliseen pelastuskoirayhdistykseen ja siellä näytettiin vihreää valoa toimintaan mukaan tulemiseen. Niinpä liityin yhdistyksen kannatusjäseneksi. Olin luottavaisin mielin, odottamani yhdistelmän pentu olisi erittäin luultavasti sopiva ominaisuuksiltaan tavoitteelliseen harrastamiseen. Olin myös jo ilmoittanut kotihoidossa olevien hoitokoirieni omistajille toiminnan lopettamisesta. Halusin, että minulla olisi kunnolla aikaa tulevalle pennulle.

Mutta eihän elämässä tosiaankaan aina mene niin kuin suunnittelee. Azuricoyotes yhdistelmään syntyi vain yksi pentu. Olin seurannut todella tiiviisti  astutusreissua sekä nartun kantoaikaa ja suht alusta pitäen itselleni tuli tunne, että pentuja ei synny montaa. Olin seurannut myös Woodenshoes karkkaripentuetta, joka vaikutti mielestäni hyvältä omiin suunnitelmiin. Lisäksi seurasin toista lyhtykarvapentuetta sekä ajatus rodunvaihdosta saksanpaimenkoiriin pyöri mielessä. Kun Azuricoyotes pentuja syntyi vain yksi, ja sillä oli jo koti valmiina, otin hetimiten yhteyttä Miraan. Woodenshoes pentuja oli jäljellä 2 narttua, minun onnekseni :). Sijoitusnarttua en edes ajatellut, joten valinta oli helppo.
Soitin Miralle keskiviikkona, kerroin itsestäni ja suunnitelmistani. Lauantaina ajelin Kajaaniin pentuja katsomaan ja mukaani lähti "Lila"pentu, jolle oli jo valinnut nimeksi "Saga" (nimellä on oma tarinansa mutta siitä juttua myöhemmin :) ).
Olen tavallaan astunut ns. oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Karkkarit ovat itselleni täysin vieras karvamuunnos, nolona täytyy myöntää, että näyttelyissäkin en koskaan ole niiden kehää jäänyt katsomaan. Sen tiesin, että monella karkkari-ihmisellä on niitä useampi, kasvattajia on yhdenkäden sormin laskettava määrä eikä pentueita suinkaan synny joka vuosi. Karkkareilla on kuitenkin lukumääräänsä nähden mielestäni hyvin  tuloksia ja sieltä löytyy juurikin niitä pelastuskoiralajeja harrastavia ihmisiä. Lisäksi karvamuunnoksen koiria on terveystutkittu mielestäni järkevästi eli paljon.

Oman mukavuusalueeni ulkopuolella olen myös siinä suhteessa, että tuloshakuinen harrastaminen kaikkine kokeineen yms juttuineen on minulle täysin uutta. Lisäksi itselläni on nyt pentu, joka on otettu ja valittu juurikin tätä asiaa varten. Tosin ensisijaisesti se on rakas perheenjäsen :). Vaikka sanon olevani mukavuusaleeni ulkopuolella, niin tunnelmat ja olotila on todella hyvä. Koen, että minulla on kasvattajan täysi tuki ja tieto sekä kokemus tavoitteellisesta harrastamisesta. Nyt minulla on myöskin ympärillä osaavia ihmisiä, joten neuvoja, tukea ja treenikavereita ei tule puuttumaan.
 
No, entäs se Saga-peikkotyttö sitten? Yhteistä elämää on takana sen verran vähän, että mitään syväluotaavaa on vaikea sanoa. Olen ollut tosi tyytyväinen siihen alkuun mikä meillä on ollut. Saga vaikuttaa erittäin tasapainoiselta pennulta, jolla on hanskassa monen monta sellaista perusasiaa, joita kuvittelin joutuvani sille opettamaan. Sillä on selkeä on/off nappi ja sitä voisi kutsua hyvin järkeväksi (jos koirasta nyt voi näin sanoa). Se sujahti täysin ongelmitta osaksi meidän perhettä niin suhteessa Oksiin kuin kissoihin. Tästä sitten vain eteenpäin :).