sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Treenejä häiriössä ja höpinää ruokinnasta


Kuluneella viikolla ollaan tehty perussettiä, istu-maahan-nouse-vierellä, häiriössä. Häiriöksi on, sekä Oksille että Ainolle, riittänyt treenitilaan lisätyt rally-tokon kyltit. Ideana oli, että koira pysyy toteuttamaan annetun käskyn ja jättämään kyltit rauhaan. Se, tekikö koira annetun käskyn prikuulleen oikein esim. suhteessa ohjaajan, ei ollut nyt kriteerinä. Molemmat koirat ovat kohtuu häiriöherkkiä, ja se tuli esiin nytkin kun kyltit lisättiin treenitilaan. Lisäksi tehtiin kosketusalustaa, kapulannostoa, kartion kiertoa ja istu-odota ja maahan-odota settiä niin että koira kutsuttiin luo tai käytiin palkkaamassa paikalleen. Häiriö-treeniä tarvitaan lisää.

Lauantaina otettiin perusseuraamista hihnassa ulkona treenitilan kentällä, jonka jälkeen Aino ja Oksi pääsivät leikkimään meidän pihalla. Tänään lenkkeiltiin Oksin kanssa kahdestaan pieni lenkki. Oksille on hihnassa kävely hyvinkin haasteellista mutta selkeää edistymistä on ilmassa. Olen ostanut itselleni Icepugin nastakengät, jota voin suositella kyllä kaikille. Oksin hihnakävely/käytös on ollut pidemmän aikaa, vähemmän tai enemmän työn alla, ja selkeästi siihen on positiivisesti auttanut reenailu ylipäätään.

Oksi on hienosti osannut olla kissojen kanssa työpäivien ajan, vaikka tätä vähän Arcon lopetuksen jälkeen jännitin. Kaikki tavarat ovat paikoillaan eikä kissojen ruokiakaan ole syöty. Oksi jää kotiin mukavasti vaikka onkin kovasti perääni, toki on myös kovin ilahtunut kun kotiin palaan. Onhan sillä ollut hienot opettajat, Arco sekä Kepa  jäivät kotiin aina varsin lungisti. Muutenkin tuntuu että Oksin on kovasti rauhoittunut, osa syynä varmasti aikuistuminen. Arco, varsin vahvatahtoisena ja omanlaisenaan persoonanaan, ei ehkä ollut niitä mukavimpia koiria asuinkumppanina ollut vaikka pojat juttuun tulivatkin.


Olen taas viime aikoina lueskellut koirien ruokinnasta. Lähinnä J.Yrjölän artikkeleita Yrjölän puurosta ja siihen liittyvästä tavasta ruokkia koiria. Artikkeleista voisi nostaa esille puuron lisäksi naudanmahan, kaalin, kananmunat, piimän, keitetyn porkkana-paprikaseoksen, merilevän ja öljyt. Kaverilla on Joukonheimon kennelistä rotikka, Oksin kaveri Boogie, jota on ruokittu juuri kyseisellä tavalla.

Omat pakastimet olivat tyhjinään kun kävin hakemassa Kennelrehun autolta lihoja, ison tilauksen vuoksi eräs mies lihajonossa epäili minulla olevan kennelin. Johon totesin että "ei ole, tästä menee useammalle koiralle" johon mies totesi että "kennelihän se sitten on". Kennel sai ihan uuden määritelmän :D.

Kuluneella viikolla olen hämmästyneenä saanut seurata millaista on elo ja olo koiran kanssa haja-asutusalueella sekä sitä mikä koetaan kenenkin omaisuudeksi. Kaikenlaista ihmeellistä ja kummaa sitä maailmaan mahtuukaan :D.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Kuluneiden päivien kuulumisia


Viime päivinä on puuhailtu paljon. Aino on ollut pariin otteeseen päivähoidossa ja Boogie-tyttökin kävi Oksin kanssa leikkimässä. Oksi ja Aino kävivät uimassa ja nyt Oksikin ui ilman pelastusliiviä. Takajalkojen käyttö, lähinnä oikean, on edelleen hakusessa. Oksi käyttää sitä lähinnä kääntyessä. Oksi kävi myös Jonnan hierottavana. Aivan pientä kireyttä lannerangan etuosassa, mutta muuten kaikki oli hienosti. Jonna totesi Oksin kiinteytyneen ja sanoi muutenkin pojan olevan erinomaisessa kunnossa.

 

Treeni rintamalla ollaan tehty hajuja, hyvin lyhyttä treeniä. Treenitilassa ollaan häiriköity toisiamme pitämällä molemmat koirat istu-maahan-viereen-treenillä. Molemmat ovat tehneet kapulan nostoa. Oksille sain viimeksi jo askeleen mukaan (koira kantaa kapulaa ja kävelee), Ainon kanssa on saatu kapulaan nostoa. Lisäksi on tehty edelleen takapäätreeniä pesuvadin kanssa. Kriteeriä on saatu nostettu ja Oksin kanssa ollaan vaiheessa että koira on 90 asteen kulmassa minun rintamasuuntaan nähden. Mietin juuri tänään noita käskysanojen mukaan ottamista lähinnä juuri haju ja takapäätreeniin.

 
Lisäksi ollaan meidän pihassa harjoiteltu ihan remmikäytöstä, peräkkäin kävelyä ja samaan suuntaan rinnakkain kävelyä. nää on perusjuttuja mutta tällä kaksikolla hieman haasteellista, siihen nähden sujui hyvin. Tosin olivat ensin riekkuneet tunnin ulkona ja lähes saman ajan sisällä :D.
 
"Äiskä, jääks tää asumaan meille?" :D
 
 
 
 
Oksin kanssa olen omalla pihalla tehnyt lähellä pysymistä ja luopumista (namista "jätä"-käskyllä).
 
Sitikka vaihtui Daciaan eli meille on muuttanut uusi koira-auto. Uusi auto on kyllä kiva, nyt sillä on ajettu nelisen sataa kilometriä. Pientä säätöä auto vielä kaipaa tullakseen hyväksi koira-autoksi eli tavaraverkon tilalle täyttyy hommata metallinen koiraverkko. Sitten olen pähkäillyt että laitetaanko takatilaan koirahäkki vai teetänkö oviaukkoon koirakalterit ja tavaratilan ikkunoiden tummennus. Oksille on haasteellista olla hiljaa auton liikkuessa eli se haukkuu mielellään vastaantulevat autot. Auton ollessa parkissa se ei reagoi niihin mitenkään. Koska autoilen pääsääntöisesti Oksin kanssa kaksin, en pääse treenaamaan hiljaa olemista auton liikkuessa, joten asiaan täytyy saada muutos muulla tavoin.
 
 

                                                        Autosta kiitos I+Ä!




perjantai 9. tammikuuta 2015

Arco (Lissunmustan Jelmer G`Arco) 2.3.2006-9.1.2015

                                                Lahjomaton vahtimme, Kultainen Arco

Emme voineet muuttua puuttuviksi valkosoluiksi. Arco lopetettiin tänään sen sairastettua reilut 2 kuukautta, ensin vaivasivat korvat ja sen jälkeen anaalit. Kolme antibioottikuuria ja valkosolut alle viitearvon. Arcolla todettiin jo hyvin nuorena autoimmuunisairaus joka vaikutti valkosolujen määrään, koiralla ei juurikaan ollut luontaista vastustuskykyä. Vuosien aikana sen kunto vaihteli ja väliin mahtui seesteisiäkin aikoja. Arco söi reilut neljä vuotta kortisonia tukemaan keinotekoisesti vastustuskykyä. Kortisoni jouduttiin kuitenkin lopettamaan parisen vuotta sitten Arcon alettua kipuilemaan ylös noustessa. Kortisoni vaihtui jatkuvaan kipulääkitykseen.

Arco oli kaiken kaikkiaan hyvin opettavainen koira. Se opetti minut arvostamaan koiran terveyttä ja sen myötä olen kiinnostunut koirien jalostuksesta vaikka en niitä itse kasvatakaan. Arco oli luonteeltaan omanlaisensa persoona. Koira sieltä ei-niin-helposta-päästä, ja sen myöstä jouduin opiskelemaan eläinten koulutusta. Arcon tapaus aiheutti sen, että tulevat koirani koulutetaan vain ja ainoastaan operantisti ja positiivisesti vahvistamalla, en halua missään nimessä enää tehdä samoja virheitä mitä Arcon kanssa  alkuaikoina tein.

Arcon ansiosta tutustuin moniin mukaviin holsku-ihmisiin ja moniin erittäin päteviin koirien kanssa työkseen toimiviin ihmisiin. Arcon kohdalla täytyy kiittää sen kasvattajaa Kukkasen Liisaa ja Arcon emon omistanutta Korhosen Sannaa. Erityiskiitokset ansaitsevat Tommy Wiren ja Jaana Rajamäki, heidän neuvoillaan yhteiselomme Arcon kanssa alkoi sujumaan. Anulle iso kiitos tästä päivästä :).


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Leikkiä, leikkiä

Torstaina Aino kävi leikkimässä Oksin kanssa. Molemmat koirat päästelivät vähän edellisillan ja yön höyryjä pihalle. Aino ei ilotulitteisiin ollut reagoinut mutta Oksi jaksoi kyllä valvoa kahteentoista :D. Tämä oli ensimmäinen uusi vuosi kun Arco ei juurikaan paukutteluihin reagoinut, pari haukahdusta ja murahdusta kun ihan lähellä räjähti mutta muuten papparainen pääsääntöisesti nukkui. Tähän voisi sanoa, että onni on huonontunut kuulo. Oksi sen sijaan oli aika vakuuttunut että Utin laskuvarjojoukot ovat yrittämässä meidän huusholliin sisälle. Sen verran tomerana se haukkui häntä tötteröllä ovella. Teetin sillä vähän pientä hommaa: istu-odota, maahan-odota ja kohteen koskettamista, että ajatukset olisivat olleet muulla kuin paukkeessa. Pystyi keskittymään ihan kivasti eikä ulosmenossa seuraavana aamuna ollut mitään jännittämistä, joten olen tyytyväinen.

Hessu Hopo ja Peppi Pitkätossu jaksoivat rallattaa menemään puolitoista tuntia. Pääsääntöisesti juoksemisen ja painimisen merkeissä. Uusin juttu oli kopin katolla hengailu kun kumpikin kaksikosta sinne pääsee.
                                     Ainokin osaa olla näin uskottavan näköinen halutessaan :).

 
Lauantaina reenailtiin ihan ohittamisia tuossa meidän pellolla ja ihan vaan hegailua tyyliin koirat istuu ja me jutellaan Ninan kanssa. Tämän jälkeen Aino ja Oksi pääsivät vielä pihalle rellestämään.
 
Lauantaina kävin kyläilemässä Team CC luona. Cesi oli käynyt pari viikkoa sitten strekassa ja oli kuntoutunut hienosti. Oli oikein mukava tavata tyttöjä ja heidän huoltojoukkojaan.
 
Pojat saivat, huom. kumpikin oman, isot fleecepallot joiden kanssa voi sisälläkin touhut ilman vaaraa ikkunoiden särkymisestä. Arcokin intoutui palloa heittelemään ja on tosi tarkkana ettei Oksi vaan ota sen omaa palloa.


Tänään olen potenut koko päivän pääkipua, joten koirat ovat saaneet touhuta tuollaisen aktivointiruokakupin kimpussa. Arcosta ko. sydeemi on ihan paras ja se hoksasi aika nopeasti kuinka saada nappulat labyrintistä ulos. Oksi taas kyllästyy nopeammin jos nappulat eivät kupista suuhun tule.
 
Alkavalla viikolla palataan treenien maailmaan. Torstaina Aino tulee päivähoitoon ja kaverikaksikko pääsee uimaan.