lauantai 23. marraskuuta 2013

"En voi koskea siihen koska se puree"

Otsikon kommentin kuulin tänään ollessani Oksin kanssa lenkillä, tässä lähellä asustelevan terrierin omistajan suusta. Olen aikaisemminkin kirjoittanut kyseisestä koirasta koska kohtaamisemme ovat olleet aika katastrofaalisia. Tämän kertainen ei tehnyt poikkeusta.

Lähdin kävelemään Oksin kanssa ja metsässä huomasin, että mikäs se siellä polulla seisoo. Kyseinen terrieri. Aikaisempien kohtaamisten perusteella ajattelin, että me kyllä nyt kävellään tästä vaan eteenpäin ihan rauhallisina ja katsotaan mitä tuleman pitää. Käveltiin koiraa kohti ja kun se lähti juoksemaan meitä kohti pysähdyin, ja koska vaikuttti siltä että kauempana oleva omistaja meinaa ottaa ritolat, huusin "tule nyt vaan ottamaan koira kiinni". Terrieri pysähtyi noin metrin päähän Oksista ja minä varauduin pysymään pystyssä.( Viime kohtaamisemmehen päättyi siihen että minä makasin selälläni Oksin alla ja pidin koirasta kiinni.) Oksi oli lungisti, häntä rentona mutta selvästi tarkkaili terrieriä. Jos terrieri olisi vähääkään osoittanut ystävällisyyden merkkejä olisi kohtaaminen sujunut hyvässä hengessä. Oksista tiesin, että se ei kyllä aloita ei rähinää eikä tappelua mutta vastaa kyllä heti.

Kun omistaja oli noin metrin päässä koirasta sanoin, että "toivottavasti ei ole hengenlähtö lähellä". Omistaja alkaa kieltämään koiraansa ja samassa kun hän avasi suunsa, terrieri hyökkäsi. Omistaja sai häädettyä koiransa kauemmas mutta varsin sinnikäänä tapauksena se hyökkii uudelleen. Samalla omistaja raportoi, että ei voi koskea koiraansa koska se puree ja ei halua puretuttaa itseänsä ja tarkoituksena oli ottaa koira kiinni ennen tietä mutta ei kerinnyt. Johon minä, että "noin pienelle koiralle voi oikeasti käydä pahasti jos se isomman koiran kimppuun käy". Johon taas omistaja sanoo tietävänsä että näin voi käydä, mutta ei kuitenkaan halua että koira puree häntä itseään, ja samalla joka välissä komentaa koiraansa. Johon minä, että eihän tässä mitään. Lopulta saa jalallaan tönäistyä koiransa kauemmas ja lähtee jahtaamaan sitä meistä poispäin. Minä totesin Oksille että lähdetään me vaan kotia.

Olisi ärsyttänyt jos ei olisi säälittänyt. Kuka oikeasti haluaa pelätä omaa koiraansa ja vielä noin pientä. Terrieri oli kokoluokkaa Oksin pää. Ja omistaja minua huomattavasti isompi aikuinen mies. Ja miksi pitää koiraa irrallaan, edes täällä haja-asutusalueella, jos se ei tottele. Kaikki naapurustossa asuvat koirat ovat kyseistä terrieriä suurempia.

Aika kierrokset Oksi kohtaamisesta otti vaikka ei juurikaan rähissyt. Seisoskeltiin metsässä hetki ja kun koira oli sen verran rauhoittunut että ruoka taas maistui jatkettiin matkaa. Kotona hörppäsin kahvit, ajatuksella että terrieri omistajineen kerkeää lenkkinsä kävellä ennenkuin lähden metsään Kepan kanssa.

No, nyt ainakin tiedän miten ko. terrieri toimii ja sen että omistaja pelkää todella koiransa purevan ja mielellään poistuisi paikalta takavasemmalle hissukseen niin että ei koiraansa tarvitsisi koskea.Toimintasuunitelma tuleville kohtaamisille on laadittu tältä pohjalta. Ja sen suunnitelman ydinkohta on se, että minun koiriani ei irtokoira pure jos mitenkään vaan voin siihen vaikuttaa. Enkä pelkää terrieriä. Enkä tule korvaamaan mitään jos omani on kiinni ja irokoira niiden suuhun itsetuhoisena juoksee.

No sitten mukavimpiin aiheisiin. Paistettiin tässä päivänä eräänä torttuja Oksin ja Nooruksen kanssa.

                                       Ja joo meillä kissat saavat olla pöydillä , hyi meitä :)


                                       Sillä aikaa Olga tiiraili kissatarhassa pihan tapahtumia.
                                      
                                                               Kepa otti päikkärit.
                                           
                                                           Arco lepäili olohuoneessa
 
Tortut maistuivat kyllä kaikkille kolmelle erinomaisesti. Ruuasta puheenollen koirat ovat nyt olleet raakaruokinnalla ja se on sujunut hyvin. Pikkuisen joutuu olemaan tarkkana ruokamäärien kanssa varsinkin Arcon ja Kepan kohdalla, että ei ala paino nousemaan. Mitään varsinaisia muutoksia en ole vielä Oksissa havainnut ja Kepan kohdalla uskaltaisin väittää sen olevan myöskin varstopunkki allerginen. Koska sen suhteen pientä, hienon hienoista muutosta olen ollut havaisevani.

Muuten päivät ovat kuluneet aikalailla normi meiningillä. Jotain pinetä keittiöhömpää ollaan puuhailtu ja sisätiloissa namien etsintää sadesäällä jne. jne.
Tällainen on laskeutunut meidän olohuoneeseemme. Siitä toivotaan apua kuivaan sisäilmaan.

2 kommenttia: