Olin alkuviikon, maanantaista keskiviikkoon, hoitamassa tuttavaperheen koiria maalaismaisemissa reilun 30 minuutin ajomatkan päässä Kouvolasta. Todellisissa maalaismaisemissa, jossa toisella pellolla pörräsi trakatori ja toisella ammuivat lehmät. Maaseutu mielestäni määritellään sillä millaista tietä pitkin sinne ajetaan, hiekkatie = maaseudulla ollaan. Tämäkin täyttyi tällä keikalla :).
Koirista ennestään minulla tuttuja oli kaksi. Black Auras kennelin kasvatti, pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira Rico, jota olen ollut hoitelmassa aikaisemminkin ennen Oksin meille muuttoa pariinkin otteeseen. Rico on tullut perheeseen kodinvaihtajana. Ricon kanssa asusteli silloin saman kennelin kasvattinarttu Valko, joka on jo edesmennyt. Rico on 10,5 vuotias paapparainen, joka on iän huomioon ottaen vielä hyväkuntoisen oloinen. Rico on isänä yhdessä Konnamuorin kennelin pentueessa. Kaksi muuta perheen koiraa on kotkalaisen Zinnias kennelin pitkäkarvaista collienarttua. Niistä vanhempi, Siiri, oli itselleni tuttu, olin sen Oksin ollessa pentu tavannut kerran. Siiri on siis hieman vanhenpi kuin meidän Oksi poika. Nuorin koirista, Toffee, oli itselleni ihan uusi tuttavuus. Colliet rotuna on minulle vieras, joten oli mukava päästä viettämään aikaa kahden ko. rodun yksilön kanssa. Jos niiden pohjalta voisi jonkin sortin mielipidettä rodusta muodostaa. Olin tavannut tosin kaikki kolme pikaisella käynnillä pariviikkoa sitten kun sovittiin aikatauluista yms. Joten en Toffeelleekaan ollut ihan umpivieras.
Ricon tavat tunsinkin entuudestaan. Siiristä omistajat kertoivat sillä olevan ongelmia sisäsiisteyden kanssa. Toffee on puolestaan elänyt koko elämänsä maaseudulla vapaana, joten omistajat arvelivat, että koira ei kävelisi valjaissa ja hihnassa. Ainakin tarpeiden teko kyseisissä vermeissä olisi haasteellista.
Perhe itse pitää koiria irrallaan pihalla mutta sanoin itse käyttäväni ne remmeissä, joten hoitoajanjaksona koirat eivät vapaudesata saisi nauttia. Omana kauhuskenaarionani oli, että jokin koirista jäisi auton alle, söisi rotanmyrkkyä, käärme pistäisi tai koira saisi jonkin sortin trauman tms. josta en itse olisi tietoninen jos koira ottasi pihalta ritolat. Lisäksi en ole ollenkaan varma tottelisivatko koirat luoksetulokäskyä kun sen esitää niille tuntemattomampi ihminen. Joten ehdoton nounou koirien irtiololle sinä aikana kun olisin niistä itse vastuussa :).
Omistajien lähdettyä käytin Siirin pienellä hihnarinksalla pissatuksella. Sitten otin ns. härkää sarvista ja oli Toffeen vuoro. Pikkaisen tytsy valjaita mulkoili, että "ei tollasia" mutta muutama palkkionami oikean suuntaisesta toiminasta teki tehtävänsä ja valjaat olivat Siirin päällä. Kävi heti selväksi että ruuan eteen Toffee oli oikein innokas tekemään hommia. Hihna valjaisiin kiinni ja ovi auki. Toffee oli sitä mieltä aluksi että liikkuminen moisissa vehkeissä on tylsää mutta kun nappula lensi rappujen alapäähän oli tytsykin siellä alta aikayksikön. Heittelin nappuloita noin puolentoista metrin päähän koirasta ja aina kun koira liikkui lensi uusi nappula. Houkuttelua siis :). Mutta saatiin liikettä eli kävelyä aikaiseksi ja noin kuuden nappulan jälkeen ryhdyin palkaamaan koiraa liikkeessä kädestä. Tällä systeemillä käytiin ns. oman tien päässä ja palattiin takaisin talolle. Tällä pienellä hihnakävelylenkillä kävi myös selväksi että koira ei pelännyt valjaita/hihnaa vaan oli niihin ihan vaan tottumaton. Ja se että kyseisellä yksilöllä riittää toimitakykyä kyllä vaikka mihin. Ricosta tiesin että sen sisäsiisteys on kunnossa joten poika pääsi pissalle aina viimmeisenä.
Kun tultiin Ricon kanssa sisälle oli jompikumpi tytöistä järjestänyt meille haisevan yllätyksen. Korjailin kakat koirahuoneen lattialta vähäeleisesti pois ja pesin muovimatto osuuden lattiasta.
Olin pikavisiitillä laittanut merkille, että Ricon turkki kaipaisi harjailua. Olin ottanut mukaan kotoa kampoja ja harjoja, jotka oli havainnut hyviksi omien holskujen kohdalla. Tytöt saivat odottaa portin takana eteisessä että saatiin Ricon kanssa työrauha. Vetelin koiran läpi metallipiikkisellä karsalla, karvaa lähtikin yhden holsku uroksen verran (kuva alla). Rico makaili kyljellään silmät kiinni harjauksen ajan ja sitä sai pyöritellä vaikka mihinkä asentoihin. Voisi varmaan hyvällä omallatunnolla todeta että papparainen nautti :). Tässä välissä käytin kolmikon totutussa järjestyksessä ulkona. Toffeen kanssa toimittiin samoin kuin aiemminkin. Valjaiden laiton jälkeen palkka, nami heitettynä rappusten alapäähän ja palkkio kädestä kun koira liikkuu vierellä. Oikein kivasti sujui :).
Kahvitauon jälkeen jatkoin Ricon turkin parissa. Kampasin koiran läpi metallikammalla. Putsasin korvat, jotka olivatkin likaiset ja huomasin koiran mahapuolta kammatessani että Ricon "pyssystä" valui vihreää eritettä. Ostoslistalle menivät samantien korvanputsausaine sekä Betadine. Ricolla on todennäköisesti joko esinahantulehdus tai/ja eturauhastulehdus. Kokemuksesta tiesin, että jos vaivana on esinahan tulehdus sen saa hoidettua Betadinella kun vain säännöllisesti putsaillee "pyssyä". Oksilla oli muutamman kertaan ennen kastraatiota sama vaiva ja aina saatiin kotikonstein se hoidettua. Lopullisesti molemmista vaivosta pääsee uroskoiran kanssa eroon kastroimalla koiran jos sitä ei ole tarkoitus käyttää jalostukseen. Eturauhastulehdus tarvii tietenkin antibioottikuurin ja sen toteaa eläinlääkäri. Sinällään moinen vaiva Ricon kohdalla ei ole ihme kun koira elää kahden sterkkaamattoman narttukoiran taloudessa. Nartuilla on kuitenkin juoksut peräkkäin pari kertaa vuodessa, joten Rico oleilee samassa koirahuoneessa häkissä vähintään kaksi kuukautta vuodessa juoksuisten narttujen kanssa. Johan moinen laittaa koirapojan sekaisin monella tapaa, houkutuksia on paljon ja lähellä :).
No, minä kun en pienistä lannistu niin jatkettiin hommaa. Hain nappuloita kehiin ja toisella kädellä syöttelin nappuloita ja toisella harjasin koiraa eli siedätellin koiraa harjaamiseen. Peräpään osalta Siiri oli tosi herkkä ja siellä pohjavillaa olikin tosi paljon. Kynnet leikkasin niin että laiton nappulat maahan ja kun koira söi niitä napsin kynnet poikki. Tassukarvat Siiri antoi leikata hienosti. Siiri on mielestäni herkkä koira, jolla on reagoimista ääniin ja selkeää alusta arkuutta. Tuon tyyppistä koiraa en lähtisi mihinkään hoitotoimenpiteisiin tai muuhunkaan pakottamaan vaan etenisin sen kanssa positiivisesti vahvistamalla. Varsinkin kun hampaiden käyttö tulee nopeasti mukaan jos koira kokee siitä olevan mitenkään hyötyä. Siiri on myöskin erittäin perso ruualle joten sen kanssa pystyy toimimaan hyvin kunhan koira kokee asiasta jotakin hyötyvän. Kannattaa myös muistaa että hammastelulla ei pitäisi saada ihmisessä aikaan mitään reaktiota, ei pelkoa eikä perääntymistä, koska pehmeä koira muistaa kyllä kerrasta mikä on reaktio oli. Siiri on killti koira mutta omanlaisensa persoona. Ja persoona huomioon ottaen lopetettiin harjaushommat siinä vaiheessa kun meillä oli vielä kivaa :). Siirin osalta laitoin merkille, samoin kuin Toffenkin kohdalla, että colliet oppivat kyllä todella nopeasti. Se on se pehmeys :). Joka tapauksessa sain Siiristä harjattua yhden collien verran karvaa tässä sessiossa. Ala kuva on tiistai-illalta, kasa on Siirin kauluksesta.
Toffeen turkki olikin hyvässä kunnossa eli pohjavilla ei ole siltä vielä juoksujen jälkeen lähdössä. Toffeen turkkia saa kammata vähän napakammillakin otteilla eikä koira ole moineskaan. Leikattiinkynnet samoin kun Siiriltä sekä tassukarvat myöskin. Molempien tyttöjen korvat olivat puhtaat.
Sitten olikin koirien iltaruuan aika. Ricolla oli maha ollut vähän sekaisin, joten jätin sille lisäriisit antamatta. Vähän vahdin että toisten kupeille ei mennä mutta ruokailu sujui hienosti ilman kummempia touhuja. Illan vilakalla tehtiin yhteiskävely, olin varustautunut ylimääräisillä hihnoilla ja yksillä valjailla, joten päästiin koko poppoo pihalla yhdella kertaa. Siellä Toffee kulki joukon mukana maniosti. Se on erittäin herkkä kehuille, joten palkkionnappuiloden antamista pystyi vähentäään nopealla aikataululla.
Pesin illalla vielä Ricon, joka suhtautui asiaan stooalaisella tyyneydellä. Kovin oli ilahtunut kehuista pyyhekuivauksen jälkeen :). Koen, että pitkäkarvaisen holskun turkki on todella helppohoitoinen verrattuna pitkäkarvcollien turkkiin. Holskua en välttämättä pitäsi oma kategoriani mukaan turkkirotuna (täytyy olla kiinnostus turkintoitoon) mutta collieta kyllä pidän.
Koirien perheessä koiratonta aluetta on olohuone ja makuuhuone, ja koska olin mennyt koiria hoitamaan nukuin koirallisella alueella eli keittiössä. Yläkuvasta näkee, että sain patjalle seuraa. Rico nukkui mun jaloissa, Toffee kainalossa ja Siiri mun pään vieressä, joten nukkumaseuraa riitti :). Täytyy kyllä myöntää että nukun nykyään vieraassa paikkassa huonosti. Käytin koirat yksitellen yöllä yhden maissa ulkona ja pissathan kaikilta pihalle tuli siinäkin vaiheessa. Aika metkaa, että en illalla enkä yöllä nähnyt minkäänmoisia valoja kuin yhdessä naapuritalossa. Siirin kanssa törmättiin yöllä oudosti käyttäytyvään hiireen, joka aamulla löytyikin navetan kulmalta kuolleenna. Kuollut myrkkyyn kun suusta oli tullut verta. Viskasin heinikkoon ja toivon että koirat eivät syö raatoa sen löytäessään.
Tiistaiaamuna heräsin viideltä. Mulla oli kahdeksan tunnin työpäivä + matkat päälle, joten ajattelin että aamuaika vieteään ulkona, että Siirille ei kävisi ylivoimaiseksi sisäsiisteyden suhteen. Käytin koirat pikapissalla ja sen jälkeen suihkuun. Sitten lähdin Siirin kanssa ulos, oltiin tunti pihalla, käveltiin lähimetsässä ja pelloilla. Ricon kanssa puolituntia pihalla ja Toffeen kanssa vajaa tunti. Toffeen kanssa käveltiin metsässä talon edessä ja kävi illmi että tytsy on elemintissään metsässä. Toffee haistelle paljon ja siitä olikin varmasti jäljelle kaveriksi. Siiri on selkeästi liikunnallinen ja tykkää lenkkeilystä samoin kuin Ricokin. Ricon ulkoillessani oli joku taas tehnyt kakat sisälle, useampaan kohtaan koirahuoneen muovimatto osuudelle. Tässä vaiheessa tuli mieleen että onko Toffeellakin ongelmia sisäsiisteydessä. No, siivoilin ja tuulettelin huonetta ja lähdin töihin.
Pääsin lähtemään töistä puolituntia aikaisemmin ja äkkiä koirien luokse. Omasta mielestäni päivälle tuli liikaa pituutta ottaen huomioon että koirista ainakin yhdellä on ongemia sisäsiisteyden kanssa. Kukaan ei kuitekaan ollut tehnyt mitään sisälle ja muttenkin huusholli oli siinä kunnossa mihin olin sen aamulla jättänyt. Hyvä juttu :). Koirat vuorotellen ulos pissalle. Iltaruokaa en antanutkaan nyt kupeista vaan Siiri sai ruokansa turkinharjauksen aikana. Eli sen turkin työstämistä jatkettiin. Toffee sai ruoka-annoksensa remmikävelyn yhteydessä. Ricon kanssa tein illalla pidemmän lenkin ja se sai ruokansa lenkin yhteydessä sekä hoitotoimenpiteiden jälkeen. Olin käynyt ruokatunnilla apteekissa hakemassa korvienpuhdistusaineen ja Betadinen. Putsasin Ricon korvat ja "pyssyn". Illalla lueskeiln hetken Collie-lehtiä. Yöllä käytin taas koirat herätessäni pissalla.
Rico katselee traktoria
Jatkettiin Siirin kanssa turkkihommia ja nyt leikkasin siltä houskarvat lähes kokonaan pois. Ihan ihoon saakka en vielä päässyt, pohjavilla oli aika kovin tappuuntunut takapäässä. Mahan alle olisi pitänyt ehdottomasti päästä kurkkaamaan/harjaamman mutta nyt itseltäni aika loppui kesken ja homma jäi omistajille. En tiedä kuinka paljon Siirin kanssa on tehty asioita jotka ovat sille vaikeita mutta turkki olisi hyvä saada siihen kuntoon että koiran voisi vaikka pestä.
Aamupaivällä sitten paljastui sekin että molemmat tytöt tekevät isommat asiansa sisälle. Väänsivät ihan pokerina yhdessä koirahuoneen muovimatolle kakat ja Toffee vielä pissit päälle. Tuli vähän sellainen olo itselleni, että huoneessa on tietty paikka johon koirat syystä tai toisesta ovat kakat tehneet ja erittäin helposti siihen samaan kohtaan tekevät. Jos ongelma olisi vain toisella niin voisi epäillä jotakin yksilöllistä hommaa esim. sairautta tms. Mutta molempien ollessa kyseessa tulee mieleen että tapa on tottuttua käytöstä. Itselleni olisi tosi iso ongelma jos omat koirani eivät olisi sisäsiistejä mutta ongelman ongelmaksi määrittelee jokainen omistaja itse. Tavasta tehdä asiat sisälle pääsee varmasti näiden koirien kanssa eroon mutta käytöksen muokkaaminen tarvii aikaa ja viitseliäisyyttä ja ennenkaikkea ihmisen täyttyy muuttaa omaa käyttäymistään. Lisäksi tarvittaisiin ympäristön muokkaamista eli uuden lattiapinnan laittoa koirahuoneeseen että vanhasssa muovimatossa oleva haju saadaan kokonaan huoneesta pois. Pelkkä puhdistusaineen käyttö ei tähän riittä koska koiran hajuaisti on niin hyvä. Ja saattaa olla että haju on tarttunut myös rakenteisiin... Asiaan toki vaikuttaa myös se, että pissat ja kakat tytöt ovat tottuneet tekemään vapaana. Mutta koskaan ei voi tietää tuleeko koirien asumismuoto pysymään samanlaisena eli ei varmasti olisi huono asia opettaa tytöt myös kakkaamaan hihnassa.
Keskiviikko aamuna Toffeen kanssa katsastamassa lehmiä.
Täytyy sanoa, että maaseudulla mieli lepää. Talolle ei kuulunut autojen ääniä ja hiljainen oli kylätie. Olisin mielelläni touhunnut koirien kanssa muitakin juttuja kuin turkinhoitoa mutta asiat tärkeysjärjestykseen :) Tuolla olisi oivat jälki-ja lenkkilymaastot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti