Kuulumisia pimeyden keskeltä

Yritin kuvailla toissailtana kuuta ja muutenkin pimeää maisemaa. Täällä taajaman ulkopuolella on tosiaan pimeää, ei ole katuvaloja eikä muutakaan kummoista valonlähdettä. Tähtiä täällä on kyllä huomattavasti enemmän kuin kaupungissa.

 

 Maa on himpun verran valkoinen ja antaakin pihasta ihan kivan siistin vaikutelman ;), lehtikasoja on siellä täällä ja ne pitäsi saada kärrättyä pellolle ennen ihan oikein lumisateen tuloa. Nyt viikonloppuna olen keskittynyt kämpän siivoamiseen vähän perusteellisemmin. Tässä kohtaa voi vaan todeta, että onnellinen on eläntenomistaja siivotessaan... työ ei ainakaan lopu kesken.

Koirien kanssa ollaan lähinnä lenkkeilty, aamulla olen ollut jo tienpäällä kuudelta Arcon kanssa. Yhtenä päivänä naapurin mies kysyi päivälenkiltä Kepan kanssa tullessa, että lenkitänkö kaikki erikseen? Johon minä että joo ja naapuri että on sulla siinä hommaa. Voihan siinä sitä olla mutta mukavaa puuhaahan tuo lenkkeily on :).

Oksin kanssa ollaan tehty perusharjoituksia eli katsekontaktia ja siihen kestoa. Oksin jalka on alkanut parenemaan hyvin. Eilen otin haavan päällä olleen teipin pois mutta olen pitänyt siinä sidettä likaantumista estämässä. Oksi on antanut jalan olla siteen kanssa rauhassa, ilman sidettä kieli sinne tikkeihin jotenkin ohjautuu. Selkeästi tilanne on kuitenkin koiran mielestä paremi, ilmeisesti patti kutisi tai jotain. Oksi on muuten laihtunut sitten kastraation, silloin se painoi ennen kastraatiota reilu 28 kg ja nyt patin poistossa 26,3 kg. Ruokaa sen on saanut kastraation jälkeen ihan yhtä paljon kuin aiemminkin. Kepa on myöskin laihtunut, se painoi jossain vaiheessa 24 kg ja nyt paino oli nippanappa 21kg. Kepan kohdalla ihan hyvä mutta Oksin ei kyllä tarvitsisi laihtua yhtään.

 Pojat tarkkana pihalla vahdissa, ei näkynyt ilveksiä eikä muutakaan hälyyttävää. Arco tosin saattaa juosta ja haukkua tähtiä ja lentokoneen valoja...

                                                     Etupihan omenapuut ja lyhdyt

 Oksille olisi tarkoitus varata luustokuvaus aika marraskuun alkupuolelle, pitää huomenna käydä aikoja kyselemässä. Nyt pähkäilen että pitäsikö tuo pattijalka kuvauttaa kokonaan...

Kepa ja Oksi painii, kyllä se Oksikin siellä jossain puskassa on vaikkakaan ei näkyvissä.

 

Kepa on nyt pesty lääkeshampoolla kokonaan yhden kerran ja kohta pesen mahapuolen uudestaan. Rapsutusta esiintyy vieläkin jonkun verran, toivon että shampoo vaikuttaisi. Luin Sienen Lauran blogista että huono ääreisverenierto jaloissa voi aiheuttaa nuolemista ym. Kepalla on selkeästi koiristamme kylmimmät jalat. Tarvii ruveta hieromaan sen jalkoja ja katsoa auttaako. Se on muutenkin kylmänarin ja palelee selkeästi kun lämpötila menee -10 asteeseen, pojat eivät ole vielä moksiskaan kun Kepa on jo sitä mieltä että ei voi kävellä metriäkään. Olen katsastellut nettikaupasta Pompan manttelia Kepalle talveksi lenkkeilyvaatteeksi.

 Hienot pojat eivät istu lattialla vaan penkillä, tuumii Arco.