Kepa kävi silmäpeilauksessa 7.5.2014 jossa kävi ilmi että Kepan vasemmassa silmässä on linssinluksaatio. Hoitona olisi ollut linssi poisto ja näön huonontuminen operoidussa silmässä. Koska myös oikeassa silmässä oltiin havaittu samankaltaisia oireita kun vasemmassa katsottiin, että operaatioihin ei ryhdytä vaan Kepa lopetetaan.
Vaikeita asioitahan nämä ovat ylipäätään mutta kuuluvat, valitettavasti, koiranomistajan elämään. Tapauskohtaisestihan näitä tulisi aina miettiä. Kepan kohdalla tekemämme päätös tuntui oikealta tuon ikäistä koiraa kohtaan, varsinkin jos kohta olisi ollut sama operaatio läpikäytävänä oikean silmän kanssa. Vähitellen näön huononeminen, tai mahdollisesti jopa sokeutuminen, ei ole mielestäni oikein noinkin liikunnallista koiraa kohtaan. Samoin rodussa esiintyvä terävyys ja Kepan matala kynnys hampaiden käyttöön (ei purrut mutta suuta käytti usein) ajattelutti- olisko koirasta tullut pikkuhiljaa huononäköinen stressaantunut pelkopurija. Sokea tai huononäköinen koira menee kyllä kotioloissa kunhan kaikki pysyy kotona ennallaan mutta onko pelkkä kotiympäristö koiran elämän kannalta kiva. Ja ennen kaikkea ajatus siitä kuinka kipeä koira mahtaakaan olla. Linssiluksaatio aiheuttaa painetta koiran silmään ja silmäsairauksista kivuliaimmasta päästä.
Kepa oli oireilut silmiään ainakin vuoden verran. Korkean kipukynnyksen omaavana yksilönä sen käyttäytymisessä ei juurikaan tapahtunut erityistä muutosta. Viime aikoina muutama rähähdys Oksille ja himppasen lisääntynyt vahtiminen ja vouhkaus ylipäätään olivat ainoat käytösmuutokset. Auringonvaloa se vältteli ja siristeli silmiään kirkkaalla säällä. Silmien pupillit eivät reagoineet valoon vaan olivat suurina kokoa ajan, silmät vuotivat pikkuisen ja välillä verisuonet olivat valkuaisessa näkyvissä. Välillä Kepa myös hankasi tassullaan silmiä eli näin jälkikäteen ajateltuna sillä oli kaikki linssiluksaation oireet. Ko. sairautta en vain osannut epäillä kun en ole kuullut sitä rodussa olevan. Ennemminkin tuli mieleen että Kepalla olisi ollut pannus tai kaihi, kun näitä pitkäkarvoilla tavataan.
Kepa oli kiva koira, jollaisen ottaisin uudelleen koska vaan. Minun musta varjoni, äiskän tyttö. Totta oli se mitä Kepan edellinen omistaja Anu sanoi "se oli sinun koirasi ensitapaamisestanne lähtien".
Valtavasti voimia! <3
VastaaPoistaElämä jatkuu vaikka tällaisia päätöksiä joutuu tekemään. Mulle henkilökohtaisesti on henkisesti rankempaa seurata/ pitää kipeää koiraa, varsinkin jos siitä selvästi näkee että kaikki ei ole ok. Ja monesti hoitamatta jättäminen ( ei edes vaivauduta ottamaan selvää mikä eläintä vaivaa) ja silti eläimen elossa pito on mun mielestä vähintäänkin pöyristyttävää. Ja taitaa rikkoa myös eläinsuojelulakia. Siksi ratkaisu Kepan kanssa oli helppo, ei ollut kuin kaksi vaihtoehtoa. Mulle ei tee pahaa katsoa kun eläin lopetetaan asiallisesti eläinlääkärin toimesta mutta en pysty katsomaan eläinten pahoinpitelyä tai edes kaikkia luonto-ohjelmia.
VastaaPoistaOtan osaa. :(
VastaaPoistaKiitos Sini.
VastaaPoista