Ensiksikin iso kiitos äiskälle kuvien laittamisesta blogiin :). Kuvista näkyy hyvin se, että kuinka erivärisiä/näköisiä meidän koirat keskenään ovat, ja kuitenkin on sama rotu kyseessä.
Oksi on kasvanut noista kuvista paljon. Voisi sanoa, että nykyisin sen on puolet Kepan koosta, korkeutta ehkä himppa enemmän mutta kun se on tuollainen hoikkis, niin massaa ei ehkä niin paljon. Oksi tarvitsisi viedä tehosterokotukselle ja siellähän se sitten tulee punnittua.
Oksi on edelleen ollut mukanani töissä, tosin lauantaina se jäi isojen koirien kanssa kotiin. Karilla oli vapaapäivä mutta käytännössä koirat ja kissat olivat kuutisen tuntia keskenään. Kun tulin kotiin kahden jälkeen niin sain vastaani hyvin unisen näköisia koirannaamoja. Paikat olivat kunnossa eikä asioitakaan oltu sisälle tehty. Hieno juttu :).
Olen syöttänyt Oksia kolme kertaa päivässä. Iltaruokana sillä on ollut pelkkiä nappuloita ja ne on syötetty sille harjoittelun palkkioina yksittäin. Eilen harjoiteltiin suuntaa "oikea", istumista ja kyljellään makaamista käskyllä "kölli". Kölliminen sujuikin oikein hienosti, Oksista on kiva syödä makuuasennossa. Kosketuskeppia on tehty myös, lähinnä ajatuksena tulevat vieraan koiran kohtaamistreenit.
Eli tulevalla vikkolla mennään Oksin kanssa harjoittelmaan vieraan koiran kohtaamista Valtterin ja Katariina luo. Käytiin tutustumassa heidän harjoitustiloihinsa, hienolta näytti. Oksikin pääsi tiloihin tutustumaan ja sai Valtterilta lausunnon "reaktiivinen koira" :D. Seurasin Valtterin vetämää pentukurssia ja täytyy kyllä myöntää että pennuissa on eroja käyttäytymisen suhteen rodusta riippuen. Tämänhän kaikki koiria seurannneet tietenkin jo tietävätkin mutta käytännössä kun sen näkee, niin se jaksaa ainakin minua aina hämmästyttää. Kurssilla oli oikein ihanan oloinen tiibetinspanielin pentu Samu, joka sai päähäni ajatuksen että olisikohan meillä joskus tiibetinspanieli :D. Valtterin oma koira käyttölinjainenlabbis Suko oli Oksin tutustumisen ajan häkissä harjoitustiloissa. Valtteri totesi mustan koiran pelottavan useampia koiria mutta minusta näytti siltä, että Oksin mielestä Suko oli potettinaalinen riekkumiskaveri. Luulen, että Kepan musta väristys on aiheuttanut Oksissa mielleyhtymän painikaverista.
Oksissa ja Kepassa on luonteissa hyvin paljon samoja piirteitä. Joten kait sitten voisi näinkin kapean otannan johdosta todeta, että nuo piirteet ovat holskuille tyypillisiä. Arco on oma lukunsa, mutta sen kohdalla ei voi varmuudella sanoa, etteikö sen sairaus vaikuttaisi sen olemiseen ja eloon. Oksissa pidän erityisesti sen suhtautumisesta ihmisiin ja siitä, että se uskoo käskyjä helposti. Lisäksi sen alati heiluva häntä, joka heiluttaa myös pyllyä, on erityisen hellyyttävä :). Sillä on aikakin toistaiseksi säilynyt tapa haluta ainakin kerran päivässä sylikoiraksi ja muutenkin se tykkää olla ihmisen lähellä. Joten sänky olakaa jossain vaiheessa jäädä pieneksi, koska Oksin tykkää nukkua siinä minun ja Kepan kaverina :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti