Punkkeja ja pupujusseja

Ollaan pikkuhiljaa päästy koirien kanssa lähelle sellaista normiarkea muuton jälkeen. Normiarki käsittää pääasiassa lisääntyvässä määrin lenkkeilyä. Pientä päänvaivaa tässä lenkkeilyssä on, nykyisessä asuinpaikassa on jäniseläimiä riittävästi ja vähän liikaakin. Yhtälö pupujussit ja valtaisan riistavietin omaava uroskoira on aika haastava juttu. Me ollaan jollain jäljellä jatkuvasti, joka lenkkikerta jossain vaiheessa meniaa Arcolta ns. keikahtaa kuppi nurin. Koira, jolle jo pelkkä jäljen haistelu on itsessään palkaavaa hommaa, ihan oma lukunsa. Kun vielä tietää, että jos koira olisi irti, niin se katoaisi pupujen perään hippulat vinkuen. Jotenkin käy omistajan itsetunnon päälle ajatus, että puput ovat kivempi juttu kuin hengailu emännän kanssa. Tänäänkin loppulenkistä koira oli niin täpinöissään, että herkutkaan eivät kelvanneet. Maahan kyllä kävi käskystä mutta ei syönyt. Noille hajuille kun ei voi mitään eikä niitä pysty konrolloimaan mitenkään. Intoiluun auttaa hieman se, että et laske koiran nenää maahan mutta mitä lenkkeilyä se sitten on-typerää touhua johon en viitsi ruveta.

Seis-komento auttaa Arcoa kyllä hieman kuulolle ja hillitsee sen toimia näköhavainnoin saatuaan, joten kait tässä jotakin toivoa on. Tosi tosiasia, joka on jo useita vuosia sitten todettu, koira on hajumaanikko.

Eilen illalla loppulenkistä ajattelin, että nyt koira pääsee irti ja se on seuraavan junan alla. Tosin kyseessä ei ollut mr. Nenä vaan Kepa sai näköhavainnon pupusta, jonka olimme jo ohittaneet ja päättikin lähteä perään. Kepa hyppäsi ilmaan ja ravisti samalla päätään (tällä konstilla se on saanut itsensä irti pannasta). Vauhti oli sen verran kova, että hihna toppasi ja koira lensi ilmassa kohtalaisen komeassa kaaressa mutta pysyi kiinni pannassa ja hihnassa. Onneksi panta oli "vaan" puolikuristava. Olin varma, että se saa vedettyä päänsä pannan läpi ja tilanne oli ikäänkuin hidastetusta filmistä. Arco seistä tönötti vieressäni koko episodin ajan, todennäköisesti pupu oli jäänyt siltä huomaamatta jostain syystä.No, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tänään tullessani töistä kiinnitin huomiota, että Kepa nuolee rintamustaan. Katsastin koiran ja ajattelin, että ei taas, mihin se nyt on itsensä telonut. Vähää aikaisemmin ne olivat remunneet pihalla. Rintamuksessa oli täysin karvaton kohta joka oli turvoksissa, näytti kohtuullisen kipeältäkin. Rupesin tutkimaan sitä tarkemmin ja otin pinsetit että repäisen siinä roikkuvan nahkariekaleen pois, olin huomannut että siinä kohtaa ihossa oli reikä. No, nahkariekale osoittautui punkiksi ,joka oli kaivautunut syvälle ihoon, ja reikäkin oli vaan punkin jalat. Desinfioin rinnuksen ja kielsin Kepaa nuolemasta ko. kohtaa.

Eli summa summarium: asumme keskellä pupujen ja punkkien valtakuntaa.

Mitään järkevää en ole koirien kanssa saanut puuhatuksi, tosin nyt alkoivat kolmen päivän vapaat joten katsotaan mitä saadaan aikaiseksi.