Mr Big and his Lady

 Aamulla heräsin jo kuudelta ja kahdeksaan mennessä olin käyttänyt koirat erikseen aamulenkillä ja syöttänyt ne. Siivousta sisällä että ulkona ja puolelta päivin kauppaan ostamaan koirille kasvissosetarpeita, maksaa, kieltä ja sydäntä namipaloiksi. Olin jo eilen keittänyt riisiä ja hirssiä neljän päivän tarpeisiin koiria varten. Kahteen mennessä olin tehnyt kasvissoseet ja pakastanut ne sekä keitellyt osan lihoista. Koiraportteja oli viritelty ja vesikuppia täytetty.

Vähän ennen kahta hyppäsin autoon ja lähdin hakemaan meille koiravieraita- Team Töppikset tulivat kylään meille neljäksi päiväksi. Koirat odottelivat ulkona omistajan kanssa kun saavuin paikalle. Rölli ja Nella olivat jo kovasti autooni hyppäämässä, tykkäävät autoilusta Töppikset :). Ja muutenkin oltiin sen oloisia että vastahan tässä nähtiin.

 

Ajeltiin meille ja himmailtiin pihalla hetken aikaa ja palauteltiin mieleen paikkoja. Sitten käytiin kävelemässä pikku lenkki. Pidemmät lenkit tältä hoitojaksolta ainakin Rölliltä jäävät kävelemättä kun poika on ontunut toista takajalkaansa. Lenkki meni kivasti ja koirilla intoa piisasi, hyvin muistivat viime vierailulta mihin suuntaan milloinkin piti kääntyä. Rölli sai aikaan isommat tuotokset eikä minun silmääni sen liikkumisessa ollut mitään kummallisempaa. Naapurustossa asuva spanielikin ohitettiin ilman kummempia kevätjuhlaliikkeitä tai huuteluita. Omat koirat olivat kuulemma nostaneet kierroksia kun olivat ikkunasta nähneet meidän lähtevän lenkille ja Kari oli niitä joutunut komentamaan.

 

Piha ja lenkkimaastot ovat aika mutavelliä, joten jalkojen putsauksen jälkeen sisälle pääsi ensin Rölli. Poika suunnistikin heti tuttuun huoneeseen ja oli ihan kuin asuisi meillä aina. Samoin teki Nella. Omat olivat saaneet haistella ennen Töppiksien sisääntuloa niiden makuualustaa ja ilmeet olivat vähän sellaiset, että "ai noi vai". Murrailua tai kommentointia ei puolin eikä toisin ole ollut tähän mennessä vaikka poikien egot viime hoitojaksolla pariin kertaan yhteen törmäsivätkin.

 

Otettiin ihan rauhallisesti, vähän totutellen ja jossain vaiheessa tällä koirat kuorsasivat koko porukka. Arco pääsi Karin kanssa pitkälle lenkille jonka jälkeen olikin iltaruuan aika. Rölli naurattaa minua edelleen-siinä on koira joka rakastaa ruokaa. Nytkin kun annostelin ruokaa kuppiin kuului vaan sellainen "njamsnjams" maiskuttelu. Menu oli tänään omilla naudanjauhelihaa, naudan mahaa, hirssipuuroa ja kananmunan keltuainen, höysteenä merilevää ja lohiöljyä. Töppikset saivat keitettyä riisiä, naudanmahaa ja sika-nautajauhelihaa lohiöljyn kera. Röllin annoksessa oli kipulääkeannos ja Inupekt fortea, Arco sai myös oman kipulääkkeensä.

Ruuan jälkeen omat hetkeksi pihalle ja sen jälkeen lähdettiin vielä Töppiksien kanssa kävelemään pikkulenkki. Nellakin sai isommat asiansa tehtyä. Kävin vielä Kepan kanssa lenkillä ja Oksin kanssa tehtiin lyhyt hihnaharjoitus tuossa pellolla.

Nyt täällä on aika väsynyttä porukkaa niin kuin alakuvista näkyy :). Nellaa ei olisi huvittanut olleenkaan poseerata ja se siirtyikin sängyn alle nukkumaan. Kohta käydään nukkumaan koko porukka sillä herätyskello soi 05.00 huomenaamulla. Huomenna on tarkoitus puuhailla Töppiksien kanssa jotakin naksutin juttuja ja koirien älypelikin on kaivettu jo valmiiksi käyttöä varten.

                                                 
                                                  "Mä nukun nyt, ei saa häiritä"

 

Töppiksien perheelle mukavaa risteilyä, meillä on täällä varmasti vähintään yhtä mukavaa :).

Kesästä talveksi ja koirien kuulumisia

 

 Meillä oli jo välillä kesä, koirat olisivat mielellään makailleet pihalla päivät pitkät. Lämpöasteita oli jo lähemmäs kymmenen ja pellolla kasvoi vihreää ruohoa.

Kepa ja Oksi ovat käyneet kahdesti hieronnassa ja Oksilla on hierota myös tulevalla viikolla. Pikkupojalla on hieman jumia selässä, sään kohdalla ja oikeassa lavassa. Kepalla jumittaa lähes sama kohta selästä  mutta vähemmän kuin Oksilla. Mietin mistä jumi tuohon kohtaan voisi kaksikolla tulla ja mieleen tuli kopin katolta hyppäily sekä ruokakupin korokkeen puuttuminen. Joten korokkeet otettiin taas käyttöön sekä Oksille että Kepalle, Arco on korokkeelta ruokansa syönyt koko ajan. Arcon hieronnat on jätetty nyt kokonaan väliin koska koira on ollut sen verta ärsyyntyneen oloinen. Jumiahan sillä kyllä on ja ylös nousemin on välillä hankalan oloista. Lenkille Arco lähtee edelleen mielellään ja mielellään Oksin kanssa ulkona temuaa mutta usein iltaisin se on varsin hattuuntuneen oloinen ja murrailee. Kipulääkettä se saa aamuin illoin ja yöllä on Bot edelleen käytössä. Kari ehdotti koiran laihduttamista mutta se on jo nyt sen verran hoikassa kunnossa ja aika lihakseton myöskin, että tyhjästä on paha nyhjästä.

Kepa on piristynyt kummasti. En keksi mitään muuta syytä kuin nappuloiden poisjättäminen ruokavaliosta. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Koirien hierojan kanssa on kyllä keskusteltu useasti näistä ruokintajutuista ja hän kertoi tapauksesta jossa koiran aggressiivisuus oli kadonnut ruokinnan muutoksen myötä. Olen sitä mieltä että koiran pitäisi pysyä kunnossa kaikella tapaa ns. huonolla ruuallakin mutta todellisuus näyttää kyllä aivan erilaiselta. Ja on iskenyt ainakin itselleni ns. päin kasvoja juurikin Kepan osalta.

                                                          Aurinko nousee

 

Eilen satoi maahan lumen ja talvi tuli takaisin

Ollaan lenkkeilty ja Oksin kanssa edelleen tehdään harjoituksia hihnakävelyssä ja autojen jättämisessä huomiotta. Edistystä on tapahtunut mutta harjoituksia jatketaan. Ollaan edistytty vallan hienosti Oksin kanssa eräässä ihan perusasiassa. Olen meinaan sitä mieltä että koirien perushoitoimenpiteet pitää pystyä tekemään kotosalla. Oksin ollessa pentu leikkasin siltä kynnen liian lyhyeksi ja tämän jälkeen kynsien leikkaus on ollut hieman haasteellista mutta ollaan selvitty kun Kari on pidellyt Oksia kiinni ja minä olen leikannut kynnet. Nyt ollaan pariin otteeseen leikattu kynnet Oksin kanssa kahdestaan. Oksi jonottaa kynsien leikkuuseen koiraportin takana ja vallan hienosti istuu paikallaan toimenpiteen ajan "odottaa"-käskyn alla..

Allergiansiedätys pistokset on saatu annettua Oksille hienosti eikä koira edes näytä tajuavan pistämistä. Pistosväli on muuttunut nyt viiden päivän pituiseksi ja kohta vaihtuu pistettävän aineen koostumus kolme kertaa vahvemmaksi kuin aloituspuollon.

Meillä on tarkoitus käyvä katsastamassa kuinka uinti sujuu Kepalta ja Oksilta. Koirien hieroja aloittaa koirien uittamisen, allas yms. on jo valmiina. Luulen että tuo olisi vallan hyvä liikunnan lisä ainakin Oksille. Ja Kepa on aina tykännyt vedestä.

                                                           Tänään on täysikuu.

Kultainen Arco 8.v.

 Kukapa olisi uskonut...Arcolle tuli tänään 2.3.2014 kahdeksan vuotta elämänmittariin :)

                                          Alla kuvasarjaa pojasta tänä aamuna Aitomäessä

 

 

Yksi kevätpäivä

Tänään oli oikein keväinen, aurinkoinen ja lämmin päivä, joka vietettiin koirien kanssa ulkona. Arcon kanssa tehtiin lenkit aamupäivällä ja illasta. Kepan kanssa käytiin päivällä parin tunnin lenkillä ja vielä illallakin tehtiin pieni lenkki. Oksin kanssa hihnailtiin kolmesti, osa omalla pellolla lähellä pysymistä auto ja koiranhaukunta häiriön alla. Yksi lenkki käytiin kävelemässä hiekkatiellä ja totesin että ihan vierestä ajavat autot saavat pojan vielä pyörryksiin. Heti jos välimatkaa autoihin on hiemankin enemmän Oksi antaa niiden olla. Lisää harjoittelua kehiin siis. Lenkillä oikein havahduin siihen kuin suuri Oksi onkaan, kasvaakohan se vielä :D. Voimaakin koirassa on kuin pienessä kylässä ja muutamassa taajamassa, ja juuri tämän takia hihnakäytös pitäisi saada ihan priimaksi.

 

Alla kuvasarja poikien leikeistä

 

 Viime yö meni vähän niin ja näin. Utin varuskunnan sotamiehet olivat yömarssilla, ja Oksi oli aivan varma, että meillehän ne pyrkivät. Poika vahti ikkunassa ja kävi välillä pyörähtämässä mun sängyn vieressä, että "tuu nyt kattomaan, jotkut hiippailevat yöaikaan ulkona". Naapurin koirat olivat taas omalla tahollaan varmoja siitä, että solttupojat pyrkivät heille. Jonkinmoisen härdellin marssijat siis saivat aikaiseksi. Meillä meno rauhoittui kun laiton portin makkarin oven eteen niin että Oksi ei päässyt ikkunaan ihmettelemään. Arco murahteli silloin tällöin mutta ilmeisesti ikä ja viisaus kulkevat käsi kädessä, että se ei kokenut että moisesta tarvitsisi laittaa täys hälyytys päälle.

Oksi tykkää kuljetella palloa sisällä ja sitä mieltä että pallon sopii odotella vieressä sapuskatuokion ajan.

 

 Oksi on nyt syönyt kuurina biotiinia ja sinkkiä, ja näyttäsi siltä että karvattomat alueet silmien ympärillä häviäisivät pikkuhiljaa. Annoin eilen koirille iltaruuaksi kalkkunankaulat ja Oksi alkoi yöllä kovasti rapsuttelemaan. Tiedä sitten voisiko vaikuttaa noin nopeasti mutta epäilys on kova sen suhteen, että kalkkuna ei pojalle sovi. Oksin siedätyshoitodropit ovat saapuneet ja huomenna on aika eläinlääkärille. Koira saa ensimmäisen pistoksen ja katsotaan reaktiot siihen. Korviin kurkataan myös.

 

Voihan Kebneläinen sentään...Mulla on vahva epäilys siitä että Kepan hämäränäkö on huonontunut. Täällä ei metsässä ole juuri ollenkaan lunta ja nyt muutamana iltana lenkillä Kepa on metsässä ollut kovin kummallisen oloinen. Lähinnä se on ollut menossa aina siihen suuntaan mihin otsalampun heikko valo osittaa tai sitten se on halunnut kävellä ihan mun takana ja ollut muutenkin sellainen perässä vedettävä. Tänään päivälenkin päätteeksi käveltiin toi iltalenkin osuus kun halusin nähdä miten se sillä valoisana aikana käyttäytyy. No, oli kuin eri koira. Nyt iltalenkillä sitten höpöttelin sille kaikenmoista metsäosuudella ja käveli paljon paremmin kuin aikaisemmin ilta-aikaan. Silmätarkkiaika on sille saatava tai sitten täytyy ajella Lappeenrantaan silmälääkärin tykö.

 

 

 

                                                 Nenättelyä Oksin ja Arcon välillä.

 

Tällaisen ulkoilupäivän päätteeksi on hyvä käydä nukkumaan, esimerkkiä antamassa Oksi ja Noorus.

Ruokajuttuja ja häiriöeläin

 

Tänään herättiin jo puoli kuudelta ja ennen yhdeksää olin Valkealan ABC:llä hakemassa koirille täydennystä Kennel Rehun autolta. Auttelin  yhtä vanhempaa pariskuntaa kantelemaan heidän tilauksiaan heidän pakettiautoonsa. Heillä on kuulemma tiibetinmastiffi/t, ja vasta jälkikäteen mutulla hoksasin että ko. pariskunta on tuonut ko. rodun Suomeen joskus 1980- luvun alkupuolella.

 Harmitti vähän, että en jäänyt rodusta kyselemään mutta toivon että tavataan joskus tulevaisuudessa samassa lihajonossa. Laumanvartijarotuiset koirat ovat yksi mielenkiinnon kohteeni.

 

 Tmi Oksin kotiavun kanssa sulatettiin keittiön pakastin. Oli siinä pojalla hommaa kun piti tämän tästä käydä katsomassa sulavaa jäätä. Olin tilannut naudan jauhelihaa, hevosta ja maksaa sekä luumursketta, ajanvietteeksi potkaluita. Lisäksi vielä pellavaöljyä, tattaria, lohiöljyä ja merilevää. Nyt on pakkaset pullollaan koirien sapuskaa. Soseutin pari litraa kasvissosetta ja keittelin broilerin sydämiä palkkioherkuiksi.

 

    Tämän lähemmäs nukkuvaa Arcoa ei juuri kannata Nooruksenkaan kuvitella pääsevänsä.

Tehtiin toiminimen kanssa lumitöitä yhdessä niin että käskytin Oksin kävelemään vieressä kun lykin lunta. Tottelevaisuudesta sai palkkioksi heitetyn lumipallon.

Oksi ja Kepa päikkäreillä

 

Illalla lähdin Oksin kanssa tuohon meidän pellolle reenaamaan hihnakäytöstä, lähinnä sitä että koira kävelee löysällä hihnalla mun vieressä. Hienosti meni, niin kuin on mennyt aikaisemminkin. Autokin poika jo jättää jätä-käskyllä huomiomatta.

 

 Ihan lähellä pihaa huomattiin jonkun eläimen pyörivän paikallaan ja koska kiinnosti meitä kumpaakin niin mentiin lähemmäs. Oksi oli vallan innostunut mutta suu pysyi kyllä kiinni, mikä oli huomattavan positiivista. Eläimestä ei oikein ottanut selvää, isompi kuin hiiri, karvaton häntä, joten päädyin rottaan (täytyy varmaan googletella että mikä otus se oikein oli, musta sillä oli pidempi turkki kuin normirotalla). Käskytin sitten Oksia että jatketaans matkaa. Hienosti poika lähti mukaan ja tultiin portille- ja mikäs se siellä meidän perässä, hyvin päättäväisesti, juoksee. Meinasi tulla samalla portin avauksella pihalle mutta laitoin portin kiinni niin otus pujahti sitten lauta-aidan välistä pihan puolelle.

 

Siinä sitten ihmeteltiin toisiamme, Oksi olisi mielellään mennyt tekemään tuttavuutta. Otus ei kyllä pelännyt koiraa eikä minua. Vein Oksin sisälle ja palasin katsomaan että näkyykö vierasta, ei näkynyt. Olen kyllä seurannut koirien toimia pihalla jonkun viikon verran ja tullut siihen tulokseen että pihapiirissä pyörii Jokin. Varsinkin Arco on ollut erityisen kiinnostunut tietyistä paikoista ja on aina halunnut tarkistaa navetan sisältäkin. Taas kerran on tullut todettua että luota vaan niihin koiriin ja niiden käytökseen.

 

 Mitään syömistähän meillä ei navetassakaan ole minkäänmoiselle otukselle mutta antaahan aidattu pihapiiri kyllä suojaa esim. ketuilta. Ja joo, rotista olen kyllä haaveillut, niistä lemmikkisellaista, ovat vaan erityisen oppivaista porukkaa...Mutta en nyt oikein ajatellut, että sellainen pihapiirissä asustaisi. No, seuraillaan asiaa ja tehdään tarvittavat toimet jos on tarpeellista.

 

Häiriö oli kyllä Oksille vähän turhan vaikea ja kohtaaminen liian pitkäkestoinen mutta harjoituksia jatketaan huomenna.

Taistelu peiton herruudesta

 

 Meillähän on se huono tapa että koirat saavat nukkua sängyssä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että allekirjoittanut jakaa sänkynsä kahden koiran ja yhden kissan kanssa. Arco harvoin sänkyyn hinkuaa kun inhoaa sitä, että siihen koskee joku kun se nukkuu. Joku voi olla toinen koira, ihminen tms. häiriö.

Ollaan aika tapojemme orjia, joten nukkumaan käydään lähes poikkeuksetta yhdeksän maissa. Koirat ovat saaneet loimet niskaan ja kun olen levittänyt sängyn, siellä on alta aikayksikön yksi kissa mun hienolla muotoilulla tyynynyllä, yksi koira on vallannut muut tyynyt ja yksi koira on asettautunut peiton päälle. Melko merkillistä mun mielestä ja yritän sitten mahtua joukkoon... Saattaa olla että jossain vaiheessa saan peiton itselleni mutta silloin ei kannata poistua sängystä minnekään tai peli on menetetty.

 

Pojat kähäyttivät yhteen viime viikolla pihalla. Tilanne tuli taas nopeasti leikin tiimellyksessä. Kuului vain kun jompikumpi vinkaisi ja samalla alkoi rähinä. Arco painui maahan makuuasentoon, joten luulen että se oli vinkaisija ja selkään sattui. Oksi oli kovin polleana ja sainkin sen pannasta sitten hilattua kauemmas. Laskin Arcon sisälle ja se menikin maate olkkariin. Kovasti elein rauhoitteli Oksia joka kävi useamman kerran sen luona patsastelemassa että "joku jäi vähän kesken". Käskystä jätti kyllä Arcon rauhaan ja tilanne siitä sitten tasoittuikin nopeasti.

 

Arcolla on jo muutama harmaa kulma-ja viiksikarva.

 

 

Arco on ollut muutenkin normaalia kärtympi, rähähti ulosmeno tilanteessa Kepallekin. Tätä se ei koskaan aiemmin ole tehnyt. Selvästi se hermostuu tilanteissa joissa kokee että sitä tönitään jne. Makuuasennosta ylösnousemiset ovat olleet Arcolle selvästi hankalia, peräpää ei oikein meinaa aina tulla mukana.

 

Kepa kävi hieronnassa. Pientä jumia keskiselän kohdalla. Hieroja löysi hännän tyvestä patin jota koira selvästi aristi. Tilannetta seuraillaan. Seuraava hieronta tytysyllä on kuukauden päästä. Kepa on lihaksistoltaan selkeästi paremmassa kunnossa kuin Arco.

 

 

Onneksi, onneksi Oksin valtava kylkien rapsuttaminen on vähentynyt huomattavasti. Kovat kutisevat ja niitä on putsailtu. Allergiasiedätys droppi ei ole vielä tullut. Tiedä sitten mistä kutina johtui, kovista pakkasista vai mistä. Luin eräästä kirjasta että liian lihapitoinen ruoka aiheuttaa verenpainetta koiralle ja saattaa myös lisätä ihon kutinaa.

 

 

Oksin kanssa ollaan tehty edelleen lähellä pysymisharjoituksia sekä jätä harjoituksia. Vaikuttaa hyvältä, ehkäpä mulla joku päivä on hienosti vieressä kulkeva koira joka ei hinkua autojen perään eikä kuumene toisista koirista.Samaten ollaan reenattu pallon luovuttamista käteen. Toimii tosi hyvin.

 

Kolmen kopla

 

Ja lopuksi yksi mun suosikki kuvista- hyvänmielen kuva. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa voisi sanoa että kuvasta välittyy Oksin syvin olemus :)

Kuulumisia talven keskeltä

 

Laitetaan tämän postauksen alkuun kuva Nooruksesta, joka siis tuli 15-vuotiaaksi tammikuussa.

 

Hevosillahan lasketaan vuodet aina joka vuoden alusta ja tätä tapaa vois varmaan soveltaa tuohon meidän undulaattiinkin. Eli Heikille tuli ikää, vai voisiko paremminkin sanoa että meillä asumisikää 14 vuotta. Tammikuussa se meille muutti aikanaan, Ville kaverista on jo aika jättänyt useampi vuosi sitten mutta sinnikkäästi tuo Heikki vielä porskuttaa. Ihan huippukunnossa lintu ei ole mutta syö, juo ja liikkuu vielä. Usein iltaisin innostuu jopa seuraamaan telkkariohjelmia ja niitä kommentoimaan. Linnut ovat mielestäni tosi mukavia mutta tarpeellisten tilojen saaminen normaalikotiin niille on haasteellista. Joten meille ei ole lintuja enää tulossa, ainakaan näillä näkymin.

 

Me ollaan puuhailtu koirien kanssa normijuttuja. Eli lenkkeilyä ja pientä puuhastelua. Oksin kanssa ollaan ns. vedetty tiivistahtinen mielentila- ja hihnakäytössetti. Ollaan edetty sen verran että into on pysynyt yllä. Tarkoitus on ollut saada koira rauhalliseen mielentilaan lenkille lähdössä. Oksilla kun tuppaa olemaan intoa enemmän kuin tarpeeksi. Välillä itseni jopa huvittaa kun  toiset yrittävät saada koiralleen lisää intoa ja meikäläinen yrittää saada koiraa vähemmille kierroksille. Oksiahan ei voi sanallisesti kehua juuri yhtään, kun se vallan innostuu moisesta kiitoksesta. Nyt ollaan tilanteessa jossa koira selkeästi ymmärtää, että rauhallinen, stoolainen tyyneys olisi se tavoite :), niin portin takana, valjaita laittaessa, sivulla kävelemisessä, portista ulosmenossa jne.

 

Jätä-käsky on hyvin Oksilla hallussa ja toimii nyt 100% kissojen kanssa. Ja Karikin on jo oppinut käskyä käyttämään :). Muutenkin ollaan sopivissa tilanteissa reenattu peruskotikoiran käskyjä esim. maahan-odota settiä.

 

Arco on käynyt neljästi hierojalla. Oikea puoli oli selvästi enemmän jumissa. Lihaksisto on hieman hävinnyt koiralla verrattuna edellisiin hierota kertoihin mutta on tyypillistä kait ikääntyville koirille. Arco reagoi selkeästi nivelten manipulointiin joten hierojan mukaan sillä saattaisi olla takajaloissa nivelrikkoa. Arcon etuna on selkeästi erittäin hyvä etupää, jonka ansiosta se on tuollaisessakin kunnossa. Kipulääke on ollut katkolla ihan siitä syystä, että olen halunnut katsoa kuinka Arco ilman sitä pärjäsi. No, ei pärjää, ylös noustessa alkoi valittamaan ja viime kerralla murrasi hierojalla kun takajalan varpaita manipuloitiin.. Päivä kerrallaan mennään kipulääkettä syöden jne...

 

Kepalla on hieroja ensi viikolla. Siitä tuskin mitään erityistä löytyy mutta hyvä sen on ainakin kerran vuoteen kopeloida läpi.

 

Oksi on tarkoitus käyttää hierojalla myöskin. Oksin selkä ja ym. viralliset lausunnothan ovat nyt Kennelliittosta tulleet eli sekä on ok/puhdas ja lonkat B/B ja kyynärät 0/0. Olen erittäin iloinen näistä. Kutinaa on Oksilla ollut kovasti kovien pakkasten aikana, mikä ei ole ollut kiva. Tosin nappuloiden poisjättäminen on selkeästi auttanut kuonon rapsutteluihin. Toivotaan että saataisiin ihoon kostetutta jotta pikkupoikaa ei kutittaisi.

 

Uusia kuvia ei ole juuri tullut otettua. Mukavaa että päivä on alkanut pitenemään :)