Yksi kevätpäivä

Tänään oli oikein keväinen, aurinkoinen ja lämmin päivä, joka vietettiin koirien kanssa ulkona. Arcon kanssa tehtiin lenkit aamupäivällä ja illasta. Kepan kanssa käytiin päivällä parin tunnin lenkillä ja vielä illallakin tehtiin pieni lenkki. Oksin kanssa hihnailtiin kolmesti, osa omalla pellolla lähellä pysymistä auto ja koiranhaukunta häiriön alla. Yksi lenkki käytiin kävelemässä hiekkatiellä ja totesin että ihan vierestä ajavat autot saavat pojan vielä pyörryksiin. Heti jos välimatkaa autoihin on hiemankin enemmän Oksi antaa niiden olla. Lisää harjoittelua kehiin siis. Lenkillä oikein havahduin siihen kuin suuri Oksi onkaan, kasvaakohan se vielä :D. Voimaakin koirassa on kuin pienessä kylässä ja muutamassa taajamassa, ja juuri tämän takia hihnakäytös pitäisi saada ihan priimaksi.

 

Alla kuvasarja poikien leikeistä

 

 Viime yö meni vähän niin ja näin. Utin varuskunnan sotamiehet olivat yömarssilla, ja Oksi oli aivan varma, että meillehän ne pyrkivät. Poika vahti ikkunassa ja kävi välillä pyörähtämässä mun sängyn vieressä, että "tuu nyt kattomaan, jotkut hiippailevat yöaikaan ulkona". Naapurin koirat olivat taas omalla tahollaan varmoja siitä, että solttupojat pyrkivät heille. Jonkinmoisen härdellin marssijat siis saivat aikaiseksi. Meillä meno rauhoittui kun laiton portin makkarin oven eteen niin että Oksi ei päässyt ikkunaan ihmettelemään. Arco murahteli silloin tällöin mutta ilmeisesti ikä ja viisaus kulkevat käsi kädessä, että se ei kokenut että moisesta tarvitsisi laittaa täys hälyytys päälle.

Oksi tykkää kuljetella palloa sisällä ja sitä mieltä että pallon sopii odotella vieressä sapuskatuokion ajan.

 

 Oksi on nyt syönyt kuurina biotiinia ja sinkkiä, ja näyttäsi siltä että karvattomat alueet silmien ympärillä häviäisivät pikkuhiljaa. Annoin eilen koirille iltaruuaksi kalkkunankaulat ja Oksi alkoi yöllä kovasti rapsuttelemaan. Tiedä sitten voisiko vaikuttaa noin nopeasti mutta epäilys on kova sen suhteen, että kalkkuna ei pojalle sovi. Oksin siedätyshoitodropit ovat saapuneet ja huomenna on aika eläinlääkärille. Koira saa ensimmäisen pistoksen ja katsotaan reaktiot siihen. Korviin kurkataan myös.

 

Voihan Kebneläinen sentään...Mulla on vahva epäilys siitä että Kepan hämäränäkö on huonontunut. Täällä ei metsässä ole juuri ollenkaan lunta ja nyt muutamana iltana lenkillä Kepa on metsässä ollut kovin kummallisen oloinen. Lähinnä se on ollut menossa aina siihen suuntaan mihin otsalampun heikko valo osittaa tai sitten se on halunnut kävellä ihan mun takana ja ollut muutenkin sellainen perässä vedettävä. Tänään päivälenkin päätteeksi käveltiin toi iltalenkin osuus kun halusin nähdä miten se sillä valoisana aikana käyttäytyy. No, oli kuin eri koira. Nyt iltalenkillä sitten höpöttelin sille kaikenmoista metsäosuudella ja käveli paljon paremmin kuin aikaisemmin ilta-aikaan. Silmätarkkiaika on sille saatava tai sitten täytyy ajella Lappeenrantaan silmälääkärin tykö.

 

 

 

                                                 Nenättelyä Oksin ja Arcon välillä.

 

Tällaisen ulkoilupäivän päätteeksi on hyvä käydä nukkumaan, esimerkkiä antamassa Oksi ja Noorus.