Voihan vauva sentään !

Oksista on tullut osa-aikainen isoveli. Meillä käy pari kertaa viikossa päivähoidossa pikkuinen bokseripoika Freddy (tulikohan nimi oikein kirjoitettuna?) . Freddy on nyt 9 viikon ikäinen.

 

Ensimmäisestä hoitopäivästä alkaen on mennyt hienosti. Vähän piti kantokopassa ensin tuumailla ja sitten kun pikkupoika sieltä ulos uskaltautui, ei mikään asia ole sitä hirvittänyt. Reipas pikkuinen :). Paikat tutkittiin oitis ja Oksille, joka oli portin takana, käytiin haukkumassa ja vähän porttia tönimässä "että tules pois sieltä". Oksin häntä on Freddystä varsin mukava ja siinä olisi ihan hirveän kiva roikkua.... Tosin toisena hoitopäivänä, eli tänään, Oksi sanoi että "nyt muutes sitten loppui sen mun hännässä roikkuminen ja mahan alustan pureskelu". Freddy varsin viisaana pikkuisena ymmärsi yskän ja minun avustuksella mielenkiinto Oksin karvoista saatiin suunnattua leluihin. Tänään Freddy suorastaan syöksyi kantokopasta ulos johon Karikin tuumasi, että "olipas se erilainen ulostulo" :D. Myös pihalla ollaan tänään kävelty reippaasti ja sinne on osattu tehdä niin pissat kuin kakatkin. Kakalle Freddy jopa pyysi ulos pyörimällä vimmatusti oven edessä, pentu kainaloon ja pihalle. Oikeaan paikkaan tuli tuotokset eikä Oksinkaan tarvinnut nyrpistellä nenäänsä "kato mitä se teki- sisälle!"

Freddy on kova poika nukkumaan mutta niinhän ne pennut ovat. Harvinaisen mukavuudenhaluinen kaveri myös. Päiväunilta herättyään se pötköttelee  pitkän tovi ja saattaa jopa nukahtaa uudestaan. Mikään kiire sillä ei ole mihinkään. Mielellään se on sylissä ja usein nukahtaakin siihen, nauttikoon sylityksistä nyt, aikuisena ei taida olla enää sylikoirakokoa :D. Freddyssä on mielestäni erittäin hyvä piirre juuri tuo syliin rauhoittuminen, vaikka sen nappaisi kesken kovimman rallin syliin, se rentoutuu heti ja usein nukahtaa :)  

 

Freddyn omistaja antoi luvan että saan puuhailla pennun kanssa kaikkea, mikä tarkoittaa että saan ehdollistaa sen naksuun ja opettaa sille kaikenmoista. Koska Freddystä on tarkoitus tulla näyttelykehien kunkku niin istumista ei hirveästi vahvisteta. Naksutinta ei vielä ole otettu käyttöön mutta tänään harjoiteltiin seisomaista - palkkioksi sai nappuloita.

 

Bokseri vaikuttaa taas ihan omanlaiselta tapaukselta. Etutassuja Freddy käyttää mielellään ja kropalla olisi kiva blokata kävelijän kulku. Selkeästi mielestäni Freddystä huomaa sellaisen peräänantamattomuuden/taistelutahdon, ihmisellä pitää olla ns. ketunhäntä kainalossa ja silloin kaikki sujuu hienosti. "Jätä"-käsky on tullut automaattisesti mukaan kun Freddy on kokeillut useampaan kertaan että saisiko se keittiön vahakankaan vedettyä pöydältä alas. Muuten se mielellään leikkii ihan yksinkin lelujen kanssa kunnes tulee napottamaan viereen että "ota syliin, nukuttaa" :).

 

Tällä viikolla on Oksin kanssa treenattu kahdesti ja vielä yhdet ovat edessäpäin. Nyt olen vihdoin viimein alkanut pitämään treenivihkoa mukana, että jotakin saisi ylöskin laitettua ja treenit paremmin suunniteltua. Ollaan tehty sivusta, vierellä kulkemisesta, eteen tuloja. 90 asteen käännöksiä vasemmalle ja oikealle, peruuttamista (kaksi askelta), saksalaista käännöstä sekä oikealla puolella kulkemista. Mun niska alkaa olemaan niin jumissa vasemmalle katsomisesta että tää viimeinen oli niin kuin ihan pakko ottaa ohjelmistoon :D. Lisäksi ollaan otettu houkutukseksi mukaan kaksi ruokakuppia nameilla. Tää onkin ollut sitten vaikea kummallekin niin Oksille kuin Ainollekin. Lisää treeniä!

Ollaan teipattu neljä kappaletta 90 asteen kulmia treenitilan lattiaan ja tää on helpottanut kovasti omaa kävelemistä ja sitten kun vielä hoksattiin vasemmalle käännöksissä sanoa koiralle "käänny" :D, niin ovat onnistuneetkin kohtalaisesti.

Tyttöenergiaa

Maanantaina hain hoitoon shelttitytöt Cillan ja Cesin. Ilta kului nopeasti Cillan tahtiin tehdyn tunnin nuuskuttelulenkin ja muiden touhujen lomassa. Yöpuulle rauhoituttiin jo ennen yhdeksää totuttuun tapaan Cesi hyppäsi sänkyyn viereeni. Cilla nukkui omassa pedissään kunhan oli ensin valvonut että myös Kari ja Oksi käyvät nukkumaan.

Aamulla herättiin viideltä ja jo kahdeksan maissa oltiin tutimassa metsässä jänisten ja oravien jälkiä. Päivä kului pihalla touhuten ja sisällä lepäillen. Tytöt ovat kovia olemaan kaikissa hommissa mukana ja varsinkin kaikki keittiöön liittyvät ovat ihan super. Iltapäivällä tehtiin Cesin kanssa reipasvauhtinen lenkki ja vein tytöt kotiin neljän maissa. Cillaa olisi kovin nukuttanut ja jouduinkin sitä hieman herättelemään eikä mikään ihme kun reilu 13-vuotias  on joutunut vahtimaan yleistä keittiön lattian siisteyttä ja sitä että nukkumaan pitää kaikkien käydä. Molemmat tytöt pötkähtivät nukkumaan kotonaan.

                                                                   Cesillä on kiire

Illalla käytiin Oksin kanssa treenailemassa. Oksi teki vierellä kävelystä eteen siirtymisiä 5x3 sarjan. Sillä on käsitys "eteen" käskystä mutta koira tuppaa tunkemaan nenänsä mun haaruihin. Nina totesikin, että "tuo on varmaan sellainen liian tiivis eteen tulo". Joo toki :D. Lisäksi koira jää vinoon, tarkoitus olisi laittaa lattiaan teippi ja ruveta vahvistamaan vain suorat eteen siirtymät. Tehtiin liikkeestä istumista 5x2 ja 5x1 sarja liikkeestä maahan menoa ja siitä suoraan liikkeeseen lähtemistä. Maahanmenot olivat suoria, olisko yhdessä ollut pientä vinoutta ja istumiset kai suht ok. Muutamissa oli sellaista haahuilun makua; edistämistä vierellä kulkemisessa ja vinoa asentoa tai kylttien haistelua. Tehtiin vielä pari settiä peruuttamista ja lopuksi kosketusalustaa jossa palkattiin vain rauhalliset tassukosketukset alustan keskikohtaan. Poikkeuksena tässä kerrassa oli se, että koirat tekivät pidempiä harjoituskertoja niin että ne hetken aikaa osioiden välissä istuivat tai makasivat, ja häkkiin mentiin vain sarjan lopussa. Katsottiin kellosta aikaa Ainon suoritusosioihin ja se vaihteli 3-5 minuuttia. Tunti taisi vierähtää kaiken kaikkiaan näissä hommissa. Ninalla oli hieno treenisuunnitelma ja tähän pitäisi jatkossa pyrkiä myös allekirjoittaneen.

Viikon treenitauko on ohi

Ollaan pidetty viikon mittainen totaalinen treenitauko, jonka aikana ei treenitilalla käyty. Kotona tosi tehtiin keittöreeniä lähinnä asentoerottelua. Aino on toipunut sillä välin sterilisaatiosta joten tänään käytiin porukalla vähän tekemässä hommia. Oksi teki noutokapulan nostamista ja parin askeleen kantamista. Onnistui hyvin, ote noutokapulasta ei ole tiivis mutta lähinnä ajatuksenani on että koiran voisi lähettää hakemaan esineen ja se tuo sen minulle. Kisatavoitteita kun ei ole, niin kantakoon vaikka etuhampaillaan kunhan tuo :D. Tehtiin myös rallyn käännöksiä, ja muutamaa muutakin liikettä. Oksille on yllättävän vaikeaa olla istumassa paikallaan kun minun pitäisi kiertää koira. Tätä täytyy harjoitella kotona. Vatitreeniä tehtiin myös. Hajuerottelu otetaan nyt useamman viikon tauon jälkeen ohjelmistoon.

 

Ostin Oksille hammasharjan ja -tahnaa. Vaikka se luita silloin tällöin syökin niin hampaita voisi olla hyvä harjailla. Ensimmäiseksi se puraisi harjan poikki. Onneksi oli sellainen kaksipäinen harja joten se on vielä hyvinkin käyttökelpoinen. Oksi antaa kyllä hyvin hampaita harjailla, ei se nyt ihan suutaan aukaise ja paikallaan istu, mutta ei ota ritoloitakaan ja harjailla voi.

 

Tässä päivä eräänä kävin kyläilemässä hoitokoira Justuksen luona. Oli mukava nähdä poikaa ja se istuikin sylissäni selvästi mielissään. Eilen meillä kävi kylässä Team CC; n shelttitytöt omistajineen. Cilla piti totuttuun tapaan tupatarkastuksen eli olinko imuroinut keittiön kunnolla :D. Ehkä jotain muruja oli jäänyt... Cesi oli sterkasta toipunut hienosti. Oli mukava ilta, ja Cesiä ja Cillaa on aina hauska nähdä. Tytöt tulevatkin lähiaikana yön yli hoitoon :)

 

Oksin rapsuttelut ovat vähentyneet, ilmeisesti sitten pakkasilma niitä aiheutti. Samaten olen nyt jättänyt kaikki lisäravinteet tauolle ja ilmankostuttuja on taas pelissä. Katsellaan tilannetta näin. Roudasin sisälle ulkorakennuksen koirahuoneessa olleen lasten sängyn. Siitä tulikin Oksille oikein hieno sänky. Halusin koiran pedin pois lattiatasolta, jotenkin tuntuu että tuo sänkysysteemi on käytännöllisempi siivouksen suhteen. Sänkyyn täytyy vielä hommata paksumpi patja. Oksi pötköttää siellä usein yöllä pitkin pituuttaan selällään.

 

 

Ilmassa on kevään tuntua :). Meillä on ohjelmistossa yksi viikonloppukoulutus ja hoitokoirarintamallakin tässä keväänkorvalla vilkastuu. Kiva, että valoisa aika lisääntyy :).

Koirakavereita ja muutakin touhua

Kuluneeseen viikkoon on kuulunut koirakavereita, uintia ja treenailuja. Viime viikonloppuna kävi Boogie-tyttö leikkimässä Oksin kanssa. Boogien ja Oksin treffit koostuvat aika paljolti painimisesta, välillä Oksi intoutuu juoksemaan Boogieta pakoon mutta rotikoitten juttu taitaa olla, enempi vähempi, painiminen.

Kolmet treenit treenitilalla. Pääsääntöisesti tehtiin rally-tokon liikkeitä tai niiden osia. Osa sujuu, osa ei. Oma keskittyminen oli tällä viikolla parissa treeneissä huono. Koirasta huomaa heti jos ajatukset harhailevat. Noutokapulassa ollaan edistytty, nyt kriteeriksi voi jo ottaa pari askelta kapula suussa. Olen ottanut tähän liikkeen vaikka ehkä olisi pitänyt ottaa kestoa kapulan suussa pitämiseen, mutta näin mennään nyt. Viimeisissä treenissä oli häiriönä Ainon isäntä, Jori. Oksille ihminen häiriönä ei ole kovinkaan suuri mutta Ainosta oli mukava käydä moikkaamassa tyyliin- "kato, kato mitä mä teen, säkin olet täällä kiva juttu", joten häiriö oli myös Ainolle suurempi. Ensi viikko vielä treenaillaan ja sitten pidetään treenitilalta tauko, Ainolle tulee saikkua ja me Oksin kanssa hommaillaan jotain pientä kotioloissa.

Oksi kävi uimassa. Meni ihan ok mutta uiminen ei ehkä ole Oksille "se juttu", se ui kun käsketään ja on helposti ohjailtavissa altaassa mutta ei se intopiukkana altaaseen ole menossa. Uimista harrastetaan tyylillä kun omistaja haluaa. Rapsuttelua on taas ollut  ja mietinkin pahentaako uiminen tilannetta olennaisesti. Asiaa seurataan.

Aino oli iltapäivähoidossa. Ohjelmistoon kuului hanskan vetoa, apukokkeilua ja muuta mukavaa. Päivän saa helposti kulumaan koirien touhuja seuratessa.

 

Kun meno alkaa menemään liian kovaksi nappaa Oksi Ainon kuono suuhunsa. Aino on muutenkin kasvanut Oksin silmissä aikuiseksi- sai tuntea nahoissaan kun meni häiriköimään Oksia sen juostessa. Onneksi Aino on kova likka, pienet pyöritykset rähinä kera eivät sen maailmaa romauttaneet. Ja kaveruksia ollaan edelleenkin :).

 

                                                                       "uskos nyt !"

Vieraita, rally-tokoa ja vastaehdollistamista

Kulunut viikko on ollut kiireinen. Auto on käytetty "koirahäkkimittauksessa" eli siihen tehdään auton omilla mitoilla oleva kaksiosainen, kahdella ovella oleva koirahäkki. Ts. häkki tulee kahdelle koiralle, katsotaan sitten milloin toisen puolen asukki meille mahdollisesti tulee ;). Joka tapauksessa häkin valmistuttua Oksi autoilee peitetyssä häkissä.

Laura, Sieni-holsku ja Luksi-mudi kävivät meillä kyläilemässa ja reenailemassa. Oksin kohdalla suurin osa treeniajasta meni sen vastaehdollistamiseen. Poika oli aivan ihmeissään että meidän reenitilassamme oli aivan, tai melkein, vieraita koiria. Naksuttelin toisen koiran katsomisesta ja päivän mittaan päästiin siihen että Oksi makaili häkissä hiljaisena kun toiset koirat tekivät hommia. Oksi pääsi tekemään värierottelua, kapulan nostamista ja hajuerottelua (tee/hajustamaton). Vieraammat koirat olivat aikamoinen häiriö ja tällaista tarvittaisiin lisää.

Laura näytti käytännössä meille Ninan kanssa rally-tokon alokasluokan liikkeet, tästä olikin oikein paljon hyötyä. Luettuna niistä voi saada hieman erilaisen kuvan. Reeniohjelmistomme koostuu siis jatkossa näistä liikkeistä ja niitä helpottavista liikkeistä (lähinnä takapään käyttö). Itsestäni tuntuu että liikkeet sinänsä eivät ole Oksille ja minulle vaikeita. Vaikeus on tehdä ne häiriössä :D

Oksi pääsi ruokatauolla leikkimään Sienen kanssa. Voi pojat, että siitä oli mukavaa kun leikkikaveri oli saman rotuinen. Vielä illallakin se kävi nuuskuttelemassa Sienen hajuja pihalta. Pitäisiköhän laittaa tilaukseen holskutyttö :D. Valitettavasti mulla on kamera ollut hieman epäkuntoinen, ilmastointiteippikään ei oikein enää asiaa pelasta, joten kuvia en saanut otettua. Päivä oli tosi mukava ja aika kului kuin siivillä, koirien kanssa on mukava puuhata ja niistä puhua. Lauran Luksi ja Sieni ovat hienoja koiria :).

Tänään treenailtiin pujottelua kartioiden välistä. Kummallakaan, siis Aino treenasi myös, ei ollut tässä ongelmaa, kartiot saivat olla aivan rauhassa. Nyt liikkeeseen pitää vaan saada häiriötä ja siirretyksi se ulos. Mahan käskystä liikkeelle lähtö sujui myös hyvin molemmilta, Aino poikittaa maahan menossa hieman. Saksalaista käännöstä ryhdyttiin Lauran neuvoilla harjoittelemaan. Eli ollaan ensin itse paikallaan ja koira kiertää ympäri. Oksilla tässä toimii kohtuullisesti "kierrä" käsky, mutta tarvii vielä paljon lisää treeniä. Koirat olivat siis kytkettyinä, yritetään opetella sitä hihnan käyttöä eli hihan löysällä.

Tänään illalla tein vielä pienen harjoituksen omalla pihalla liikkeestä maahan ja liikkeestä istu. Oksi oli irti ja häiriönä naapuruston haukkuvat koirat (pojan tekisi kovin mieli mennä katsomaan että mille ne haukkuvat, mutta pysyi hommissa mukana vaikka oli vapaana).

 

Postauksen kuvat ovat viikko sitten lauantailta, kaverusten treffeiltä. Kuvat Nina Hohenthal.

Viikon touhuja

Kuluneella viikolla ollaan treenattu, rally-kylttien ollessa häiriönä, "istu-maahan-nouse-vierellä"-treeniä ja "istu-odota-tänne"-treeniä sekä paikallaanoloja joko "maahan" tai "istu"-käskyllä (käyty kävelemässä rinksa ja palattu koira viereen palkkaamaan). Lisäksi tehtiin kartion kiertoa, jossa kyltit olivatkin paha häiriö. Oksi teki koirakokeita ja kierteli kartion ja lisäksi kylttejä siihen perään. Ihan kivan näköisiä kiertoja mutta koira ei saanut palkkaa ja oli tauon paikka. Tehtiin pitkästä aikaa värierottelua joka on molempien koirien, Aino siis treenasi myös, suosikkihomma. Kylttejä oli sijoitettu treenitilaan niin, että koira jouti niitä väistelemään hakiessaan palkan, avusta siis palkkasi kuppiin. Oksi edelleen vilkaisee niitä ohi mennessään mutta muistikuvana on että kyltit saivat olla rauhassa ja paikallaan.

Lauantaina Aino kävi leikkimässä Oksin kanssa. Virtaa oli molemmissa koirissa paljon ja molemmat innostuivat juoksemaan oikein urakalla. Koirat rumbasivat tunnin verran ja sitten lähdettiin niiden kanssa remmiharjoituksiin. Oksille on haasteena kävellä remmissä niin että hihna pysyy löysällä ja sitten on ne onnettomat autot, jotka ohi kulkiessaan saavat Oksin kuumenemaan kiitettävästi. Ainolle haasteena on lenkkeillä toisen koiran kanssa jos toinen koirakko kävelee sen edessä. Aino haluaa olla eka! Muutama auto suhahti ohi tuossa kylätiellä, joka on aika kapea ja jostain syystä ihmiset ajavat siinä aika lujaa. Ensimmäisen auton kohdalla Oksi rähähti ja olisi hypännyt autoa kohti (asia on tiedossa joten se on pakko ottaa ihan lyhyelle hihalle, tästä myöhemmin lisää..). Sen verran vaikea tilanne oli, että Oksille ei kelvanneet hetkeen namit ja into eteenpäin oli kovaa. Seisoin paikallani sen aikaa että kierrokset laskivat ja koira kiinnitti huomion minuun ja sitten jatkettiin eteenpäin. Muuten meni ihan kivasti, toki eteenpäin rynnimistä oli mutta koira oli kuulollakin. Jos se veti, pysähdyin/hiljensin vauhtia ja vedin hihnasta tasaisesti itseeni päin. Kun koira pää kääntyi minuun päin, kehu ja samalla remmin löysäys ja eteenpäin kävelyä sekä  palkka koiralle vasemman reiden vierestä liikkeessä. Ilma oli viiman takia kylmä, joten hihanharjoitus oli pakko pitää kohtuu lyhyenä koska sormet jäätyivät. Oksille kotiinpäin meno oli helppoa ja se kävelikin lähes koko matkan löysällä hihnalla. Yksi auto ohitti meidät tässäkin ja jouduin ottamaan Oksia pannasta kiinni mutta koira ei enää kiihtynyt samalla tapaa kuin harjoituksen alussa eikä vetämistä tullut auton perään. Ainolle oli taas haastetta tässä kohtaa koska kävelimme sen edessä. Koirat leikkivät vielä sisällä hetken kun Ninan kanssa kahviteltiin. Loppuillan Oksi nukkui :).

Oksin kanssa on pari asiaa jotka haluaisin koiran käyttäytymisessä muuttaa. Autot, pihalla reagointi ohi kulkeviin koiriin ja hihakäytös. Tietyllä tapaa nämä liittyvät yhteen. Autot ovat kuitenkin se suurin juttu. Oksilla on todella vahva historia autojen kanssa. Se juoksee aidatulla pihalla auton nähdessään pitkin aidan viertä, ensin tien suuntaisesti ja sitten tieltä poispäin aidan pitkää sivua. Pitkää sivua se saattaa juosta useamman kerran vaikka autoa ei näkyisikään enää. Se saattaa jäädä odottamaan autoa jos kuulee/haistaa sen tulevan eli autoa ei tarvitse edes näkyä mutta koiran olemusta tarkkailemalla näkee että auto on tulossa. Se ei hauku (tosi harvoin voi tulla yksi haukahdus) mutta juoksee ja kovaa, samaten kuumuu jonkin verran. Autossa matkustaessaan se haukkuu lähes kaikki vastaantulevat autot ja meidät ohittavat autot. Jos auto on parkissa ja ohitsemme ajaa auto, Oksi ei hauku. Se ei myöskään autoon jäädessään hauku esim. kaupan parkissa muita liikkuvia autoja. Ja se tosiaan jaksaa tätä haukkumista, tosin hiljenee pieneksi aikaa välillä. Posiolle ajaessamme Oksi jaksaa ko. hommaa Kouvolasta Kajaaniin saakka eli noin kuusi tuntia.

Näitä juttuja ei ollut Arcon eikä Kepan kanssa (niillä oli vähän erilaiset haasteet :)). En oikein osannut reagoida näihin Oksin juttuihin, osaltaan ajattelin että jäävät pois iän karttuessa mutta näin ei ole käynyt. Autoillut Oksi ei kovinkaan paljon ole, lähes ainoastaan noita pitkiä reissuja, joissa toistoja haukkumiseen on tullut todella riittävästi. Samaten auton kanssa juoksemiseen pihalla on toistoja tullut tuhansia. Onhan tuollainen sporttiversioholsku juostessaan todella hienon näköinen ;) ja nopeutta on kiva ihastella ;). Olen ollut huomaavinani että nämä ongelmallista juttua liittyvät toisiinsa, molemmissa tulee esiin kaksi asiaa: auto ja nopea liike. Ja tähän voi todeta että näihin olisi pitänyt puuttua treenaamalla jo paljon aikaisemmin. Auton vierellä juokseminen olisi voitu varmasti helpostikin saatu estettyä kokonaan kun tietyn herkkyyskauden kohdalla oltaisiin ollut enemmän kartalla ja saatu estettyä ko. toiminta. Tyhmästä omistajasta kärsii koko koira.

Jotain on asialle nyt tehty. Oksille on vahvistettu "jätä"-käskyllä luopumista yleensäkin ja tätä on tehty myös pihalla suhteessa autoihin. "Jätä" tarkoittaa meillä että "keskeytä mitä ikinä olet tekemässäkään" ja siihen liittyy minun luokseni tuleminen palkkaa hakemaan. "Jätä"-käskyn tottelemisesta saa aina palkan. Ts. se toimii hyvin myös luokse kutsuna.

Ollaan myös käyty kaupan parkkipaikalla ja -hallissa seisoksimassa autojen seassa. Tässä ei tehdä mitään muuta kuin patsastellaan, koira löysässä hihnassa ja se saa aina palkan kun vilkaisee minua. En puhu sille mitään enkä käskytä.

Oksi on ollut omalla pihalla pääsääntöisesti nyt vain minun kanssani eikä sitä lasketa sinne yksin. Tarkoitus on, että sen toimintaan pihalla pystyisi puuttumaan. Tämä on vielä varsin vaihtelevaa johtuen siitä kuka sen kanssa pihalla on. Itse pyrin käskyttämään sitä ennakkoon, että ei lähde juoksemaan auton havaittuaan. Homma on kuitenkin edistynyt ja Oksin saa jättämään auton. Lisäksi olen pihalla ollessani vahvistanut lähelläni pysymistä ja epäsäännöllisesti kutsunut koiraa luokse.

Autossa haukkumiseen on vaikeampi ajaessa itse puuttua, joten Oksille tulee autoon peitettävä häkki. Poissa silmistä, poissa mielestä- yritelmä. Myös autossa rauhoittumista pitäisi harjoitella.

En usko, tuolla vahvistehistorialla, että Oksista tulee 100% varmaa koiraa autojen kanssa mutta paremmaksi sitä kyllä saadaan kuhan vaan jaksan hommia asian suhteen tehdä. Parannusta on kuitenkin jo nähtävissä. Tosin aina kun se pääsee itseään toteuttamaan otetaan takapakkia mutta eipä ajatella negatiivisesti :). Sitä onko ongelman syynä saalisvietti, vahtiminen tms. on mielestäni turhaa pohdiskelua, yritän vain saada koiralle toisenlaisen käyttäytymismallin entisen tilalle.

Oksi ja Aino kävivät kuluneella viikolla myös uimassa. Oksi polski ilman pelastusliiviä ja olikin ihan kuitti uinnin jälkeen :).

Treenejä häiriössä ja höpinää ruokinnasta

Kuluneella viikolla ollaan tehty perussettiä, istu-maahan-nouse-vierellä, häiriössä. Häiriöksi on, sekä Oksille että Ainolle, riittänyt treenitilaan lisätyt rally-tokon kyltit. Ideana oli, että koira pysyy toteuttamaan annetun käskyn ja jättämään kyltit rauhaan. Se, tekikö koira annetun käskyn prikuulleen oikein esim. suhteessa ohjaajan, ei ollut nyt kriteerinä. Molemmat koirat ovat kohtuu häiriöherkkiä, ja se tuli esiin nytkin kun kyltit lisättiin treenitilaan. Lisäksi tehtiin kosketusalustaa, kapulannostoa, kartion kiertoa ja istu-odota ja maahan-odota settiä niin että koira kutsuttiin luo tai käytiin palkkaamassa paikalleen. Häiriö-treeniä tarvitaan lisää.

Lauantaina otettiin perusseuraamista hihnassa ulkona treenitilan kentällä, jonka jälkeen Aino ja Oksi pääsivät leikkimään meidän pihalla. Tänään lenkkeiltiin Oksin kanssa kahdestaan pieni lenkki. Oksille on hihnassa kävely hyvinkin haasteellista mutta selkeää edistymistä on ilmassa. Olen ostanut itselleni Icepugin nastakengät, jota voin suositella kyllä kaikille. Oksin hihnakävely/käytös on ollut pidemmän aikaa, vähemmän tai enemmän työn alla, ja selkeästi siihen on positiivisesti auttanut reenailu ylipäätään.

Oksi on hienosti osannut olla kissojen kanssa työpäivien ajan, vaikka tätä vähän Arcon lopetuksen jälkeen jännitin. Kaikki tavarat ovat paikoillaan eikä kissojen ruokiakaan ole syöty. Oksi jää kotiin mukavasti vaikka onkin kovasti perääni, toki on myös kovin ilahtunut kun kotiin palaan. Onhan sillä ollut hienot opettajat, Arco sekä Kepa  jäivät kotiin aina varsin lungisti. Muutenkin tuntuu että Oksin on kovasti rauhoittunut, osa syynä varmasti aikuistuminen. Arco, varsin vahvatahtoisena ja omanlaisenaan persoonanaan, ei ehkä ollut niitä mukavimpia koiria asuinkumppanina ollut vaikka pojat juttuun tulivatkin.

Olen taas viime aikoina lueskellut koirien ruokinnasta. Lähinnä J.Yrjölän artikkeleita Yrjölän puurosta ja siihen liittyvästä tavasta ruokkia koiria. Artikkeleista voisi nostaa esille puuron lisäksi naudanmahan, kaalin, kananmunat, piimän, keitetyn porkkana-paprikaseoksen, merilevän ja öljyt. Kaverilla on Joukonheimon kennelistä rotikka, Oksin kaveri Boogie, jota on ruokittu juuri kyseisellä tavalla.

Omat pakastimet olivat tyhjinään kun kävin hakemassa Kennelrehun autolta lihoja, ison tilauksen vuoksi eräs mies lihajonossa epäili minulla olevan kennelin. Johon totesin että "ei ole, tästä menee useammalle koiralle" johon mies totesi että "kennelihän se sitten on". Kennel sai ihan uuden määritelmän :D.

Kuluneella viikolla olen hämmästyneenä saanut seurata millaista on elo ja olo koiran kanssa haja-asutusalueella sekä sitä mikä koetaan kenenkin omaisuudeksi. Kaikenlaista ihmeellistä ja kummaa sitä maailmaan mahtuukaan :D.