Koirakavereita ja muutakin touhua

Kuluneeseen viikkoon on kuulunut koirakavereita, uintia ja treenailuja. Viime viikonloppuna kävi Boogie-tyttö leikkimässä Oksin kanssa. Boogien ja Oksin treffit koostuvat aika paljolti painimisesta, välillä Oksi intoutuu juoksemaan Boogieta pakoon mutta rotikoitten juttu taitaa olla, enempi vähempi, painiminen.

Kolmet treenit treenitilalla. Pääsääntöisesti tehtiin rally-tokon liikkeitä tai niiden osia. Osa sujuu, osa ei. Oma keskittyminen oli tällä viikolla parissa treeneissä huono. Koirasta huomaa heti jos ajatukset harhailevat. Noutokapulassa ollaan edistytty, nyt kriteeriksi voi jo ottaa pari askelta kapula suussa. Olen ottanut tähän liikkeen vaikka ehkä olisi pitänyt ottaa kestoa kapulan suussa pitämiseen, mutta näin mennään nyt. Viimeisissä treenissä oli häiriönä Ainon isäntä, Jori. Oksille ihminen häiriönä ei ole kovinkaan suuri mutta Ainosta oli mukava käydä moikkaamassa tyyliin- "kato, kato mitä mä teen, säkin olet täällä kiva juttu", joten häiriö oli myös Ainolle suurempi. Ensi viikko vielä treenaillaan ja sitten pidetään treenitilalta tauko, Ainolle tulee saikkua ja me Oksin kanssa hommaillaan jotain pientä kotioloissa.

Oksi kävi uimassa. Meni ihan ok mutta uiminen ei ehkä ole Oksille "se juttu", se ui kun käsketään ja on helposti ohjailtavissa altaassa mutta ei se intopiukkana altaaseen ole menossa. Uimista harrastetaan tyylillä kun omistaja haluaa. Rapsuttelua on taas ollut  ja mietinkin pahentaako uiminen tilannetta olennaisesti. Asiaa seurataan.

Aino oli iltapäivähoidossa. Ohjelmistoon kuului hanskan vetoa, apukokkeilua ja muuta mukavaa. Päivän saa helposti kulumaan koirien touhuja seuratessa.

 

Kun meno alkaa menemään liian kovaksi nappaa Oksi Ainon kuono suuhunsa. Aino on muutenkin kasvanut Oksin silmissä aikuiseksi- sai tuntea nahoissaan kun meni häiriköimään Oksia sen juostessa. Onneksi Aino on kova likka, pienet pyöritykset rähinä kera eivät sen maailmaa romauttaneet. Ja kaveruksia ollaan edelleenkin :).

 

                                                                       "uskos nyt !"

Vieraita, rally-tokoa ja vastaehdollistamista

Kulunut viikko on ollut kiireinen. Auto on käytetty "koirahäkkimittauksessa" eli siihen tehdään auton omilla mitoilla oleva kaksiosainen, kahdella ovella oleva koirahäkki. Ts. häkki tulee kahdelle koiralle, katsotaan sitten milloin toisen puolen asukki meille mahdollisesti tulee ;). Joka tapauksessa häkin valmistuttua Oksi autoilee peitetyssä häkissä.

Laura, Sieni-holsku ja Luksi-mudi kävivät meillä kyläilemässa ja reenailemassa. Oksin kohdalla suurin osa treeniajasta meni sen vastaehdollistamiseen. Poika oli aivan ihmeissään että meidän reenitilassamme oli aivan, tai melkein, vieraita koiria. Naksuttelin toisen koiran katsomisesta ja päivän mittaan päästiin siihen että Oksi makaili häkissä hiljaisena kun toiset koirat tekivät hommia. Oksi pääsi tekemään värierottelua, kapulan nostamista ja hajuerottelua (tee/hajustamaton). Vieraammat koirat olivat aikamoinen häiriö ja tällaista tarvittaisiin lisää.

Laura näytti käytännössä meille Ninan kanssa rally-tokon alokasluokan liikkeet, tästä olikin oikein paljon hyötyä. Luettuna niistä voi saada hieman erilaisen kuvan. Reeniohjelmistomme koostuu siis jatkossa näistä liikkeistä ja niitä helpottavista liikkeistä (lähinnä takapään käyttö). Itsestäni tuntuu että liikkeet sinänsä eivät ole Oksille ja minulle vaikeita. Vaikeus on tehdä ne häiriössä :D

Oksi pääsi ruokatauolla leikkimään Sienen kanssa. Voi pojat, että siitä oli mukavaa kun leikkikaveri oli saman rotuinen. Vielä illallakin se kävi nuuskuttelemassa Sienen hajuja pihalta. Pitäisiköhän laittaa tilaukseen holskutyttö :D. Valitettavasti mulla on kamera ollut hieman epäkuntoinen, ilmastointiteippikään ei oikein enää asiaa pelasta, joten kuvia en saanut otettua. Päivä oli tosi mukava ja aika kului kuin siivillä, koirien kanssa on mukava puuhata ja niistä puhua. Lauran Luksi ja Sieni ovat hienoja koiria :).

Tänään treenailtiin pujottelua kartioiden välistä. Kummallakaan, siis Aino treenasi myös, ei ollut tässä ongelmaa, kartiot saivat olla aivan rauhassa. Nyt liikkeeseen pitää vaan saada häiriötä ja siirretyksi se ulos. Mahan käskystä liikkeelle lähtö sujui myös hyvin molemmilta, Aino poikittaa maahan menossa hieman. Saksalaista käännöstä ryhdyttiin Lauran neuvoilla harjoittelemaan. Eli ollaan ensin itse paikallaan ja koira kiertää ympäri. Oksilla tässä toimii kohtuullisesti "kierrä" käsky, mutta tarvii vielä paljon lisää treeniä. Koirat olivat siis kytkettyinä, yritetään opetella sitä hihnan käyttöä eli hihan löysällä.

Tänään illalla tein vielä pienen harjoituksen omalla pihalla liikkeestä maahan ja liikkeestä istu. Oksi oli irti ja häiriönä naapuruston haukkuvat koirat (pojan tekisi kovin mieli mennä katsomaan että mille ne haukkuvat, mutta pysyi hommissa mukana vaikka oli vapaana).

 

Postauksen kuvat ovat viikko sitten lauantailta, kaverusten treffeiltä. Kuvat Nina Hohenthal.

Viikon touhuja

Kuluneella viikolla ollaan treenattu, rally-kylttien ollessa häiriönä, "istu-maahan-nouse-vierellä"-treeniä ja "istu-odota-tänne"-treeniä sekä paikallaanoloja joko "maahan" tai "istu"-käskyllä (käyty kävelemässä rinksa ja palattu koira viereen palkkaamaan). Lisäksi tehtiin kartion kiertoa, jossa kyltit olivatkin paha häiriö. Oksi teki koirakokeita ja kierteli kartion ja lisäksi kylttejä siihen perään. Ihan kivan näköisiä kiertoja mutta koira ei saanut palkkaa ja oli tauon paikka. Tehtiin pitkästä aikaa värierottelua joka on molempien koirien, Aino siis treenasi myös, suosikkihomma. Kylttejä oli sijoitettu treenitilaan niin, että koira jouti niitä väistelemään hakiessaan palkan, avusta siis palkkasi kuppiin. Oksi edelleen vilkaisee niitä ohi mennessään mutta muistikuvana on että kyltit saivat olla rauhassa ja paikallaan.

Lauantaina Aino kävi leikkimässä Oksin kanssa. Virtaa oli molemmissa koirissa paljon ja molemmat innostuivat juoksemaan oikein urakalla. Koirat rumbasivat tunnin verran ja sitten lähdettiin niiden kanssa remmiharjoituksiin. Oksille on haasteena kävellä remmissä niin että hihna pysyy löysällä ja sitten on ne onnettomat autot, jotka ohi kulkiessaan saavat Oksin kuumenemaan kiitettävästi. Ainolle haasteena on lenkkeillä toisen koiran kanssa jos toinen koirakko kävelee sen edessä. Aino haluaa olla eka! Muutama auto suhahti ohi tuossa kylätiellä, joka on aika kapea ja jostain syystä ihmiset ajavat siinä aika lujaa. Ensimmäisen auton kohdalla Oksi rähähti ja olisi hypännyt autoa kohti (asia on tiedossa joten se on pakko ottaa ihan lyhyelle hihalle, tästä myöhemmin lisää..). Sen verran vaikea tilanne oli, että Oksille ei kelvanneet hetkeen namit ja into eteenpäin oli kovaa. Seisoin paikallani sen aikaa että kierrokset laskivat ja koira kiinnitti huomion minuun ja sitten jatkettiin eteenpäin. Muuten meni ihan kivasti, toki eteenpäin rynnimistä oli mutta koira oli kuulollakin. Jos se veti, pysähdyin/hiljensin vauhtia ja vedin hihnasta tasaisesti itseeni päin. Kun koira pää kääntyi minuun päin, kehu ja samalla remmin löysäys ja eteenpäin kävelyä sekä  palkka koiralle vasemman reiden vierestä liikkeessä. Ilma oli viiman takia kylmä, joten hihanharjoitus oli pakko pitää kohtuu lyhyenä koska sormet jäätyivät. Oksille kotiinpäin meno oli helppoa ja se kävelikin lähes koko matkan löysällä hihnalla. Yksi auto ohitti meidät tässäkin ja jouduin ottamaan Oksia pannasta kiinni mutta koira ei enää kiihtynyt samalla tapaa kuin harjoituksen alussa eikä vetämistä tullut auton perään. Ainolle oli taas haastetta tässä kohtaa koska kävelimme sen edessä. Koirat leikkivät vielä sisällä hetken kun Ninan kanssa kahviteltiin. Loppuillan Oksi nukkui :).

Oksin kanssa on pari asiaa jotka haluaisin koiran käyttäytymisessä muuttaa. Autot, pihalla reagointi ohi kulkeviin koiriin ja hihakäytös. Tietyllä tapaa nämä liittyvät yhteen. Autot ovat kuitenkin se suurin juttu. Oksilla on todella vahva historia autojen kanssa. Se juoksee aidatulla pihalla auton nähdessään pitkin aidan viertä, ensin tien suuntaisesti ja sitten tieltä poispäin aidan pitkää sivua. Pitkää sivua se saattaa juosta useamman kerran vaikka autoa ei näkyisikään enää. Se saattaa jäädä odottamaan autoa jos kuulee/haistaa sen tulevan eli autoa ei tarvitse edes näkyä mutta koiran olemusta tarkkailemalla näkee että auto on tulossa. Se ei hauku (tosi harvoin voi tulla yksi haukahdus) mutta juoksee ja kovaa, samaten kuumuu jonkin verran. Autossa matkustaessaan se haukkuu lähes kaikki vastaantulevat autot ja meidät ohittavat autot. Jos auto on parkissa ja ohitsemme ajaa auto, Oksi ei hauku. Se ei myöskään autoon jäädessään hauku esim. kaupan parkissa muita liikkuvia autoja. Ja se tosiaan jaksaa tätä haukkumista, tosin hiljenee pieneksi aikaa välillä. Posiolle ajaessamme Oksi jaksaa ko. hommaa Kouvolasta Kajaaniin saakka eli noin kuusi tuntia.

Näitä juttuja ei ollut Arcon eikä Kepan kanssa (niillä oli vähän erilaiset haasteet :)). En oikein osannut reagoida näihin Oksin juttuihin, osaltaan ajattelin että jäävät pois iän karttuessa mutta näin ei ole käynyt. Autoillut Oksi ei kovinkaan paljon ole, lähes ainoastaan noita pitkiä reissuja, joissa toistoja haukkumiseen on tullut todella riittävästi. Samaten auton kanssa juoksemiseen pihalla on toistoja tullut tuhansia. Onhan tuollainen sporttiversioholsku juostessaan todella hienon näköinen ;) ja nopeutta on kiva ihastella ;). Olen ollut huomaavinani että nämä ongelmallista juttua liittyvät toisiinsa, molemmissa tulee esiin kaksi asiaa: auto ja nopea liike. Ja tähän voi todeta että näihin olisi pitänyt puuttua treenaamalla jo paljon aikaisemmin. Auton vierellä juokseminen olisi voitu varmasti helpostikin saatu estettyä kokonaan kun tietyn herkkyyskauden kohdalla oltaisiin ollut enemmän kartalla ja saatu estettyä ko. toiminta. Tyhmästä omistajasta kärsii koko koira.

Jotain on asialle nyt tehty. Oksille on vahvistettu "jätä"-käskyllä luopumista yleensäkin ja tätä on tehty myös pihalla suhteessa autoihin. "Jätä" tarkoittaa meillä että "keskeytä mitä ikinä olet tekemässäkään" ja siihen liittyy minun luokseni tuleminen palkkaa hakemaan. "Jätä"-käskyn tottelemisesta saa aina palkan. Ts. se toimii hyvin myös luokse kutsuna.

Ollaan myös käyty kaupan parkkipaikalla ja -hallissa seisoksimassa autojen seassa. Tässä ei tehdä mitään muuta kuin patsastellaan, koira löysässä hihnassa ja se saa aina palkan kun vilkaisee minua. En puhu sille mitään enkä käskytä.

Oksi on ollut omalla pihalla pääsääntöisesti nyt vain minun kanssani eikä sitä lasketa sinne yksin. Tarkoitus on, että sen toimintaan pihalla pystyisi puuttumaan. Tämä on vielä varsin vaihtelevaa johtuen siitä kuka sen kanssa pihalla on. Itse pyrin käskyttämään sitä ennakkoon, että ei lähde juoksemaan auton havaittuaan. Homma on kuitenkin edistynyt ja Oksin saa jättämään auton. Lisäksi olen pihalla ollessani vahvistanut lähelläni pysymistä ja epäsäännöllisesti kutsunut koiraa luokse.

Autossa haukkumiseen on vaikeampi ajaessa itse puuttua, joten Oksille tulee autoon peitettävä häkki. Poissa silmistä, poissa mielestä- yritelmä. Myös autossa rauhoittumista pitäisi harjoitella.

En usko, tuolla vahvistehistorialla, että Oksista tulee 100% varmaa koiraa autojen kanssa mutta paremmaksi sitä kyllä saadaan kuhan vaan jaksan hommia asian suhteen tehdä. Parannusta on kuitenkin jo nähtävissä. Tosin aina kun se pääsee itseään toteuttamaan otetaan takapakkia mutta eipä ajatella negatiivisesti :). Sitä onko ongelman syynä saalisvietti, vahtiminen tms. on mielestäni turhaa pohdiskelua, yritän vain saada koiralle toisenlaisen käyttäytymismallin entisen tilalle.

Oksi ja Aino kävivät kuluneella viikolla myös uimassa. Oksi polski ilman pelastusliiviä ja olikin ihan kuitti uinnin jälkeen :).

Treenejä häiriössä ja höpinää ruokinnasta

Kuluneella viikolla ollaan tehty perussettiä, istu-maahan-nouse-vierellä, häiriössä. Häiriöksi on, sekä Oksille että Ainolle, riittänyt treenitilaan lisätyt rally-tokon kyltit. Ideana oli, että koira pysyy toteuttamaan annetun käskyn ja jättämään kyltit rauhaan. Se, tekikö koira annetun käskyn prikuulleen oikein esim. suhteessa ohjaajan, ei ollut nyt kriteerinä. Molemmat koirat ovat kohtuu häiriöherkkiä, ja se tuli esiin nytkin kun kyltit lisättiin treenitilaan. Lisäksi tehtiin kosketusalustaa, kapulannostoa, kartion kiertoa ja istu-odota ja maahan-odota settiä niin että koira kutsuttiin luo tai käytiin palkkaamassa paikalleen. Häiriö-treeniä tarvitaan lisää.

Lauantaina otettiin perusseuraamista hihnassa ulkona treenitilan kentällä, jonka jälkeen Aino ja Oksi pääsivät leikkimään meidän pihalla. Tänään lenkkeiltiin Oksin kanssa kahdestaan pieni lenkki. Oksille on hihnassa kävely hyvinkin haasteellista mutta selkeää edistymistä on ilmassa. Olen ostanut itselleni Icepugin nastakengät, jota voin suositella kyllä kaikille. Oksin hihnakävely/käytös on ollut pidemmän aikaa, vähemmän tai enemmän työn alla, ja selkeästi siihen on positiivisesti auttanut reenailu ylipäätään.

Oksi on hienosti osannut olla kissojen kanssa työpäivien ajan, vaikka tätä vähän Arcon lopetuksen jälkeen jännitin. Kaikki tavarat ovat paikoillaan eikä kissojen ruokiakaan ole syöty. Oksi jää kotiin mukavasti vaikka onkin kovasti perääni, toki on myös kovin ilahtunut kun kotiin palaan. Onhan sillä ollut hienot opettajat, Arco sekä Kepa  jäivät kotiin aina varsin lungisti. Muutenkin tuntuu että Oksin on kovasti rauhoittunut, osa syynä varmasti aikuistuminen. Arco, varsin vahvatahtoisena ja omanlaisenaan persoonanaan, ei ehkä ollut niitä mukavimpia koiria asuinkumppanina ollut vaikka pojat juttuun tulivatkin.

Olen taas viime aikoina lueskellut koirien ruokinnasta. Lähinnä J.Yrjölän artikkeleita Yrjölän puurosta ja siihen liittyvästä tavasta ruokkia koiria. Artikkeleista voisi nostaa esille puuron lisäksi naudanmahan, kaalin, kananmunat, piimän, keitetyn porkkana-paprikaseoksen, merilevän ja öljyt. Kaverilla on Joukonheimon kennelistä rotikka, Oksin kaveri Boogie, jota on ruokittu juuri kyseisellä tavalla.

Omat pakastimet olivat tyhjinään kun kävin hakemassa Kennelrehun autolta lihoja, ison tilauksen vuoksi eräs mies lihajonossa epäili minulla olevan kennelin. Johon totesin että "ei ole, tästä menee useammalle koiralle" johon mies totesi että "kennelihän se sitten on". Kennel sai ihan uuden määritelmän :D.

Kuluneella viikolla olen hämmästyneenä saanut seurata millaista on elo ja olo koiran kanssa haja-asutusalueella sekä sitä mikä koetaan kenenkin omaisuudeksi. Kaikenlaista ihmeellistä ja kummaa sitä maailmaan mahtuukaan :D.

Kuluneiden päivien kuulumisia

Viime päivinä on puuhailtu paljon. Aino on ollut pariin otteeseen päivähoidossa ja Boogie-tyttökin kävi Oksin kanssa leikkimässä. Oksi ja Aino kävivät uimassa ja nyt Oksikin ui ilman pelastusliiviä. Takajalkojen käyttö, lähinnä oikean, on edelleen hakusessa. Oksi käyttää sitä lähinnä kääntyessä. Oksi kävi myös Jonnan hierottavana. Aivan pientä kireyttä lannerangan etuosassa, mutta muuten kaikki oli hienosti. Jonna totesi Oksin kiinteytyneen ja sanoi muutenkin pojan olevan erinomaisessa kunnossa.

 

Treeni rintamalla ollaan tehty hajuja, hyvin lyhyttä treeniä. Treenitilassa ollaan häiriköity toisiamme pitämällä molemmat koirat istu-maahan-viereen-treenillä. Molemmat ovat tehneet kapulan nostoa. Oksille sain viimeksi jo askeleen mukaan (koira kantaa kapulaa ja kävelee), Ainon kanssa on saatu kapulaan nostoa. Lisäksi on tehty edelleen takapäätreeniä pesuvadin kanssa. Kriteeriä on saatu nostettu ja Oksin kanssa ollaan vaiheessa että koira on 90 asteen kulmassa minun rintamasuuntaan nähden. Mietin juuri tänään noita käskysanojen mukaan ottamista lähinnä juuri haju ja takapäätreeniin.

 

Lisäksi ollaan meidän pihassa harjoiteltu ihan remmikäytöstä, peräkkäin kävelyä ja samaan suuntaan rinnakkain kävelyä. nää on perusjuttuja mutta tällä kaksikolla hieman haasteellista, siihen nähden sujui hyvin. Tosin olivat ensin riekkuneet tunnin ulkona ja lähes saman ajan sisällä :D.

 

"Äiskä, jääks tää asumaan meille?" :D

 

 

 

 

Oksin kanssa olen omalla pihalla tehnyt lähellä pysymistä ja luopumista (namista "jätä"-käskyllä).

 

Sitikka vaihtui Daciaan eli meille on muuttanut uusi koira-auto. Uusi auto on kyllä kiva, nyt sillä on ajettu nelisen sataa kilometriä. Pientä säätöä auto vielä kaipaa tullakseen hyväksi koira-autoksi eli tavaraverkon tilalle täyttyy hommata metallinen koiraverkko. Sitten olen pähkäillyt että laitetaanko takatilaan koirahäkki vai teetänkö oviaukkoon koirakalterit ja tavaratilan ikkunoiden tummennus. Oksille on haasteellista olla hiljaa auton liikkuessa eli se haukkuu mielellään vastaantulevat autot. Auton ollessa parkissa se ei reagoi niihin mitenkään. Koska autoilen pääsääntöisesti Oksin kanssa kaksin, en pääse treenaamaan hiljaa olemista auton liikkuessa, joten asiaan täytyy saada muutos muulla tavoin.

 

 

                                                        Autosta kiitos I+Ä!

Arco (Lissunmustan Jelmer G`Arco) 2.3.2006-9.1.2015

                                                Lahjomaton vahtimme, Kultainen Arco

Emme voineet muuttua puuttuviksi valkosoluiksi. Arco lopetettiin tänään sen sairastettua reilut 2 kuukautta, ensin vaivasivat korvat ja sen jälkeen anaalit. Kolme antibioottikuuria ja valkosolut alle viitearvon. Arcolla todettiin jo hyvin nuorena autoimmuunisairaus joka vaikutti valkosolujen määrään, koiralla ei juurikaan ollut luontaista vastustuskykyä. Vuosien aikana sen kunto vaihteli ja väliin mahtui seesteisiäkin aikoja. Arco söi reilut neljä vuotta kortisonia tukemaan keinotekoisesti vastustuskykyä. Kortisoni jouduttiin kuitenkin lopettamaan parisen vuotta sitten Arcon alettua kipuilemaan ylös noustessa. Kortisoni vaihtui jatkuvaan kipulääkitykseen.

Arco oli kaiken kaikkiaan hyvin opettavainen koira. Se opetti minut arvostamaan koiran terveyttä ja sen myötä olen kiinnostunut koirien jalostuksesta vaikka en niitä itse kasvatakaan. Arco oli luonteeltaan omanlaisensa persoona. Koira sieltä ei-niin-helposta-päästä, ja sen myöstä jouduin opiskelemaan eläinten koulutusta. Arcon tapaus aiheutti sen, että tulevat koirani koulutetaan vain ja ainoastaan operantisti ja positiivisesti vahvistamalla, en halua missään nimessä enää tehdä samoja virheitä mitä Arcon kanssa  alkuaikoina tein.

Arcon ansiosta tutustuin moniin mukaviin holsku-ihmisiin ja moniin erittäin päteviin koirien kanssa työkseen toimiviin ihmisiin. Arcon kohdalla täytyy kiittää sen kasvattajaa Kukkasen Liisaa ja Arcon emon omistanutta Korhosen Sannaa. Erityiskiitokset ansaitsevat Tommy Wiren ja Jaana Rajamäki, heidän neuvoillaan yhteiselomme Arcon kanssa alkoi sujumaan. Anulle iso kiitos tästä päivästä :).

Leikkiä, leikkiä

Torstaina Aino kävi leikkimässä Oksin kanssa. Molemmat koirat päästelivät vähän edellisillan ja yön höyryjä pihalle. Aino ei ilotulitteisiin ollut reagoinut mutta Oksi jaksoi kyllä valvoa kahteentoista :D. Tämä oli ensimmäinen uusi vuosi kun Arco ei juurikaan paukutteluihin reagoinut, pari haukahdusta ja murahdusta kun ihan lähellä räjähti mutta muuten papparainen pääsääntöisesti nukkui. Tähän voisi sanoa, että onni on huonontunut kuulo. Oksi sen sijaan oli aika vakuuttunut että Utin laskuvarjojoukot ovat yrittämässä meidän huusholliin sisälle. Sen verran tomerana se haukkui häntä tötteröllä ovella. Teetin sillä vähän pientä hommaa: istu-odota, maahan-odota ja kohteen koskettamista, että ajatukset olisivat olleet muulla kuin paukkeessa. Pystyi keskittymään ihan kivasti eikä ulosmenossa seuraavana aamuna ollut mitään jännittämistä, joten olen tyytyväinen.

Hessu Hopo ja Peppi Pitkätossu jaksoivat rallattaa menemään puolitoista tuntia. Pääsääntöisesti juoksemisen ja painimisen merkeissä. Uusin juttu oli kopin katolla hengailu kun kumpikin kaksikosta sinne pääsee.

                                     Ainokin osaa olla näin uskottavan näköinen halutessaan :).

 

Lauantaina reenailtiin ihan ohittamisia tuossa meidän pellolla ja ihan vaan hegailua tyyliin koirat istuu ja me jutellaan Ninan kanssa. Tämän jälkeen Aino ja Oksi pääsivät vielä pihalle rellestämään.

 

Lauantaina kävin kyläilemässä Team CC luona. Cesi oli käynyt pari viikkoa sitten strekassa ja oli kuntoutunut hienosti. Oli oikein mukava tavata tyttöjä ja heidän huoltojoukkojaan.

 

Pojat saivat, huom. kumpikin oman, isot fleecepallot joiden kanssa voi sisälläkin touhut ilman vaaraa ikkunoiden särkymisestä. Arcokin intoutui palloa heittelemään ja on tosi tarkkana ettei Oksi vaan ota sen omaa palloa.

Tänään olen potenut koko päivän pääkipua, joten koirat ovat saaneet touhuta tuollaisen aktivointiruokakupin kimpussa. Arcosta ko. sydeemi on ihan paras ja se hoksasi aika nopeasti kuinka saada nappulat labyrintistä ulos. Oksi taas kyllästyy nopeammin jos nappulat eivät kupista suuhun tule.

 

Alkavalla viikolla palataan treenien maailmaan. Torstaina Aino tulee päivähoitoon ja kaverikaksikko pääsee uimaan.