Treenejä häiriössä ja höpinää ruokinnasta

Kuluneella viikolla ollaan tehty perussettiä, istu-maahan-nouse-vierellä, häiriössä. Häiriöksi on, sekä Oksille että Ainolle, riittänyt treenitilaan lisätyt rally-tokon kyltit. Ideana oli, että koira pysyy toteuttamaan annetun käskyn ja jättämään kyltit rauhaan. Se, tekikö koira annetun käskyn prikuulleen oikein esim. suhteessa ohjaajan, ei ollut nyt kriteerinä. Molemmat koirat ovat kohtuu häiriöherkkiä, ja se tuli esiin nytkin kun kyltit lisättiin treenitilaan. Lisäksi tehtiin kosketusalustaa, kapulannostoa, kartion kiertoa ja istu-odota ja maahan-odota settiä niin että koira kutsuttiin luo tai käytiin palkkaamassa paikalleen. Häiriö-treeniä tarvitaan lisää.

Lauantaina otettiin perusseuraamista hihnassa ulkona treenitilan kentällä, jonka jälkeen Aino ja Oksi pääsivät leikkimään meidän pihalla. Tänään lenkkeiltiin Oksin kanssa kahdestaan pieni lenkki. Oksille on hihnassa kävely hyvinkin haasteellista mutta selkeää edistymistä on ilmassa. Olen ostanut itselleni Icepugin nastakengät, jota voin suositella kyllä kaikille. Oksin hihnakävely/käytös on ollut pidemmän aikaa, vähemmän tai enemmän työn alla, ja selkeästi siihen on positiivisesti auttanut reenailu ylipäätään.

Oksi on hienosti osannut olla kissojen kanssa työpäivien ajan, vaikka tätä vähän Arcon lopetuksen jälkeen jännitin. Kaikki tavarat ovat paikoillaan eikä kissojen ruokiakaan ole syöty. Oksi jää kotiin mukavasti vaikka onkin kovasti perääni, toki on myös kovin ilahtunut kun kotiin palaan. Onhan sillä ollut hienot opettajat, Arco sekä Kepa  jäivät kotiin aina varsin lungisti. Muutenkin tuntuu että Oksin on kovasti rauhoittunut, osa syynä varmasti aikuistuminen. Arco, varsin vahvatahtoisena ja omanlaisenaan persoonanaan, ei ehkä ollut niitä mukavimpia koiria asuinkumppanina ollut vaikka pojat juttuun tulivatkin.

Olen taas viime aikoina lueskellut koirien ruokinnasta. Lähinnä J.Yrjölän artikkeleita Yrjölän puurosta ja siihen liittyvästä tavasta ruokkia koiria. Artikkeleista voisi nostaa esille puuron lisäksi naudanmahan, kaalin, kananmunat, piimän, keitetyn porkkana-paprikaseoksen, merilevän ja öljyt. Kaverilla on Joukonheimon kennelistä rotikka, Oksin kaveri Boogie, jota on ruokittu juuri kyseisellä tavalla.

Omat pakastimet olivat tyhjinään kun kävin hakemassa Kennelrehun autolta lihoja, ison tilauksen vuoksi eräs mies lihajonossa epäili minulla olevan kennelin. Johon totesin että "ei ole, tästä menee useammalle koiralle" johon mies totesi että "kennelihän se sitten on". Kennel sai ihan uuden määritelmän :D.

Kuluneella viikolla olen hämmästyneenä saanut seurata millaista on elo ja olo koiran kanssa haja-asutusalueella sekä sitä mikä koetaan kenenkin omaisuudeksi. Kaikenlaista ihmeellistä ja kummaa sitä maailmaan mahtuukaan :D.

Kuluneiden päivien kuulumisia

Viime päivinä on puuhailtu paljon. Aino on ollut pariin otteeseen päivähoidossa ja Boogie-tyttökin kävi Oksin kanssa leikkimässä. Oksi ja Aino kävivät uimassa ja nyt Oksikin ui ilman pelastusliiviä. Takajalkojen käyttö, lähinnä oikean, on edelleen hakusessa. Oksi käyttää sitä lähinnä kääntyessä. Oksi kävi myös Jonnan hierottavana. Aivan pientä kireyttä lannerangan etuosassa, mutta muuten kaikki oli hienosti. Jonna totesi Oksin kiinteytyneen ja sanoi muutenkin pojan olevan erinomaisessa kunnossa.

 

Treeni rintamalla ollaan tehty hajuja, hyvin lyhyttä treeniä. Treenitilassa ollaan häiriköity toisiamme pitämällä molemmat koirat istu-maahan-viereen-treenillä. Molemmat ovat tehneet kapulan nostoa. Oksille sain viimeksi jo askeleen mukaan (koira kantaa kapulaa ja kävelee), Ainon kanssa on saatu kapulaan nostoa. Lisäksi on tehty edelleen takapäätreeniä pesuvadin kanssa. Kriteeriä on saatu nostettu ja Oksin kanssa ollaan vaiheessa että koira on 90 asteen kulmassa minun rintamasuuntaan nähden. Mietin juuri tänään noita käskysanojen mukaan ottamista lähinnä juuri haju ja takapäätreeniin.

 

Lisäksi ollaan meidän pihassa harjoiteltu ihan remmikäytöstä, peräkkäin kävelyä ja samaan suuntaan rinnakkain kävelyä. nää on perusjuttuja mutta tällä kaksikolla hieman haasteellista, siihen nähden sujui hyvin. Tosin olivat ensin riekkuneet tunnin ulkona ja lähes saman ajan sisällä :D.

 

"Äiskä, jääks tää asumaan meille?" :D

 

 

 

 

Oksin kanssa olen omalla pihalla tehnyt lähellä pysymistä ja luopumista (namista "jätä"-käskyllä).

 

Sitikka vaihtui Daciaan eli meille on muuttanut uusi koira-auto. Uusi auto on kyllä kiva, nyt sillä on ajettu nelisen sataa kilometriä. Pientä säätöä auto vielä kaipaa tullakseen hyväksi koira-autoksi eli tavaraverkon tilalle täyttyy hommata metallinen koiraverkko. Sitten olen pähkäillyt että laitetaanko takatilaan koirahäkki vai teetänkö oviaukkoon koirakalterit ja tavaratilan ikkunoiden tummennus. Oksille on haasteellista olla hiljaa auton liikkuessa eli se haukkuu mielellään vastaantulevat autot. Auton ollessa parkissa se ei reagoi niihin mitenkään. Koska autoilen pääsääntöisesti Oksin kanssa kaksin, en pääse treenaamaan hiljaa olemista auton liikkuessa, joten asiaan täytyy saada muutos muulla tavoin.

 

 

                                                        Autosta kiitos I+Ä!

Arco (Lissunmustan Jelmer G`Arco) 2.3.2006-9.1.2015

                                                Lahjomaton vahtimme, Kultainen Arco

Emme voineet muuttua puuttuviksi valkosoluiksi. Arco lopetettiin tänään sen sairastettua reilut 2 kuukautta, ensin vaivasivat korvat ja sen jälkeen anaalit. Kolme antibioottikuuria ja valkosolut alle viitearvon. Arcolla todettiin jo hyvin nuorena autoimmuunisairaus joka vaikutti valkosolujen määrään, koiralla ei juurikaan ollut luontaista vastustuskykyä. Vuosien aikana sen kunto vaihteli ja väliin mahtui seesteisiäkin aikoja. Arco söi reilut neljä vuotta kortisonia tukemaan keinotekoisesti vastustuskykyä. Kortisoni jouduttiin kuitenkin lopettamaan parisen vuotta sitten Arcon alettua kipuilemaan ylös noustessa. Kortisoni vaihtui jatkuvaan kipulääkitykseen.

Arco oli kaiken kaikkiaan hyvin opettavainen koira. Se opetti minut arvostamaan koiran terveyttä ja sen myötä olen kiinnostunut koirien jalostuksesta vaikka en niitä itse kasvatakaan. Arco oli luonteeltaan omanlaisensa persoona. Koira sieltä ei-niin-helposta-päästä, ja sen myöstä jouduin opiskelemaan eläinten koulutusta. Arcon tapaus aiheutti sen, että tulevat koirani koulutetaan vain ja ainoastaan operantisti ja positiivisesti vahvistamalla, en halua missään nimessä enää tehdä samoja virheitä mitä Arcon kanssa  alkuaikoina tein.

Arcon ansiosta tutustuin moniin mukaviin holsku-ihmisiin ja moniin erittäin päteviin koirien kanssa työkseen toimiviin ihmisiin. Arcon kohdalla täytyy kiittää sen kasvattajaa Kukkasen Liisaa ja Arcon emon omistanutta Korhosen Sannaa. Erityiskiitokset ansaitsevat Tommy Wiren ja Jaana Rajamäki, heidän neuvoillaan yhteiselomme Arcon kanssa alkoi sujumaan. Anulle iso kiitos tästä päivästä :).

Leikkiä, leikkiä

Torstaina Aino kävi leikkimässä Oksin kanssa. Molemmat koirat päästelivät vähän edellisillan ja yön höyryjä pihalle. Aino ei ilotulitteisiin ollut reagoinut mutta Oksi jaksoi kyllä valvoa kahteentoista :D. Tämä oli ensimmäinen uusi vuosi kun Arco ei juurikaan paukutteluihin reagoinut, pari haukahdusta ja murahdusta kun ihan lähellä räjähti mutta muuten papparainen pääsääntöisesti nukkui. Tähän voisi sanoa, että onni on huonontunut kuulo. Oksi sen sijaan oli aika vakuuttunut että Utin laskuvarjojoukot ovat yrittämässä meidän huusholliin sisälle. Sen verran tomerana se haukkui häntä tötteröllä ovella. Teetin sillä vähän pientä hommaa: istu-odota, maahan-odota ja kohteen koskettamista, että ajatukset olisivat olleet muulla kuin paukkeessa. Pystyi keskittymään ihan kivasti eikä ulosmenossa seuraavana aamuna ollut mitään jännittämistä, joten olen tyytyväinen.

Hessu Hopo ja Peppi Pitkätossu jaksoivat rallattaa menemään puolitoista tuntia. Pääsääntöisesti juoksemisen ja painimisen merkeissä. Uusin juttu oli kopin katolla hengailu kun kumpikin kaksikosta sinne pääsee.

                                     Ainokin osaa olla näin uskottavan näköinen halutessaan :).

 

Lauantaina reenailtiin ihan ohittamisia tuossa meidän pellolla ja ihan vaan hegailua tyyliin koirat istuu ja me jutellaan Ninan kanssa. Tämän jälkeen Aino ja Oksi pääsivät vielä pihalle rellestämään.

 

Lauantaina kävin kyläilemässä Team CC luona. Cesi oli käynyt pari viikkoa sitten strekassa ja oli kuntoutunut hienosti. Oli oikein mukava tavata tyttöjä ja heidän huoltojoukkojaan.

 

Pojat saivat, huom. kumpikin oman, isot fleecepallot joiden kanssa voi sisälläkin touhut ilman vaaraa ikkunoiden särkymisestä. Arcokin intoutui palloa heittelemään ja on tosi tarkkana ettei Oksi vaan ota sen omaa palloa.

Tänään olen potenut koko päivän pääkipua, joten koirat ovat saaneet touhuta tuollaisen aktivointiruokakupin kimpussa. Arcosta ko. sydeemi on ihan paras ja se hoksasi aika nopeasti kuinka saada nappulat labyrintistä ulos. Oksi taas kyllästyy nopeammin jos nappulat eivät kupista suuhun tule.

 

Alkavalla viikolla palataan treenien maailmaan. Torstaina Aino tulee päivähoitoon ja kaverikaksikko pääsee uimaan.

Voihan valkosolut ja treenihöpinää

 

Arco kävi maanantaina eläinlääkärissä. Toinen anaalirauhanen oli tyhjä mutta toisesta tuli veristä vuotoa ja sen limakalvo oli paksuuntunut ja kova. Arco sai paikallisesti antibiootin anaaleihin. Kotihoidoksi suihkuttelua ja määräyksen pitää kakka muuna kuin löysänä, eli tarvittaessa syöttää Inupekt fortea jatkuvasti. Tsekattiin myös valkosolut pitkästä aikaa. Epäilin että ne ovat raja-arvojen alapuolella ja epäilykseni osoittautui oikeaksi. Kaikkien, nyt olleiden vaivojen, syy löytyy todennäköisesti juuri noista onnettomista valkosoluista. Arcolla ei ole itsellään vastustuskykyä yhtään. Ainut lääke valkosolujen vähäisyyteen on kortisoni, jolla saadaan keinotekoisesti pidetty yllä ns. vastustuskykyä. Kortisonia ei taas voi syöttää pitkään yhdessä kipulääkkeen kanssa mahahaava-riskin takia. Pah ja pöh, me ollaan oravanpyörässä, josta ei ole mukavaa ulospääsytietä. Arco tuli eläinlääkäristä kotiin sanoilla "katsellaan".

 

Kuluneen viikon treeneihin on kuulunut Oksin osalta noutokapun nostamista, hajutreeniä, perussettiä ja takapäätreeniä, jossa koiran etutassut ovat kumollaan olevan pesuvadin päällä ja olisi tarkoitus saada koira pyörimään vadin ympäri, etutassut paikallaan ja takajalat liikkuu.

 Hajutreeneihin katseltiin vinkkejä Youtubesta. Ja tehtiinkin niin, että hajuradalle otettiin kaksi purkkia (tee ja hajustamaton). Oksi tekee radalla ns. kunniakierroksen eli kulkee radan ensin läpi radan vierestä ja sitten lähtee vasta ns. tositoimiin. Luulen, että se kunniakierroksen aika haistaa ilmasta oikean purkin. Nyt palkattiin oikean purkin haistelusta purkin päältä ja Oksin kanssa myös maahan menolla  ilmaisusta oikeasta purkista, purkin suunasta edelleen. Vahvistetiheys saatiin näin kohdalleen ja koiran mielenkiinto pysyi asiassa mukavasti.

Vatitreeniä tehtiin niin että sheippattiin koiran tassut vadin päälle. Etutassut vadin päällä - kestoa tähän, jota saatiin kivasti. Sitten pähkäiltiin että miten saada koira liikuttamaan takajalkoja. Pientä odotusta ja Oksi liikuttikin takajalkojaan, josta naksu ja palkka, ja koira fiffasinkin homman oitis. Tämän liikkeen eteenpäin viemiseksi ollaan saatu neuvot myöskin Youtuben ihmeellisestä maailmasta. Luulen, että peruutustreeni on pikkuisen auttanut Oksia hahmottamaan takapäätään ja jalkojaan, vati ja peruutus tukevat toisiaan.

Aino treenaili kapulanostoa, kartion kiertoa ja hajuja.

Tänään on taas vuoden turhin päivä paukutuksineen. Päivän ohjelmistoon kuului ulkoilu omalla pihalla päiväsaikaan ja vielä pissatukset pihassa remmeissä viiden jälkeen, paukuttelua kuului jo silloin. Sisällä radio päällä, pesukoneet päällä, sälekaihtimet kiinni. Arco ottaa ihmeen rennosti, lieko kuulo huonontunut - se on aina inhonnut ilotulitusta ja ollut sitä mieltä, että tapetaan kaikki tulittajat. Nyt se on nukkunut. Oksi pöhähtelee äänille mutta kun Arco on rennosti ei nuorisokaan loputtomia jaksa. Toivottavasti ilta ja yö sujuvat näissä suht rauhallisissa merkeissä.

                                           Auringonlasku Aitomäessä 31.12. 2014

Arcon anaalit ja Oksin treenit

 

Papparainen on taas kipeänä. Kun sain sen mahan kuntoon niin nyt vaivaavat taas todennäköisesti anaalit. Arcon peräpäästä valuu verensekaista nestettä joka välillä haiskahtaa anaalieritteeltä ja välillä näyttää pelkältä vereltä. Peräpäätä on suihkuteltu nyt lämpimällä vedellä aamuin illoin ja iholle laitettu Canofite-korvatippaa mitä saatiin ohjeeksi laittaa anaaleitten tyhjennyksen jälkeen. Huomenna sitten vaan soittamaan eläinlääkäriaikaa ja viemään pappaa lääkäriin. Toivottavasti saadaan Arco kuntoon sillä ollaan päätetty että anaalirauhasten poistoleikkaukseen ei papparaisen kanssa lähdetä.

 

Kuluneella viikolla treenattiin Ainon ja Ninan kanssa kolmesti. Hajut ovat nyt olleet viikon tauolla ja tulevalla viikolla otetaan taas ne harjoituksiin mukaan. Oksi on tehnyt edelleen peruuttamista joka maton päälle tai ihan muuten vaan. Noutokapula nousee jo hyvin käsiin saakka ja liian matalat nostot on jätetty palkkaamatta. Ollaan saatu  mukaan myös pieni askel eteenpäin kapula suussa. Tästä kapulan nostamisesta olen erityisen onnellinen kun liike pitkään tuntui vaikealle. Tarkoitus on saada koira kävelemään kapula suussa ja jossain vaiheessa ottamaan /nostamaan/kantamaan muitakin esineitä. Ruutua on tehty myöskin. Oksi pysyy ruudussa jo pienen hetken eli olen saanut vähän kestoa ruudussa oloon, oikeammin tämä tuli vähän itsestään ko. liikkeeseen.. Paikka ruudussa vaihtelee hieman ja täytyy jättää palkkaamatta liian lähellä reunoja seisoskelu.

 

Aino on tehnyt kartion kiertoa ja sieltä tuleekin suht helposti 2 kierrosta putkeen. Noutokapulaan Aino tarttuu ja nostaakin jo hieman. Tämä ei sille ole mikään vaikea liike kun tytsy muutenkin rakastaa kannella kaikenlaista. Ruutua on tehty Ainon kanssa nyt Sienen Lauran ohjeilla eli Nina lähettää koira ruutuun naksuttaa oikeasta paikasta, eli ruudun keskikohdilla ja minä palkkaan koiran vastapäätä ruudun takarajalle. Tällä on tarkoitus hilata koiraa keskemmäksi ruutua ja poistaa Ainolle tyypillinen tapa lähteä hakemaan naksun jälkeen palkkaa Ninan taskun luota. Toimikin hyvin ja saatiin heti koira joka jää nyt pyörimään ruutuun eikä mielellään tule sieltä pois :D. Miten niin palkan suunnalla ei olisi väliä. Perjantaina käytiin myös lenkillä kokoonpanolla Oksi  ja Aino + huoltojoukot.

 

Lauantaina ennen leikki-ja riehumistuntia treenattiin lyhyesti. Oksin kanssa otettiin vierellä kävelyä, kriteerinä se 0,5 metriä mikä on rally-tokon vaatimus. Tehtiin kyllä ilman hihnaa ja pyörittiin kumpaakin suuntaan. "Sivulle" käskystä istu-maahan-nouse treeniä. Oksi menee maahan etupään kautta mikä on rally-tokossa toinen maahan menon hyväksytty tapa. Käskyllä "nouse" koira nousee mutta siirtää takapäätään niin että on kohtuu viistossa kylkeeni nähden tai astuu askeleen eteenpäin ja viistottaa. Tätä täytyy harjoitella. Ainoa palkattiin "mukaan" (kävelee väljästi sivulla) käskyn aikana katsekontaktista, "istu" käskystä jätettiin "paikka" käskyllä odottamaan ja Nina palasi palkkaaman koiran sivulta.

 

Sandra ja Timi tulivat torstaina ja lähtivät kotiinsa tänään. Sandran kanssa harjattiin ja leikkailtiin tumput pois Noorus-kissan turkista.

 

 

Koirakavereita, treenejä ja uintia

Kuluneella viikolla käytiin treenitilalla kolmasti. Kahdella kerralla treenattiin hajuja joihin otettiin mukaan toinenkin häiriöhaju. Hajut menivät jotenkuten ja nyt ne jätetiinkin tauolle, jonka aikana mietitään miten saataisiin asia paremmalle hollille. Vaihtoehtoina mietitään, että palataanko ihan alkuun ja lisätään ne namit purkkeihin ( niin kuin Hillevi oli tehnyt), palataanko alkuun ja toimitaan samoin kuin nyt ja tarkistetaan kriteerit vai jatketaanko tästä ja lisätään vaan treeniä. Todennäköisesti ongelmana on kriteerin heittelehtiminen.

Oksi on tehnyt peruuttamista, joka alkaakin olemaan aika kivalla mallilla. Samoin sen kanssa tehtiin kosketusalustaa niin, että vain alustan keskikohtaan osuneet painallukset palkattiin. Tämä treeni on lähinnä itselleni sellainen "kriteeri pitää"-treeni. Oksi on tehnyt myös noutokapulan nostoa. Aino on tehnyt kartion kiertoa ja kosketusalustaa "kriteeri pitää"-treeninä. Myös värierottelu on ollut kummallakin ohjelmistossa.

Keskiviikon treeniin otin mukaan myös Arcon, halusin nähdä millainen se olisi voinniltaan treenissä. Vähän ihmettelyä Arcon osalta aiheuttivat treenitilaan ilmestyneet Nina ja Aino kun papparainen on ollut siellä vain hommissa omassa porukassa. Mukavasti meni eikä mitään pörinöitä ollut Arcon osalta ilmassa, pietä murinaa kun Aino tuli haistelemaan häkin läpi. Ninaa Arco ei ollut aikaisemmin tavannutkaan haisteluetäisyydeltä mutta on olemassa ihmisiä, jotka osaavat toimia annettujen ohjeiden mukaan ja Nina kuuluu tähän joukkoon :). Joten nou hätä. Arco teki jätä-treeniä, värierottelua ja kosketusalustaa. Vähän kömön oloinen se oli, noin niin kuin fyysisesti, mutta laitetaan osaltaan sen epäilevän luonteen piikkiin tuo jäkitys. Tarkoitus on ottaa Arco mukaan treeneihin vähän vaihtelevasti, saa sekin vaihtelua elämäänsä ja aivosolujen käyttöharjoituksia.

Arco on syönyt nyt kolmen päivän kuurin Attapectiniä ripuliinsa. Nyt vaikuttaisi jo hyvältä mutta varoiksi syötän sille vielä Inupekt fortea tähän perään. Arcohan oli muutamia päiviä oma-aloitteelisesti syömättä ja juomatta, ja ajattelin jo että tässähän tämä sitten on, mutta aina se on saatu tolpilleen, ainakin tähän asti. Mutta mikään ei ole niin henkisesti väsyttävää kuin koiran sairastaminen ja sen tarkkailu että miten se nyt tänään voi. No, näillä nyt mennään, taas.

Boogie rotikkatyttö kävi keskiviikkona leikkimässä Oksin kanssa. Boogien on kasvanut vallan hurjasti, pennun näköinen se vielä on, mutta Oksikaan ei enää sitä noin vaan saa törkättyä kumolleen.
Torstai aamuna hain Ainon meille päivähoitoon. Siinähän se päivä mukavasti meni koirien touhuille naureskellessa. Aino-Oksi pari on varsin toimiva parivaljakko ja koirat hauskasti täydentävät toisiaan. Näyttävät mun silmään myös hyvin viihtyvän yhdessä, Hessu Hopo ja Peppi Pitkätossu. Torstaina oli myös uintipäivä, Aino ja Oksi olivat molemmat aika väsähtäneen oloisia päivän leikeistä mutta uiminen sujui kyllä  kun vähän houkutteltiin.

 

Lauantaina käytiin kävelylenkillä kokoonpanolla minä ja Arco sekä Nina ja Aino. Lenkin jälkeen Arco oli sitä mieltä, että Ainohan on varsin mukava tyttö ja sen kanssa voisi vähän leikkiäkin mutta koirani tuntien Oksi pääsi vielä Ainon kanssa hengailemaan pihalle. Arcon fyysinen kunto ei oikein anna periksi juoksuleikkeihin ja painileikeissä menee siltä hermo, ja Aino on varsin fyysinen tyttö jonka mielestä voima on se joka jyllää :D.

 

Arcolle käy leikkikaveriksi paljon paremmin tällainen, jolla ei ole omaa tahoa ei voimaa uhata papparaista :D. Eli Arco ja nalle :)

 

                                                                      MUN nalle!

 

Saatiin Rally-toko harrastajan opas, säännöt ja kilpailuohjeet käytännössä- kirjanen. Olen sen alustavasti lukaissut läpi. Nina korjasi edelliseen postaukseen sen verran että kyltit on tulostettu vain alo-luokkaan. Niissäkin kuulemma riittää työsarkaa :). No, niistähän koko homma aloitetaan, loput tulostellaan kun alot on opeteltu.