maanantai 20. helmikuuta 2012
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Kuulumisia
Käytiin tänään ohitusharkoissa. Sää oli täälläpäin aika kaoottinen, joten oltiin treenitiloissa kahdestaan Valtterin ja Katariinan Suko-nartun kanssa. Valtteri teki Sukon kanssa omia harjoituksiaan ja me Oksin kanssa omaamme. Tänään oli ohjelmistossa häiriössä minuun keskittyminen eli palkkasin koiraa kun se malttoi keskittyä minuun hieman pidemmän aikaa (katsekontakti). Tosin Sukon hommat eli pallon laatikkoon pudottaminen oli Oksista todella mielenkiintoista eli häiriö oli Oksille aika vaikea. Tosin malttoi ihan rauhallisesti katsella Sukon harjoittelua, eli ei vinkunut tai yrittänyt vetää toisen koiran luo. Eikä todellakaan haukkunut.
Sandra oli viikonloppuna käymässä kameran keran, joten elän toivossa, että hänen ottamansa kuvat joskus päätyvät tänne sivulle tai ainakin Sannan facebook-sivuille. Kuvia otettiin oikein roppakaupalla, joten kait siellä hyviäkin otoksia on, vaikka tytär ei koirien kuvaamista ole harrastanutkaan.
Ilmeisesti Oksilla oli vain jotain venähdystä tai muuta lievää jalassa/selässä koska liikkuminen on nyt ihan ok. Joten selvittiin pelkäällä säikädyksellä.
Sandra oli viikonloppuna käymässä kameran keran, joten elän toivossa, että hänen ottamansa kuvat joskus päätyvät tänne sivulle tai ainakin Sannan facebook-sivuille. Kuvia otettiin oikein roppakaupalla, joten kait siellä hyviäkin otoksia on, vaikka tytär ei koirien kuvaamista ole harrastanutkaan.
Ilmeisesti Oksilla oli vain jotain venähdystä tai muuta lievää jalassa/selässä koska liikkuminen on nyt ihan ok. Joten selvittiin pelkäällä säikädyksellä.
perjantai 17. helmikuuta 2012
Oksi 6kk ja juttua Arcosta
Oksi tuli huimaan kuuden kuukauden ikään 13 päivä. Se on jo suhteellisen kookas, korkeampi kuin Kepa, mutta muuten hyvin pentumaisen oloinen. Aavistuksen tällä hetkellä takakorkea muuta elän toivossa, että kasvaessaan (toivon mukaan vielä hieman) takakorkeus tasoittuu. Toinen korva on edellen suurimman osan ajasta lörpöllään hieman kärjestä ja vaikuttaa siltä, että kun pentu on oiken väsynyt korvat elävät ihan omaa elämäänsä :D.
Arcolla oli 15.päivä eläinlääkäri. Olin ottanut päivän vapaaksi koska olin lähes 100% sitä mieltä, että koira lopetetaan, koska jotain vikaahan siinä on. No, painoa oli kertynyt viime punnitus kerrasta, Arco painaa tällä hetkellä 32,6, jossa on ainakin viisi kiloa liikaa. Koirasta otettiin pieni verenkuva, tulehdusarvot ja munuais-sekä maksa-arvot. Veriarvot olivat kaikki hyvät.Vatsan-alue ultrattiin, koska maha on kummallisen pinkeä. Myös eläinlääkärin mielestä, joten ei ollut omaa kuvitelmaa. Ainut löydös oli toisessa munuaisessa oleva pieni, pieni muutos, joka ei ole kuulemaa vakavaa, koska arvot olivat kuitenkin hyvät. Varmuudeksi vatsa-alue myös röntgenkuvattiin. Ei mitään epäilyttävää. Diagnoosi: koira tällä hetkellä terve ja kortisonia jatketaan vanhalla annostuksella. No, tulin siis kotiin 270 euroa köyhempänä koira mukanani :).
Tarkoitus on nyt saada Arcon painoa putoamaan, jos se vaikuttaisi suotuisasti tuohon sen liikkumiseen ja pinkeään vatsaan. Olen myös miettinyt, että pitäsikö sitä ruveta käyttämään hieronnassa. Tästä eteenpäin eletään sitten niin kuin terveen koiran kanssa eletään, joten yritän olla syynämättä Arcon olemista liian tarkasti.
Kävin näiden hyvien uutisesten kunniaksi ostamassa Arcolle uudet valjaat. Kepa sai myös uudet ja Kepan vanhat siirtyivät Oksin käyttöön. Arco sai myös uuden hihnan ja sen entinen on nyt Oksilla käytössä. Koska koirat noista viis veisaavat ostin niille myös herkkuja, joita ne sentään arvostavat :).
Meillä on ollut tällä viikolla hiljaisempaa reenien suhteen. Oksilla oli vain Naksukurssi, viimeistä kertaa muuten. Kotiläksynä oli peruuttaminen, jota ehdittiin harjoitella tosi vähän. Päästiin kyllä näyttämään osaamisemme ja sitten harjoiteltiin kumartamista. Kurssilla ei oikein itselle tullut mitään uutta, näin sen oli ajatellutkin, muuta pääsipä koira kuitenkin erilaiseen ympäristön harjoittelemaan. Sunnuntaina on ohitusharkat.
Ostin vihdoin viimmein koirille harjoitusvihot, Arcokin sai omansa ja meinaankin ottaa senkin mukaan joihinkin reeneihin. Hirveää tekemisen motivaatiota sillä ei ole, mutta tykkää kyllä kun pääsee mukaan :).
Eläinlääkärissäkin oli niin kivaa :). Eläintenhoitaja Katikin kysyi, että "oliko Arco vähän varautunut, ei uskoisi..." kun koira hyppi tasakäppää kun Kati oikein sitä kehui. Kati kyllä taitaa kuulua niiden harvojen ja valittujen ihmisten joukkoon, jotka Arcosta ovat kivoja ;).
En tiedä onko Oksi nyt luokiteltu jotenkin isommaksi pojaksi mutta Arco voi leikkiä sen kanssa jo sisätiloissakin. Ja varsinkin ulkona poikien meno on aika hurjaa. Kepa onkin jäänyt Oksin leikittämisessä vähän paitsioon, tosin vaikuttaa kyllä ihan tyytyväiseltä kun ei tarvise osallistua poikien juttuihin:).
Oksi on ollut työpäivien ajan pääsääntöisesti kotona. Hyvin on mennyt, mikä tietysti helpottaa omaa oloa:).
Arcolla oli 15.päivä eläinlääkäri. Olin ottanut päivän vapaaksi koska olin lähes 100% sitä mieltä, että koira lopetetaan, koska jotain vikaahan siinä on. No, painoa oli kertynyt viime punnitus kerrasta, Arco painaa tällä hetkellä 32,6, jossa on ainakin viisi kiloa liikaa. Koirasta otettiin pieni verenkuva, tulehdusarvot ja munuais-sekä maksa-arvot. Veriarvot olivat kaikki hyvät.Vatsan-alue ultrattiin, koska maha on kummallisen pinkeä. Myös eläinlääkärin mielestä, joten ei ollut omaa kuvitelmaa. Ainut löydös oli toisessa munuaisessa oleva pieni, pieni muutos, joka ei ole kuulemaa vakavaa, koska arvot olivat kuitenkin hyvät. Varmuudeksi vatsa-alue myös röntgenkuvattiin. Ei mitään epäilyttävää. Diagnoosi: koira tällä hetkellä terve ja kortisonia jatketaan vanhalla annostuksella. No, tulin siis kotiin 270 euroa köyhempänä koira mukanani :).
Tarkoitus on nyt saada Arcon painoa putoamaan, jos se vaikuttaisi suotuisasti tuohon sen liikkumiseen ja pinkeään vatsaan. Olen myös miettinyt, että pitäsikö sitä ruveta käyttämään hieronnassa. Tästä eteenpäin eletään sitten niin kuin terveen koiran kanssa eletään, joten yritän olla syynämättä Arcon olemista liian tarkasti.
Kävin näiden hyvien uutisesten kunniaksi ostamassa Arcolle uudet valjaat. Kepa sai myös uudet ja Kepan vanhat siirtyivät Oksin käyttöön. Arco sai myös uuden hihnan ja sen entinen on nyt Oksilla käytössä. Koska koirat noista viis veisaavat ostin niille myös herkkuja, joita ne sentään arvostavat :).
Meillä on ollut tällä viikolla hiljaisempaa reenien suhteen. Oksilla oli vain Naksukurssi, viimeistä kertaa muuten. Kotiläksynä oli peruuttaminen, jota ehdittiin harjoitella tosi vähän. Päästiin kyllä näyttämään osaamisemme ja sitten harjoiteltiin kumartamista. Kurssilla ei oikein itselle tullut mitään uutta, näin sen oli ajatellutkin, muuta pääsipä koira kuitenkin erilaiseen ympäristön harjoittelemaan. Sunnuntaina on ohitusharkat.
Ostin vihdoin viimmein koirille harjoitusvihot, Arcokin sai omansa ja meinaankin ottaa senkin mukaan joihinkin reeneihin. Hirveää tekemisen motivaatiota sillä ei ole, mutta tykkää kyllä kun pääsee mukaan :).
Eläinlääkärissäkin oli niin kivaa :). Eläintenhoitaja Katikin kysyi, että "oliko Arco vähän varautunut, ei uskoisi..." kun koira hyppi tasakäppää kun Kati oikein sitä kehui. Kati kyllä taitaa kuulua niiden harvojen ja valittujen ihmisten joukkoon, jotka Arcosta ovat kivoja ;).
En tiedä onko Oksi nyt luokiteltu jotenkin isommaksi pojaksi mutta Arco voi leikkiä sen kanssa jo sisätiloissakin. Ja varsinkin ulkona poikien meno on aika hurjaa. Kepa onkin jäänyt Oksin leikittämisessä vähän paitsioon, tosin vaikuttaa kyllä ihan tyytyväiseltä kun ei tarvise osallistua poikien juttuihin:).
Oksi on ollut työpäivien ajan pääsääntöisesti kotona. Hyvin on mennyt, mikä tietysti helpottaa omaa oloa:).
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Sunnuntaihöpötykset
Pakkaset ovat laskeneet sen verran, että päätin pitää tänään ms. koirapäivän. Koirapäivä pitää sisällään pitkät lenkint ja muutenkin koko päivä koostuu koirien kanssa puuhailemisesta.
Kahdeksan maissa suunnattiin Arcon kanssa pitkälle lenkille. Halusin katsoa tuota sen liikkumista ja vointia pitkän lenkin jälkeen. Ollaan viimmeiset pari viikkoa kävelty vain tuota lyhyttä lenkiä pakkasten vuoksi ja nyt Arco olikin sitä mieltä, että pidemmän lenkin varrelle on jostain siunaantunut varsin epäilyttäviä asioita. Koiran käytös oli todella normista poikkeavaa ja pistää epäilemään sen näkökykyä, tai sitten meille ei tulekaan Oksille mörköikää vaan se tuleekin Arcolle. Arco siis tuijotti ja murisi junanradan piuhoille, tai sellaisille mustille nöhkäleille joita ovat kiinni radan piuhoissa. Seuraavaksi epäilyttävä juttu oli iso lumilohkare tien varressa, erikoista koiralta joka ei koskaan ole lumimöykyille vouhkannut. Mitä jos se alkaakin dementoitumaan tai jotain. No, käveli kyllä hyvin ja jaksoi lenkin kivasti. Etupään liikkeessä on häikkää, eli se ei ole puhdasta mutta ei ole suoranaista ontumistakaan.
Kymmenen maissa vaihdoin koiran ja lähdettiin lenkille Kepan kanssa. Käveltiin sama lenkki kuin Arcon kanssakin mutta nopeampaan tahtiin.
Tänään oli ohitusreenit joihin otin Oksin mukaan. Kepa vaikutti lenkin jälkeen sen verran tyytyväiseltä maatessaan sängyn päällä ja Oksi oli tarmoa täynnä, niin kuin yleensäkin. Joten siksi tällä kertaa näin päin.
Eli oltiin reenitilassa, toinen seurautti koiraa ja toinen teki paikallaan oman koiransa kanssa jotain esim. istumista. Kivasti meni Okisin kanssa seurasi vierellä ja oli hiljaa. Jaksoi kiinnostua minusta joka oli hyvä juttu. Palkkasin nameilla, jotka tällä kertaa tuntuivat maistuvan erikoisen hyviltä. Pidettiin tauko ja jatkettiin nyt niin, että palkasin Oksi kun katsoi toista koiraa. Ei lähtenyt mukaan pieneen haukkumiseen ja toinen koira pääsi hyvin lähellekin. Meni kivasti. Pidettiin tauko ja kolmanella kerralla Valteri otti Sukon meidän pariksemme. Eli käveltiin lähinnä treenitilassa ja ohiteltiin toisiamme. Oksi menisi mieluusti Sukon luo mutta tulee kutsuttessa pois. Tämä meni myös hyvin.
Mutta, mutta... Katariina sekä Valtteri kiinnitivät huomiota Oksin toiseen takajalkaan. Takapään liike epäpuhdas, koira ns. kiertää oikeaa takajalkaansa. Vika on joko jalan yläosassa tai selässä. Todennäköisesti jonkin sortin venähdys. Eli jotain on käynyt viime torstain ja tämän sunnuntai välisenä aikana. Karin mukaan koirat olivat eilen töissäolo aikanani pitäneet pihalla aikamoisen härdellin eli olivat juoseet ja kurmottaneet toinen toisiaa ja välilä Oksi oli ollut helisemässä. Ei siiis mitään tappelua mutta sellaista holskumaista höyryjen uloslaskua. Oksi on voinut venhdyttää itsensä siinä hötäkässä. Täytyy seurata sitä ja edetä sitten sen mukaan. Oksi ei vaikuta kipeältä eikä aristele paikkojen painelua. Istuu myös ns. oikein eli ei lösähdä toiselle kankulleen vaan istuu suorassa.
Viime viikolla Oksi oli kaksi päivää kotona työpäivän ajan. Toisena päivä oli hieman järsitty sängynjalkaa ja toisena päivä vierailtu kissanvessoissa. Kissanhiekaa oli levitelty oikein olan takaa pitkin kämppää. Mutta tärkeintä oli, että asioita ei oltu tehty sisälle vaikka sisälläolo aikaa tuli pisimmillään 7 tuntia. Myöskään kissojen kupeilla ei oltu vierailtu eikä tuhottu mitään.
Ensi viikolla meillä on vain Naksukurssi ja sunnuntain ohitustreenit.
Kahdeksan maissa suunnattiin Arcon kanssa pitkälle lenkille. Halusin katsoa tuota sen liikkumista ja vointia pitkän lenkin jälkeen. Ollaan viimmeiset pari viikkoa kävelty vain tuota lyhyttä lenkiä pakkasten vuoksi ja nyt Arco olikin sitä mieltä, että pidemmän lenkin varrelle on jostain siunaantunut varsin epäilyttäviä asioita. Koiran käytös oli todella normista poikkeavaa ja pistää epäilemään sen näkökykyä, tai sitten meille ei tulekaan Oksille mörköikää vaan se tuleekin Arcolle. Arco siis tuijotti ja murisi junanradan piuhoille, tai sellaisille mustille nöhkäleille joita ovat kiinni radan piuhoissa. Seuraavaksi epäilyttävä juttu oli iso lumilohkare tien varressa, erikoista koiralta joka ei koskaan ole lumimöykyille vouhkannut. Mitä jos se alkaakin dementoitumaan tai jotain. No, käveli kyllä hyvin ja jaksoi lenkin kivasti. Etupään liikkeessä on häikkää, eli se ei ole puhdasta mutta ei ole suoranaista ontumistakaan.
Kymmenen maissa vaihdoin koiran ja lähdettiin lenkille Kepan kanssa. Käveltiin sama lenkki kuin Arcon kanssakin mutta nopeampaan tahtiin.
Tänään oli ohitusreenit joihin otin Oksin mukaan. Kepa vaikutti lenkin jälkeen sen verran tyytyväiseltä maatessaan sängyn päällä ja Oksi oli tarmoa täynnä, niin kuin yleensäkin. Joten siksi tällä kertaa näin päin.
Eli oltiin reenitilassa, toinen seurautti koiraa ja toinen teki paikallaan oman koiransa kanssa jotain esim. istumista. Kivasti meni Okisin kanssa seurasi vierellä ja oli hiljaa. Jaksoi kiinnostua minusta joka oli hyvä juttu. Palkkasin nameilla, jotka tällä kertaa tuntuivat maistuvan erikoisen hyviltä. Pidettiin tauko ja jatkettiin nyt niin, että palkasin Oksi kun katsoi toista koiraa. Ei lähtenyt mukaan pieneen haukkumiseen ja toinen koira pääsi hyvin lähellekin. Meni kivasti. Pidettiin tauko ja kolmanella kerralla Valteri otti Sukon meidän pariksemme. Eli käveltiin lähinnä treenitilassa ja ohiteltiin toisiamme. Oksi menisi mieluusti Sukon luo mutta tulee kutsuttessa pois. Tämä meni myös hyvin.
Mutta, mutta... Katariina sekä Valtteri kiinnitivät huomiota Oksin toiseen takajalkaan. Takapään liike epäpuhdas, koira ns. kiertää oikeaa takajalkaansa. Vika on joko jalan yläosassa tai selässä. Todennäköisesti jonkin sortin venähdys. Eli jotain on käynyt viime torstain ja tämän sunnuntai välisenä aikana. Karin mukaan koirat olivat eilen töissäolo aikanani pitäneet pihalla aikamoisen härdellin eli olivat juoseet ja kurmottaneet toinen toisiaa ja välilä Oksi oli ollut helisemässä. Ei siiis mitään tappelua mutta sellaista holskumaista höyryjen uloslaskua. Oksi on voinut venhdyttää itsensä siinä hötäkässä. Täytyy seurata sitä ja edetä sitten sen mukaan. Oksi ei vaikuta kipeältä eikä aristele paikkojen painelua. Istuu myös ns. oikein eli ei lösähdä toiselle kankulleen vaan istuu suorassa.
Viime viikolla Oksi oli kaksi päivää kotona työpäivän ajan. Toisena päivä oli hieman järsitty sängynjalkaa ja toisena päivä vierailtu kissanvessoissa. Kissanhiekaa oli levitelty oikein olan takaa pitkin kämppää. Mutta tärkeintä oli, että asioita ei oltu tehty sisälle vaikka sisälläolo aikaa tuli pisimmillään 7 tuntia. Myöskään kissojen kupeilla ei oltu vierailtu eikä tuhottu mitään.
Ensi viikolla meillä on vain Naksukurssi ja sunnuntain ohitustreenit.
perjantai 10. helmikuuta 2012
Reenejä ja krokotiilin suolistusta
Olin aikanani ostanut Arcon pentuaikana Mustista ja Mirristä niitä "tiikerin kestäviä" leluja, on isoa dinosaurausta, krokotiiliä ja meritähteä. Ovat kestäneet tähän asti holskut mutta nyt Oksi suolisti krokotiilin, tosi erittäin nätisti, täytyy myöntää. Lelu on edelleen kokonainen mutta sisukset on vedetty suussa olevan reiän kautta ulos. Nämä tiikerilelut ovat olleet sekä Arcon että Oksin suosikkeja. Arco on erittäin mieltynyt pieneen meritähteen, jota se vahtiikin erittäin mustasukkaisesti. Luultavasti sen sisässä olevan vinkuhommelin takia. Oksi puolestaan retuuttaa isoa dinosaurusta, nyt kun on kasvanut sen kokoiseksi, että saa dinon liikkeellle. Meritähti saa ajoittain molemmat pojat liikekannalle, yleensä Arco vaan vie sen Oksilta mutta lähiaikoina Oksi on vaan topakasti pitänyt kiinni tähden sakarasta vaikka Arco olisi murissut kuinka ja kovasti ja kauan. Viimeksi Arco taisikin kyllästyä ja jättää tähden Oksille.
Oksi on muutenkin varsin topakka poika :). Sanna epäili aikoinaan, että onkohan tästä pentueesta vahtikoiran hommaan. Voin todeta, että on :). Oksi vahtii pihaa oikein topakan oloisena ja sen äänihan on, jo todetusti, aika vakuuttava ;). Tosin onhan pikkupoika ollut myös aikamoisessa opissa tuon vahtimisen suhteen...Karihan tuota vahtimista halusi myös uudelta koiralta ja totesikin päivänä eräänä sellaisen koiran saaneensa:). Oksin kanssa on vain se ero, että sillä tuskin koskaan keittää ns. yli, eli vaikka vahtiikin topakasti sen kanssa ei oikeasti tarvitse varoa, että se kiinni ihmiseen kävisi. Vahtiikin vain silloin kun omaa porukkaa ei ole pihalla eli ns. järkevästi. Tiedä sitten onko tähän taipumukseen vaikuttanut yhtään se, että olen yrittänyt pennun kasvatuksessa "tukea sen itsetuntoa" oikein olan takaa. Poika kuvittelleekin olevansa varsin päheä tapaus :D.
Kuluneen viikon aikana ollaan reenailtu tiistaina, keskiviikkona, ja torstaina. Ja pelkästään Oksin kanssa. Tosin tiistaina ja keskiviikkona pääsin harjoittelmaan myös Sukon, Katariinan ja Valtterin, koiran kanssa. Tosi mielenkiintoista reenata välillä koiraa, joka on hyvin erinmoinen kuin omat ja vielä varsin hyvin ja pitkälle koulutettu. Vastaavasti Valtteri reenasi muutamia juttuja Oksin kanssa. Ja tämäkin on mielestäni hyvä juttu, koira tottuu muihin kun minuun ja onhan Valtteri varsin osaava ohjaaja.
Sivulletulo on edelleen ohjelmistossa. Väljä seuraaminen on erittäin hyvällä mallilla ja koiran sijainti oikea. Lisäksi koira lähtee lähes automaattisesti seuraamaan vierellä jos lähden reenitilanteessa liikkeelle. Lisäksi vapaamuotoinen luoksetulo (koiraa kutsutaan luo kun se hommailee omiaan) on 99,9% varma. Oksin kanssa on tehty kosktetualustaa, ja etutassujen laittoa laatikkoon vihjeestä, ja hinkattu kartioiden kiertoa. Kämmenkosketus on edelleen ohjelmistossa ja uutuutena peruuttaminen, jota ei ole vielä harjoiteltu mutta saatiin Naksukurssilta kotiläksyksi. Oksin kanssa on harjoiteltu hampaiden katsomista niin, että otan koiran kuonosta kiinni ylhäältä päin ja nostan sormilla ylähuulia. Tähän on liitetty vihje "hampaat" ja naks ja palkka. Viimeksi tehtiin myös niin, että Valtteri katsoi hampaat ja minä naksautin ja koira haki palkan minulta. Tämä juttu siis näyttelyitä varten. Tätä harjoitellaan vielä ja totetutetaan eri tavoin ja eri ihmisten kanssa. Huomenna käyn ostamassa treenivihon ja ryhdyn kirjaamaan reenejä ylös.
Oksin pentuesisaruksilla on ollut menossa mörkökausi. Nyt täytyy todeta, että meillä se joko oli tai on sitten vasta edessä. Jossain vaiheessa Oksi haukkui mielellään esim. ihmisille mutta tästä on jo aikaa varmaankin yli kuukausi, jos ei kahta. Näihin tälläisiin haukkumisiin en ottanut minkäänmoista kantaa, en siis sanonut yhtään mitään. Jos kyseessä on ollut jokin esine tms. ollaan käyty katsomassa se yhdessä, mutta ei tuo juuri esineille ole haukkunut. Joko päästiin mörkökaudesta ohi huomaamatta tai sitten meillä on joku valtaisa mörköilyaika vasta edessäpäin :). Tosin Katariina totesi, että Oksilla on niin paljon hommia, että ei se kerkeä mörköilemään :D, mutta eiköhän nuo tietyt ikäkaudet ole vain läpikäytävä oli hommia tai ei. Hommien lisäksi koira tarvitsee kyllä lepoakin ja ohjeeksi tuli, että ainakin yksi täysin reenivapaa päivä viikossa kun kyseessä on vielä pentu.
Kepa tulee jatkossa pääsemään harjoituksiin mukaan, ja Arcon terveydentila ja eläminen sekä oleminen on nyt suurennuslasin alla. Sillä on ensi viikolla eläinlääkäri ja katsotaan sitten mitä sen suhteen tehdään. Itsestäni vaikuttaa, että sillä on jotain häikkää luultavasti munaisissa. Se voi olla pissaamaatta valtaisan pitkiä aikoja ja välillä lenkillä jalka nousee mutta mitään ei tule. Minusta se ei ole normaalia. Arcolla ei myöskään ole aamuisin mitään kiirettä ulos eikä sen habitus muutenkaan vastaa kuusi vuotiasta koiraa. Luulisi sitä lähinnä paljon vanhemmaksi. Etupään liike on epäpuhdasta ja makuulta ylösnouseminen on työlästä. Kaiken tämän lisäksi tuo sen perussairaus ja huoneva näkö, ei vaikuta hyvältä, ei.
Oksi on muutenkin varsin topakka poika :). Sanna epäili aikoinaan, että onkohan tästä pentueesta vahtikoiran hommaan. Voin todeta, että on :). Oksi vahtii pihaa oikein topakan oloisena ja sen äänihan on, jo todetusti, aika vakuuttava ;). Tosin onhan pikkupoika ollut myös aikamoisessa opissa tuon vahtimisen suhteen...Karihan tuota vahtimista halusi myös uudelta koiralta ja totesikin päivänä eräänä sellaisen koiran saaneensa:). Oksin kanssa on vain se ero, että sillä tuskin koskaan keittää ns. yli, eli vaikka vahtiikin topakasti sen kanssa ei oikeasti tarvitse varoa, että se kiinni ihmiseen kävisi. Vahtiikin vain silloin kun omaa porukkaa ei ole pihalla eli ns. järkevästi. Tiedä sitten onko tähän taipumukseen vaikuttanut yhtään se, että olen yrittänyt pennun kasvatuksessa "tukea sen itsetuntoa" oikein olan takaa. Poika kuvittelleekin olevansa varsin päheä tapaus :D.
Kuluneen viikon aikana ollaan reenailtu tiistaina, keskiviikkona, ja torstaina. Ja pelkästään Oksin kanssa. Tosin tiistaina ja keskiviikkona pääsin harjoittelmaan myös Sukon, Katariinan ja Valtterin, koiran kanssa. Tosi mielenkiintoista reenata välillä koiraa, joka on hyvin erinmoinen kuin omat ja vielä varsin hyvin ja pitkälle koulutettu. Vastaavasti Valtteri reenasi muutamia juttuja Oksin kanssa. Ja tämäkin on mielestäni hyvä juttu, koira tottuu muihin kun minuun ja onhan Valtteri varsin osaava ohjaaja.
Sivulletulo on edelleen ohjelmistossa. Väljä seuraaminen on erittäin hyvällä mallilla ja koiran sijainti oikea. Lisäksi koira lähtee lähes automaattisesti seuraamaan vierellä jos lähden reenitilanteessa liikkeelle. Lisäksi vapaamuotoinen luoksetulo (koiraa kutsutaan luo kun se hommailee omiaan) on 99,9% varma. Oksin kanssa on tehty kosktetualustaa, ja etutassujen laittoa laatikkoon vihjeestä, ja hinkattu kartioiden kiertoa. Kämmenkosketus on edelleen ohjelmistossa ja uutuutena peruuttaminen, jota ei ole vielä harjoiteltu mutta saatiin Naksukurssilta kotiläksyksi. Oksin kanssa on harjoiteltu hampaiden katsomista niin, että otan koiran kuonosta kiinni ylhäältä päin ja nostan sormilla ylähuulia. Tähän on liitetty vihje "hampaat" ja naks ja palkka. Viimeksi tehtiin myös niin, että Valtteri katsoi hampaat ja minä naksautin ja koira haki palkan minulta. Tämä juttu siis näyttelyitä varten. Tätä harjoitellaan vielä ja totetutetaan eri tavoin ja eri ihmisten kanssa. Huomenna käyn ostamassa treenivihon ja ryhdyn kirjaamaan reenejä ylös.
Oksin pentuesisaruksilla on ollut menossa mörkökausi. Nyt täytyy todeta, että meillä se joko oli tai on sitten vasta edessä. Jossain vaiheessa Oksi haukkui mielellään esim. ihmisille mutta tästä on jo aikaa varmaankin yli kuukausi, jos ei kahta. Näihin tälläisiin haukkumisiin en ottanut minkäänmoista kantaa, en siis sanonut yhtään mitään. Jos kyseessä on ollut jokin esine tms. ollaan käyty katsomassa se yhdessä, mutta ei tuo juuri esineille ole haukkunut. Joko päästiin mörkökaudesta ohi huomaamatta tai sitten meillä on joku valtaisa mörköilyaika vasta edessäpäin :). Tosin Katariina totesi, että Oksilla on niin paljon hommia, että ei se kerkeä mörköilemään :D, mutta eiköhän nuo tietyt ikäkaudet ole vain läpikäytävä oli hommia tai ei. Hommien lisäksi koira tarvitsee kyllä lepoakin ja ohjeeksi tuli, että ainakin yksi täysin reenivapaa päivä viikossa kun kyseessä on vielä pentu.
Kepa tulee jatkossa pääsemään harjoituksiin mukaan, ja Arcon terveydentila ja eläminen sekä oleminen on nyt suurennuslasin alla. Sillä on ensi viikolla eläinlääkäri ja katsotaan sitten mitä sen suhteen tehdään. Itsestäni vaikuttaa, että sillä on jotain häikkää luultavasti munaisissa. Se voi olla pissaamaatta valtaisan pitkiä aikoja ja välillä lenkillä jalka nousee mutta mitään ei tule. Minusta se ei ole normaalia. Arcolla ei myöskään ole aamuisin mitään kiirettä ulos eikä sen habitus muutenkaan vastaa kuusi vuotiasta koiraa. Luulisi sitä lähinnä paljon vanhemmaksi. Etupään liike on epäpuhdasta ja makuulta ylösnouseminen on työlästä. Kaiken tämän lisäksi tuo sen perussairaus ja huoneva näkö, ei vaikuta hyvältä, ei.
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Kuluneen viikon kuulumiset
Ohitusharkkoja ei ollut viime sunnuntaina eikä tänään. Keskiviikkona oli Oksin ja Kepan kanssa aktivoinnissa, tehtiin kummankin kanssa kosketusalustaa, joka oli siis torstaiksi kotiläksynä Oksin osalta Naksukurssille. Tätä oltiin harjoiteltu kotona ja jatkettiin siis harkkatilassa, jossa oli häiriönä muitakin koiria. Kotona tehokas häiriö on nameja syövä kissa :). Oksi tarjosikin suht nopeasti molempia etutassuja alustalle ja palkkasinkin siitä, koska ajatus on saada koira siirtymään kaikkine jalkoinensa esim. isoon pahvilaatikkoon. Tehtiin 2x10 sarjat ja vaihdoin koiraa. Sarjoja tehtiin kolme kappaletta per koira.
Kun Aino-pinseri liittyi seuraamme, vein Kepan autoon odottamaan. Oksi ja Kepa haukkuivat kiitettävästi kun olivat samassa tilassa, jonne "uusi" koira tuli. Oksin kanssa jatkettiin toisella tunnilla kämmeneen koskettamista ja siitä johdettua sivullesulon käännöstä. Aino on menossa näyttelyihin ja sen hampaita katseltiin sitten koko porukan voimin. Aino reenasi myös näyttelykehässä juoksua ja mekin juostiin pariin otteeseen Oksin kanssa ympyrät. Hienosti juoksi sivulla, uskon että ns. väljästä seuraamisesta eli vierellä kulkemisesta ilman katsekontaktia, on hyötyä näissä "näyttelyjuoksemisissa".
Torstaina oli Naksukurssi ja Pentukurssi taas peräkkäin. Oksi oli aika hyydyksissä molemmissa. Saatiin kyllä muutamat hyvät alustankosketukset ja ohje arvottaa ruokaa. Ohjeeseen suhtaudun hieman varauksella kun kyseessä on kuitenkin erittäin hoikkainen pentukoira. Pentukussi pidettiin Valtterin ja Katariinan kotona. Hinkattiin edelleen sivulletuloa ja saatiinkin muutama hieno suoritus ja istu-käskyllä istuminen sivulle. Tätä jatketaan. Naksukurssilta saatiin kotiläksyski laatikkoon tassun/tassujen laittaminen.
En ole koskaan pitänyt itseäni ns. terrieri-ihmisenä eikä kyseisen roturyhmän yksilöt juurikaan herätä minkäänmoista vastakaikua itsessäni. Voisi jopa sanoa, että viimmeiseksi ottaisin koiran ko. roturyhmästä. Pentukurssilla käy Lyyti-pentu, josta olen aiemminkin kirjoittanut. Lyyti on snautserin ja skotlanninterrierin risteytys ja toden totta maailman suloisimman näköinen koira. Meikäläinen on päässyt Lyytin silmissä arvoon arvaamattomaan. Lyyti tuijottaa silmiini herkeämättä, silmääkään räpäyttämättä, katsekontaktin kesto olisi varmaan vuorokausi jos sitä lähdettäisiin mittaamaan. Se tuijottaa silmiini seuratessaan minua ja maatessaan jaloissani. Lyytin omistaja sanoi, että ei ole onnistunut vielä saamaan samanlaista katsekontaktia koiraan, jos ajatellaan kestoa. Hassu pieni koira :). Toivoisin todella, että omillani olisi tuollainen maaninen, tuijottava kontakti. Valtteri totesi, että tässä nähdään hyvä esimerkki palkkion laadun ja epäsäännöllisen palkitsemisen voimasta!
Kotona ollaan harjoiteltu sivulletuloa, tassujen laittoa Tupperware-leipälaatikon kanteen, vierellä kulkemista yms. perusjuttuja. Oksin kanssa on otettu kotona käyttöön jätä-käsky ja tästä johtuen ollaan harjoiteltu luopumista nameista. Jätä-käsky on käytössä koskien Kepan kimpussa pyörimistä, kissojen perään juoksua ja kissanvessan kaivelua koskien. Toimii suhteellisen hyvin ja siitä onkin saanut palkkioksi joko leluleikin tai namin. Itsestäni on niin typerä hokea koiralle "eitä", "jätä" on hyvä koska koira lopettaaa tekemänsä asian ja tulee luo.
Lenkit ovat olleet lyhyitä. Täällä on ollut pakkasta yli kahdenkymmen asteen, tänä aamuna oli ollut tuttavani Marittan kotona parin kilsan päässä -33 astetta. Itselläni on ollut niskanjumitusta ja viime viikonloppuna + maanantaina maaginen migreenikohtaus. Hienosti jaksoi Oksin makailla muutaman päivän ilman minkäänmoista aktiviteettiä.
Oksi on menossa Joensuun näyttelyihin toukokuun loppupuolella, joten ohjelmistoon otetaan kaikenmoinen näyttelykäpälöinti yms. jutut.
Kun Aino-pinseri liittyi seuraamme, vein Kepan autoon odottamaan. Oksi ja Kepa haukkuivat kiitettävästi kun olivat samassa tilassa, jonne "uusi" koira tuli. Oksin kanssa jatkettiin toisella tunnilla kämmeneen koskettamista ja siitä johdettua sivullesulon käännöstä. Aino on menossa näyttelyihin ja sen hampaita katseltiin sitten koko porukan voimin. Aino reenasi myös näyttelykehässä juoksua ja mekin juostiin pariin otteeseen Oksin kanssa ympyrät. Hienosti juoksi sivulla, uskon että ns. väljästä seuraamisesta eli vierellä kulkemisesta ilman katsekontaktia, on hyötyä näissä "näyttelyjuoksemisissa".
Torstaina oli Naksukurssi ja Pentukurssi taas peräkkäin. Oksi oli aika hyydyksissä molemmissa. Saatiin kyllä muutamat hyvät alustankosketukset ja ohje arvottaa ruokaa. Ohjeeseen suhtaudun hieman varauksella kun kyseessä on kuitenkin erittäin hoikkainen pentukoira. Pentukussi pidettiin Valtterin ja Katariinan kotona. Hinkattiin edelleen sivulletuloa ja saatiinkin muutama hieno suoritus ja istu-käskyllä istuminen sivulle. Tätä jatketaan. Naksukurssilta saatiin kotiläksyski laatikkoon tassun/tassujen laittaminen.
En ole koskaan pitänyt itseäni ns. terrieri-ihmisenä eikä kyseisen roturyhmän yksilöt juurikaan herätä minkäänmoista vastakaikua itsessäni. Voisi jopa sanoa, että viimmeiseksi ottaisin koiran ko. roturyhmästä. Pentukurssilla käy Lyyti-pentu, josta olen aiemminkin kirjoittanut. Lyyti on snautserin ja skotlanninterrierin risteytys ja toden totta maailman suloisimman näköinen koira. Meikäläinen on päässyt Lyytin silmissä arvoon arvaamattomaan. Lyyti tuijottaa silmiini herkeämättä, silmääkään räpäyttämättä, katsekontaktin kesto olisi varmaan vuorokausi jos sitä lähdettäisiin mittaamaan. Se tuijottaa silmiini seuratessaan minua ja maatessaan jaloissani. Lyytin omistaja sanoi, että ei ole onnistunut vielä saamaan samanlaista katsekontaktia koiraan, jos ajatellaan kestoa. Hassu pieni koira :). Toivoisin todella, että omillani olisi tuollainen maaninen, tuijottava kontakti. Valtteri totesi, että tässä nähdään hyvä esimerkki palkkion laadun ja epäsäännöllisen palkitsemisen voimasta!
Kotona ollaan harjoiteltu sivulletuloa, tassujen laittoa Tupperware-leipälaatikon kanteen, vierellä kulkemista yms. perusjuttuja. Oksin kanssa on otettu kotona käyttöön jätä-käsky ja tästä johtuen ollaan harjoiteltu luopumista nameista. Jätä-käsky on käytössä koskien Kepan kimpussa pyörimistä, kissojen perään juoksua ja kissanvessan kaivelua koskien. Toimii suhteellisen hyvin ja siitä onkin saanut palkkioksi joko leluleikin tai namin. Itsestäni on niin typerä hokea koiralle "eitä", "jätä" on hyvä koska koira lopettaaa tekemänsä asian ja tulee luo.
Lenkit ovat olleet lyhyitä. Täällä on ollut pakkasta yli kahdenkymmen asteen, tänä aamuna oli ollut tuttavani Marittan kotona parin kilsan päässä -33 astetta. Itselläni on ollut niskanjumitusta ja viime viikonloppuna + maanantaina maaginen migreenikohtaus. Hienosti jaksoi Oksin makailla muutaman päivän ilman minkäänmoista aktiviteettiä.
Oksi on menossa Joensuun näyttelyihin toukokuun loppupuolella, joten ohjelmistoon otetaan kaikenmoinen näyttelykäpälöinti yms. jutut.
lauantai 28. tammikuuta 2012
Kuulumisia ja pentukurssia
Kuluneella viikolla ollaan käyty Oksin kanssa aktivoinnissa, jossa hinkattiin sivulletuloa. Kokeiltiin namipalkan lisäksi pallolla palkaamista. Valtteri suositti, että käyttäisin pallopalkaa aina kun koira näyttää, että kiinnostus harjoitteluun alkaa hiipumaan. Täytyy myöntää, että Oksin kiinnostus pysyi minussa paremmin kun pallo oli minulla. Jotenkin tuntuu vaan itselle vieraalle tuo lelulla palkaaminen ja palkan suunnan kanssa tulee todennäköisesti itselle vaikeuksia. Mutta harjoitellaan :).
Naksukurssille ei tällä viikolla Oksin kanssa keritty koska työt haittavat harrastuksia. Pentukurssille ehdittiin sentään. Se pidettiin tällä kertaa Katariinan ja Valtterin kotona, saatiin koirille eri ympäristöä. Olikin mukava nähdä, että molemmat pennut olivat heti kuin kotonaan. Sivulletuloa siis harjoiteltiin. Oksin kanssa on tehty kämmenkosketusta+seuraamista mutta parhaiten sain ohjattua koiraa kosketuskepillä. Kriteerin kanssa täytyy vain olla ehdottoman tarkka, Oksilla on samantapainen tyyli kuin Kepalla lisäillä toimintaan omia juttuja :D. Nytkin sivulletulon alkuvaiheessa Oksi kävi tökkäämässä lipaston laatinkon vetonuppia niin voimaakkaasti, että laatikko olisi varmasti aukiollessaan mennyt kiinni. Joten ehkäpä olemme nyt saaneet viime Naksutunnin kotiläksyn tehtyä. Seuraava tehtävä on tassukosketus alustaan.
Pentukurssin jälkeen pennut, Oksi ja Lyyti, pääsivät tutustumaan toisiinsa aidatulla pihalla. Oksi oli oikein mukavasti ja hienosti pienen Lyyti-pennun kanssa kokoerosta huolimatta. Lyyti on vain hieman isompi kuin Oksin pää. Hex-narttu pääsi myös pentuja leikittämään mutta Lyytiä alkoi hirvittämään, ja se haki suojaa minun jaloistani. Pennun turvallisuuden takia Hex jouti aika nopeasti takaisin sisälle :), Oksilla ja Hexillä kun riittä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lopuksi Lyyti ja Oksi vielä leikkivät hetken keskenään. Ohituskurssia ei tällä viikolla ole Valtterin työvuorojen takia.
Oksin ns. pentustatus taitaa pikkuhiljaa rapista. Kepa on alkanut olemaan sen kanssa tiukempi ja hakee sitä mielellään luut ja herkut pois. Tätä ei ole aikaisemmin tapahtunut eli asiaan on tullut selkeä muutos. Joko Oksi on kasvanut ns. riittävän isoksi tai sitten Kepa on meinannut, että tuo todella jää tänne ja täytyy pitää puolensa. Oli miten oli, ruokarauha on jokaisella ja jos olen jollekin jonkun lelun antanut se saa sen pitää. Tosin jos lelut on omatoimisesti haettu, olen antanut esim. Arcon ottaa lelun pois Oksilta. Ja jos Oksi on luunsa jonnekin jättänyt olen antanut Kepan vaihtaa luuta. Tiedä sitten onko tapa oikea mutta näin on nyt toimittu. Koirat ovat kuitenkin valvonan alla aina kun syövät. Ylenmääräinen Kepan kimpussa häärääminen on Oksilta myöskin kielletty- se selkeästi nauttii voimen mittelöinnistä. Arcon kanssa se käyttäytyy korrektisti, pojat leikkivät paljon pihalla keskenään mutta sisällä Arco on aika tiukkis. Kepa ja Oksi nukkuvat mielellään vierekkäin ja nuolevat toisiaan, joten kait Kepa sitten "sietää" Oksilta tuota riekkumista.
Naksukurssille ei tällä viikolla Oksin kanssa keritty koska työt haittavat harrastuksia. Pentukurssille ehdittiin sentään. Se pidettiin tällä kertaa Katariinan ja Valtterin kotona, saatiin koirille eri ympäristöä. Olikin mukava nähdä, että molemmat pennut olivat heti kuin kotonaan. Sivulletuloa siis harjoiteltiin. Oksin kanssa on tehty kämmenkosketusta+seuraamista mutta parhaiten sain ohjattua koiraa kosketuskepillä. Kriteerin kanssa täytyy vain olla ehdottoman tarkka, Oksilla on samantapainen tyyli kuin Kepalla lisäillä toimintaan omia juttuja :D. Nytkin sivulletulon alkuvaiheessa Oksi kävi tökkäämässä lipaston laatinkon vetonuppia niin voimaakkaasti, että laatikko olisi varmasti aukiollessaan mennyt kiinni. Joten ehkäpä olemme nyt saaneet viime Naksutunnin kotiläksyn tehtyä. Seuraava tehtävä on tassukosketus alustaan.
Pentukurssin jälkeen pennut, Oksi ja Lyyti, pääsivät tutustumaan toisiinsa aidatulla pihalla. Oksi oli oikein mukavasti ja hienosti pienen Lyyti-pennun kanssa kokoerosta huolimatta. Lyyti on vain hieman isompi kuin Oksin pää. Hex-narttu pääsi myös pentuja leikittämään mutta Lyytiä alkoi hirvittämään, ja se haki suojaa minun jaloistani. Pennun turvallisuuden takia Hex jouti aika nopeasti takaisin sisälle :), Oksilla ja Hexillä kun riittä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lopuksi Lyyti ja Oksi vielä leikkivät hetken keskenään. Ohituskurssia ei tällä viikolla ole Valtterin työvuorojen takia.
Oksin ns. pentustatus taitaa pikkuhiljaa rapista. Kepa on alkanut olemaan sen kanssa tiukempi ja hakee sitä mielellään luut ja herkut pois. Tätä ei ole aikaisemmin tapahtunut eli asiaan on tullut selkeä muutos. Joko Oksi on kasvanut ns. riittävän isoksi tai sitten Kepa on meinannut, että tuo todella jää tänne ja täytyy pitää puolensa. Oli miten oli, ruokarauha on jokaisella ja jos olen jollekin jonkun lelun antanut se saa sen pitää. Tosin jos lelut on omatoimisesti haettu, olen antanut esim. Arcon ottaa lelun pois Oksilta. Ja jos Oksi on luunsa jonnekin jättänyt olen antanut Kepan vaihtaa luuta. Tiedä sitten onko tapa oikea mutta näin on nyt toimittu. Koirat ovat kuitenkin valvonan alla aina kun syövät. Ylenmääräinen Kepan kimpussa häärääminen on Oksilta myöskin kielletty- se selkeästi nauttii voimen mittelöinnistä. Arcon kanssa se käyttäytyy korrektisti, pojat leikkivät paljon pihalla keskenään mutta sisällä Arco on aika tiukkis. Kepa ja Oksi nukkuvat mielellään vierekkäin ja nuolevat toisiaan, joten kait Kepa sitten "sietää" Oksilta tuota riekkumista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)