lauantai 9. helmikuuta 2013

Lauantain löpinät ja ajatuksia ruokinnasta

Tänään ollaan lenkkeilty. Arcon kanssa aamulla 1,5 tunnin lenkki ja illalla lyhyempi, Kepa ja Oksi ovat päässeet vain yhdelle lenkille. Pihamaalla on lunta ihan sairaasti ja kolattu alue on mennyt tosi pieneksi. Arco ei mielellään lähde pohrustamaan lumeen, joten lenkkiä on tehtävä, että poika saa asiansa tehtyä. Kepaa ja Oksia lumi ei haittaa yhtää. Toivottavasti lunta ei tule enää yhtään lisää.

Iltapuhteiksi tehtiin keittiöreeniä; laatinkon kiinnilaittoa, kosketusalustaa, ja uutena juttuna opeteltiin kumartamaan. Sitten tehtiin yksi sessio per koira ihan laatikkoleikkiä eli naksuttelin kaikesta laatikkoon liittyvästä toiminnasta. Oksista tää oli ihan tylsää ja se olisi paljon mielummin tapittanut minua silmiin. Iltaruoka palkkioina ja hommien jälkeen koirat saivat halkaistut naudan nivelluut.

Koirien ruokinta on minusta tosi mielenkiintoinen aihe. Paljon puhutaan raakaruokinnan puolesta ja toiset taas ovat ehdottomasti nappularuokinnan puolesta. Vähän tuntuu, että suo siellä, vetälä täällä. Puhutaan paljon siitä kuinka sudet syövät ja kuinka siitä tulisi ottaa mallia koirien ruokintaan, toisaalta taas tuntuu, että jos koira syö pelkästään nappulaa niin sehän olisi sama kuin ihminen eläisi pelkästään eineksillä. Jonkin näköistä faktaa on olemassa siitä, että ruokinta-asiat voivat olla yhteydessä ongelmakäyttäymiseen.

Itselläni on vuosien takaa kokemus hoitokoirasta, joka söi nappulaa (jotain edullista kaupan sapuskaa), maksalaatikkoa ja makaroonilaatikkoa. Makupalaksi sai kaupan koirankeksejä. Eikä sitten todellakaan mitään muuta. Koira haisi aika kamallalle, piereskelikin, mutta ylishaju oli aikamoinen. Lisäksi sen turkista jäi mustiin vaatteisiin sellainen harmaa jälki, jos koira sattui vaikka hipaisemaan ohikulkiessaan mustia housuja. Koiraa rapsutellessa käsiin jäi jännä kalvo, samaa töhnää mikä näkyi vaatteissa harmaana. Koiraa kuitenkin pestiin säännöllisesti ja harjattiin eikä sen hoidossa ollut muuten moitteen sijaa. Jo silloin ko. koiraa hoidellessani päätin, että jos meillä on joskus koira sitä ruokitaan kyllä eri tavoin. Lisäpontta asialle toi Arcon pentuaikaiset mahavaivat ja kun se alkoi oksentaamaan nappulat sulamattomina pois, tuli ruokavalioon muutos.

Itse ajattelen, että koiran ruokintaa on järkevintä ajatella kyläkoiran/puolikesyjen koirien ruokavalion pohjalta. Koira on sekasyöjä ja jätteiden syöjä. Mielestäni koiran pitäsi kyetä syömään vähän kaikenmoista ruokaa, ja tältä pohjalta meillä koirat ruokitaan. Ainut rajoitus meillä on, että nappulat pelkästään nappuloina eli ei mitään sekaan (paitsi vettä tai piimää) ja ainakin yksi ruokinta kerta väliin seuraavaan luuateriaan. Nappulat/luut annan yleensä iltaruokana ja aamusapuskana on sitten muuta; raakaa lihaa tai kalaa, kasvissosetta/puuroa tai koiranmakkaraa.

Kävin reilu vuosi sitten Malin Ekblomin ruokintaluennolla (raakaruokinta/barffaus) jossa tuli ilmi muutama mielenkiintoinen seikka. Hän suositteli luuateriaksi broilerin selkiä, possun relkärankaa ja eri eläinten kylkiluita. Ohjenuoraksi hän sanoi, että kaikki kantavat luut esim. broilerin siivet ovat luumassaltaa kovempia kuin esim. sekäranka. Ja ainakin jos luiden syömistä vasta opetellaan niin ovat myös helpommin sulavia. Hän piti myös possun rintarustoja parempina kuin naudan rustoluita  (sulavauus parempi). Tätä olen itse pyrinyt noudattamaan ja täytyy todeta, että enää ei oksenteluja esim. sulamattomia rustonpaloja ole enää ollut. Selkärankaa ja nivelluita hän suosittelia antamaan koirille, joilla on esim. nivelrikkoa.

Nappuloissa ja muissa valmisruuissa itseni mietityttää lisäaineet. Ei niinkään se onko valmistusaineet muuten ns. hyväluokkaista tavaraa. Ajattelen, että jos koira saa kuitenkin esim. raakaa lihaa niin nappulana menee ns. huonompikin ruoka. Suositus taitaakin olla, että jos sekaruokkii niin nappulan lihapitoisuuden pitäisikin olla alhainen.

Ensi kesänä taidan keräillä pihasta kasveja, tehdä kasvisoseita ja kesälomalla kalstella ja kerätä marjoja....koirille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti