torstai 13. syyskuuta 2012

Voihan Zulia sentään...

Kissoista juttua...

Colorpoin persialaisemme Zulia oli alkanut viime sunnuntaina oireilemaan; liikkuminen huonoa, ontuu välillä toista jalkaansa, välillä toista ja selän aristamista, nivelistä kuuluu naksahduksia ym. epämääräistä. Epäilimme, että kissa olisi voinut pudota esim. keittiön työtasolta ja satuttaa itsensä.

Varasin tänään heti aamusta ajan eläinlääkäriin ja saimmekin sen täksi illaksi. Lähdettiin sitten lääkäriin koko perheen voimin...Zulialla on todettu neljä vuotta sitten sydänmen laukkarytimisyys, joka saattaa haitata kissan rauhoittamista röntgenkuviin eli perinteinen "...tälläisen kissan rauhoittaminen on aina riski ja oletteko valmiit ottamaan riskin jne...". Kissa kuitenkin rauhoitettiin mahdollisimman pienenllä lääkemäärällä.

 Zulialta otettiin verikokeista veren sokeri ja munuaisarvot, molemmat hyvät. Paino oli ok, kissa painoi 3,7 kg. Röntgenkuvia otettiin polvista ja selkärangasta, selkäänsä kissa aristi palponnissa ja polvien nivelet olivat löysän tuntuiset (käsinkopeloituaan elli sanoi, että toivottavasti ei ole mitään mennyt rikki polvissa).  Ja mitä sieltä röngenkuvista sitten paljastuikaan...lannnerangan kohdalta nivelissä paha siloittuminen (spondyloosi) ja molemmissa polvissa nivelrikko.

Kissalle lopunikäinen tulehduskipulääkitys, nivel-lisäravinnettä 1kk kuuri ja nivelvaivoista kärsivän kissanruoka. Ko. sapuskaa saa syödä nyt koko kissaporukka, mistäs sitä tietää vaikka vaivaa olisi myös Nooruksella ja Olgallakin.

Täähän alkaa olemaan jo aika vitsi mutta olisin antanut lopetuttaa kissan, jos päätös olisi ollut pelkästään minun ;).

Opettavaisinta tässä reissussa olis se, että kuinka kipeä kissa voikaan olla ennenkuin se kipunsa näyttää. Sekä se, että kissalla voikin olla tuollaiset pitkällä aikavälillä kehittyvät vaivat, jotka alkavat noin äkillisesti oirehtia. Voihan Zulia sentään...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti