lauantai 1. syyskuuta 2012

Pielpajärvi, Sulaoja ja Nuvus Ailigas

Palailtiin eilen takaisin kämpille kierrokselta. Käveltiin tiistaina Inarissa Piepaljärven erämaakirkolle, jossa jostain syystä ole koskaan käynyt, vaikka aikasen monessa paikassa on tällä tullut käveltyä. No, asia tuli korjattua. Maasto oli mukavan tuntuista, ainoastaan polku oli paljosta kävelystä kulunut eli kivikkoinen ja juurinen. Mukavia maisemia, lähinnä järvisellaisia. Tuntui olevan aika suosittu kohde, joten oli muitakin kävelijöitä paikalla.Koirat meinasivat saada halvauksen joka kerta kun vieraita ihmisiä saapui "meidän" leiripaikkaamme. Tää on joka kerta ihmeellinen juttu vaikkakin ihan ymmärrettävä, jos me ollaan asetuttu johonkin ja siihen tulee vieraita, koirat vetävät herneet nenään. Mutta jos paikalla on jo vieraita ihmisiä kun me siihen tulemme, niin ovat ihan hissun kissun. No, ei kauhen kivaa toppuutella tuota keuhkoamista mutta saadaanpahan olla ihan ominemme tulistelmassa jos sitä halutaan :D.

Paluumatkalla autolle Kepa satutti jalkansa hypättyään puuta vasten. Kynnen viereen tuli nirhauma, josta vuosi vähän verta. Havaittiin asia vasta autolla vaikka katseltiinkin, että jotain taisi tassulle tapahtua. Ajeltiin vielä tiistaina Karigasniemen tien varten parkkiin, lähelle Sulaojaa, josta lähtee Kevon patikkareitti. Arco pääsi nukkumaan porukoitten autoon yöksi ja me Oksin ja Kepan kanssa nukuttiin teltassa. Kepa on tottunut telttailija mutta Oksi oli hämmenyksissään moisesta. Molemmat koirat saivat yöksi päällensä BOT:n vuorillisen loimen. Yö meni joten kuten. Oksi ihmetteli ohi kulkevien autojen ääniä ja taisi kettukin käydä telttaa haistamassa, koska pikkupoika oli sitä mieltä, että jokin pelottava vaanii yhdessä teltan kulmassa ja änkeytyi ihan Kepan viereen nukkumaan.

Aamulla odoteltiin sään selkenemistä ja lähdettiin sitten Sulaojan maastoon kävelemään. Pyörittiin siellä täällä reilu viisi tuntia ja ihailtiin hienoa ruskan alkua ja maisemia. Seuraava yö vietettiin samassa paikassa. Se menikin huomattavasti paremmin kuin ensinmäinen, Oksikin nukkui hyvin.

Torstaina kasattiin leiri ja ajeltiin Tenon tietä Nuvukseen. Jätettiin auto parkkiin ja lähdettiin kapuamaan Ailigas-tunturille. Sama juttu tehtiin viime kesänäkin, Ailigakselta avautuvat yhdet Suomen hienoimmat maisemat. Ja onhan tämä ympäristö lapsuuden kesämökkimaisemia. Poroja oli liikkeellä tunturissakin paljon, joten saivat
koirat sitten niitä haukkua.

Seuraavaksi yöksi ajettiin Mieraslompoloon Utsjoen ja Kaamasen välille. Utsjoella on tulossa hieno ruska, huomattavasti parempi kuin tänne Saariselälle tulee. Meinattiikin suunnistaa vielä sinnepäin lähipäivinä.

Tänään on satanut vettä koko päivän, joten ollaan vietetty ns. luppopäivä pissalenkityksineen. On muuten eka sadepäivä loman aikana, muuten ilmat ovat suosineet.

Kepan tassua on hoidettu Betadinella ja Bacimysin-jauheella. Ei näytä vaivaavana kävelyä, Oksin anturoita on hoidettu hunaja+aloesuihkeella. Ei näytä Oksiakaan vaivaavan, joten ei huolta.

Mitään tämän kummenpaa ei koirien kanssa olla hommailtu. Oksin kanssa ihan pientä istu-maahan juttuja. Lähinna ollaan kesitytty siihen, että pikkupoijasta kasvaisi reissu-ja patikkakoira. Eli ei ihmisen takaakiertoja vaan ohitus aina vasemmalta, odotus-käsky, teltassa yöpymistä ja asuntoautossa matkustusta ja sinne rauhoittumista yms. mitä reissukoiran tarvitsee osata.
Kuvia reissusta tulee kohta....

1 kommentti: