Tänään heräsin seitsämältä ja nappasin koirat heti mukaan lenkille eli tehtiin heti aamutuimaan tuo puolentoista tunnin lenkki. Sitten kotiin ja suhikuun ja sen jälkeen pakkasin Arcon autoon ja lähdettiin kaupoille.
Koira on kyllä tosi huvittavan näköinen istuessaan farkun takana tärkeän näköisenä. Aikaisemmin se mielummin makaili mutta ilmeisesti tämä maallemutto on aikaansaannut sen, että vaihtuvia maisemia on mukava katsella :).Ihailtavan hiljaa sen myöskin oli, ainoastaan Sittarin parkkipaikalla nosti älämölön kun lapinkoira taluttajineen lähestyi autoa. Tiedä sitten kummalle haukkui koiralle vai vahtiko autoa. Hiljeni kyllä kun komensin istumaan.
Kotona sain kunigasidean. Kari on ruvennut pyöräileen joten toinen pyöristämme on ajokuntoinen. Häpeäkseni täyttyy myöntää, että koirat lähestyvät kuuden vuoden ikää eikä niiden kanssa ole koskaan käyty pyörälenkillä. No, tuumasta toimeen. Ajelin ensin pihalla niin, että molemmat koirat juoksentelivat siinä mukana, Kepa tosin olisi mielellään ollut puntissa kiinni. Sitten laitoin Kepan hihnaan ja lähdettiin tuohon läheiselle hiekkatielle kokeilemaan kuin homma sujuu. Pari kertaa Kepa vaihtoi pyörän edestä puolta, joten jouduin pysähtymään mutta muuten homma meni hienosti, komennolla "viereen" juoksi pyörän oikealla puolella löysällä hihnalla.
Vaihdoin koiran ja Arcolla meno sitten olikin ihan toista luokaa. Ilmeisesti se luuli, että sen täytyy vetää sekä minua että pyörää, ja ennenkaikka juosta kovaa. Kotiinpäin käännyttäessä juoksu sujuikin jo oikein mallikaasti ja hyvin uskoi käskyjä. Voimaa Arcossa on sen verran, että halutessaan olisi vissiin saanut vedettyä minut pyörineen vaikka ojaan.
Hyvin menivät pyöräilyt ja tästä lähtien otetaankin ohjelmaan jonkin sortin pyrölenkit, vaihteluksi itselle ja koirille. Onneksi mitään ei sattunut, koska olen huomenissa lähdössä Sannan luo pentuja katsomaan. Olisihan se ollut ikävää jos olisi vaikka käsi murtunut tai jotain. Mietinnässä on, että otanko Kepan huomenna autoon mukaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti