Toinen päivä kanoja

 Koirat ovat iltaisin olleet aika väsyneitä. Ilmeisesti uusi paikka ja Okon ilmestyminen porukoihin väsyttää. Oksia väsyttää Okon kanssa leikkiminen,.Arcoa väsyttää kun se joutuu tarkkailemaan, että kukaan ei vaan vahingossakaan hipaise sitä ja Kepa väsyy kun pitää olla skarppina että ei vaan rähinöitä synny.

 Koirat ovat käyneet isäni kanssa metsässä lenkillä pariin otteeseen päivän aikana ja viettäneet säiden salliessa aikaa pihalla. Toissa iltana tein niiden kanssa kartion kiertoa, lähinnä oli ajatuksena viritellä omia taitoja kanoja silmällä pitäen.

                                           Väsynyttä porukkaa...

  Tänään kurssilla jatkettiin välineiden kokeilua ja radan vahvistamista. Itselleni oli selvillä jo mitä käytöksiä radalla tulen tekemään joten jaoin oman aikani sekä radan vahvistamiseen että tiettyjen käytösten vahvistamiseen.

 Rata näyttää tältä. Ja omassa pläänissäni käytökset tapahtuvat radan molemmissa päissä olevillä tasoilla sekä pöydällä radan lopussa. Rata menee kummallakin kanalla kolmella vahvisteella, tiettyihin osuuksiin pitää vielä saada varmuutta. Toinen kanani on sellainen rauhallinen tarkkailija ja toinen muistuttaa sähikäistä eli on niissä kanoissa eroja. Tarkkailijan kanssa on helppo toimia mutta sähikäisen kanssa on varottaja tiettyjä seikkoja, se esim. mieluusti lentää.

                                                               Tarkkailija

                                                                  Sähikäinen

Kolutusjaksot ovat olleet tehtävästä riippuen joko 30 sekunttia tai minuutti. Rataa on tehty kolmesta viiteen kertaa peräkkäin per kana. Carita on laskenut tietyissä tehtävissä vahvisteiden määrää, joka siis pitää olla 12 kertaa minuutissa eli joka viides sekuntti, varsinkin kun kolutetaan uutta asiaa.

Huomenna on ohjelmistossa kolutusuunnitelman teko, joka on itselläni se heikko kohta. Tätä neloskurssillä tehtävää käytösketjua on mahdoton toteuttaa ilman suunitelmaa ja kirjanpitoa. Ja nämä asiat ovat tehokkaassa eläintenkolutuksessa jotta käytöksissä päästään eteenpäin ja koulutus on nopeaa.

Tämä neloskurssi on todella mielenkiintoinen ja ainakin itsestäni tuntuu, että moni koluttamiseen vaikuttava asia on itselleni sisäistynyt. Ainakin tuntuu, että jotain on tullut tehtyä oikein. Esim. kuinka valtavan tärkeä asia on palkan suunta. Oikeaan paikkaan toimitettu palkka nopeuttaa todella, todella paljon kolutettavan käytöksen oppimista.

Operantin ehdollistamisen workshop IV eli kanoja kouluttamassa

Neloskurssi alkoi tänään ja kestää sunnuntaihin asti. Pää on jo aika tyhjä näin illasta mutta kirjoittelen päivästä sen minkä muistan.

Eli meillä on ohjelmistossa käytösketjun kouluttaminen, kanalle koulutetaan kolmesta viiteen käytöstä, joista yksi käytös on kaksitasoisen radan suorittaminen. Itse valitsin Kana 1.lle kuuma-lämmin erottelun (eli kana nokkaa ensin punaista puunappulaa ja sen jälkeen toista eli keltaista nappulaa). Tämä tapahtuu radan toisella tasanteella, johon päästäkseen kanan on täytynyt kiivetä ns. tikaraput. Tämän jälkeen kana siirtyy pitkää kapeaa puuta pitkin toiselle tasanteelle ja pudottaa siitä alas ns. kanan noutokapulan. Sitten kana siirtyy tikarappuja myöten alas pöytätasolle ja vetää pehmolelun esille kuminauhasta.

Kana 2:lle on tarkoitus opettaa noutokapulan siirto kupista toiseen, koksetusalusta sekä värierottelu niin, että kolmesta eri värisestä leluautosta kana nokkaa vihreää. Myös nämä suoritetaan radalla/pöydällä.

Teoriaa on tällä kurssilla vähän verrattuna aikaisempiin 1-3 kursseihin. Katsottiin yhdellä teoriaosuudella Bob Baileyn vetämä radan esittely. Lähinnä keskityttiin siihen kuinka kana saadaan radalle ja liikkumaan siinä, tähän voidaan käyttää houkuttelua. Houkuttelussa on tietyt vaaransa eikä siihen saa jäädä koukkuun. Lisäksi piti varoa naksauttamasta/palkkaamasta tikas/lauta yhtymäkohdissa. Huomioitaavaa oli, että kanan nostaminen pois radalta on kanalle rangaistus ja saattaa johtaa siihen, että kanan radan suorittamisesta voi tulla epävarmaa.

Parina mulla on Carita, joka oli ollut 10 päivää kouluttamassa karhuja ja ahmoja Ruotsissa kuuden muun suomalaisen kouluttajan kanssa. Tällaisen koulutusparin saaminen oli mulle onnenpotku. Kolutusaikaa per kouluttaja oli kerrallaan 20min periodi ja sen sai jakaa itse haluamallaan tavalla kanaa ja käytöstä kohti.

Tänään katsottiin mitä kanat tarjosivat ja kuinka suhtautuivat rataan. Rata on tarkoitus tehdä mahdollisimman vahvaksi ja siinä tehtävät käytökset opetetaan ensin pöydällä tai siihen siirretyllä radan tasolevyllä.
Huomenna jatketaan...

Kriteeri ja sen nosto, vahvistetiheys ja palkan suunta... niinpä niin :) Kuvia ei valitettavasti ole, päivä oli aika kiireinen.

Reissussa

Lähdettiin ajelemaan puolen päivän jälkeen koirien  kanssa kohti Kangasalaa ja vuokramökkiä. Oltiin vuokrattu mökki viikoksi Lomaroineelta Roineen rannalta. Ajokeli oli aika katasrofaalinen,vettä tuli välillä niin paljon ettei eteensä nähnyt. Oksi jaksoi pitää meteliä autoista ja välillä taisi haukkua rankkasadettakin. Tarkoitus oli treffata porukat ja Oko Pälkäneellä mutta olin aikataulusta etuajassa ja sovittiin, että nähdään mökillä.

Pientä säätöä oli perille löytämisessä ja Kepa oksensi autossa mutta muuten matka meni ok. Oko arasteli aluksi meidän sakkia, ja ne sai Oksin kanssa aikaan rähinän joka johti Oksin hampaanreikään Oko päälaella. Käytetiin meijän koirat yksitellen Okon kanssa lenkillä ja sitten kaikki olikin taas koirien kesken hyvin. Sisätiloissa Arco jaksoi Okolle mörmöttää ja ne pidettiinkin erillään toistaiseksi, mutta eiköhän tämä tästä koska ulkona ne ovat ihan kavereita.

Mökki on tosi kiva. Makuutilat kuudelle ja isot saunatilat. Oma laituri ja kiva grillauspaikka. Tänään tosi oli useita ukkoskuuroja, joten ulkoilut jäivät lähinnä koirien pikkulenkkeihin. Kuvia en ole kerennyt vielä ottamaan mutta jatkoa seuraa huomenna...

Loma alkoi

                                      

 

Olgan ulkoilu kuvilla on hyvä aloittaa viikon ja yhden päivän kestävä loma. Jotenkin en ole osaanut suhtautua asiaan niin, että "jeee lomaa" kun päässä pyörii jo tuo Operantin ehdollistamisen workshoppi nelonen. Olen jo mietiskellyt mitä käytöksiä kanalle opettasin ja muuta sellaista mukavaa. Täytyy kaivella esille muistiinpanot ym. kouluttamiseen liittyvät materiaalit ja vähän kertailla ennen keskiviikkoa.

 

Maanantaina lähden koirien kanssa ajelemaan kohti Kangasalaa. Treffataan porukat ja nähdään taas Oko. Vaikka kurssipäivät ovat suht rankkoja niin toivon, että iltaisin vielä jaksaisi touhuta jotakin koirien kanssa.

 

  Itikoita on ollut viime päivinä pihalla varsin kiitettävästi. En tiedä johtuuko koiran väristä vai siitä että Kepa on ns. tuoksukoira mutta se vetää itikoita magneetin tavoin puoleensa. Mikä on ikävää koska se myös reagoi puremiin suht kovin, selkeästi enemmän kuin Arco ja Oksi. Alakuvissa tytsy venyttellee ja toisessa sen ympärillä pyörii miljardi itikaa. Itikoiden ja helteiden takia ollaan vietetty paljon aikaa sisätiloissa mutta tänään onneksi ilma on viilentynyt. Kävin Kepan ja Oksin kanssa tekemässä pienet lenkit, Kari ja Arco ovat sinnikäästi lenkkeilleet heltistä huolimatta.

 

 Heinakuuksi ja elokuun alkupuoleksi, ennen varsinaista kesälomaa, meille pukkaa koiraprojektia. Olen lupautunut ottaa hoitoon tutun kaksi koiraa heidän ulkomaan matkan ajaksi. Koska koirat eivät ole tuttuja keskenään niin aloitellaan tutustuminen jo viikonloppuhoitojen merkeissä heinäkuussa. Mukava päästä tutustumaan taas eri rotuisiin koiriin ja kokeilemaan että millaista olisi elää viiden koiran kanssa :D.

                       Oksi on kyllä niin hieno ! Tää on toki puolueellinen mielipide :D.

Onko vastoinkäymisten määrä vakio?

Meille ei juurikaan kuulu mitään uutta. Arco ja Oksi ovat aloittaneet massiivisen karvanlähdön, joten harjailua on ollut tiedossa lähes joka päivä. Ymmärrän kyllä tuo karvalähdön Arcon osalta mutta ihmettelen suuresti, että mistä Oksi tuota karvaa taikoo kun on turkiltaan aika olematon. Kepa tuntuu säästelevän vielä pohjavillaa vaikka yleensä ovat heittäneet turkit samoihin aikoihin.

Oksin kanssa ollaan hinkattu "jätä" käskyä lähinnä koskien kissoja. Ollaan otettu "odota" käskyä maahanmenon ja istumisen yhteydessä ja olen ottanut nyt pallon palkasi näihin. Oksi palauttaa pallon hienosti lähes 100% käteen (tosin on saanut sitten namin). Ollaan lenkkeilty ja eletty muutenkin sellaista normiarkea.

Ja otsikoon palatakseni...Kepalla on jotakin häikkää silmissä. Se näkee kyllä mutta silmät eivät ole normaalit. Joten se viedään uusinta silmätarkkiin sitten kun käyttämämme silmälääkäri on täällä maisemissa. Kepa on saanut silmistään aikanaan puhtaat paperit mutta alkaa ikä vaikuttamaan. Muutenkin se on vanhettunut kovasti...Parina päivänä se on nuollut kovasti toista etujalkaansa ja nyt on tarkoitus antaa sille kipulääkettä kuurina ja katsoa mitä tapahtuu. Ja se ei ole vielä seitsämää vuotta...Jotenkin takaraivossa jäytää ajatus, että onko se meidän lemmikeistä seuraava joka joudutaan lopettamaan. Vaikka aina ollaan ajateltu, että Arco lähtee koirista ekana mutta se taitaa porskuttaa kaikesta huolimatta yli kymmenvuotiaaksi kaikkia todennäköisyyksiä vastaan taistellen.... Kissoistakin ikä jo paistaa, Nooruksen toinen etujalka naksuu eli tod.näk sillä on nivelrikko ja Olga on laihtunut aika paljon.

Oksille on tilattu kastraatioaika juhannusviikolle. Aikaisemmin ajattelin, että tehdään luustokuvakset samalla kertaa mutta koiran hoidollisesti kastraatioaika tuli nyt ajankohtaikseksi Karin loman myötä. Luusto kuvataan loppukesästä/syksyllä että saadaan selkäkuvista viralliset.

Olen keräänyt pihalta tarpeet koirien kasvisoseeseen. Maitohorsmaa, voikukkaa,vuohenputkea, poimulehteä, piharatamoa ja loput vihannekset kaupan hyllyltä. Pitäisi saada itsestään irti, että keräisi noita kasveja pakkaseen talven soseita varten.

                                                 12 päivän kasvissoseet kolmelle koiralle

Nappulana on koirilla nyt ollut Jahti & Vahti kana-riisi. Vaikuttaa olevan koirille sopiva joten sitä hankintaan jatkossakin.

Ajatuksia ja kuvia viikon varrelta

 Lauman koiramäärä väheni tänään kun porukut ja Oko lähtivät ajelemaan kohti Posiota. Meillä on aika rauhallisen oloista porukaa, tosin Oksi varmaan voisi ottaa pienet perässä juoksentelut ja painimatsit mutta aikuisosasto on lähinnä nukkunut.

Koirat viettivät lähes viikon pihalla, yöllä käytiin sisällä nukkumassa mutta muuten oli ulkoilmaelämää. Oksista ja Okosta hitsautui kivanoloinen kaksikko, joilla oli ihan omat jutut mm. painiminen. Arco ja Kepa tulivat  koirapenskan kanssa kivasti juttuun omalla tyylillään tosin mutta hyvillä mielin jatkossakin voidaan yhdessä olla.

Kaverukset

 

 

 

Mielenkiintoista tavata erirotuinen koira ja verrata sitä noihin omiin. Tietenkään ajatuksia ei rodusta voi hirveästi vetää yhden koiran pohjalta mutta taitaa bortuissa olla eroja verrattuna holskuihin :).

 

Vaikuittaisi sitä, että Okolla on aika kova oma tahto, ja jos sillä ei oikein ole tiedossa/opissa miten eri tilanteissa olisi toivottavaa käyttäytyä se rupeaa jäkittämään tai heittäytyy ihan veltoksi ja pasiiviseksi. No, oppia ikä kaikki ja tämä asia varmaan muuttuu aikaa myöden. Fyysisin keinon ei Okoa hallita tai reagointi on edellisen kaltaista. Helpoin on käskyttää koiraa kun se kuitenkin erittäin mielelään käskyjä tottelee, josta tullankin siihen kouluttamiseen. Oko oli erittäin nopea oppinen ja olikin sääli, että en kerennyt/ jaksanut sen kanssa enempiä touhuta. Olin koko viikon tosi väsynyt ja perjantai-iltana sainkin migreenin.

 

 Muutamaan otteeseen kävin sen kanssa lenkillä, se osaa vierellä käskyn ja kävelee mielestäni remmissä oikein kivasti. Remmin kiristyessä Oko kävisi mielellään istumaan mutta tässä kohtaa taluttajan pitäsi olla nopeampi ja kun koira on hieman hellännyt hihnaa jatkaa vain eteenpäin. Hevosen ja muiden eläinten jätöksiä Oko söisi mielelään muutta antoi kyllä kaikvella suustaan pois kaikki ei-sinne-kuuluvat mutta tämäkin asia pitää tehdä sen kanssa eleettömän päättäväisesti. Palkkasin namilla kun antoi suutaan kaivella ja muutenkin parii otteseen lenkin aikana auoin sen suuta ja palkkasin siitä. Okolla on tapana kääntyä kesken lenkin kävlijän jalkoihin ja odottaa silityksiä ja kehuja. Ei huono, ja kiva kun koira palkkautuu kehuista ja silityksitä, mutta itse en antanut sitä lenkillä harrastaa ja yhden yrityksen, jonka jätin täysin huomioimatta ja jatkoin vaan kävelyä, se ei sitä tarjonnutkaan. Okolla on jossain vaiheessa lenkkilä tapana lyodä lekkeriksi, vanhempani taitavat kutsua tätä ramboiluksi, eli koira rupeaa repimään remmiä ja heittäyttyy mahan, napsii käsiä tai roikkuu vaatteessa. Itse en ole herkkä napsimiselle joten koira ei ehkä saanut haluttua tulosta aikaiseksi eikä napsimistakaan enää esiintynyt. Selväsikin huomio, vaikkakin negatiivinen on Okolle palkkio. Oko tykkää lenkillä haistella joka on itsestäni erittäin positiivinen asia, Oksi voisi tässä kohtaa ottaa Okosta mallia. Lisäksi Oko tykkää käyttää nenää ja välillä pihalla se jäljesti muiden koirien jälkiä, hassua :).

 

Oikeastaan ainut vähän kinkkisempi juttu Okon kanssa on autojen kyttääminen, suprise, suprise :D. Mutta luulen, että asia olisi korjattavissa koska sain sen sen itse muutaman kerran katsomaan ohi kulkevaa autoa isuen ja seisten eli ei heittäytynyt kyttäysasentoon. Mutta mieletömästi onnistuneita toistoja pitäsi saada alle. Autoista Oko kyllä kuumennee ja helposti rupeaa ottamaan kierroksia jo asfalttitien nähdessään. Sinänsä jännä että tätä esintyy vain kun itse kävelet esim. Prisman parrkipaikalla Oko ei reagoi autoihin, ohikulkeviinkaankaan mitenkään. Tosin Oko erittäin mielellään kulkee ihmisen mukana ja jotenkin se on sen oloinen, että "tässä ollaan nyt töissä".

 

 

 Okossa ei ole samanlaista tervävyyttä kuin meidän omissa koirissa. Kyllä se kaiken huomaa mutta mutta kaikki ei ole sen mielestä reagoimisen arvoista. Tempperamentiltaan se on selkeästi rauhallisempi kuin Oksi. Kyllä se jotain puuhaa koko ajan mutta selkesäti rauhallisemmalla temmolla kuin meidän junnu. Okossa on samanmoista jäärä- ja jästipäisyyttä kuin Arcossa, mikä oli itselleni pienoinen yllätys. Olen aina ajatellut, että bortsut ovat kuin ihmisen mieli :). Tosin Oko on ns. paimenlinjaa ja ei kait tuon tyypinen koira saa heti itseensä ottaa jos vaika nauta ei halua kulkea tietyyn suuntaan...

                                                Okolle tyypillinen liikkumistapa

 Ulkomuodon vaihtelu bortusuissa on todella, todella suuri. En ole aiemmin livenä nähnyt samanmoista bordercollieta kuin Oko, kuvissa kyllä. Esim. kisoissa näkemäni bordercolliet ovat paljon hentorakentisempia kuin Oko vaikka niillä säkäkorkeutta olisikin. Sanoinkin jollekin tutulleni, että jos en tietäsi Okon rotua ,väittäsin sitä amstaffin ja nahkacollien sekoitukseksi. Okon kropalla ei ehkä agilityyn olisi asiaa, sen on sinne liian raskastekoinen mutta voisin kuvitella sen esim. johonkin vetohommaan. Siitä saisi nopeasti melkoisen lihaskimpun. Kyllä sillä ketteryyttä on mutta esim. suoralla juoksemissa häviää Oksille eikä päässyt hyppäämään koirien kopin katolle vaikka on kooltaan Kepan luokkaa.

Vahtiviettiä näyttäisi olevan jonkin verran, ei tosin lähellekään holskun verran. Meidän koirien ollessa sisällä ilmoitti kyllä mutta kun oma porukka oli pihalla, jätti vahtimisen suosilla muille koirille. Oko ei ole kovinkaan perso rapsutteluille, tykkää kyllä ihmisistä ja käy hakemassa silityksiä mutta mikään kainalokoira se ei ole. Eikä ihminen välttämättä saa mitään hurjaa hännänheilutussessiotakaan. Kyllä Okossakin näkyy selkeästi, että rotu on nimenomaan työ/käyttökoira. Ihan sellaiselle normi kahdeksan tunnin työpäivää tekevälle ihmiselle pelkäsi seurakoiraksi en kyllä lähtisi suosittelmaan tällä tuttavuudella. Mutta näen kyllä Okossakin ne ominaisuudet mitkä tekevät rodusta niin halutun harrastuskoiran. Oko on kuulemman mun perintökoira, ja kyllä voisin ottaa sen koska vaan tänne meille mutta jos lähtisin rotua holskusta pois vaihtamaan (mitä ei ehkä koskaan tapahdu) niin bordercollie ei ehkä rotuna olisi sen mun koira.

 

Kepan kyljessä näkyy edelleen tuo lyhyeksi leikattu alue

 

                                                   Ojan kaivuu hommissa


 Alla olevissa kuvissa näkee vähän tuota Okon rakennetta verrattuna Arcoon ja myöskin sitä miten Arco rupeaa ottamaan pattiin moinen häirikkö, joka e todellaan ekasta murahduksesta usko, että kannattaisi lopettaa...

Arcoa ja Okoa joutui sanallisesti ohjailemaan jonkin verran kun Oko ei meinannut mitenkään uskoa, että Arco kyllä leikkii aikansa mutta kun se päättää lopettaa niin se oli sitten siinä, ihan aikuisten oikeesti :)

 

Tätä hommaa nuoriso jaksoi tunti tolkulla. Välillä Okon täytyi käydä päikkäreilla asuntoautossa kun siitä tuli yliväsynyt lapsi. Se oli ollut iltaisin ihan sippi ja yksi ilta oli nukahtanut istuilleen ja kaatunyt siitä lattialle...

 

Seuraavan kerran tavataan Okoa ja porukoita kesäkuun puolivälissä Kangasalalla. Ollaan vuokrattu sieltä mökki viikkoksi, itse menen kanakurssi neloselle ja porukat toimivat koiravahteina.

 

 

                                .....Jaa, koiramaailman Einstein....en oikein tiedä uskoisinko............

Jasmirin Zulia "Zulia" 13.12.1999-13.5.2013

Kissamme Zulian kunto meni pari viime viikkoa alaspäin. Takapää oli välillä holtiton eikä jalat oikein tahtoneet pysyä menossa mukana. Eilen illalla Zulia oli hypännyt alas sohvalta ja selästä oli kuulunut ilkeän kuuloinen rusahdus ja kissa oli jäänyt makaamaan paikoilleen. Kari herätti minut ja kertoi mitä oli tapahtunut. Katsastettiin kissan kunto ja seurailtiin sitä vähän, että pitääkö lähteä sen kanssa päivystävän eläinlääkärin luo. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että odotetaan aamuun.

Zulia lopetettiin tänään Eläinsairaala Sykkeessä, jossa sitä oli koko elämänsä aika hoidettu. Otin kissan mukaan heti aamulla kun Syke aukesi ja meidät otettiin  vastaan ylimääräisenä heti ensimmäisen ajavarausasiakkaan jälkeen. Eläinlääkäri totesi kissan tämänhetkisen kunnon, ja katsottuaan noin vuosi sitten otetut röngenkuvat selästä ja polvista, oli myös lopettamisen kannalla. Tämä päätös oli tehty kotona edellisiltaisen episodin jälkeen.

Zulia oli ruskeanaamio colorpoint persialainen, joka syntyi Jasmirin kissalassa yhdistelmästä Zoe´n Fancy Face x Jasmirin Sunshade. Pentueessa oli 2 kollia ja 3 naarasta. Zulian vanhemmat olivat näyttelyissä erittäin menestyneitä mutta Zulia myytiin lemmikitasoisena sen kasvojen toispuoleisuuden takia.

Zulia tuli toisen kissamme Nooruksen kaveriksi ja niistä hitsautuikin mukava kaksikko. Zuliassa oli kyllä hieman tosikon vikaa ja löytökissaamme Olgaan niillä oli asialliset välit mutta ns. sydänystäviä niistä ei koskaan tullut. Sandran asuessa vielä kotona Zulia vietti pääsäänöisesti aikaansa Sandran huoneessa ja oli kovasti muutenkin Sandran perään. Tyttären kotoa muuton jälkeen Kari sai nauttia joskus hyvinkin vaativan oloisen kissaneidin seurasta. Minulle lankesi turkinhoitajan ja muonittajan rooli.

Zulia oli erittäin mukava kissa ja sen myötä saimme tuttavapiiriimme kasvattajan, jonka periaatteita arvostan erittäin korkealle. Ritvalle sai soittaa aina jos jokin asia vaivasi ja hän kertoi myös aina oman mielipiteensä asioista. Häntä myös kiinnosti kasvattiensa kuulumiset koko niiden elinajan. Hyvä kasvattaja on kullanrvoinen tuki lemmikin omistajalle. Joten kiitokset Ritvalle ja Onnille  hienosta kissasta ja Eläinsairaala Sykkeen henkilökunnalle Zulian hoidosta.

Muuten elämäämme kuuluu menoa ja meinkiä. Nuorisosasto, eli Oksi ja Oko, jaksavat leikkiä loppumattomasti. Välillä täytyy laitaa koirat ns. päiväunille ettei meno kiihdy liian hurjaksi. Oko on päässyt lenkille edelleen Arcon tai Kepan seuraksi ja päivät on vietetty lähes kokonaan ulkona.

Me ihmiset olemme istutaneet puita, rakentaneet aitaa, siistineet ruusupuskia, haravoineet ja peranneet mansikkamaan. Tulevan viikon tee puoltapäivää töissä, joten kerkeän viettää aikaa Okonkin kanssa. Alla kuvia koirien viime päivien touhuista....