Sakutytön puuhaviikonloppu osa II

Lauantai-sunnuntai yö sujuikin jo ihan eri moodissa kuin edellinen. Aino oli lauantain aikana tehnyt tuttavuutta kissojemme kanssa sen verran, että niiden liikkuminen yöaikana ei enää tyttöä ihmetyttänyt.

Tänään päivään kuului lisäseurusteleminen kissojen kanssa, autoilua kaupunkiin ja takasin, kolmen tunnin päiväunet ja tietysti olennainen josta alakuvat kertovatkin enemmän kuin tuhat sanaa...

 

Huomenna on uudet kujeet ja uusi päivähoitolainen :).

Sakutytön puuhaviikonloppu

 
Aino tuli meille perjantaina viikonlopuksi hoitoon. Kävin hakemassa tytön iltapäivällä ja varsin omatoimisesti Aino takakonttiin kiipesi, ja sain muutenkin varsin riemullisen vastaanoton tytsyltä.

Ilta vierähti Ainon ja Oksin riehumisleikkejä katsellessa ja totuttuun tyyliin vauhti ja vaaralliset tilanteet olivat ohjelmistossa. Sisätilat oli jaettu koiraporteilla niin, että Arco sai oleilla toisella puolella ja vauhtikaksikko toisella. Energinen ja ehtiväinen Aino sai Arcolta lähinnä irvistelyjä osakseen portin takaa ja niinpä Aino päättikin, että ole sitte vaan omissa oloissasi. Aino ei juurikaan tykännyt portti/aita systeemeistä ja "murtautuikin" parisen kertaa makkari oven edessä olevasta verkkoviritelmästä läpi. Ainon motto muutenkin tuntuu olevan että esteet on tehty voitettaviksi :D.

 Iltaisella tehtiin Ainon kanssa pieni kävelyretki, josta alakuvat on otettu.

Aino seuraa...myös kieli poskella :D.

Sen verran uudet kuviot Ainoa hämäsivät että tyttö ei oikein rauhoittunut nukkumaan. Ehkä iltariehumisella oli osansa asiaan ja jossain vaiheessa päätinkin, että Oksi nukkukoon Arcon puolella huushollia, että jaksaisi toimia lastenlikkana vielä seuraavana päivänäkin.

Aamulla käytiin seuraavanlainen keskustelu:" Kari: No, rauhoittuihan se Ainokin jossain vaiheessa nukkumaan. Johon allekirjoittanut: Joo, kolmelta" :D". Herättiin siis viideltä ja riehutiimi pääsi hetimiten ulos purkamaan energiaansa. Suurin syy yövalomiseen Ainon kohdalla oli kissojen liikkuminen- sitä piti joka kerta erikseen käydä ihmettelemässä :).

Kahdeksalta hurautetiin Ainon kanssa töihin, kävin tekemässä yhden työn ja Aino veteli sillä välin hirsiä metallihäkissä työpaikan alakerrassa. Vähän mietin, että mitenkä Aino häkkiin suhtautuisi kun en ollut asiaa omistajilta kysynyt- siis koiran ns. häkissä olemisen historiaa. Laitoin häkin päälle peitteen ja Aino hakeutuikin häkkiin istumaan ihan omatoimisesti. Pari kertaa kävin palkkaamassa rauhallisesta makoilusta ja työkaverille sanoi, että ei huomioisi koiraa mitenkään. Työkaveri käväisi kerran alakerrassa ja sanoi että Aino vetelee hirsiä ihan tyytyväisenä. Joten hienosti meni parituntinen Ainolla häkissä vaikka se ei koiraportti rajoituksista tykännytkään :).

Kotona lapsenlikka oli vetänyt henkeä joten sai ryhtyä sitten taas toimiin, kuva alla.

 

 Tänään on Aino olemisessa , ja omienkin koirien, ollut erilainen ote kuin eilen. Aino on ollut selkeästi rauhallisempi. Arco ei enää irvistele ja Oksi on kertonut Ainolle, että ei ollenkaan ole soveliasta tulla kiipeilemään nukkuvan koiran päälle. Ja Aino, fiksuna tyttönä, otti ohjeistuksesta onkeensa. Oksi varmaan meinasi, että jos plikka on tullut jäädäkseen kannattaa joistakin pelisäännöistä kuitenkin sopia kohtuu ajoissa. Tänään Aino on myös saanut tutustua kissoihin ja nyt ne ovat ihan nenätuttuja. Aino oli oikein hieno tyttö tässä asiassa :).

 

Äsken käytiin Ainon kanssa kävelemässä vähän pidempi lenkki kuin eilen. Tyttö on kova kantelemaan keppejä ja muitakin tavaroita. Se on levitellyt kaikki koirien pihalelut pitkin pihaa ja sisällä kantelee suussaan yhtä pientä nallea. 

 

Illan ohjelmistoon kuuluu vielä riehuleikkejä pihalla ja iltaruoka. Aino on reippaasti syönyt kaiken annetun ja kaikki tähdelliset asiat ovat tulleet pihalle, noin niin kuin pissat ja kakat. Maha on Ainolla ollut löysällä ja se onkin saanut tänään iltapäivällä Inupekt fortea ja saa sitä hieman lisää vielä iltaruuan yhteydessä.

 

Ainon kanssa on tehty eilen sekä tänään kirsukosketusta käteen ja kosketuskeppiin sekä namin jättämistä käskystä eli luopumista. Mulla on sellainen kutina, että ensi yönä meillä nukutaan kissoista huolimatta :D.

 

.....ja jalkapallopelit jatkuvat....

Ainon kotijoukoille mukavaa huomista päivää ja turvallista kotimatkaa :).

Leo vierailee ja Oksi Ainoilee

Kuluneella viikolla meillä kävi päiväkylässä espanjanvesikoira Leo. Leo on samaa ikäluokkaa kuin meidän Arco ja on Arcon pentuaikaisia kavereita. Kävin hakemassa Leon aamupäivällä meille ja käytiin samantien  kävelemässä puolentoista tunnin lenkki. Leo on oikein mallikas lenkkikaveri, joka lenkin aikana kokeili monenlaisia variaatioita kävelypaikasta. Eli halusi tietää että missä paikassa tämä lenkittäjä haluaa koiran sijaitsevan :). Vasemmalla sivulla, edessä remmi löysällä vai takaviistossa oikealla? Päivä oli suhteellisen lämmin, joten Leo pääsi puljaamaan lenkin varrella olleessa virtaavassa ojassa, ja toki vesikoirasta vedessä oli kivaa.

Omat pojat olivat sisällä porttien takana kun mentiin Leon kanssa sisälle. Arco kävi vilkaisemassa, että "no, sehän on Leksa" ja meni maate nojatuoliin. Oksia Leo kiinnosti enemmän mutta nopeasti sekin rauhoittui seurailemaan Leon touhuja portin taakse.

Leo selvitti hyvin nopeasti ne kaapit joiden toimintaa kannattaa seurailla. Alakuvassa löytyi koirien herkkujen säilytyspaikka.

Ja sitten roskis...

 

 Kun nämä tärkeääkin tärkeämmät jutut saatiin selvitettyä  siirryttiin ns. rentoon kotimoodiin. Leo on erittäin hyvin motivoitavissa ruokapalkalla ja varsin tekevä koira. Itselläni ei ole oikein kokemusta vesikoiraosastosta mutta en enää yhtään epäile etteikö perrosta olisi harrastuskoiraksi. Varsinkin jos onnistuu saamaan ruokaorjentoituneen yksilön :). Pihaltiin Leon kanssa kaksistaan ja se seuraili vieressäni koko ajan. Tehtiin ulkona namista luopumista hieman eri tavalla mihin Leon on kotona tottunut. Todella nopeasti Leo homman hoksasi. Samaten tehtiin käsikosketusta eikä sekään pojalle vaikea juttu ollut, todellakaan.

Perron olemus on hyvin erilainen kuin holskun ja itselleni on ollut hieman hankala lukea perron tyyppistä koiraa.. Perro on hyvin fyysisesti vahvan oloinen koira ja etupainotteinen eikä luppakorvat helpota koiran lukemista :). No, tämäkin asia korjautui omalla kohdallani Leon vierailun aikana. Häntä ja korvat ne perrolakin eniten viestivät siitä että missä mennään, ja mukavaa oli, että koira oli lyhyessä turkissa ja silmät näkyivät hyvin :). Leon on selkeästi nuoremman oloinen olemukseltaan kuin Arco ja onhan Leo onneksi välttynyt suuremmilta sairastamisilta. Leo on oikein mukava ja hieno herrasmies :). Iltapäivällä vein Leon kotiinsa. Arco ja Leo eivät tällä kertaa tavanneet kuin portin läpi kun tulee itse varottua tuota Arcon selkää. Leo on tulossa viikonloppuhoitoon lähiaikoina ja katsotaan asiaa sitten uudemman kerran.

Aino vieraili leikkimässä Oksin kanssa nyt viikonloppuna. Tältä kaksikolta ei vauhti ja vaaralliset tilanteet lopu :D. Aino on kasvanut kovasti ja kun edellisellä leikkikerralla Ainon maitohampaat jäivät Oksin kauluskarvoihin, on kuulemma ruokakin maistunut tytölle paremmin.

                                                    "Tuu jo ja jahtaa mua..."

                                                   ".. tai mä jahtaan sua...

                                                       Yhteinen juomahetki

Aino tulee myöskin viikonloppuhoitoon lähiaikoina. Oksi on ollut mukavan väsähtänyt Aino kyläilyreissujen jälkeen, kaikkihan sen tietää että naiset, ne nuoretkin, voivat olla aika vaativia :D. Aino on tehnyt Kariinkin niin suuren vaikutuksen että isäntä pongasi sakun narttupennun myynti-ilmoituksen paikallislehdestä :D. Lukijoille kuitenkin tiedoksi, että ei soitettu ilmoituksen numeroon :).

Viime päivien touhut ja kohti etelää

                                             Uru korvaeläin :D :D

Alkukankeudesta eroon pääsystä huolimatta isoja poikia ei voitu pitääkään yhdessä. Oko  vahtii ja kiertää ns. omaa puutaan ja kuumuu asiasta sen veran, että kun Oksi meni paikalle niin saivat aikaan tappelun. Arvailuksi jäi, että kerkesikö Oko nappaamaan Oksia vai törmäsikö vaan Oksiin rähinällä, joka tapauksessa Oksilla kärhähti. Iskä sai Oksia takajalasta kiinni ja kaadettua sen ja itse sain nostettua Oksin pois Okon päältä.

Asian olisi toki voinut välttääkin jos me ihmiset olisimme toimineet eri tavoin mutta jälkiviisaus on aina parasta viisutta. Oliko merkit rähinään ilmassa jo aiemminkin kun Oksi vähän haluttoman oloisena Okon kanssa leikki, Okon varoitusnäykkäys Oksin naaman edessä pallosta, ja Okon kuumeneminen leikin tiimellyksessä... Joka tapauksessa sisätiloissa oltiin niin että isot pojat olivat portilla eristettynä eri tiloissa ja Korvaeläin suhasi välillä Oksin puolella ja välillä Okon kanssa. Oksi ja Uru tulivat hienosti juttuun, ainakin vielä. Ikäeroahan niillä on jo parisen vuotta, joten toivotaan että jatkossakin sujuisi hyvin.

 

 

Tiistaina käytiin porukalla Kirintövaaralla kävelemässä. Oltiin pakattu mukaan kahvit ja voileivät. Oli oikein kiva reissu, maasto oli tosi vaihtelevaista ja saatiin olla ihan keskenämme koko reitin ajan.

 

Eilen tehtiin kuusi eri pituista jälkeä. Urulle pari lyhyttä pentujälkeä ja Okolle neljä pidempää. Jäljet tehtiin vähän erilaisille maastopohjille ja osa oli aikalailla suoria ja osaa tuli kaarretta ja kulmaa. Iskä kävi Okon kanssa ajamassa muutaman jäljen noin tunnin vanhenemisen jälkeen mutta niitä olisi tarkoitus hyödyntää vielä viikonlopun ajan.

 

 Oksin kanssa tuli nyt lomalla lähellä pysymistä suhteellisen paljon. Autojen jättämistä huomiotta päästiin harjoittelemaan tuossa Rovaniemin-Kuusamo tien laidassa. Samoin pystyin hyvin kontrolloimaan autojen jättämistä myös pihailun yhteydessä- yhtään aidalle juoksua ei tapahtunut vaan Oksi pysähtyi jo lähdettyään "jätä" ja "tänne" käskyllä. Oksille tuli myös vähän pakosta myös yksinoloa pikkumökissä mutta ei paha. Koskaanhan ei tiedä milloin Oksilla on edessään tilanne kotona että kavereita ei enää ole.

Tulevaa yötä vasten lähdetään ajelemaan Oksin kanssa kotiin ja tänne Posiolle palataan näillä näkymillä syyskuussa.

Koilismaa kutsui ja kun kaikki ei mennytkään kuin Strömsössä

 

 Ajeltiin eilen Oksin kanssa porukoitten luon Kitkan rannalle Posiolle. Lähdettiin puoli kahdentoista maissa ajelemaan ja yhden pysähdyksen taktiikalla oltiin perillä puoli kahdeksan maissa. Oksi haukkui autossa huomattavasti vähemmän kuin aiemmin mutta ei kyllä nukkunut yhtään. Pääasiassa seisoi tai istui. No, huvinsa kullakin.

Porukoitten bc Oko oli tavannut Oksin viimeksi viime syksynä ja silloin leikit sujuivat hienosti. Nyt Oko arasteli Oksia eikä halunnut oikein edes tutustua holskupoikaan. Lisäksi porukoitten bcn pentu Uru säikähti pihalle ilmestynyttä nopealiikeistä ja isokokoista Oksia. Eli vastassa oli muriseva ja luimuileva Oko ja alleen pissivä Uru.

Oksi ulkoili illalla hihnassa ja bct olivat sitten pihalla irti. Bortsuja palkattiin ruualla Oksin läsnäollessa ja ajateltiin, että edetään rauhallisesti. Yöllä nukuttiin Oksin kanssa vierasmökissä ja hyvin nukuttiinkin. Aamulla herättiin jo viideltä.

Tänään ohjelmistoon kuului pelkästään koirien välien parantaminen. Oksille kyllä kymmenen pistettä ja pari papukaijamerkkiä erittäin hienosta elekielen käyttämisestä. On todella ilo omistaa noin hieno ja tervepäinen koira suhteessa toisiin koiriin. Tänään käytiin usealla yhteislenkillä ja Oksi vietti aikaa portin takana samoissa tiloissa Okon ja Urun kanssa. Lisäksi koiria palkattiin vuorotellen niiden lähestyessä toisiaan. Illan suussa Oko sitten päätti, että Oksi todennäköisesti onkin ihan kiva koira ja seuraukset tästä päätöksestä on alla.

 

Leikit sujuivat sitten entiseen malliin. Urun kohdalla on myös edistymistä tapahtunut, se on jo hieman haistellut Oksia ja antanut Oksin haistella itseään. Isojen poikien leikkeihin sitä ei kuitenkaan laskettu mukaan mutta se seurasi niitä turvallisesti joko äiskän tai iskän vierestä.

Katsellaan uusia juttuja huomenna mutta nyt Posio vaikenee...