Pentuja tapaamassa ja "jätä"-treeniä.

Sunnuntaina aamulla seitsämän jälkeen lähdin ajelemaan Sannan luokse pentuja tapaamaan. Ajokeli oli mukava, aurinko paistoi muuten koko päivän. Nelisen tuntia matka kesti vaikka en pidemmälti pysähdellytkään. Koirat jäivät kotiin Karin kehoituksesta "saat olla sitten kaikessa rauhassa" vuoksi, olin ensin ajatellut ottaa Arcon mukaan koska se niin kovin tykkää olla autossa. No, sain olla rauhassa ja koirat olivat viettäneet lähes koko päivän pihalla, mikä oli niistä varmasti mukavaa.

Pennuista, no, ne olivat kaikki ihania :D. Oikein positiivinen kuva niistä jäi jokaisesta, eivät yhtään vierastaneet uusia ihmisiä, eivät käsittelyä eikä mitään muutakaan. Oikeastaan sanat eivät riitä kertomaan :).
Pennut tavattuani ole hyvilläni siitä, että meidän pennun valitseminen ei ole omalla kontollani. Miten niistä osaisi valita sen itselleen sopivimman...Voihan niitä testailla toki, mutta normi pennunvalitsija valitsee sen pennun, joka tulee häntä ensimmäiseksi vastaan, on mukavimman näköinen tai säälistä sen "onnettomimman". Harrastuskoiraa hakevat sitten suorittavat noita testailuja mutta itse ajattelen, että pennut kehittyvät vähän eri tahtiin ja muuttujia on aika paljon. Itsestäni on hyvä,että vallinnan tekee se ,joka pentujen kanssa on luovutusikään asti eniten tekemisissä, eli kasvattaja.

Nyt kun pennut on nähnyt livenä, on pennunodotus jotenkin konkretisoitunut. Aika jännä tunne :). Näin pennuista viime yönä jotain untakin...

Tänään pääsinkin ajoissa töistä joten ehdittiin vähän naksuttelemaan koirien kanssa. Harjoittelun jälkeen käytiin kävelemässä aika kovassa sateessa puolentoista tunnin lenkki.

Harjoiteltiin molempien kanssa luopumista. Eli koiran oli ns. luovuttava herkusta saadakseen sen. Arcon kanssa tätä onkin jo aiemmin hajoiteltu ja nyt olisi tarkoitus vahvistaa käskysanaa "jätä". Käskyä tulee silloin tällöin käytettyä lenkillä mutta sen voisi ottaa käyttöön noiden hajujen kohdalla. Eli kunnigasidea olisi, että koira jättäisi hajujen nuuhkimisen käskyn kuultuaan. Vaikeaahan tuo on koska en usko, että koira arvostaa namia hajuja enemmän mutta jos sen saisi jotenkin palkattua sillä haistelulla/hajulla, asia voisi onnistuakin. No, "jätä" käsky on kuitenkin hyödyllinen joten sitä harjoitellaan jatkossakin.

Tarkoitus on, että koira jättää koskematta/kääntää päänsä pois namiin käskyn kuullessaan. Arco osaa luopua kädessä olevasta namista niin, että koiraa voi jopa ns. jahdata nami kädessään. Mutta tänään laitoin nameja rasiaan ja rasian lattialle, ja koiran piti jättää ne koskematta. Rasiaa liikuttelin lattialla koiran vieraan. Arcolla on käytössä tuo "jätä"- käsky ja koiran pitää kääntää päänsä pois tai vaihtoehtoisesti liikkuua rasiasta poispäin. Aloitin kuitenkin kädestä tarjoamisella koska arvein, että koira yrittää tarjota tassulla painamista. Otettiin 1x10 sarja ja sen jälkeen siirrtyin rasiaan 2x10 sarja ja koiran vaihto.

Kepan kanssa luopumista ei ole harjoiteltu mutta nyt aloitettiin. Aika säätämistä oli. Pidin namia kädessä ja koira yritti keinolla millä hyvänsä saada käden auki enkä meinannut päästä sitä palkaamaan ollenkaan. Lisäksi Kepalla tulee helposti muita oikeisrituaaleja, jotka se sitten yhdistää haluttuun toimintoon. No, 2x10 sarja meni joten kuten mutta sitten se alkoi fiffaamaan oikean toiminnon. Otettiin vielä 2x5 jotka meneiväkin ihan hyvin. Vaihdoin koiran.

Arcon kanssa jatkettiin rasialla 2x10 sarjat. Vaihdoin Kepaan 2x10 sarjat ja koiran vaihto. Otin lopuksi Arcon kanssa 2x5 sarjan vaihtoehtoisia juttuja, "istu", "maahan" ja "tänne". Sama Kepan kanssa. Lopuksi otin vielä molempien kanssa 2x10 sarjat käskyä "sormi", mikä takoittaa, että koiran on koskettava nenällä minua sormeen. Juttu on aika jonninjoutava mutta käy kosketuskepin asemesta ja lisäksi on itselle aika opettava siinä mielessä, että pystyy harjoittelemaan oikeaa ajoitusta naksun käytössä.

Mukavaa oli, koirilla ja minulla :). Mukava ilta koirien kanssa kaiken kaikkiaan.

Yleishöpinöitä

Loppuviikosta lähinnä lenkkeiltiin ja hengailtiin pihalla. Lenkit tehtiin kolmisin tai vuorotellen kummankin koiran kanssa. Vällillä Arco pääsi Karin kanssa lenkille, ja me tytöt mentiin sitten kahdestaan.

Viikkoon mahtui yksi 10 tunnin työpäivä, joka veikin mehut allekirjoittaneesta täysin. Olen yrittänyt kuitenkin lenkittää koiria pidempää lenkkiä vaikka päivä olisi ollut pitkäkin. Perjantai meni sitten niin kuin meni. Koirille oli poikkeukselliseti pitkä päivä keskenäään ja töiden jälkeen olin niin väsyksissä, että syötin koirat, otin torkut ja käytiin iltapissatuslenkillä ja kävin nukkumaan heti yhdeksän jälkeen. Huono omatunto vaivaa aina moisten väsypäiväien jälkeen koirien takia mutta onneksi ne voivat oleilla tuossa pihalla.

Yleensähän meillä koirien ns. yksinäänolo ei juuri kuutta tuntia pidempään kestä mutta perjantai oli tosiaan poikkeus.

Kepa on niin innostunut noista naksutusjutuista , että on useampana iltana yrittänyt saada minut harjoittelmaan. Se käy tassulla painamassa milloin mitäkin ja tapittaa minua silmiin sekä vinkuu. Tässä sen taas huomaa, että noiden kanssa pitäsi puuhailla niin paljon kun vain jaksaa.

Huomenna ajelen Sannan luokse katsomaan pentuja. Ne ovat kuulemma aika hirviöitä mutta en taida uskoa;), kuvissa ja videolla ne näyttävät niin söpöiltä ja kilteiltä.

Nähtiin tänään joutsenia ja kurkia, ja erittäin hieno sateenkaari.

Yövieraita ja tie hoskupojan sydänmeen

Käytin eilen illalla koirat erikseen iltapissatuslenkillä ja voisin vaikka lyödä vetoa, että suljin autoportin kummankin "lukon". Aamulla laskin ennen lenkille lähtöä koirat pihalle ja on tullut tavaksi vilkaista talonnurkalta että autoportti on todella lukossa. No, tänä aamuna alempi lukko oli auki. Joko se oli jäänyt minulta illalla kiinnilaittamatta, toki oli pimeää ja satoi kovin mutta kuitenkin...Jos joku oli sen yöllä aukaissut niin koirat eivät olleet kyllä sitten reagoineet mitenkään. Arco makasi pitkin pituuttaan sänkyni vieressä koko yön ja Kepa alkuyön sängyn alla ja aamuyöstä jaloissa. Pohdittiin asiaa Karin kanssa aamulla ja tultiin siihen tuokseen, että jos joku pihalla (siis ihminen) liikuskelisi meidän nukkuessamme pihallamme, niin koirat kyllä nostaisivat kunnon rähäkän. Joten mysteeriksi jäi, että mitä lukon kanssa oli tapahtunut.

No, joka tapausessa kun oli koirat aamulla pihalle päästänyt kävi heti selvästi, että yövieraita kuitenkin oli pihalla käynyt. Kissa oli selvästi liikuskellut pihalla ja navetan alla, todennäköisesti se oli käynyt nukkumassa navetan yläkerran kesähuoneessa. Arcon nenä teki hyvin selvästi missä vieras oli liikuskellut ja koira olisikin ihan ehdottomasti halunnut päästä tarkistamaan navetan yläkerran. Jätin koirat kuitenkin pihalle ja tarkistin asian yksin, ketään ei löytynyt mutta käyty oli. Luotan Arcon käytökseen näissä asioissa täysin. Samainen kissa on kerran löytynyt kesähuoneesta, joten tiedetään että se pihapiirissa liikkuu. Todennäköisesti se asuu tuossa naapurissa, tai ainakin toivotaan niin. Lumen tultua sitten nähdään kuinka paljon se tässä pyörii. Minulla ei ole mitään sitä vastaan pyörikööt vain mutta olisi kiva tietää, että ko. kissalla on todella oma koti. Jos ei ole niin tässähän on sitten meidän mietittävä kuinka asiassa edetään. No, joka tapauksessa se oli käynyt tarkistamassa laittamani verkot ja Arco oli ehdottomasti sitä mieltä, että voisi käydä tarkistamassa että kissa ei vaan ole ulkorakennuksen alla. Olin asiasta eri mieltä ja jouduimme siitä myös hieman keskustelemaan. Loput verkot täytyy saada laitettua pikapuolin. Kissa oli käynyt myös tsekkaamassa meidän kissojen tarhan.

Nyt illalla satoi niin harjoiteltiin sisätiloissa. Otin kosketusalustaksi post-in laput. Arcon kanssa nostin lapun heti hieman ilmaan ja koira hoksasi heti , että tassulla kosketaan. Otettiin 3x10 sarjat niin, että vaihtelin lapun paikkaa lattialla ja välillä nostin sen hieman ilmaan.

Vaihdoin koiraa. Vuoroaan odottava joutui olemaan portintakana toisessa makkarissa. Sinänsä mielenkiintoinen havainto, että Arco oli sitä mieltä, että odotuspaikka on aina ollut tuulikaappi (näin edellisessä kodissa) ja olisi halunnut mennä odottelemaan sinne. Olin vähän skeptinen Kepan suhteen, että tajuaako se mitä haetaan kun ämpärinkansi oli vaihtunut pienee lappuun. Ehkäpä katseluoppilaanan olo auttoi mutta tajusi kyllä heti että mitä haetaan. Tosi tapansa mukaan se sähläsi; hyppäsi minua vasten tuuppasi tassulla ruokkuppia ja minua jalkoihin jne. Lopuksi tarjosi maahanmenoa, ja kaikki tapahtui ennen kuin oli kerennyt laittaa ruokakupin maahan ja aloittaa koko hommaa. Jouduin käskyttämään sen seisomaan ennenkuin pystyin laittamaan lapun lattialle. Kepan kanssa oli tarkoitus vaan saada oikea toimintaa ja päästä palkkaamaan koira, joten pidin lapun lattiatasolla mutta vaihtelin  sen paikkaa. Tehtiin 3x10 sarja. Pientä tassulla kuopimista oli mukana mutta koira oli vaan niin innostuntu, joten palkkasin koska halusin toiminnan jatkuvan. Toiminta oli kuitenkin lappuun tassulla koskemista, jota hainkin.

Vaihdoin koirat. Arcon kanssa tehtiin 3x10 sarjat niin, että lappu oli pääsääntöisesti sylissäni ja vain muutaman kerran lattialla. Hyvin meni. Kepan kanssa tein 3x10 sarjat samalla kriteerilla kuin aiemminkin ja kuopaisu väheni loppua kohden eli alussa oli intoa liikaa. Kepan kanssa voisi turhia höyryjä laskea pois jollain simppelillä toiminalla esim. kosketuskepin kanssa ennen varsinaisesti harjoiteltavaa juttua.

Seuraavat harjoitukset täytyy suunnitella etukäteen ja ruveta pitämään jonkinmoista kirjanpitoa vaikka nämä tämmöisiä simmpelitä hupijuttuja ovatkin niin muistaisi sitten, että mitä tehtiin ja miten meni. Arco on aina näistä jutuista kovin tohkeissaan-selvästi se tykkää harjoitella moisia juttuja. Naksutin itsessään tuntuu toimivan sille jonkinmoisena vihjeenä, että nyt harjoitellaan jotakin. Mukava oli nähdä myös, että Kepankin innostui ja jaksoi keskittyä.

Arcosta löytyi aamulla yksi punkki...Taas. Tulevaisuudessa täytyy kyllä laittaa niille punkkisuojaineet. Olen vähän ollut niitä vastaan kun en mielelläni tuohon Arcoon varsinkaan laittaa mitää ylimääräistä. Mutta täytyy tässä asiassa taipua "ympäristön painostukseen".

Täysikuu ja sota

Sunnuntai ja tämä päivä ovat menneet lähinnä lenkkien ja kotihommien merkeissä. Sunnuntaina käveltiin koirien kanssa kolmisin ja sitten vielä kahdestaan vuorotellen. Kartotettiin vähän tätä lähiympäristöä ja millaisia lenkkejä tällä voisi tehdä. Mukavia ja vaihtelevan pituisia, oli kartoituksen tulos.

Lauantaina illalla olin tulossa reilun puolentoista tunnin lenkiltä Kepan kanssa kun aloin kotia lähestyessämme kuulemaan ammuntaa. Asumme suht lähellä tuota Utin varuskuntaa ja siellähän ne pojat taas sotivat. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Edellinen taistelu oli yöaikaan ja aiheutti kyllä vähän hämmästelyä koirissa. Onneksi kuitenkaan Kepakaan joka on äänille herkempi ei ole ollut järin kummissaan noista ampumisista.

Navetta/ulkorakennus on nyt saatu ns. järjestykseen ja jopa lähes verkotettua alaosastaan. Katsottiin, että alaosa on järkevä verkottaa, että tuleva pentu ei ainakaan ihan esimmäiseksi pääse ulkorakennuksen alle. Verkkoa ei kiinnitetty mitenkään joten sen voi halutessaan sitten ottaa poiskin (sen sai yllättävän tukevan tuntuisesti paikalleen kääntämäällä sitä hieman yläosastaan).

Tänä aamuna metsätiellä meitä vastaan tuli naapurustossa asuva koiranpentu omistajineen. Huutelin, että me väistetään että pääsevät rauhassa ohi. Vaikka hoskun kanssa tuo selkeä väistämimen on kyllä vikatikki, koirat olivat heti sitä mieltä, että tässä on jotain perinjuurin kummalista ja varmasti kannattaa ainakin vähän rähistä. No, sai koiranpentu kuitenkin mennä rauhassa ohi.

Ajattelin, että koirat metsittyvät tai maalistuvat täysin kun täällä erittäin harvoin tulee kukaan lenkillä vastaan. Pakkasin koirat autoon ja ajattelin , että ovat ainakin auton kyydissä kun kävin ostamassa niille luita. Arco sitten makasikin farkun perässä reilun tunnin kotiin tulon jälkeen-se piti taas käydä sieltä konkreettiseti hakemassa pois. Autofriikki.

Ostin Arcolle nivelvalmistetta kun näyttäisi taas olevan vähän jäykkää tuo ylösnousu. Toivottavasti auttaa, valmiste on eri kuin joskus aikaisemmin antamani.

Syksy tekee selkeästi tuloaan. Monet puut ovat jo aika keltaisia. Eilen illalla oli täysikuu ja maisemat upeita kun iltausva laskeutui.

Koirakirjoja ja kosketusalustaa

Ostin tänään uuden version Tuire Kaimion "Pennun kasvatus : pennusta kunnon koiraksi"-kirjasta. Mielenkiintoista nähdä onko sisältöä paljon muutettu edellisestä versiosta. Joitan muutoksia havaitisin joissain osioissa, tosi suurin osa kirjaa on vielä lukematta.

Ajattelin myös, että jotain noiden koirien kanssa tänään touhutaan ja niinhän me tehtiin. Kosketuskepin olen muuton yhteydessä laittanut paikkaan "varma" eli en löytänyt sitä mistään. Onneksi naksutin oli treeniliivin taskussa.

Harjoitus oli kummankin koiran kanssa kosketusalustan koskeminen tassulla vaihtelevalla etäisyydellä. Tassu sai olla kumpi tahansa eikä käskysanaa ollut mukana, eli alusta itsessään toimi vihjeenä mitä tehdään. Arcolle on opettettu alustaan käsky "paina". Kepan kanssa alustan kanssa on ollut aiemmin ongelmia, joten ollaan vielä ns. vaiheessa. Viime naksuttelusita ja tämän tyyppisestä harjoittelusta on todella pitkä aika, suorastaan hävyttömän pitkä.

Arco: jätin käskysanan pois lähinnä siksi, että viime kerrasta oli aikaa ja halusin nähdä mitä koira alustan kanssa tarjoaa. Alustakin oli erilainen kuin aikaisemmin, aiemmin meillä oli hiirimatto ja nyt ämpärin kansi. Arco innostuu heti kun näkee naksuttimen :). Olimme omalla pihalla, halusin nähdä myös kuinka koira keskittyy kun jonkimmoista häiriötä on. Kepa jäi irralleen pihalle ja olikin oikein hyvä häiriö:D. Arco hoksasi heti että kyseessä on tassulla painaminen mutta Kepa halusi päästä palkkionjaolle ja rupesi tarjoamaan istumista. Joten se joutui kiinni puuhun odottelemaan omaa vuoroaan. Huomasin heti asia on Arcolla hallussa ja lisäsinkin kupin (palkkasin kuppiin) ja alustan välimatkaa, halusin koiran liikkeeseen. Lisäksi vaihtelin alustan paikkaa. Tehtiin 2x8 sarja ja vaihdoin koiran. Seuraavalla kerralla tein 3x5 sarjan niin, että nostin kannen polveni korkeudelle- ei ongelmaa tässäkään.

Kepa: koiralla ei aikaisemmin ollut juuri hajuakaan mitä pitäsi tehdä alustan kanssa. Väristään huolimatta joskus tuntuu, että se on meidän blondi, "istun tässä nättinä-annan nami". Kepalla on istuminen tehty suht vahvaksi ja sitä se ensinmäisenä yleensä tarjoaakin, sekä katsekontaktia. Ajattelin pitää myös Kepan kohdalla jonkinmoista välimatkaa kupin ja alustan välillä mutta idea oli huono. Koira kyllä koski alustaaan mutta koski myös kuppiinsa ja vaikka en kupin koskemista palkannutkaan,se jatkoi toimintaa. Harjoitus oli liian vaikea, joten helpotettiin: kävin itse kyykkyyn ja kuppi ja alusta lähelle toisiaan. Nyt sujuikin hienosti. Otin 2x6 sarjan ja ajattelin että kokeillaan nostaa alusta irti maasta. Nostin alustan niin, että yksi reuna kosketti maata mutta muuten se oli pystyssä. Onnistui hienosti, tehtiin 2x5 sarja näin. Lopuksi otin Kepan kanssa vielä istumista. Se on varsinainen säätäjä, istui mutta nousi namin saatuaan seisomaan ja söi namin loppuun.

Summa summarium: Ihan hyvä mieli jäi, ja vahvistui se ajatus, että koirat todellakin ovat erimoiset keskenään. Sarjat olivat lyhyitä, niitä vois pidentää/lisätä, mutta ok näin pitkästä aikaa. Arco jaksaa keskittyä erittäin hyvin, Kepa huonommin. Kepa kyllä selkeästi haluaa tehdä kanssani kaikkea mutta liika vilkkaus häiritsee, se turhautuu nopeasti jos ei tiedä mitä odotetaan ja rupeaa tarjoamaan kaikenmoista. Vastaavassa tilanteessa Arco poistuu paikalta:D. Onkohan tässä joku sukupuoleen liittyvä juttu.

Taas huomasin sen perusjutun, etä kannattaa miettiä harjoitus läpi ennelta. Mikä on kriteeri, kuinka monta toistoa/sarjaa jne. Lisäksi namit voivat olla jotain muuta kuin kuivattua naudanmahaa joka muree jonkin verran.

Lopuksi annoin koirille iltaruuaksi nappuloita, jotka heittelin pihalle. Tässäkin näkyi koirien luonteiden erot. Arco jaksoi etsiä nappulat ja eteni suunnitelmallisesti. Kepa etsi aikansa ja söi löytämänsä, kyllästyi ja tuli tuijottamaan minua silmiin. Arcon toiminta on hidasta ja tarkaa, Kepa etenee tyliin "kovemmin, nopeammin ja korkeammalle". Sählä mikä sählä:). Arcon kaltainen koira on minusta helpompi kouluttaa naksuttimella ja operantisti, pysyy itse paremmin kartalla:).

Punkkeja ja pupujusseja

Ollaan pikkuhiljaa päästy koirien kanssa lähelle sellaista normiarkea muuton jälkeen. Normiarki käsittää pääasiassa lisääntyvässä määrin lenkkeilyä. Pientä päänvaivaa tässä lenkkeilyssä on, nykyisessä asuinpaikassa on jäniseläimiä riittävästi ja vähän liikaakin. Yhtälö pupujussit ja valtaisan riistavietin omaava uroskoira on aika haastava juttu. Me ollaan jollain jäljellä jatkuvasti, joka lenkkikerta jossain vaiheessa meniaa Arcolta ns. keikahtaa kuppi nurin. Koira, jolle jo pelkkä jäljen haistelu on itsessään palkaavaa hommaa, ihan oma lukunsa. Kun vielä tietää, että jos koira olisi irti, niin se katoaisi pupujen perään hippulat vinkuen. Jotenkin käy omistajan itsetunnon päälle ajatus, että puput ovat kivempi juttu kuin hengailu emännän kanssa. Tänäänkin loppulenkistä koira oli niin täpinöissään, että herkutkaan eivät kelvanneet. Maahan kyllä kävi käskystä mutta ei syönyt. Noille hajuille kun ei voi mitään eikä niitä pysty konrolloimaan mitenkään. Intoiluun auttaa hieman se, että et laske koiran nenää maahan mutta mitä lenkkeilyä se sitten on-typerää touhua johon en viitsi ruveta.

Seis-komento auttaa Arcoa kyllä hieman kuulolle ja hillitsee sen toimia näköhavainnoin saatuaan, joten kait tässä jotakin toivoa on. Tosi tosiasia, joka on jo useita vuosia sitten todettu, koira on hajumaanikko.

Eilen illalla loppulenkistä ajattelin, että nyt koira pääsee irti ja se on seuraavan junan alla. Tosin kyseessä ei ollut mr. Nenä vaan Kepa sai näköhavainnon pupusta, jonka olimme jo ohittaneet ja päättikin lähteä perään. Kepa hyppäsi ilmaan ja ravisti samalla päätään (tällä konstilla se on saanut itsensä irti pannasta). Vauhti oli sen verran kova, että hihna toppasi ja koira lensi ilmassa kohtalaisen komeassa kaaressa mutta pysyi kiinni pannassa ja hihnassa. Onneksi panta oli "vaan" puolikuristava. Olin varma, että se saa vedettyä päänsä pannan läpi ja tilanne oli ikäänkuin hidastetusta filmistä. Arco seistä tönötti vieressäni koko episodin ajan, todennäköisesti pupu oli jäänyt siltä huomaamatta jostain syystä.No, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tänään tullessani töistä kiinnitin huomiota, että Kepa nuolee rintamustaan. Katsastin koiran ja ajattelin, että ei taas, mihin se nyt on itsensä telonut. Vähää aikaisemmin ne olivat remunneet pihalla. Rintamuksessa oli täysin karvaton kohta joka oli turvoksissa, näytti kohtuullisen kipeältäkin. Rupesin tutkimaan sitä tarkemmin ja otin pinsetit että repäisen siinä roikkuvan nahkariekaleen pois, olin huomannut että siinä kohtaa ihossa oli reikä. No, nahkariekale osoittautui punkiksi ,joka oli kaivautunut syvälle ihoon, ja reikäkin oli vaan punkin jalat. Desinfioin rinnuksen ja kielsin Kepaa nuolemasta ko. kohtaa.

Eli summa summarium: asumme keskellä pupujen ja punkkien valtakuntaa.

Mitään järkevää en ole koirien kanssa saanut puuhatuksi, tosin nyt alkoivat kolmen päivän vapaat joten katsotaan mitä saadaan aikaiseksi.

Kaverikoiria ja anturahaavoja

Viikko on hurahtanut nopeasti. Toissa viikonloppuna ahkeroin navetta/ulkorakennusta siistimpään kuntoon kun se oli vielä ihan muuton jäljiltä. Koirat pyörivät touhuissa mukana.

Lauantai- iltana alkoi Kepan jäjiltä ilmestyä veritippoja matoille ja nojatuoliin. Tutkin sen jalat mutta en nähnyt niissä mitäään tavallisuudesta poikkeavaa. Ajattelin, että se oli astunut ruusunpiikkiin. Ruusuja kun pihapiirissä riittää. Sunnuntaina sama toistui mutta en vieläkään löytänyt paikka josta verta tuli. Maanantaina koira nuoli oikeaa etujalkaansa normaalia enenmmän ja otinkin koiran syyniin. "Yläanturassa" oli palkeenkieli mutta se näytti kuitenkin suht hyvältä, putsailin sitä ja laitoin siihen Bacimysin-jauhetta. Tiistaina käytiin tekemässä koirien kanssa pidempi lenkki tuolla metsässä metsäautotiellä ja kun päästiin kotiin Kepan jalka alkoi vuotaa. Soitin eläinlääkäriin ja käytiin jalkaa näyttämässä, mutta sen verran hyvältä se kuitenkin näytti, että selvittiin ilman antibiootteja. Siihen suihkuteltavaa ainetta saatiin mukaan ja nyt antura näyttääkin jo ihan hyvältä. Etunahan tuossa oli, että antura ei joudu kosketuksiin maan kanssa.

Perjantaina Arcon kaverikoira Leo kävi kylässä pitkästä aikaa. Hyvin pojat tulivat edelleen juttun. Eivät ne keskenään leikkineet mutta sellaista yhdessä hengailua oli ilmassa. Välillä makailtiin vierekkän ja käytiin yhdessä haukkumassa ohikulkevat epämääräiset mopot. Kepa joutui tyytymään kissaseuraan sisätiloissa. Katsoin, että tilanne voi olla rähähdysherkkä jos naisväkeä häärää liikaa poikien jutuissa. Yhdessä lenkkeily meni kuitenkin ihan mallikkaasti, meidän koirat intoilivat hajujen perään mutta Leo kulki hienosti hihnassa.

Tänä iltana on ohjelmistossa kasvissoseen teko ja Kepan kanssa pidempi lenkki tyttöseurassa. Arco pääsi Karin mukaan lenkille.