Koiranäyttelyitä, höpinää treeneistä ja terveysjuttuja

Kulunut viikko on koostunut kolmesta treenistä Ainon ja Ninan kanssa. Hajujen kanssa on tehty joka kerta enemmänkin erottelua ja hajun ilmaisua kuin radalla kulkemista. Radan kulkeminen tökkii molemmilla koirilla, Oksi joko kulkee radan ja jättää purkit haistelematta tai erottelee mutta ei kuje rataa. Oksi ilmaisee teenhajun erottelun (purkit kädessä ja paikkoja vaihdellaan) 90% oikein edelleen. Ainokin osaa hienosti. Nyt ollaan huomattu sellainen juttu, että purkkien paikat radalla ovat ehkä turhan lähellä toisiaan koska lähinnä Ainon kohdalla koira haistaa oikean purkin mutta ilmaisee, ts. menee maahan, purkkien väliin. Sitten pitää pähkäillä että palkataanko vai ei. Asiaan saataisiin helpotusta jos purkit sijaitsisivat kauempana toisistaan.

No, anyway, huomenna otetaan mukaan häiriöhaju (basilika) jotta saataisiin vaikeustasoa nostettua ja koirille mielenkiintoisempaa tekemistä. Tarkoitus on siis erotella teen haju, basilikan haju ja hajustamaton.

Oksi on treenannut peruuttamista normaalisti sekä takajakojen osumista matolle, häkin oven sulkemista ja maassa olevan renkaan sisälle menoa. Aino on kiertänyt kartiota ja tehnyt kosketusalustaa. Aloitettiin perjantaina ruutuun menon opettelu Tanjan ohjeilla jotka löysin Sienen Lauran blogista. Ruutua on tehty treenitilassa ja ruutu on muodostettu ovitiivisteestä. Molempien koirien kanssa päästiin häiriöttömässä tilassa siihen että ne menevät ruutuun, saavat naksun siitä ja palkka toimitetaan ruutuun niin että sen avulla koira paikkaa korjataan jos tarve vaatii.

Arcolla on huomenna kontrollikäynti anaalirauhasista. Toivotaan, että kaikki olisi ok. Koira on selkeästi nyt pirteämpi mutta pariin kertaan on yllätetty peräpään nuolemisesta. Arco on myöskin saanut niskaansa Essential 6 spot-on valeluliuosta. Oksin kohdalla ko. liuosta on seuraavan ampullin jälkeen annettu 2 kuukauden kuuri ja sen jälkeen ajattelin antaa talvikauden ainakin ns. ylläpitoannostuksella 1x2vk. Ihon kutinaan se ei ehkä ole järisyttävästi vaikuttanut mutta karva  on oikein mukavan tuntuista, sileää ja kiiltävää. Oksin kohdalla on nyt allergiansiedätyshoito-ohjelmassa siirrytty ylläpitoannostukseen. tässä olen ollut huomaavinani että kun pistoksen aika lähestyy eli edellisestä pistoksesta on kulunut kuukausi, koira kutisisi enemmän. Joten tämä hoito tulee näillä näkymin kyllä jatkumaan koiran koko eliniän. Vuoden ylläpitoannos maksaa muutaman sentin alle 100 euroa ja tämän kyllä maksaa mielellään jos koira tuossakin kunnossa ihon osalta pysyy.

Oksin kanssa on viikon aikana käynyt leikkimässä sekä Boogie että Aino. Ja mukavaa on ollut. Alla oleva kuva on muutaman viikon takainen, kamera ei tällä viikolla ollut ulkona.

Lauantaina suunnattiin Ainon Ninan kanssa Helsinki Winner 2014 koiranäyttelyyn Messukeskukseen. Juna oli aikataulussa ja ehdittiin just holskukehän alkuun. Holskuja oli suhteellisen vähän ilmoitettu, joten kehän laidalla kului reilu tunti. Kehässä kävi mun silmään toisi kivan näköinen ruotsalainen lyhytkarvanarttu. Ja tietysti kaikista hienoin oli Oksin siskopuoli Kaida, joka saikin Juniorivoittajan tittelin. Omaa silmääni miellyttää kovin erittäin hyvin keveällä askeleella liikkuva sporttinen koira. Kaidalla on hieno hopeabrindle turkki mustalla maksilla ja kun koko kauneus vielä yhdistyy erittäin lunkiin ja kivaan luonteeseen niin onhan siinä varsin hieno paketti :). Oksilla ja Kaidalla on hyvin samantapaisia ilmeitä, joten voidaan olettaa että ovat siinä suhteessa Jadimaisia. Lisäksi olemuksessa ja käyttäytymisessä oli huomaavinani samankaltaisuutta.

Positiivista oli että holskut noin yleensä käyttäytyivät hienosti myös kehän ulkopuolella eikä koiran repimistä/nyppimistä pannasta juurikaan näkynyt, joten voisi sanoa että omistajatkin käyttäytyivät korrektisti. Itselle tulee aina huono fiilis jos koira selkeästi elein osoittaa jotenkin pelkäävänsä/varovansa omistajaansa. Näitä hännän koipiensa väliin vetäjiä näkyi näyttelyissä nytkin. Sakemannikehässä oli meno varsin mielenkiintoista negatiivisessa mielessä. Olen aina pitänyt sakemanneja varsin hyvin koulutettavina koirina, yhtenä parhaista. Tosin nyt kehän laidalla katsellessa tuli mieleen, että koiria ei oltu koulutettu lainkaan, ainakaan niitä ei sanallisesti käskytetty vaan niittä revittiin ja riuhdottiin kuristuspannasta milloin mihinkin suuntaan. Erikoista oli myöskin se, että en nähnyt kenelläkään sakemannilla häkkiä johon koiran olisi voinut laittaa vuoroaan odottamaan, niin sitä ei olisi tarvinnut kuristaa/läimiä huonosta käytöksestä. Mun mielestä tuomari olisi voinut puuttua tuohon kummalliseen riuhtomiseen. Ja miten ihmeessä koiran liikkeitä voi arvostella jos sitä roikotettaan ilmassa niin että etujalat eivät edes osu maahan. Huono maku jäi sakukehästä eikä me viitsitty kauaa  ko. toimintaa katsoa.

Sen sijaan erittäin positiivinen kuva jäi hyskeista ja niiden esittäjistä. Koira esiintyivät reippaalla ja kovin kontaktinhaluisella tavalla eikä minkäänmoisia rähinää tms. kehän ulkopuolellakaan näkynyt. Jututettiinkin VSP saaneen koiran omistaja pariskuntaa ko. aiheesta, he totesivat että kehän koirat olivat kokeneita näyttelyissä kävijöitä ja rodussa ei moinen käytös kulje geeneissä :D. Erittäin positiivinen kuva jäi koirista ja omistajista :).

Käytiin katsomassa myös ohjelmanumeroita. Houkutusten Highway oli tosi hauska, mukavan iloinen juttu. Kyseisessä näytöksessä oli mukana myös yksi ehdottomasti näyttelyn hienoimmista koirista, joka kyselyn jälkeen paljastui sakemannin ja australianpaimenkoiran sekoitukseksi. Katseltiin myös rallytoko näytös. Laji vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja uskomme molemmat Ninan kanssa että laji sopisi hyvin Oksille ja Ainolle. Harmi että lajista kertovaa kirjaa ei ollut näyttelyissä myynnissä.

Neljän aikaan oltiin kävelty jalat ja selät puhki, joten oltiin jo ihan valmiita lähtemään kotiin. Erittäin mukava ja kiva päivä muutamasta negatiivisesta asiasta huolimatta.